Alan pikku hiljaa olla sitä mieltä, että onnellisuuteen tarvitaan unta. Ihminen tulee hulluksi ilman riittävää lepoa, ainakin jossain vaiheessa. Joillekin riittää vähempi, jotkut tarvitsevat enemmän. Olen ajatellut nukkumista lähiaikoina melko paljon. Päiväunia, kunnon yöunia, pikku torkkuja, 12 tunnin megaunia… Teille on tullut varmaan jo selväksi, että Rebekkalle riittää se ”vähempi”. Mulle riittäisi, hmm… sanotaanko, että kohtuullinen määrä unta…

”Nuku ite!”

Olen ollut päivän yksikseni Tepon ja vauvan kanssa. Ajattelin, että kävelylenkki piristää meitä kaikkia, mutta jossain vaiheessa lakkasin ajattelemasta niin, koska vettä tuli kuin aisaa, vauva itki vaunussa ja Teppo oli vähän kuriton, se vaan poukkoili joka suuntaan. Palattiin sitten kotiin läpinmärkinä, eikä ehkä niin piristyneinä, kuin tarkoitus oli.

Mulla on kaikunut koko päivän ajan päässäni pari legendaarista lausetta, tiedättekö ”nauti nyt siitä, kun se vauva on vielä pieni” ja ”nuku silloin kun vauvakin nukkuu, unohda kotityöt”…. Välillä se on vähän vaikeampaa kuin uskottekaan.

Toisaalta en haluaisi ikinä palata entiseen elämääni, aikaan ennen Repsua. Sitäpaitsi on aika armollista, etten muista enää miltä tuntui esimerkiksi nukkua sunnuntai aamuisin niin pitkään, kuin ikinä huvittaa. Joskus, jonain päivänä mä varmasti toivon, että olispa minulla vieläkin pienenpieni suloinen vaavi, niin selviäisin vaikka ilman nukkumistakin…

kohmeiset kädet.

Takaisin kotiin.
Ahdas hissi, märät vaatteet…
Tiedättehän te, joskus pienempiki syy riittää kiukutteluun.Äidit tulevat kumminkin aika pienistä asioista iloisiksi.
Tyytyväisestä vauvasta, iloisesta hymystä, hyvästä ruuasta, siististä kodista…Tänään on saunavuoro ja sitä ennen kipaisen työkavereiden kanssa nauttimaan lasillisen kuoharia, IHANAA.-Maj
Suositellut postaukset

0 Comments

  1. tahma 17.9.2010

    Mun mielestä sun blogissa on ihanaa just tää, ettei tartte olla ylipireetä jos on huono päivä, vaan voi sanoa sen suoraan. Paljon jaksamisia sulle, voin vaan kuvitella kuinka raskasta vauvan kanssa joskus on! Syksy on muutenkin sellasta aikaa, että itseeni ainakin ahdistaa aika helposti.

    Kuitenkin, ihanaa syksyä sulle ja sun perheelle! <3

    Vastaa
  2. Anonymous 17.9.2010

    välillä ei voi ku vaan ihmetellä, miten nuo pienokaiset pärjäävät niin vähillä unilla… Meillä kotona pirtsakka pikku-ukko (03/10) ja samoja ajatuksia ollut viime aikoina. Joskus muistelen niitä alkuaikojen viidenkin tunnin päikkäreitä, jotka nyt ovat jo kaukainen muisto vain.
    Häntä pystyyn ja jos mahdollista, pyydät jonkun avuksi, että saat nukkua edes yhden kokonaisen yön.

    Voimia toivottaa

    Hanneli

    Vastaa
  3. Anna 17.9.2010

    sä oot Maj ihana! mä toivon, että törmään suhun taas joku päivä tuolla kaupungilla ja tällä kertaa tuun taatusti juttelemaan :)
    tampereen tyttö

    Vastaa
  4. Ellu 17.9.2010

    …ja välillä ne äiditkin saa olla huonolla tuulella, tai nousta väärällä jalalla sängystä. :) Paljon jaksamista sulle. Ihanaa kun silti haluat kaiken keskellä kirjoitella arjen tapahtumista ja jakaa ajatuksia. :)

    Vastaa
  5. Anonymous 17.9.2010

    "Nuku ite" – repesin :D

    Vastaa
  6. Miia-Rebekka 17.9.2010

    Tutulta kuullostaa. Nykyään saisin jo nukuttua, kun lapsetkin on sen verran isoja, että nukkuvat paremmin, mutta nyt mua sitten valvottaa tuo yksi pieni mahassa mylläävä sekä aikaisin alkava työ.

