Kun me muutettiin tähän asuntoon, noin reipas vuosi sitten, niin en olisi ikinä uskonut, että…

Tästä voi tulla aika pitkä tarina, kuulkaas, mutta antaa mennä…

Puoli vuotta tässä asusteltuamme törmäsin rapussa viereisen oven takana asuvaan tyttöön. Tein heti huomion, että tytön takki kiristi masun kohdalta samaan malliin kuin itsellänikin silloin. Me moikattiin ja kadottiin oviemme taakse.

Jouluna tein siirtoni ja tiputin postiluukusta joulukortin, jossa pyytelin häntä kylään, teekupposelle ja toivottelin voimia loppuraskauteen. Meni pari kuukautta, eikä mitään kuulunut, eikä me törmätty edes rapussa. Kunnes… yksi kaunis talvipäivä naapureita olikin kaksi. Tuijottelin vaunuissa uinuvaa toukkaa ihastuksissani, oma masuni kun oli vieläkin valtava pallo.

Näin ensi kertaa siis Greta-vauvan. Seuraavaksi löysinkin itseni saunanlauteilta naapurini vierestä, vaihdeltiin ajatuksia vauvoista ja raskaudesta. Sitä seuraavina viikkoina kävin miltein päivittäin harjoittelemassa vauvan hoitoa naapurissa ja tuskailin masuni kanssa.

Kyselin kaikkea mahdollista (ja mahdotontakin) äitiydestä ja Naapuri vastaili kärsivällisesti. Yhtenä iltana naapurini hoiti särkeviä jalkojani, hän kun on jäsenkorjaaja. Minä taas kantelin Greta-vauvaa masuni päällä, että toinen sai tehtyä kotihommia. Sain myös kasan vauvanvaatteita kotiin vietäväksi.

Kun sitten H-hetki koitti, niin kukas mukaan, kuin naapurini tuli hieromaan kipeää selkääni, suositteli lähtemistä sairalaan ja toivotti onnea matkaan. Niin me sitten tajutiin lähteä, ihan viimetingassa!

Sitten syntyi Rebekka. Kitaransoitonopettaja naapurini rauhoitti itkeävän vauvani laulamalla ja tuudittamalla hänet uneen, kun olin itse ihan avuton. Näin kävi enemmän kuin yhden kerran. Greta-vauva tupsahteli tiukan paikan tullen meille hetkeksi hoitoon… Kesällä me puuhattiin porukalla kaikkea, retkeiltiin viikinsaareen, puistoiltiin, käytiin piknikillä ja muuta ihanaa.

Nykyään me syödään usein aamiaista yhdessä, ”keitä sä kahvit, mä tuon pullat”. Mä käherrän naapurini pitkää tukkaa ja meikkailenkin, kun hän on lähdössä keikkailemaan bändinsä kanssa. Tällä viikolla naapurini toi meille muutaman litran omista omenoista puristettua mehua. Tänään annoin lainaan itkuhälyttimet. Joskus Repsu lainaa Gretalle iltapuurot. Otin aikoinaan vauvakuvat heille. Me ollaan vaihdeltu miljoona muutakin ”palvelusta” ja juttua keskenämme…

Enpä oikeastaan tiedä, mitä tekisinkään ilman naapurin Maijaa? Täällä viikolla, kun mun naamasta paistoi väsymys, tultiin ovelle koputtelemaan ja Repsu lähti hoitoon muutamaksi tunniksi. Sain nukkua.

Arvatkaas mitä, me ollaan silti ihan kuin yö ja päivä, täysin erilaisia ihmisiä.
mutta juurikin se erilaisuus taitaakin olla sitä rikkautta! – vai mitä luulette?

-Maj

Suositellut postaukset

0 Comments

  1. Marika 18.9.2010

    Aivan ihanaa, ettei yhteilöllisyys ole vielä kokonaan tänä päivänä kadonnu!
    Loistavaa, että sulla on joku lähellä, joka erilaisuudestaan huolimatta jakaa pitkälti saman arjen ja kokemukset. :)

    Vastaa
  2. kalastajamuija ja lappilifestyle 18.9.2010

    Wau. Kiva, että tuollaisia naapurisuhteita vielä on olemassa. Parasta!
    Juu erilaisuus on vain hyvä juttu. T. nainen joka on miehensä kanssa kuin yö ja päivä;)

    Vastaa
  3. Antti H 18.9.2010

    Kaunis kertomus! Kuinkas vanha on rebeka vauva nytten? Minäkin vauvasta haaveilen vaimon kanssa.

