Nykyään on ihan normaalia, että me naiset hiukan kohennamme ulkonäköämme ns. lisäosilla. Ei kenellekään enää varmaan tuota suurta ihmetystä, jos jollain on hiustenpidennykset, rakennekynnet, ripsipidennykset tai kestopigmentoinnit tai vaikka kaikki yhtäaikaa. Nykyään on ihan normaalia kysyä pitkähiuksiselta henkilöltä, että ”onks toi kaikki sun omaa hiusta?” Hiusten värjäys ja kasvojen ehostaminen on täysin arkipäiväinen asia monelle, enemmän ihmetystä meissä herättääkin oikeastaan se, että joku on ihan täysin ”luonnontilassa”.

Minulla on ystäviä laidasta laitaan, toiset laittautuvat enemmän ja toiset vähemmän. Itse olen tosi ”suvaitsevainen” tämän kauneusasian suhteen, antaa kaikkien tehdä itselleen (tai olla tekemättä) mitä haluavat, kunhan vain huolehtivat päivittäisestä hygieniastaan.

En oikein tiedä mihin omalla kohdallani rajan vetäisin, sillä tältä istumalta en lähtisi kuitenkaan leikeltäväksi. Hampaiden valkaisu tai tuuheammat ripset ovat kuitenkin aika pieniä ja riskittömiä juttuja verrattuna leikkaukseen. Entä jos minusta  40-vuotiaana tuntuukin, että olen edelleen nuori ihminen vangittuna ryppyiseen ulkomuotoon, ehkä käännän kelkkani joskus jopa leikkausten suhteen.Tai ehkä se on 20 vuoden päästä yhtä luonnollista vähän kiristyttää kasvoja, kuin tänä päivänä on värjätä hiuksia. Minusta kuitenkin luonnollinen on kaunista ja jos jotain extraa itseeni laitan, haluan, että se on jollain tapaa huomaamatonta.

Kuva otettu 19.01.2011 klo 12.56Kuva otettu 19.01.2011 klo 12.55 #3

Juonteita ja hiustenlähtöä…

Entäs ne ruiskeet sitten? Ne eivät ole sama asia kuin leikkaus, mutta ne ovat mielestäni kuitenkin suurempi juttu, kuin vaikka hiustenpidennys. Muutamalle ystävälleni on tehty kauneusleikkauksia sekä laitettu täyteainetta kasvoihin, niin ja kyllä, alle 30-vuotiaana. Onko siinä mitään järkeä? En osaa sanoa, mutta jos ihmiselle tulee parempi fiilis toimenpiteiden jälkeen tai ne nostavat pohjalukemissa olevaa itsetuntoa, niin ehkä on. Toisilla on vaan luonnostaan ja toisilla ei, näin se vaan menee.

Taas tullaan siihen, että me naiset vaadimme itse  itseltämme aivan liikoja, tuskin kukaan muu stressaa sinun pienistä rinnoista tai kapeasta ylähuulesta, kuin sinä itse. Olen aina miettinyt, että on se saakeli kumma homma, kun toisesta päästä ne karvat on saatava pois ja toiseen päähän niitä on saatava lisää, hih… Jos sinulla on kiharat hiukset, haaveilet suorasta tukasta ja toisinpäin. Harvoin myöskin luonnostaan  suuririntaiset naiset ovat innoissaan asiasta…

Joku ylitsepääsemätön ulkonäkökriisi voi tuntua ihan yhdentekevältä, kun kuvioon astuu vakavampi asia, kuten sairastuminen. Voisin kuvitella, että ihmisillä (tai vaikka läheisellä) joilla diagnosoidaan joku vakavampi sairaus, niin ohuet ripset unohtuu sekunnin sadasosassa, näin minulle ainakin kävisi. Antaisin vaikka kummatkin käteni lapseni puolesta, kunhan vain hän olisi terve ja onnellinen.

Mitähän siihen mennessä ollan keksitty, kun hän on ikäiseni? Näytetäänköhän me ulkoisesti saman ikäisiltä? En usko. En tiedä miten suhtautuisin siihen, että hän haluaisi täydellisiä kasvojaan leikeltävän. Kammottava ajatus… 100% ymmärrettävää kauneusleikkaus on, jos on joutunut vaikka pahaan onnettomuuteen, jossa on tullut jotain pahoja arpia tms. Kauneusleikkauksia vaan tehdään niin paljon jo valmiiksi todella kauniille ihmisille, jotka eivät ehkä muiden mielestä tarvisi yhtään mitään korjailua.

Sitä paitsi onkohan mahdollista, että omalle peilikuvalleen tulee ns. sokeaksi? Niin, että näkee vaan kokoajan jotain korjailtavaa ja virheitä. Uskon, että se on aika mahdollista. Dolly Parton sanoi muistaakseni jotenkin näin ”tottakai korjautan paikat, jos ne pääsee repsottamaan” kaikesta päätellen hänellä on aika moni paikka ”päässyt repsottamaan”… Hän ja aika moni muu superjulkkis ovat ihan ääripäitä leikkausten suhteen, tuskin kukaan meistä haluaa koskaan näyttää samalta kuin vaikka Dolly?

Kuva otettu 19.01.2011 klo 12.56 #2Kuva otettu 19.01.2011 klo 12.54

Onnelliseksi minut tekee joka päivä nuo kaksi kauneinta.

Tämä kauneusasia on jo pitkään pyörinyt mielessäni ja olenkin keskustellut näistä asioista monen ystäväni kanssa ja halusin jakaa tämän teidänkin kanssanne. Haluaisinkin  kuulla teidänkin (toivottavasti asiallisia) kommentteja asiasta.

Toivottavasti en loukannut ketään tällä kirjoituksella :)   Mulla riittäis aiheesta niiin paljon kirjoitettavaa, että ehkä joskus kirjoitan tähän postaukseen kakkos ja kolmos osan, etenkin jos te haluatte.

-Maj

ps. Minulle ei ole tehty mitään leikkauksia, ei hampaiden valkaisua tai ripsipidennystä, mutta näpyttelen tätä postausta kuitenkin geelikynsilläni.

Suositellut postaukset

0 Comments

  1. ryppymekko 19.1.2011

    Eksyin tuolta Kalastajan vaimon kautta,bilehileilyn tunnelmissa ;)

    Mielenkiintoinen ja hyvä aihe.

    Olenpa myös aikapa lailla samoilla linjoilla kanssasi,

    en osaa lisätä äkkipäätään mitään sen kummempaa..

    Mutta se on totta,että ihmismieli muuttuu..Toisaalta se on vähän pelottavaakin?Ehkä lähinnä juuri tuo,mitä kirjoitit,että remppaamista riittäiskin aina vaan..Koukuttaa, veikkaan ma.

    Ehkä eniten hirvittää,kuinka paljon ihminen lähtee (mahdollisesti) muuttumaan sisältäpäin useampien remonttien myötä.En juuri voi uskoa, että pidemmän päälle niin ei kävisi,enemmän tai vähemmän.Jotenkin uskon että ne pienet puutteet,mitä me kaikki varmaan itsestämme löydämme,pitää myös sopivalla tavalla nöyränä..Elämää ja kanssaihmisiä kohtaan.

    Ääritapaukset ymmärtää kyllä ihan toisella lailla..Tahi onnettomuuksien jäljet, ynnä muut tämänkaltaiset.

    Niin,jäädään pohtimaan..

    Iloista viikon jatkoa sinulle kaunis!

    Vastaa
    • magicpoks 19.1.2011

      Mäkin veikkaan, että leikkaukset saattavat koukuttaa… Tyyliin ”Jos tuo olis toisin, niin sitten olisin tyytyväinen ja onnellinen” mutta se ei vaan mene niin, vältttämättä!

      Kivaa loppu viikkoa sinne ja kiva kun ”eksyit” tänne, tule toistenkin :)

      Vastaa
  2. concoction 19.1.2011

    Hiuksissa ihan oma, alkuperäinen väri, ei ole ripsien pidennyksiä eikä kestovärjäyksiä, kynnet on ihan omat nysät ja naamaan eikä muuallekaan ole veitsellä tai ruiskeilla koskettu :) Meikkiä kuitenkin käytän ja korvat on lävistetty, siis ihan luonnontilassa en kuitenkaan ole, puhumattakaan ihokarvoista. Että kyllä me naiset ollaan iät kaiket itseämme ”koristeltu” ja muokattu, keinot ovat vain ehkä muuttuneet. Pukuhistorian tunneilla on paljon sivuttu historiallisia keinoja kehon muokkaamiseen, osa niistä kuulostaa aivan yhtä kamalilta kuin nykyinen keino kirurgin veitsi! Esimerkiksi rautakorsetit, pään tai jalan muodon muokkaaminen liinoilla…Mun mielestä on jokaisen oma asia, mitä keinoja haluaa käyttää, mutta ikävä kyllä varsinkaan veitsen jäljiltä jälki ei aina ole kovin kaunista :D Minun silmääni luonnollisemman näköiset ihmiset ovat kauniimpia, saa näyttää persoonalliselta, ei kaikkien tarvitse olla (teko)pitkähiuksisia, (teko)pitkäkynsisiä, (teko)pullea huulisia ja (teko)ruskettuneita, pitkillä (teko) ripsillä ja isoilla (teko) tisseillä varustettuja kopioita toisistaan…Mutta jos on rahaa, aikaa ja halua tällaiseen, niin siitä vaan.

    Hanna

    Vastaa
    • magicpoks 19.1.2011

      Rautakorsetit ei kuulosta kovin kivalta, huh! Kiva kun jaksoit kertoa mielipiteesi, sillä tämähän on juurikin sellainen mielipide asia :))

      Vastaa
  3. Helmi 19.1.2011

    Suht samoilla linjoille olen kanssasi! Mielenkiintoinen aihe kaiken kaikkiaan. Itse olen päästä varpaisiin luomu, hiuksiakaan en värjää :) Olen niin herkkä ja allerginen etten uskalla ”liimata” lisä hiuksia, kynsiä tai ripsiä itseeni. Hiusvärit kierrän kaukaa. En itse voisi kuvitellakaan meneväni kirurgin veitsen alle, ihan sama mikä ryppykasa myöhemmin olen. Rypyt kertovat eletystä elämästä ja oma itsetuntoni on sen verran vahva, että pystyn kyllä kohtaamaan oman vanhenevan kroppani ;) Mutta siis jokainen tehkööt kuten haluaa :) Välillä vaan tuntuu, että kauneusleikkaukseen menevä nainen kaipaa enemmän terapeuttia kuin kirurgia… Mutta kauneusleikkaukset arpiin ym. ovat ok. Kaverini joutui pahaan auto-onnettomuuteen ja koko naama meni uusiksi. Onneksi on siis plastiikkakirurgiaa! Toivon vaan, että pystyn tulevaisuudessa lapseni kasvattamaan tasapainoisiksi ihmisiksi, joilla olisi sen verran vahva itsetunto, että hyväksyisivät itsensä sellasina kuin ovat. Olisi kamalaa jos oma lapseni haluaisi tehdä ”heidimontagit”, minulle tulisi varmaan epäonnistunut olo vanhempana :/

    Lisää voisit postailla tästä aiheesta! Ihanan arkipäiväinen tämä blogisi, ehdottomasti yksi lemppareista :)

    Vastaa
    • magicpoks 19.1.2011

      Kiva kuulla, että siellä on lukijoissa on luomu-tyttöjä :) Kiitos paljon, kiva, että pidät <3

      Vastaa
  4. isabella 19.1.2011

    Mitääääääh, onks sulla luonnostaan noin kristallinvalkoiset hampaat?!

    Mun mielestä päivittäin käyttämäsi ruskeat piilarit ovat ehkä jopa radikaalimpi ulkonäön muokkaus kuin esim. itselläni huuliin laitettu filleri. Silmien värin totaalinen muuttaminen vaikuttaa mun mielestä siltä, ettet olisi ollenkaan tyytyväinen siihen, mitä olet saanut synnyinlahjana vanhemmiltasi. Lisäksi se mun mielestä antaa vähän kieroutuneen kuvan lapsille, ettei äiti ole tyytyväinen siihen, mitä on… Ja lapsen pitäisi siinä sitten oppia rakastamaan itseään sellaisena kuin on, vanhempiensa kuvana. Fillerit ja botoxit vaikuttavat siihen nähden hyvin normaalilta ehostamiselta.

    Vastaa
    • magicpoks 19.1.2011

      Jep, mun hampaita ei ole koskaan valkaistu, moni luulee, että on, vaikka ei ne mitenkään pistävän valkoiset ole. En ole ihan samaa mieltä kanssasi kuitenkaan tällä kertaa, enkä voi sanoa, etten olisi ”ollenkaan tyytyväinen” siihen mitä olen saanut synnyinlahjana vanhemmiltani. Aika ikävää jos ajattelet, että annan kieroutuneen kuvan lapselleni, koska käytän piilolinssejä. En sanoisi että ylähuulen täyttäminen on yhtään sen luonnollisempaa kuin vaikkapa piilolinssit.

      Vastaa
    • hanskubansku 19.1.2011

      Oikeesti? Piilarit ei oo pysyvää, mutta joku huulien ”filleri” on! En ikinä uskaltais tunkea mitään mömmöjä mun ihon alle, fillereitä ja botoxeja..musta se on vähän outoa. Piilarit on vähän niinkuin joku hiusten kevytväri, jonka saa pois..hauska ja keveä tapa muutella hetkellisesti ulkonäköä, leikitellä, niinkuin vaikka tekoripsillä!

      Vastaa
      • magicpoks 19.1.2011

        Niin, mun äiti antaisi luvan piilolinssejen käyttöön vaikka lukioikäisenä, mutta missään nimessä ei lupaa olisi herunut huulien täyttöön… Vieläkään ;)

        Vastaa
  5. Heidi 19.1.2011

    Hei Maj!

    Tuntuu tavallaan hassulta vastata tähän, olen vasta 16-vuotias tyttö ja no onneksi en ole pahemmin miettinyt tuollaisia kauneusjuttuja, varsinkaan leikkauksia tms. Tai no olen sanonut, että en kyllä ikinä leikkauttaisi itseäni esim. jonkun parin rypyn takia.

    Itselläni on värjätyt hiukset, hampaiden valkaisuakin/kuoria on mietitty ja no sekin olisi vain hammasrautojen aiheuttamista jäljistä. Hiustenpidennykset, geelikynnet jne. on mielestäni ihan ok.

    Minulta leikattiin kaulasta, näkyvältä paikalta, luomi. Luomen tilalle tuli kahtasuurempi punertava arpi tilalle. Koululääkärini kysyi tylysti ”Häiritseekö se muka sinua jotenkin?” no eihän se nyt kovinkaan kaunis tuossa kaulassa ole. Toiseltä lääkäriltä kysyin, että onko arpikudosta mahdollista poistaa, lääkäri vastasi vain että on se mahdollista, mutta ei välttämättä kannattavaa, saattaa tulla vaan aina suurempi arpi tilalle. Toinen lääkäri ehdotti minulle laserhoitoa, jolla häivytettäisiin arpea. En ajattele tässä tilanteessa, että olisin menossa kauneusleikkaukseen, vaikka niin se tavallaan onkin, varsinkin kun olen vasta teini-ikäinen.

    Asia on sinäänsä hankala, se riippuu vähän tilanteesta. Onnettomuudet, leikkausten arvet sun muut on mielestäni täysin ymmärretävä korjauttaa plastiikkakirurgialla.

    Tykkään tosi paljon lukea blogiasi, ihania arkisia juttuja! :)

    Vastaa
    • magicpoks 19.1.2011

      Niin, sulla ei ole ryppyjä vielä laisinkaan! Ja aika järkevästi tunnut suhtautuvan tähän kaikkeen kauneushömpötykseen :) Mäkään en vielä menisi korjauttamaan pistoksilla tai leikkauksilla ”ryppyjä”, mutta en ole ihan varma menisinkö 50-vuotiaana, paha sanoa, vielä… Tällä hetkellä tuntuu, että en missään nimessä, mutta katsotaan.

      Vastaa
    • Mia 20.1.2011

      Heidi, minulta poistettiin käsivarresta luomi 2008 keväällä ja tilalle jäi punainen isohko arpi. Se oli kuitenkin jo ekan vuoden jälkeen paljon vaaleempi, ja nykyään täysin vaalee ja melkein huomaamaton, eli ehkä sunkin arpi vielä paranee luonnollisella tavalla!

      Vastaa
  6. Noopu 19.1.2011

    Aivan ihana kirjoitus! Tähän tekisi mieli huutaa; LISÄÄ! ;) 2 ja 3 osaa odotellessa!

    Vastaa
  7. norppa 19.1.2011

    Miten sulla on noin paljon katkenneita hiuksia? Ajattele, miten paksut hiukset saat, kun ne kasvaa pidemmäksi. Kesään mennessä noi pätkät tuo jo hyvin tuuheutta hiuspohjaan. ;)

    Saa nähdä, sorrunko itse plastiikkakirurgisiin toimenpiteisiin muutaman vuoden päästä. Mitä lähemmäs tullaan kolmeakymppiä, niin sitä väsyneemmäksi ilme muuttuu… Ainut asia, mikä leikkauksissa ja täyteaineissa/botoxissa arvelluttaa on se, että vaikka toimenpide olisi kuinka hyvin tehty, niin tulos ei ikinä ole täysin luonnollinen. Ja pakko sanoa, että sellainen vahamainen jenkkilookki ei miellytä yhtään ainakaan omaa silmää.

    Vastaa
    • magicpoks 19.1.2011

      Babyhiuksia tuli kun sain Rebekan. Eli hormoonimuutosten (…ja ehkä imetyksen?) takia tukka tippui ja nyt se kasvaa sitten takaisin… Tää odotteluvaihe ei oo kovin kivaa :(( Mä oon tässä vuoden aikana vanhentunut varmaan 5 vuotta, kun ei oo oikeen tullut nukuttua…

      Vastaa
  8. Tiina 19.1.2011

    Olen lukenut tätä blogia alusta saakka ja vanhaakin siitä lähtien kun sen löysin ja silloin kertaistumalta kaikki postaukset alusta lähtien ja mun mielestä tämä on yksi parhaita postauksiasi ikinä!

    Pohdiskelet tosi järkevästi ja juuri niitä samoja juttuja joita itsekin olen laittanut merkille.

    Mulla on värjätyt hiukset ja juurikasvun piilotutan kampaajalla noin kuuden viikon välein, ripsiä ja kulmakarvoja värjäytän ja nypitytän kosmetologilla noin kerran kuukaudessa ja käytän jonkin verran meikkiä. Voisin ajatella ripsienpidennyksiä tai rakennekynsiä jos se olisi vain se laitattaminen mutta kun niitä täytyy käydä huollattamassa niin tuntuu liian vaivalloiselta mulle.

    Mullakin on vähän se fiilis että mihin sitten vetää raja kun voisi valkaista hampaansa, käydä suihkurusketuksessa jne. Se on sitten loputon kierre.

    Ja leikkaukset on mulle ehdoton ei vaikka en mitenkään kaunis olekaan. Kammoan kaikkia toimenpiteitä niin että en mihinkään mene vapaaehtoisesti :D

    Vastaa
    • magicpoks 19.1.2011

      IHANA kuulla, että sinua kiinnosti tämä aihe… Onhan tästä jauhettu paljonkin, mutta silti :) Kiva oli myös kuulla sinunkin mielipiteesi :))

      Vastaa
  9. Pirre 19.1.2011

    Heips!

    Eksyin blogiisi hiljattain ja lisäsin heti suosikkeihin :) Itsekin usein mietin, kuinka kauneusleikkaukset yleistyvät niin hurjaa vauhtia! Itse en omia kasvojani antaisi leikellä toisenlaisiksi, vaikka niissä joskus ärsyttääkin jokin kohta. Niin paljon saa ihmeitä aikaan meikeilläkin. Ripsien pidennykset minulla oli puolitoista vuotta. Ja olihan ne kyllä ihanat!! Omat ripseni kun ovat niiiin suorat ja omapäiset! Päätin kuitenkin luopua niistä, tuli ikävä ripsien meikkaamista sitten kuitenkin. Hassua, että samasta syystä luovuin niistä kuin aikaisemmin olin hankkinut. Nyt olen taas puoli vuotta ripsiä meikannut ja alkaa taas tympiä joka aamuinen taistelu :D. Oletko kokeillut Bio Sculpture -geelikynsiä? Itselläni on ollut sellaiset nelisen vuotta ja tykkään niistä enemmän kuin ns. perinteisistä rakennekynsistä. Näissä ei laiteta mitään jatkeita, vaan tehdään vahvistus oman kynnen päälle. Tuntuu luonnolliselta ja näyttää siistiltä, jopa viisikin viikkoa. Hintakin on edullisempi. Suosittelen! :)

    Mukavaa loppuviikkoa! :)

    Vastaa
    • magicpoks 19.1.2011

      Mulla on ollut Bio Sculpture geelaus joskus oman kynnen päällä, tykkäsin kyll äsiitäkin, mutta tietääkseni Bion kynsiä saa myös jatkeinakin? :) Kiitos kommentista ja oikein mukavaa loppuviikkoa myös sinne <3

      Vastaa
      • Pirre 19.1.2011

        Juu, sais näihin halutessaan jatkeetkin! :)

        Vastaa
  10. teeppi 19.1.2011

    Mielestäni (runsas) ihon ruskettaminen kemikaaleilla menee myös ”turhan” ehostamisen puolelle. Harvaa ihmistä hänen oikea, vaalea värinsä tekee rumaksi. Kaikkihan me täällä valkoisia ollaan, miksi sitä peitellä näin talvisin? :)

    Hampaiden valkaisua sen sijaan en pidä niin pinnallisena, sillä oikeasti keltaiset/tummuneet hampaat antavat ihmisestä jotenkin likaisen vaikutelman. Supervalkoiseksi valkaistut hampaat yhdessä selkeän tekorusketuksen kanssa sen sijaan ovat epäluonnollisen näköiset.. Toisaalta, tumma iho itsessään saa hampaat näyttämään valkoisemmilta, joten ehkä ne ovat sitten erottamaton yhdistelmä :D

    Totta on se, että kaikilla ei ole kaikkea, mutta onko pakko ollakaan?

    Vastaa
    • magicpoks 19.1.2011

      Vastaan vaan lyhyesti, että mielestäni ei todellakaan kaikilla pidä olla ”kaikkea” :)

      Vastaa
  11. Nna 19.1.2011

    plastiikkakirurgia mielletään helposti vain turhamaiseksi itsensä kaunistamiseksi. sen avulla voidaan kuitenkin korjata paljon ”merkityksettömiä” tai vain vähän haittaa aiheuttavia (sikiöaikaisia) epämuodostumia, kuten korvanlehden osittaisia puuttumisia sekä erilaisten onnettomuuksien (palovammat ja nämä surullisenkuuluisat esimerkit siitä, miten mustasukkainen mies on leikannut naisen nenän irti jne.) harvalla varmaan on mitään tällaisten juttujen korjailua vastaan. minusta on myös ok esim. rintojenpienennysleikkaus (isot rinnat voivat aiheuttaa esim. selkävaivoja) ja hörökorvaleikkaukset. hörökorvat voi olla aikuisen mielestä vähäpätöinen juttu, mutta lääketieteellisesti puhutaan ihan ”oikeasta” epämuodostumasta ja lapsi voi saada lähetteen leikkaukseen, jos korvat ovat häiritsevän ulkonevat. tämän kohdalla voi miettiä, antaako se lapselle viestin siitä, että hän ei hörökorvineen ole ok. toisaalta kannattaa myös miettiä, miten iso juttu (aikuisten mielestä söpön näköinen) hörökorvaisuus voi pienelle koululaiselle olla.

    Vastaa
    • magicpoks 19.1.2011

      Totta, hyvä esimerkki ovat myös huulihalkiot, ne saadan nykyisin korjattua niin siistiksi ja se on mielestäni hyvä juttu :)

      Vastaa
  12. Tilli 19.1.2011

    Mä olen ehdottomasti aitouden kannalla ja valistan aina miestänikin tyyliin ”katopas tuon myyjätytön ripsiä, ne on pidennykset”, jotta hänkin osaisi erottaa feikit aidoista.

    Olen nähnyt vaivaa, jotta olen saanut kasvatettua vyötärömittaiset, hyväkuntoiset hiukset ja pitkät, kauniit kynnet. Tavallaan ”petyin” sinuunkin, kun olit käynyt suihkurusketuksessa, koska niin kovasti toivoisin, että uskaltaisit olla luonnonkaunis, etkä lähtisi mukaan vallitsevaan kauneusihannehömpötykseen. Siniset silmäsi ovat upeat, ja sekin on minusta kurjaa, että peität ne piilareiden alle. Toki kaikella ylimääräisellä saa ”remontoitua” itsensä, mutta pidän paljon hienompana sitä, että pystyy näyttämään vähintäänkin yhtä hyvältä ilman keinotekoisia elementtejä.

    Mielestäni asiat voisivat muuttua, ja silmä vähitellen tottua luonnollisempaan lookkiin; pidämmehän miehiäkin superkomeina ja -haluttavina, vaikkei heillä ole edes naisten itsestäänselvänä pitävää pakkelikerrosta, kynsistä tai pidennyksistä nyt puhumattakaan.

    Vastaa
    • magicpoks 19.1.2011

      Saat olla ylpeä pitkistähiuksistasi ja kauniista kynsistäsi : )No, mutta minä olen vain satun olemaan tälläinen, älä turhaan vaivaa päätäsi minun ruskettumisillani :)

      Vastaa
  13. Anna 19.1.2011

    Mä oon oikeastaan ihan samoilla linjoilla sun kanssa! En itse oikein ymmärrä sitä ”laitetaan vähän tuonne ja tänne, ja tuolta otetaan pois”-juttua. Aina ulkonäköpaineista syytetään miehiä – ”miksi miehet haluaa vain isorintaisia blondeja?” tms, mutta mun mielestä tämä on naisten keksimää höpönlöpöä.

    Mun mielestä onnellisuus tekee ihmisestä kauniin. Se jotenkin hehkuu ihmisestä, hyvä olo. Jos et ole itse tyytyväinen itseesi, voivat muutkin huomata sen. Ja totta se on, että kun yksi asia on saatu ”korjattua”, niin toinen asia alkaa häiritsemään. Esimerkiksi jos laittaa kivat kynnet – kohta huomaa että nyt ois kyllä hiuksissa parantamisen varaa. Tai kun saa jenkkakahvat pois, huomaakin että reidet onkin se ongelmakohta.