    Se on kyllä ihan totta ettei se ihan tahdo toteutua että nukkuu silloin kun vauvakin nukkuu. Mä en ainakaan saanut unohdettua kotitöitä. Mehän oltais eletty paskassa, jos en olis siivonnut silloin kun vauvanhoidolta kerkesin.

    Tsemppiä ja voimia! Kyllä se ajan kanssa helpottaa!

    Vastaa
  7. Mantelikakku 17.9.2010

    tsemppiä sulle! muistan vaiheen x3…puolen tunnin päikkäreitä jne…

    Vastaa
  8. Heidi 17.9.2010

    siis sun ajatukset ei vois yhtään osuvammin kolahtaa muhun! toi fiilis on ollut usein sateisina päivinä..ja niinä päivinä kun poika ei ole nukkunut vaan kitissyt koko ajan. Tänään meinasi itselläkin itku tulla :(

    Paljon voimia ja jaksamista sinne teille! pitää vaan luottaa että kyllä kaikki vielä menee parhain päin :)

    Vastaa
  9. Anonymous 17.9.2010

    voi, voimia sinulle <3 !

    Vastaa
  10. kalastajamuija ja lappilifestyle 17.9.2010

    Sataiset terkut täältä Norjastakin. Ja tiedän ton olotilan. itse olen alkanut tekemään yötyötä.. huh huh. Olo on kuin krapulassa. Epistä.. kun ei ole edes juhlinut. No nukutaan eläkkeellä sitten:) jaksuja!! ps. luulin aluksi että Teppo on sun mies… ja kun luin tekstejä ajattelin että miten toi nainen jaksaa tollaista avutonta miestä. sorry Teppo:)

    Vastaa
  11. Kat + tyttö 3,5kk 17.9.2010

    Hei Maj ja jaksuja !

    Meillä mies hoitaa vauvaa pe-la la-su yöt jolloin minä saan nukkua kaikki viikon univelat pois enkä kyllä herääkään noina öinä vaikka muuten "omalla vartiovuorollani" nukunkin koiranunta :)

    Minäkään en nuku päikkäreitä, ehkä omaa tyhmyyttäni mutta kun vauva nukkuu on se ns. mun omaa aikaa :)

    Vastaa
  12. Anonymous 17.9.2010

    Mistä oot ostanut ton pinnasängyn reunasuojuksen? :) Ja oliko minkä hintanen? Se on tosi nätti! :)

    Vastaa
  13. Anonymous 17.9.2010

    Mistä oot ostanut ton pinnasängyn reunasuojuksen? :) Ja oliko minkä hintanen? Se on tosi nätti! :)

    Vastaa
  14. Mirtzi 17.9.2010

    Tiedän niin miltä susta tuntuu… olet hyvin osannut kirjoittaa asiasta tänne. Kaikki nuo lausahdukset, nauti nyt kun vauva on pieni jne… ja tosiaan, se kotitöiden jättäminen ei olekaan niin helppoa kuin voisi kuvitella.

    Musta tuntuu, et ite oon ollut vielä enemmän poikki nyt, kun kuopus on vihdoinkin alkanut nukkumaan jotakuinkin hyvin. Jotkut sanoo, et ku vauveli vuoden ikäinen, niin sit huomaa, et onhan täällä muutakin elämää… en osaa sanoa, kun esikoinen oli vuoden, mulla oli jo tää toinen kuopus vauva, joka ei ikinä nukkunut, ehkä se sitten helpottaa, kun tää viimeisin täyttää vuoden… edes vähän.

    Paljon voimia sinulle Maj!

    Vastaa
  15. Maria 17.9.2010

    Voimia!

    Meillä esikoinen nukkui ekan vuoden vain noin 1/2 h:n pätkissä. Yöllä että päivällä. Kokeiltiin kaikki erikoismaidot- ja ruokavaliot. Ei apua. Oli vain herkkä nukkuja. Nyt viisvuotiaana kyllä jo nukkuu yönsä. Mutta muistan aikoinaan, kun tuli totaalinen stoppi; ei jaksanut olla enää hereillä. Menimme yksi perjantai-aamu mummulaan ja äitini passitti mut aamupäikkäreiden ajaksi nukkumaan. Ajattelin, että joopa joo. Puolen tunnin unet mullekin. Äiti herätti mut "päikkäreiltäni" iltakuudelta. Olin nukkunut 8 h putkeen. Keskellä päivää.

    Uni on tärkeää, mutta kummasti sitä jaksaa pikkuisten tähtisilmien kanssa valvoa :) Aika aikansa kutakin ja todellakin, nautitaan elämän pienistä asioista. Edes niistä puolen tunnin torkuista :)

    Vastaa
  16. Anonymous 17.9.2010

    Moi Maj.

    Mulla ei ole antaa sulle mitään vinkkiä tai kommervenkkiä siitä miten tuollaisen yökukkujan saa ruotuunsa. Toki voi yrittää kaikenmaailman laventelikylpyjä, unipusseja, päällä seisomista tai mantran hokemista, mutta totuus on se, että jotkut noista minimittaisista vain valvoo (ja valvottaa ihan hemmetisti).

    Mulla kokemusta neljästä, ja kaksi niistä on ollut juuri tuollaisia. Ja hemmetti se syö miestänaista. Ja pahoillani, ainoa mikä on auttanut, on aika.

    Toki, pari vuotta ilman kunnon unia saa aikaan aika paljon univajetta, mutta silloin vain TÄYTYY vaivata miestä (joka sekin ehkä samassa jamassa, mutta vuorotellen). Samoin kumminkaimankoiransaunakaveria. Ja nukkua. Ne päiväunet auttaa vähän, mutta välillä kunnon yöunet. Ilman iltarillutteluja, koska siitä jää vain vajausta vajauksen päälle.

    Enkä tiedä auttaako tieto siitä, että et ole yksin veneessä, vaan sama vaiva on aika monella. Ja sitten kun kaikki allergiat ja muut on poissuljettu, on se vain lapsen ominaisuus, joka toivottavasti joskus näkyy positiivisella tavalla ihanassa persoonassa!

    Ja ai ihana sitä autuutta kun tajuaa, ei hemmetti, kolmas yö putkeen yöunilla!!! Jei! Sitä odotellessa, eikö?

    Susanna

    Vastaa
  17. Jensba 17.9.2010

    Usein tuntuu kyllä siltä, että on kuoleman väsynyt. Allu nukkuu kyllä hyvin yleensä, ehkäpä 20.00-7.00 .. Mutta ku se on selvä että itte aina kukkuu tohon puoleen yöhön asti, niin aina saa olla silmät ristissä.. x>

    Vastaa
  18. Tiina 17.9.2010

    Voi Maj! Ja voi Repsu! Mä voisin tulla valvomaan yhden yön teidän puolesta ja voisitte mennä nukkumaan ne 12 tunnin unet. ;) Ja tää keli on kyllä niin kurja, että vetää positiivisimmankin mielen matalaksi. Olis ihanaa nauttia kuulaan kauniista syyspäivistä, mutta kun ei. Koettakaa jaksaa!

    Vastaa
  19. Anonymous 17.9.2010

    Mun lapset on jo isoja, mutta aikoinaan esikoisen kanssa herättiin 10 – 12 kertaa yössä. Kun olin ihan loppu, neuvolan täti ehdotti kokeilemaan tarjota yöllä mukia, siihenhän vois laittaa vettä, kun energiaa voi tankata päivälläkin. Kun ei vauvalla välttämättä ole nälkä sillon yöllä. No, yöt rauhottu, ja koko perhe voi paremmin kunnon yöunilla.

    Vastaa
  20. Anonymous 18.9.2010

    aivan ihana postaus, samastuin täysin:) olen itse tuore pienen tytön äiti myös ja kaikki mistä tämä postaus kertoi, oli niin totta; ilot ja surut on toisaalta pieniä mutta toisaalta meidän elämämme suurimpia asioita ainakin tällä hetkellä :)

    Hyvää syksyä Maj!

    Vastaa
  21. Essi 18.9.2010

    Kuulostaa aivan tutulta, meillä poika kärsi koliikista n.1kk-3kk:n ikään ja suomeksi se siis tarkotti sitä että huutoa kesti iltakympistä aamuviiteen, vähintään viitenä yönä viikosta.

    Voin kertoa et melko sumussa sitä eleltiin kun ei nukkua saanut, mutta niin se vaan aika teki tehtävänsä ja nyt meidän uhmis nukkuu oikein hyviä yöunia :)

    Voimia teillekin, se on tosi raskasta kun ei nukkua saa tarpeeksi, mutta kyllä se uni vielä teillekin löytää, siihen saakka pitää vaan koittaa jaksaa ja etsiä niitä pikkupiristyksiä arjesta :)

    Vastaa
  22. Anonymous 18.9.2010

    Auttaisikohan tämä linkki:

    http://www.hus.fi/default.asp?path=1%2C28%2C824%2C2547%2C6444%2C6445%2C7649

    Meille ainakin löytynyt hyödyttävää tietoa!

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *