Tänään mä sitten olin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan töissä. Olin vielä pitkän päivänkin, yli 10 tuntia. Arvatkaa mitä? Ei tuntunut oikeastaan kovinkaan ihmeelliseltä, hetken oli kuviot hukassa, mutta kyllä ne melko pian siiten selkeytyi. Eikä mua yhtään huolestuttanut tilanne kotonakaan, kaikki siis paremmin kuin hyvin. Enkä ole edes maailman väsynein, ehkä vähän, mutta jaksoin kuitenkin tulla kirjoittelemaan tänne blogin puolellekin, hyvä minä! Postauksen kuvituksena joulukorttikuvauksen ei-niin-onnistuneet kuvat…

Joulukortti kuvaukset aluillaan…
Minä aion palata tammikuun jälkeen kotosalle, mutta ajattelin kuitenkin keikkailla töihin aina välillä. Se tuntuu parhaalta ratkaisulta kaikkien kannalta. Nyt teen töitä tammikuun loppuun vähän reippaamalla tahdilla, koska Miika on kotosalla. Minkälaisia järjestelyitä teillä siellä ruutujen takana on? Onko töihin palaaminen ollut mukavaa ja virkistävää vai haikeaa… Itse en vain raaskisi laittaa 8-9 kk:n ikäistä vauvaa päivähoitoon, mutta ymmärrän kyllä, että joillekin perheille se on varmasti paras ratkaisu! 

Suussa on oltava jotain koko ajan, sehän on selvä juttu :D
”Syön nämä kaikki ennenkuin saatte otettua yhtään kuvaa”
Ensi viikolla olen todella kiireinen työpäivieni kanssa, saapa nähdä riittääkö minulla energiaa bloggailuun. Mitä mieltä olisitte jos Miika ja Rebekka tuuraisivat minua? En kyllä ole ihan varma löytyykö heillä halukkuutta moiseen, mutta voisin kysyä. Ehkä vaihtelu virkistäisi ;) 
Yksi sadasta kuvasta ehkä onnistui,
laitan sen teidänkin nähtäväksenne, mutta vasta lähempänä joulua ;)
Toivotan kaikille kauniita unia,
pitäkää toisitanne huolta, älkääkä stressatko joulun takia itseänne hengiltä.
-Maj

JOS PIA LUET TÄTÄ NIIN: 
Kiitos miljoonasti, sinun ansiostasi tämä hankala työkuvio toimii stressittömämmin (mikä sana??), 
kuin ikinä uskalsin edes kuvitella <3
Tänään me oltiin porukalla Viivin voimisteluseuran joulujuhlassa. Voin kertoa, että show oli jälleen kerran super hieno :) Rebekka paineli menemään lattialla, se olis vissiin vetänyt ihan omat showt, jos kukaan ei olis pysäyttänyt sitä matkallaan ”lavalle”…

Kotiin päästyämme totesin, että neiti on konttailut ja möyrinyt niin kovasti siellä lattialla, että pikku kylpy olisi paikallaa. Salaa myös toivoin, että ehkä se veisin tyttöseltä ihan viimeisetkin energiat…

 Pesutiimi.

Toi jalallinen kylpyamme oli todella hyvä ja tarpeellinen ostos, kun joskus spekuloin sen ostettuani, että tekeeköhän sillä mitään. Selkä säästyy, kun ei tarvitse kyykistellä lattialla. Ja nuo jalakset taittuu ja menee tosi pieneen tilaankin!

The  Kylvettäjä.
Huomatkaa Ihana pinkki sairaalayöpaita-henkinen asu…
Pilkullisilla pöksyillä!
Puhdasta tuli.
Repsu on ottanut vähän osumaa otsaan…
”Mitä sinä oikein kuvittelit, minultako muka energiat vähissä?”
Neiti sai kuulkaa kylpemisestä vaan uutta potkua,
mutta mamma haukotteli jo vettä laskiessa…
Makoisia unia,
huomenna kutsuu TYÖT, uskomatonta!

-M
1 3 4 5 6 7 8 9 12