    Vastaa
  4. ChoCo 18.9.2010

    Hei kaunotar,

    Mitä jos ilmoittaisit pikkuises unikouluun? Ja jos sinne ei mahdu, niin ilmeisesti ne antaa ohjeita miten siitä selviää kotona?

    Oon kuullut paljon hyvää samassa tilanteessa olevilta ystäviltä.

    Kahden yön "koulutus" jo kuulemma riittää…

    Vastaa
  5. Anonymous 18.9.2010

    voi ihanuus mikä ihana naapuri sulla on :)! mäkin tahdon tommosen :)!

    Vastaa
  6. Anna 18.9.2010

    Ihana tarina. Ystävät on jotain korvaamatonta. ♥

    Vastaa
  7. Marika 18.9.2010

    Ihanaa lukea tällaista. Itse kun olen aikoinani kerrostalossa asunut, niin naapurit olivat järjestäen sellaisia, joita ei kiinnostanut juttelemaan jäädä – hyvä kun moikkasivat. Tämä oli kaltaiselleni sosiaaliselle tyttöselle kamala järkytys :)

    Mutta tosiaan nyt kun luin tätä sinun tekstiäsi niin tuli jotenkin sellainen hyvä mieli, että tällaistakin on! :)

    Vastaa
  8. anskusiili 18.9.2010

    Voi että, ei uskoisi että nykyäänkin löytyy kerrostaloista tuollaista kanssakäymistä. :')

    Vastaa
  9. Anonymous 18.9.2010

    Maj sä oot ihana :) Se että kirjoitat muista näin kauniisti kertoo siitä että myös sinä olet aivan ihana ja lämmin ihminen! Sun blogia ja teidän perheen vauva-arkea sen kaikessa ihanuudessa ja kamaluudessa (voiko noin sanoa :D?) on muutenkin ollut valloittavaa seurata oma masu pystyssä, h-hetki koittamassa kuukauden päästä! Hieman on tukalahkot oltavat jo ;) Jatka samaan malliin, oot huippu!
    T. Maija (ei kuitenkaan se naapurin Maijja!)

    Vastaa
  10. Anonymous 19.9.2010

    mukava postaus. <3

    Vastaa
  11. Mirtzi 19.9.2010

    Ihana<3

    Vastaa
  12. Tiramisuheidi 19.9.2010

    Aivan ihanaa että tällaista naapuriystävyyttä on vielä olemassa!! :) <3

    Vastaa
  13. mine 19.9.2010

    oi ei, ihanaa!! tosi kauniisti kirjoitettu ja ihanaa että oikeesti tällaisia ihmisiä kun sinä (ja naapurisi) on vielä olemassa :)

    Vastaa
  14. Piina 19.9.2010

    Wau, onpa upeaa kun on tollanen naapuri :) tuli ihan tippa linssiin ku luki tätä <3 ihana kun ei se lähimmäisen rakkaus oo kokonaan kadonnut :)

    Vastaa
  15. Suvi 19.9.2010

    Olipas ihana postaus lukea! :)

    Vastaa
  16. Mallu 19.9.2010

    Ihana postaus:)

    T: Yks Maija tääkin;)

    Vastaa
  17. Anonymous 19.9.2010

    Voi,onpas teillä taas niin täydellistä ja ihanaa jne..jäi epäselväks että miks se naapuris ei sun kortin jälkeen alussa ottanu moneen kuukauteen mitää kontaktia? ja mikäs teitä muu yhdistää ellei vauvat? ette varmaan muuten hengailis,ainaki epäilen…:D

    Vastaa
  18. K 19.9.2010

    Ihana postaus! Oon ihan samaa mieltä, että erilaisuus on rikkautta. Meidän kerrostalossa täällä Ruotsissa oli kunnon "mammaryhmä" kun meitä oli 5 jotka suurinpiirtein samaan aikaan sai ekat vauvat. Nyt me kaikki ollaan jo palailtu työelämään, mutta vieläkin tavataan kun keretään. Varsinkin yhdestä tytöstä tuli sydänystävä!

