Olen kirjoittanut monta tuhatta postausta, enkä tiedä olenko ikinä tullut kertoneeksi, kuinka vaikeaa mun on päästä asioista yli? Irti päästäminen on erittäin hieno taito, jota minulla itselläni ei ole – ihan sama onko kyseessä joku pienempi tai isompi asia.

En tarkoita luovuttamista, vaan sitä kun joku asia on käsitelty loppuun ja se olisi parempi vain siirtää pois mielestä. Annan helposti asiat anteeksi, mutta en pysty unohtamaan. Ihan oikeasti toisinaan olisi ihan hyvä vaan tosiaankin antaa olla ja unohtaa.

sumu1

Miten te pääsette yli siitä kokonaisvaltaisesta fiiliksestä, kun joku harmittaa, mutta asialle ei voi tehdä kuitenkaan mitään? Miten mennä eteenpäin?  Se harmittava asia voi toisinaan olla pieni – ja joskus vähän isompi. Omassa elämässäni ei ole tapahtunut mitään dramaattisia muutoksia, joista nyt yrittäisin päästä yli, mutta kuitenkin usein sitä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista pienempää.

sumu2

Mua yli pääsemisessä auttaa asioista puhuminen, eli jauhaminen läheisten kanssa. Liikkuminen. Parasta jos pääsee tekemään jotain, mihin pitää keskittyä 100 %. Yleensä myös yön yli nukkuminen helpottaa vähän – joskus ei.

Eilen olin lievästi sanottuna harmissani. Laitoin luurit korville, otin puhelun parhaalle ystävälleni, kävelin 12 km lenkin ja kyllä; kotiin päästessäni olin jo paljon paremmalla tuulella. Asiat kannattaa laittaa perspektiiviin, mutta kun joku juttu oikein harmittaa, niin voi olla tosi vaikeaa sillä hetkellä muistaa, että asiat ovat isossa mittakaavassa kuitenkin tosi hyvin.

sumu4

Kuvat – Ida Hanhiniemi

sumu3

En koe olevani pitkävihainen tyyppi, mutta joissain tilanteissa huomaan, että minun on todella vaikea päästää irti asioista vaikka todella tiedän sen olevan ainoa vaihtoehto. Miten siellä, onko kenellekään samoja tuntemuksia tai samanlaisia ajatuksia?

-Maj

Tampereella starttasi tänään koululaisten syyslomaviikko, meillä molemmat lapset ovat kotosalla. Olen niin onnellinen, että ollaan aina saatu järjestettyä Miikan kanssa asiat niin, että lasten ei tarvitse olla hoidossa loma-aikoihin  – mun joustavien työaikojen sekä isovanhempien avun ansiosta.

Olin miettinyt etukäteen täksi päiväksi lapsille mieluista ohjelmaa. SuperParkiin ja muihin sisähuvipuistoihin on ollut kova hinku päästä ja ajattelin ensimmäisen syyslomapäivän olevan juuri täydellinen sellaiseen puuhasteluun. Lapset saivat kuitenkin itse päättää ja lopulta he halusivatkin vaan askarrella, ulkoilla ja olla kotona. En kyllä valita yhtään, tänään oli varmasti yksi koko syksyn kauneimmista päivistä, joten oli ihana käyttää se just näin. Tässä syksyn ja talven mittaan tulee varmasti monta mahdollisuutta päästä SuperParkkiin tai HopLopiin – veikkaan, että siellä on tänään myös ollut aika täyttä!

syksy askartelutsyksy_askartelut2

Mun vanhemmat ovat nyt onnellisesti eläkkeellä. Olen varmaan joskus kertonutkin, että heillä on asunto myös täällä Tampereella? Eläkeläisillä on paljon enemmän aikaa meille, niin ihanaa. Olen aina haaveillut spontaaneista piipahduksista mummolaan ja nyt se on mahdollista, ainakin niin paljon useammin kuin ennen.

Tänään meidän äiti tahtoi tulla touhuilemaan mun ja lasten kanssa ja se sopi tietenkin meille, paremmin kuin hyvin. Mutsilla on aina jotain idiksiä askarteluun ja vaikka meillä ei ollut mitään kummallisempia välineitä, niin syksyisistä vaahteran lehdistä syntyi parin pillin avulla hauskoja taideteoksia.

syksy_askartelut3syksy_askartelut6syksy_askartelut4syksy + askartelu

Ei sen tosiaan aina tarvi olla mitään ihmeellistä.
Monesti olen havahtunut siihen, että se ihan tavallinen on jäänyt liian vähälle. Monessakin mielessä. Tiedättekö mitä tarkoitan? Tuntuuko teistä ikinä siltä?

-Maj

1 2 3 4 1 451