Elämäni on tällä hetkellä nii-in tätä:

Koti ja vauva.
Ja vauvakavereita…
Sekä vauvaharrastuksia.

Joudun silti miettimään nyt jo pikkuhiljaa työjuttuja. Olen pohdiskellut, että miksi meillä ”nykynaisilla/äideillä” on niin kiire joka paikkaan, kun kyllä ne työt siellä odottaa. Miksi ei vaan voisi unohtaa hetkeksi itseään, keskittyä siihen pieneen uuteen ihmiseen ja olla sen lyhyen hetken vain toista varten. Silloin kun se toinen on vielä pieni ja tarvitsee eniten äitiään.

Se ei ole niin helppoa, siis olla vain toista varten. Kun kotiakin pitäisi siivoilla, pitäisi vähän harrastaakin jotain  ja pitää huolta itsestään, ”kyllä minä kuulkaa osaan ja pystyn”” Aina ei vaan pidä. Välillä on hyvä antaa kaiken olla.

Ristiriitaista? Ehkä vähän. Itsestään huoltapitäminen, se oikeasti piristää mieltä ja omista harrastuksistakin saa energiaa. Mutta jos olen tarpeeksi väsy, niin teen vain sen, mikä parhaalta tuntuu. Voi olla, että joskus päivä vaan kuluu yöppäreissä hipsutellessa. Niin uutta mulle, ei kai sitä ennen sillälailla, paitsi ehkä darrassa…

Kotiäitejä ei mielestäni arvosteta tarpeeksi, paitsi ehkä toiset äidit osaavat arvostaa, kun tietävät mitä se on pahimmillaan ja parhaimmillaan… Itse voisin olla kotona paaalljooon pidempään, jos minulla olisi mahdollisuus. Ehkä onkin osittain, katsotaan! Kaikilla tietystikkään ei ole mahdollisuutta valita kotona oloa ja jossain tilanteissa voi olla kaikille parempi, että se äiti tosiaan menee sinne töihin.

Btw se toista varten oleminen on erittäin raskasta yöllä.
Vaikka pallopäätä käy sääliksi niin kovin, masuun sattuu, itkettää, auttakaa.

Lopputulos osittain valvotuista öistä on sitten välillä tämä:

Erittäin Väsynyt Äiti.

Oon itse usein aamulla muutaman tunnin ihan ”kuollut”,  mutta kyllä se päivä siitä sitten pikkuhiljaa lähtee käyntiin. Tälläkin hetkellä olo on taas melko pirtsakka, jes.

Sellaisia pohdintoja.

Arvatkaa mihin oon menossa?
Intialaiseen päähierontaan ja kuumakivihierontaan, mieletöntä. Maanantaina varaan ajan!

Toivottavasti hoidoista palaa takaisin Entistä Ehompi Äiti.

-Maj

Rebekka sai uuden tuolin Ikeasta, ostettiin myös sellainen pehmuste siihen, minkä ajattelin päällystää jollain kivalla kankaalla. Tai en kyllä itse päällystä yhtään mitään, mutta ajattelin, että joku ihana voisi tehdä sen mun puolesta.

”Mun tuoli.”

Mamman lempparituoli.
Ja kaks takiaista :D

Miika ja Repsu kokosivat, minä olin työnjohtajana.
Koska muuten olisin sössinyt pian kaiken.

En tosiaankaa ole mikään näppärä käsistäni, neulaa tai kutimia ei mun kädessä tulla näkemään. Enkä ole mikään remonttireiskakaan, ja tosiaankaan en ole haka laittamaan ruokaa, leipomisesta ei kannata edes mainita.

Mutta kaiken voisi varmaan oppia, jos todella haluaisi?
– Haluanko?
Jos voisi päästä helpolla jotenkin, oppia kädenkäänteessä, koska kärsivällisyys ei riitä.

En oikein tiedä mikä mun spesiaalitaito olisi…
Missä olen hyvä?
Missä te olette hyviä?

Ehkä olen hyvä äiti, vaikka ei sekään aina siltä tunnu.
Olen aika temperamenttinen ja niin on tyttökin,
teini-ikää odotellessa…

-Maj

1 2 3 4 5 6 7 10