    Vastaa
  19. Maj 19.9.2010

    Marika: Älä muuta sano:)

    Kalastajamuija ja lappilifestyle: Oishan se vähän tylsänpuoleista jos me kaikki oltais samanlaisia?

    Antti H: No voi:) Rebekka täyttää loppukuusta puolivuotta!

    ChoCo: Ensin me selvitetään johtuuko unettomuus ehkä jostain fyysisestä vaivasta ja sitten mietitään muita ratkaisuja. Voisin ehkä harkita jotain "lempeää unikoulua". Olen kans kuullut paljon hyvää unikouluista, mutta katsotaan:) Kiitos vihjeestä kuitenkin!

    Anonyymi: No niin Maija, ei sun tarvitse lähettää tuommosia kommentteja tänne:DDD

    Anna: <3

    Marika: Juu. Valitettavan usein kyllä naapurisuhteet jää pelkään moikkailuun, mutta onhan sekin jotain?

    Anskusiili: Me molemmat tyttöset ollaan pohjoisesta, voisko tämä "johtua" siitä?

    Maija: KIITOS! Ja voimia loppurutistukseen<3

    Anonyymi: Thänks!

    Mirtzi: jee!

    TiramisuHeidi: Niin, meillä on vain käynyt hyvä zägä!

    mine: Me rules!;D

    Piina: EI niin, huomasin sen viimeksi tänään, tosin toiselta taholta.

    Suvi: Ihanaa, kun jaksoit lukea sepustukseni.

    Mallu/Maija: Maijat on ässiä ;D

    Anonyymi: kato kun meidän elämä vaan on niin ihanaa ja täydellistä jne… Enpä viitsi vaivautua vastaamaan kysymyksiisi, koska kommenttisi on mielestäni vähän röyhkeä, MORO! :D

    -Maj

    Vastaa
  20. Sarashe 19.9.2010

    Tosi koskettavasti kirjoitat, ihanaa :) Voimia arkeen, ja ihanaa että on tuollaisia ystäviä ja naapurissa vieläpä!

    Vastaa
  21. Anonymous 19.9.2010

    Ihan mieletöntä =D haleja ja voimia.

    Vastaa
  22. Lissu 19.9.2010

    Vau! Ihan mieletöntä että on olemassa vielä noin helppoa ¨tutustumista¨ :) itse sain ihan mielettömän mukavia koulukavereita heti ensimmäisen tunnun aikana kun koulu alkoi. mahtavaa kun on noin avoimia ihmisiä

    kirjoitat muuten todella kauniisti toisista ihmisistä :)

    Vastaa
  23. Elisabet 19.9.2010

    Kuulostaa ihanalta :) Kumpa itsellekkin joskus osuisi kohdalle jotain tälläistä

    Vastaa
  24. Carla 19.9.2010

    kuullostaa ihanalta :)
    toi neule kuvassa on tosi mushimushi näkönen!

    Vastaa
  25. Anonymous 19.9.2010

    tosta saa sen kuvan, että maija on yyhoomamma. entäpä jos se yrittääki iskeä miikaa. varo, naiset on petollisia.

    Vastaa
  26. Maj 19.9.2010

    – Joo, nyt viimeistään menetin yöuneni… :D Luoja sentään!

    Vastaa
  27. RubyWoo 20.9.2010

    Ihana kertomusta <3
    Tosi ihanaa, etta olet loytanyt ihanan ystavan noin lahelta :)
    Olisipa minunkin paras ystavani niin lahella, etta voisin hanta paivittain nahda, tai edes viikottain …

    Vastaa
  28. Anonymous 20.9.2010

    Täällä on yks "yyhoomamma" eikä tod. tullu ikinä mieleenkää iskeä kavereiden miehiä,on nääs ihan tarpeeks noita sinkkumiehiäki tyrkyllä.. :D voe sentään mitä juttuja…

    Vastaa
  29. Anonymous 20.9.2010

    Kiitos. Kaunis tarina ystävyydestä. Tämä(kin) tarina todistaa sen, ettei ystävyys edellytä samankaltaisuutta.
    Kauniita ja kuulaita syyspäiviä teille!

    Vastaa
  30. Anonymous 22.9.2010

    vitsi, oot aivan upea kirjoittaja! en voi kuin ihailla:)

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *