syys2

– Pakko sanoa heti mainita sää. En tiedä onko mulla jonkinlaiset vaaleanpunaiset lasit päässä, mutta mielestäni tämä syksy on ollut edeltäjiään kauniimpi ja aurinkoisempi. En muista, että olisin kokenut aikaisemmin näin nättiä syksyä.

Ihmiset ympärilläni, Tampereella ja Helsingissä. Ollaan muuten tutustuttu seinänaapurini kanssa ja meistä on tullut ystäviä. Olen muutenkin tutustunut kivoihin tyyppeihin ja fiilis on on ollut tänä syksynä noin ehkä tuhat kertaa parempi kuin vuosi sitten. Muistuttelen siitä itseäni melkein päivittäin.

– Lappi. Mä olen lähdössä kolmannen kerran pohjoiseen tänä syksynä. Kuusamo ei varsinaisesti ole Lappia, mutta kyllähän se meille eteläsuomalaisille melkein on. Tajusin tänä syksynä, että mistä Lappifiilistelyssä oikein on kyse ja nyt en muualle enää halua mennäkään. En olisi ehkä ikinä uskonut.

syys4

– Rebekka on viihtynyt koulussa ja Samuel rakastaa metsäeskaria. Olen onnellinen, että minit lähtevät aamuisin hyvillä mielin eskariin/kouluun ja palaavat sieltä myös iloisina.

– Uudet täkit, jotka sain Joutsenelta. Ihan oikeasti. Jengi käpertyy syksyllä viltteihin, mutta mä käperryn sänkyyn muhkean täkin alle. Miten on mahdollista, että olen pystynyt elämään näin pitkään ilman kunnollisia täkkejä?

– Partsi. Hehkutin isoa parveketta kesällä, se on kuin yksi ylimääräinen huone. Partsilla tarkenee edelleen olla ja vitsit, miten tunnelmallista siellä on!

syys6

Lasten takit ja pipot  – Gugguu *saatu
Rebekan kengät – Zara
Samuelin kengät – adidas

syys5syys8

– Töitä on ollut sopivasti ja monipuolisesti. Loppusyksyä kohden työtahti kiristyy, eikä sekään kyllä haittaa. Tulkaapa muuten huomenna moikkaamaan mua I Love Me –messuille? Olen koko päivän töissä Suomen Luonnonkosmetiikan Tukun messupisteellä!

syys7

Kai voi jo toivotella ihanaa viikonloppua?

Maj

 

Olen kirjoittanut monta tuhatta postausta, enkä tiedä olenko ikinä tullut kertoneeksi, kuinka vaikeaa mun on päästä asioista yli? Irti päästäminen on erittäin hieno taito, jota minulla itselläni ei ole – ihan sama onko kyseessä joku pienempi tai isompi asia.

En tarkoita luovuttamista, vaan sitä kun joku asia on käsitelty loppuun ja se olisi parempi vain siirtää pois mielestä. Annan helposti asiat anteeksi, mutta en pysty unohtamaan. Ihan oikeasti toisinaan olisi ihan hyvä vaan tosiaankin antaa olla ja unohtaa.

sumu1

Miten te pääsette yli siitä kokonaisvaltaisesta fiiliksestä, kun joku harmittaa, mutta asialle ei voi tehdä kuitenkaan mitään? Miten mennä eteenpäin?  Se harmittava asia voi toisinaan olla pieni – ja joskus vähän isompi. Omassa elämässäni ei ole tapahtunut mitään dramaattisia muutoksia, joista nyt yrittäisin päästä yli, mutta kuitenkin usein sitä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista pienempää.

sumu2

Mua yli pääsemisessä auttaa asioista puhuminen, eli jauhaminen läheisten kanssa. Liikkuminen. Parasta jos pääsee tekemään jotain, mihin pitää keskittyä 100 %. Yleensä myös yön yli nukkuminen helpottaa vähän – joskus ei.

Eilen olin lievästi sanottuna harmissani. Laitoin luurit korville, otin puhelun parhaalle ystävälleni, kävelin 12 km lenkin ja kyllä; kotiin päästessäni olin jo paljon paremmalla tuulella. Asiat kannattaa laittaa perspektiiviin, mutta kun joku juttu oikein harmittaa, niin voi olla tosi vaikeaa sillä hetkellä muistaa, että asiat ovat isossa mittakaavassa kuitenkin tosi hyvin.

sumu4

Kuvat – Ida Hanhiniemi

sumu3

En koe olevani pitkävihainen tyyppi, mutta joissain tilanteissa huomaan, että minun on todella vaikea päästää irti asioista vaikka todella tiedän sen olevan ainoa vaihtoehto. Miten siellä, onko kenellekään samoja tuntemuksia tai samanlaisia ajatuksia?

-Maj

1 2 3 4 1 452