    Musta tuntuu että ihmiset ei ole koskaan tyytyväisiä täysin itseensä. Parasta olisikin, jos kaikki olisivat sellaisia kun ovat. Silloin ei luultavasti mitään ulkonäköpaineita olisikaan, mutta se nyt on aika turhaa unelmointia. Pitää vaan itse oppia rakastamaan itseään – pienirintaisena, leveälanteisena ja kääpiökokoisena. Eipä mua olisi voinut paremmin tehdä ja jos saisin päättää, en oikeasti muuttaisi mitään! ;)

    Vastaa
    • magicpoks 19.1.2011

      Mun mielestä miehet usein kannustavat olemaan luonnollisia, ainakin minun mieheni, hänen mielestään minunei tarvitsisi meikkailla eikä laitella rullia hiuksiin, kuulema ihan turhaa ;) Olen samaa mietä kanssasi, meidän naisten pitäisi oppia rakastamaan itseämme -juuri semmoisina kuin olemme :) Välillä se vaan voi olla haasteellista?

      Vastaa
  14. paulahelena 19.1.2011

    mä oon tässä asiassa kyl aika suuri luonnollisuuden puolestapuhuja niinkuin edellinen kommentoija Tillikin :) toki jokainen tehköön itelleen mitä tahtoo, mut mun mielestä on vähän outoa että halutaan näyttää mahdollisimman aidolta ja luonnolliselta mutta kuitenkin virheettömältä ja meikkauksessa ja hiusten värjäyksessä ym. pyritään juts mahollisimman luonnollisen näköseen lopputulokseen. mun mielestä jos haluaa olla aito ja luonnollinen niin vois olla sitä ihan oikeesti eikä korjailujen voimalla ja jos taas haluu vaikka pinkit hiukset ja turkoosit luomet, niin se on taas ihan ok koska kaikki näkee et se on ”feikkiä” :D eniten mua pännii sellanen ristiriita just sen luonnollisuuden ja virheettömyyden välillä. kirjottelin omaan blogiini kans aiheesta juttua joskus, se löytyy täältä jos kiinnostaa: http://paulahelena.wordpress.com/2010/08/27/luonnollisuus/ :)

    Vastaa
    • magicpoks 19.1.2011

      Ymmärrän näkökulmasi, vaikka en olekaan ihan samaa mieltä :)

      Vastaa
      • paulahelena 19.1.2011

        pitää tähän vielä lisätä, että en mä mitenkään pahalla kato siis vaikka meikkaavia tai hiuksiaan värjääviä ihmisiä, välillä vaan just oudoksuttaa että ihmiset tuntuu löytävän itestään virheitä vaikka kuinka vaikka oikeesti olisivat nättejä ja ihania ihan omina itteinään! :) senki takia tavallaan toivois että luonnollisuus tulis enemmän ”muotiin” et poistuis semmonen vääristyny käsitys miltä ihmisen ”pitää” näyttää. mut suotakoon kaikille oikeus tehdä ulkonäölleen mitä tahtovat, ei kai se muilta oo pois :)

        Vastaa
  15. Sagu 19.1.2011

    Kiva postaus! :) Mulla itselläni raja menee noissa leikkauksissa. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, että en haluaisi mitään veistä tai piikkiä naamaani, kun ei hyvää syytä ole. Joskus huonoina päivinä tuntuu siltä, että nenää voisi käydä saksituttamassa ja leukapielistäkin vuolla turhat pois, mutta toisaalta ne ovat mun omia persoonallisia piirteitäni, joista luopuminen tuntuisi oudolta.

    Olishan ne hiustenpidennykset siistit, mutta mä tuskin jaksaisin hoitaa ja huollatuttaa. Rakennekynsiä taas olen miettinyt, saattaa olla, että menen sellaiset jossain välissä laitattamaan :) Itseruskettavaa käytän jonkin verran, talvisin lähinnä kasvoihin – ei mulla mitään kalpeutta vastaan ole, mutta mä muutun jotenkin kummallisen harmaaksi talvisin, ja se tekee hirveän väsyneen näköiseksi. :D Meikkaamista taas rakastan, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että olisin tyytymätön omaan ulkonäkööni. Meikkaaminen on hauskaa ja omia piirteitään on mukava korostaa.

    Sua tuossa ylempänä jo kritisoitiinkin värillisten piilareiden käytöstä, enkä mä ymmärrä, että miksi. Mä omistan tavallisten, läpinäkyvien piilolinssien lisäksi tummansinisen ja oliivinvihreän parin (vuosilinssejä). Niiden käyttäminen on hauska ja helppo tapa leikitellä ulkonäöllään, ei se tarkoita, että mä inhoaisin silmieni omaa väriä. Joskus tuntuu paljon helpommalta heittää ne oliivinvihreät piilarit päähän, kuin kuunnella esimerkiksi töissä asiakkaiden ihmettelyjä luonnollisesta silmänväristäni (todella vaalea vihreä). Vaikka se onkin positiivissävyistä huomiota, niin aina ei silti jaksa.

    Vastaa
  16. Susse 19.1.2011

    Kiitti postauksesta!

    Ajattelin ennen, että on ok korjauttaa esim. rintasyövän tai onnettomuuden aiheuttamia vaurioita, mutta muuten kannattaisi kiertää kauneusleikkaukset kaukaa. Nyt kuitenkin olen alkanut pohtia, miksi esimerkiksi rintasyöpäpotilas olisi oikeutettu uusiin tisseihin mutta synnynnäisestä lattarintaisuudesta kärsivä nainen ei? Miksi tekotissit ovat ihan sallitut jos syöpä on omat rinnat vienyt, mutta epäluonnolliset jos naisella ei ole koskaan oikein rintoja ollutkaan?

    Ja perään vielä vastuuvapauslauseke, ennen kuin joku älähtää: Minusta pikkuruiset rinnat voivat olla yhtä kauniit kuin kunnon melonit. Mutta eihän kukaan varmaan ajattele niinkään, että jos on syntymästään saakka ollut yksijalkainen, on jalkaproteesi epäluonnollinen, mutta jos jalan on menettänyt onnettomuudessa, on tekokinttu ok. Vertaukseni kyllä ehkä vähän ontuu. ;)

    Tuosta piilariasiasta olen kyllä ihan eri mieltä kuin Isabella. Minusta värilliset piilarit ovat vähän niin kuin kynsilakka tai vaate: ne ”puetaan” päälle ja voidaan ”riisua” koska tahansa. Piilarit eivät ole mikään lopullinen tai pysyvä ratkaisu, vaan värileikkiä arjen keskellä. Samaa logiikkaa seuraten hiustenvärjäys vasta radikaalia onkin – väriä kuin ei ihan kymmenessä sekunnissa muutetakaan takaisin luonnolliseksi.

    Vastaa
    • magicpoks 19.1.2011

      Ymmärsin pointtisi :) Tottahan tuo piilolinssi juttu on… Ne saa pois vaikka samalla sekunnilla:)

      Vastaa
  17. Jenni. 19.1.2011

    Oon parikymppinen tyttö ja kieltämättä on muutamia juttuja, joita mielelläni itsestäni parantaisin. Esimerkiksi olemattomat rinnat, kyhmyinen nenä ja keltaiset hampaat. Kyse ei ole siitä, että haluaisin isot rinnat, haluaisin vaan rinnat. En kuitenkaan lähtisi tämän ikäisenä leikkaukseen, ehkä sitten kun olen vähintään 25.

    Vastaa
    • magicpoks 19.1.2011

      Niin, voi olla, että ajan myötä opit rakastamaan kymyistä nenääsi (ehkä poikaystäväsi tai tuleva sellainen juurikin rakastaa sitä piirrettä sinussa?), juuri sellaisenaan ja leikkaus olisi ihan tarpeeton :)

      Vastaa
  18. Moona 19.1.2011

    Lueskelin kaikkien mielipiteitä ja on myös nyt pakko laittaa asioista pieni oikaisu ja mielipide:

    Eli oikaisua sen verran tohon Bio sculpturen suosittelijaan että geelikynnet ovat geelikynnet ovat niissä pieni pala muovia(eli tippi) vai ei, ja toisekseen tämä tippi kasvaa pois muutaman huollon jälkeen jolloin niistä tulee omat kynnet jonka päällä geeli,eli sama asia eikös?

    Niin ja nämä niin kutsutut fillerit ym. eivät ole pysyvää, kestävät yleensä noin 6kk-5v.

    Onpas todella kummallista että toisten mielestä esim. hampaiden valkaisu on ok mutta sitten feikki rusketus ei??

    Kuka on sanoon mikä on turhaa ja mikä ei??

    Eikö pohjimmillaan kaikki ehostus ym. ole jollain tapaa samaa eli korjailua tai virheiden piilotusta, oman olon parantamista?

    Ja tänä päivänä on vaikea kyllä löytyy yhtäkään naista suomesta joka ei jossain elämänsä vaiheessa käyttäisi jotain keinoa kaunistuakseen…ja jos löytyy, uskon että hän varmasti ihastuisi jos häntäkin hieman laitettaisiin nätimmäksi.:)

    Olemme kaikki turhamaisia! mitä sitten?

    KAUNEUS ON KATSOJAN SILMISSÄ ;)

    Vastaa
    • magicpoks 19.1.2011

      Ihana, piste! :D

      Vastaa
  19. Juju 19.1.2011

    Pakko kommentoida Isabellan huulifilleri vs piilolinssi viestiin. Minun mielestäni huulifilleri on aika paljon radikaalimpi ”ehostus” kun värilliset piilolinssit. Ja tuskin lapsi edes ymmärtää että äidillä on tänään eri väriset silmät.. Suoraan sanottuna aika outo kommentti Isabella, mutta kaikilla on omat mielipiteet. :/

    Oma suhtautumiseni kauneusleikkauksiin on melko avoin, itselläni ei ole mitään tehty mutta molemmilla isosiskoillani on rinnoissa implantit, (=silikonit.)

    Vanhempi sisko 30v. otti isommat rinnat koska ”kärsi” AA rinnoista, (nyt implantit pieni C kuppi) voitte vaan kuvitella kuinka kivaa hänellä oli kun 10 vuotta nuoremmalla pikkusiskolla on isommat rinnat. Siskoni on lyhyt ja normaalipainoinen joten suuremmat rinnat olivat luonnollinen lisä vartaloon josta puuttui rinnat,. Isommat rinnat ovat tuoneet siskoni elämään helpotusta, itseluottamus on kasvanut huimasti.

    Toinen isosiskoni otti implantit synnytettyään kaksi lasta, lapset tulivat melko peräkkäin ja rinnat vain rupsahtivat. Tälläkin siskolla nyt C implantit.

    Molempien siskojeni silikonirinnat ovat luonnolliset ja kauniit. Ja mikä tärkeintä molemmilla parantui itseluottamus. Ja näiden kohdalla myytti että kauneusleikkauksiin jää koukkuun, murtuu.. Kumpikaan siskoistani ei halua lisää kauneusleikkauksia ja nyt he ovat tyytyväisiä ulkonäköönsä.

    Vastaa
    • magicpoks 19.1.2011

      Kiva kuulla, että siskoillasi on onnistuneet operaatiot takana ja he ovat nyt tyytyväisiä, sitä nämä leikkaukset parhaimmillaan varmasti ovat :)

      Vastaa
  20. Juju 19.1.2011

    Ainiin, ja eikös tuosta kuvasta missä on sun tytär ja mies unohtunut se ihmisen paras ystävä?? :D

    Teppo <3

    Vastaa
    • magicpoks 19.1.2011

      Se oli jossain päiväunilla piileksimässä <3

      Vastaa
  21. Ada 19.1.2011

    Moikka!

    Eksyin myöskin blogiisi Kalastajan vaimon kautta ja olen nyt seuraillut blogiasi ja kivalta vaikuttaa. Tää oli hyvä aihe mistä kirjoitit. Multa meinaan löytyy hiusten tuuhennus, ripsipidennykset ja rakennekynnet. Ystäväni kävi ottamassa vähän aika sitten hampaiden valkaisun ja maksoi siitä muistaakseni päälle 300€. nyt kun oon seurannu sen hampaiden väriä, niin musta tuntuu että kankkulan kaivoon ne rahat meni. hampaiden valkaisua en aio siis itselleni tehdä. mutta kyllä plastiikkakirurgia kiinnostaa jossain määrin. kasvoihini en kuitenkaan koskaa leikkausta haluaisi.

    jos jotain pitää suositella niin ripsipidennyksiä ja rakennekynsiä. nää ripset on niin paljon helpommat. ei aamulla tarvitse alkaa sutimaan ripsiväriä. ja kynnet tekee käsistä kauniit. hiusteni tuuhennuksesta mulla on vaan oikeastaan negatiivista sanottavaa, nimittäin nää takkuuntuu todella helposti:(

    Vastaa
    • magicpoks 19.1.2011

      Oon muuten nähnyt tosi onnistuneitakin hampaiden valkaisuja, mikähän meni pieleen? :) Vai, että ripsipidennykset, pitäisiköhän testata joskus…?

      Vastaa
      • Sirkku 20.1.2011

        majski muruseni, et tarvii sun räpsyripsii mitää lisää!

        ps. hyvä kirjotus!

        Vastaa
  22. Kärty 19.1.2011

    Kiitos Maj, että teit tän postauksen. Sinulla on kuitenkin ihan mieletön määrä lukijoita laidasta laitaan! Tajusin, että taitaa olla mielessä Rebekan suhteen samat linjat kuin meidän mummilla: hän ei kestänyt ajatustakaan siitä, että lapsenlapsi ottaa vapaasta tahdostaan lävistyksiä naamaan. ”En mä halua että mun lapsen lasta kukaan tökkii neulalla tai muutenkaan rikkoo kaunista kroppaa.”

    Ei kai siinä, ympäristö vaikuttaa niin paljon omaan itsevarmuuteen että kyllä hyvän perheen keskeltä tuleva nuori ymmärtää mikä on itselle tarpeeksi :)

    Vastaa
    • magicpoks 19.1.2011

      Olitko jossain hukassa hetken aikaa, Kärty? No nyt olet taas parin postauksen ajan ollut mestoilla ja olen iloinen siitä:) Oon selkeesti teijän mummin kans samis, otin jopa omat lävärini pois, ettei Repsu pääse sanomaan, että ”ku äitillläkin on…” <3

      Vastaa
      • Kärty 25.1.2011

        Voi ihana vastaus, kiitos! Luen joka_ikisen postauksen ihan ehdottomasti, lempiblogeja <3! Ja tähän samaan syssyyn lykkään isot kiitokset pinkeistä huulista, just tänään mietin että voi kun sais kestovärjäyksen huuliin tietyllä värillä. Välillä ei vaan muista lisätä päivän mittaan väriä huuliin ja sitten kenuttaa.

        Vastaa
  23. Reetta 19.1.2011

    Olen tosi paljon samoilla linjoilla sun kanssa. Pakko nyt avautua :D Mulla on luonnonkiharat paksut hiukset mutta haluan että mulla on pitkä yli olkapäille olevat hiukset. Ongelma tulee siinä että pitkä ja paksu luonnonkihara on vaikea yhdistelmä, se näyttää helposti sellaiselta reuhkalta.. No sitten tässä viime kesänä leikkasin tukan olkapäille ja laitoin pidennykset. On kyllä kivaa kun tukka on helppohoitoinen ja näyttää nätiltä vaikka onkin pitkä. Kyllä mä taas kohta palaan omiin hiuksiini, en ikuisesti aio pidennyksiä käyttää. Halusin vaan väillä ”normaalit” hiukset enkä mitään reuhkaa. Niin ja muiden mielestä mulla on superkauniit hiukset, niimpä niin, ikinä ei ole hyvä. Ja rakennekynnet on löytynyt myös välillä. Siinä mun ulkonäköparantelut. Ei nyt tulisi heti mieleen mennä leikkauttaa pärstääni vaikka pahana päivänä se näyttää tietenkin aivan karmealta, taas omasta mielestäni :D

    Vastaa
    • magicpoks 19.1.2011

      Onneksi on myös niitä päiviä, jolloin se omaa pärstä näyttää kuitenkin ihan siedettävältä, eiks ni? :)

      Vastaa
  24. annana 20.1.2011

    Tosi hyvä kirjotus! Oon niin samaa mieltä sun kanssa! Järkytin just jokin aika sitten kavereitani ja sukulaisia sanomalla että voisin ihan hyvin ottaa vuosien päästä esim. ruiskeita nassuun jos vakkapa luomet roikkuisivat silmien päällä. siihen sain tietty vastaukseksi että ”miten sinäkin, järkevä, akateeminen ihminen voit puhua tuollaisia” :D Mitä sitten pitäisi sanoa..? että poltetaan kaikki itsestään huolta pitävät roviolla tai laitetaan vankilaan? vähintään katsotaan kieroon ja arvostellaan selän takana? jos kaikki olisivat tyytyväisiä itseensä (ja sallisivat vaikka sitten pienet parantelut itselleen) maailmassa olisi paaaljon vähemmän kateutta ja enemmän onnellisia ihmisiä.

    Vastaa
    • magicpoks 20.1.2011

      Ei polteta, iiiks :D Viimes tänään mun miespuolinen työkamu sanoi, että naisilla on jatkuva kilpailumeininki päällä. ”Jos tuolla on tuommoinen, niin minäkin haluan ja mielellään vielä vähän paremman…” ja usein tosi kauniita naisia on pakko kritisoida tyyliin ”liian laiha, liian suuret rinnat, ihan teennäinen, kamala nenä kuitenkin…” vaikka todellisuudessa monet toivoisivat olevansa yhtä kauniita, yhtä hoikkia… Huokaus. Ei tietysti kaikki naiset kuitenkaan, mutta….

      Vastaa
  25. Suvi 20.1.2011

    Kaikilla ”pitäisi” olla pitkät ja paksut hiukset, upeat kynnet, tuuheat ripset ja vitivalkoiset hampaat. Se on se tämän päivän kauneusihanne rusketusta ja vartalon muotoa unohtamatta.

    Itsellä on kerran ollut noin kuukauden ajan hiustenpidennykset. Oma tukka on ohut, hento ja liukas. Nyt vajaa vuosi sitten leikkasin rokkitukan. Sopii paremmin, sillä ohut, vaalea tukka ei näyttänyt enää hyvältä hyvässä leikkauksessa edes puolipitkänä. Nyt tykkään kovasti :)

    Rakennekynnetkin oli viime kesänä, joista kyllä tykkäsin. Töiden takia en voi nyt niitä pitää.

    Ripsetkin mielelläni ottaisin, jos rahaa löytyisi. Siinä menee omalla kohdalla kyllä raja, että onko se rahan tuhlausta.. Mun mielestä alkaa jo olla. .. Tarkalleen ottaen en tiedä miksi, mutta ehkä ne silmät ovat kuitenkin niin persoonalliset jokaisella, että eivät kaipaa meikkiä enempää ehostusta. Toki tekoripset bileissä yms ovat asia erikseen, mutta jotenkin ei enää sitten luonnostaan ”upeat silmät” tunnu samalta, kun kaikki saa sellaiset ripsienpidennyksillä.

    Aihe on kyllä niin mielenkiintoinen. Itse toivon, että saan omasta tyttärestäni kasvatettua itsevarman ihmisen, joka ei ainakaan tarvitse itsetuntoaan kohottamaan mitään lisäkkeitä saatika toimenpiteitä. Kaikki varmuus lähtee sisältä, eihän se ole todellista varmuutta silloin, jos lisäke/pidennys/täyteaine/kirurgin veitsi sen tuo esille.

    Vastaa
  26. Ella 20.1.2011

    Todella hyvä kirjoitus! Ja aika samoilla linjoilla olen minäkin kanssasi.

    Itseltäni löytyy hiustenpidennykset ja ripsienpidennykset. Sekä olen myös joskus koittanut rakennekynsiä. Olen aika avarakatseinen kaikkeen ehostukseen. Leikkaukset ok mutta itse en menisi veitsen alle (tai tätät mieltä tällä hetkellä olen).

    Olen supertyytyväinen ripsipidennyksiin.. Omat ripseni ovat todella vaaleat ja hennot ja en liiemmin tälläytymisestä välitä. Joten päätin ottaa ripsipidennykset tuuhentamaan ja tuomaan ripsiä enemmän esille. Ja hiuksiin otin pidennykset sen vuoksi että rakastan pitkiä hiuksia ja niiden laittamista ja ne sopivat kasvoilleni paljon paremmin kuin lyhyet. Sekä omat hiukseni ovat aika kenkut, ohuet ja kasvu pysähtyy hieman hartioiden alapuolelle.

    Ruskettavaa tai päivettävää käytän talvisin sitäkään en läträämällä läträä koska olen luonnostani hieman ruskeampi :)

    Enkä pidä itseäni luonnottoman tai laitetun näköisenä. Ja mielestäni omalle peilikuvaleen todellakin voi tulla sokeaksi.. itse etsin ja näin ja näen vieläkin kaikki ne kamalat ”virheet” peilistä mitä itsessäni muuttaisin mutta olen opetellut etsimään itsestäni kaikkea mistä todella pidän ja elämä tuntuu niin paljon helpommalta kun löytää itsestään myös jotain kaunista.

    Joten jokainen tehköön mitä tekee jos silloin viihtyy paremmin omassa kropassaan ja tuntee näyttävänsä kauniilta!

    Kirjoita ihmeessä sekä 2 ja 3 osa aiheesta! Tykkään blogistasi todella paljon!

    Vastaa
  27. tiinanen 20.1.2011

    Hurmaava perhepotretti! :)

    Vastaa
  28. Minna 20.1.2011

    Täytän huomenna 40 vuotta. Olen tyytyväinen itseeni niin ulkonäöllisesti kuin sisäisestikin. Kun täytin 30 vuotta minuun iski se kuuluisa ikäkriisi. Kolmekymppinen elää usein elämässään ruuhkavuosia. On pienet lapset, oma koti ja paljon velkaa, ehkä ehtinyt olla muutaman vuoden töissä ja nyt äitiyslomalla. Sitä miettii tässäkö tämä nyt on, aikaansaannokseni? Nelikymppisenä lapset on jo isompia, taloa on maksettu jo vuosia, työelämässä olet ollut jo sen verran pitkään että tiedät ja muut tietää ammattitaitosi, omiin harrastuksiin on aikaa jne. Omasta mielestäni elän tällä hetkellä elämäni parasta aikaa. Itsetuntoni on hyvä koska olen sinut itseni ja jopa ikäni kanssa. En mieti mitä muut ajattelevat ulkonäöstäni. Katson aamulla peiliin, laitan vähän rajausta ja ripsiväriä silmii ja totean että taasen olen valmis vastaanottamaan uuden päivän.

    Huomenna aion syödä hyvin ja juoda loistavaa punaviiniä, skoolata itselleni, iälleni ja elämälle hymy huulilla. Sillä hymy tekee ihmisestä kauniin…

    Jokainen vuosikymmen tuo meille aina joitain uusia mahdollisuuksia.

    Vastaa
  29. Lady 20.1.2011

    Hmm, itse en omalla kohdallani ole koskaan ollut mikään suuri luonnollisuuden puolestapuhuja;) Minulla on hiustenpidennys, (kotona) valkaistut hampaat, rakennekynnet ja tekorusketus suurimman osan vuodesta. Värillisiä piilareitakin olen käyttänyt ja ripsienpidennyskin on toki tullut testattua. Restylanea voisin jossain vaiheessa kokeilla..Ja myönnettäköön nyt samaan syssyyn, että haaveilen aivan tosissani uusista ehommista rinnoista näiden a-kuppien tilalle!! Tosin saattaa olla, että hankin lapset ennen mitään korjauksia. Olen puhunut silikonihaaveista täysin avoimesti ystäville ja perheenjäsenille ja osa tuomitsee, osa hyväksyy. Mutta leikkauksen riskit pelottavat, se on selvää. Entä jos kroppani hylkii silikoneja ja ne pitää poistaa kokonaan? Useat korjausleikkaukset eivät houkuttele. Kauneusleikkaus on kuitenkin aina tietoinen riski..Joka tapauksessa koen jollain tavalla helpottavana, että minulla on _mahdollisuus_ ottaa silikonit jos niin haluan! Kaiken kaikkiaan hyväksyn kauneusleikkaukset ja kaikenlaisen fiksailun laajalti, mutta överiksi ei saa mennä, tyyliin Heidi Montag.

    Hieno kirjoitus, jatkoa odotellessa!!!!;)

    P.S. Olet uskomattoman kaunis!!!!;)

    Vastaa
  30. Lilia 20.1.2011

    Moikka Maj! Olen lueskellut blogiasi jo tosi pitkään ja nyt ensimmäistä kertaa tulen kommentoimaan. :) ensiksi: kiitos ihanasta blogista! Olen itsekin suht. Tuore tamperelainen nuori nainen ja saan pian esikoiseni:).. Toiseksi: kiitos ihanasta postauksesta! Olen itse lähestulkoon täysin luomu, joten on ihana kuulla että viel nykyään sitä arvostetaan! Mukavaa kevättä teille, koko perheelle! Jos joskus törmään niin varmasti moikkaan ;) !

    Vastaa
    • magicpoks 20.1.2011

      Onnea masuasukin johdosta! Ihana kun jaksoit kommentoida, arvostan! Vaunuttelen paljon ja varmasti keväällä entistä enemmän, niin eiköhän me törmätä!

      Vastaa
  31. Heli 20.1.2011

    Ihanat noi babyhiukset :D

    Mulle kans tuli raskauden aikana, on jo nyt kasvanut ”pois”. (Poika kohta 2v)

    Samaten mun hiukset muuttu oransseiks, tai oikeestaan se oli lähempänä kusenkeltasta. Oli sit hieno kulkee ympäriinsä muuten mustalla tukalla paitsi juurikasvu oli pissan värinen :D ihan ku olisin yrittäny kotona vähän vaalentaa tukkaani, tiedät varmaan mitä tarkotan :D

    Onneks se meni sit ohi,ja hiukset muuttu takas ruskeiks :)

    Vastaa
    • magicpoks 20.1.2011

      Joo, raskauden aikana ja sen jälkeen mikä tahansa on näköjään mahdollista. En yhtään ihmettelisi, jos joku kertoisi, että nenä muutti malliaan ja kasvot muuttuivat vihreiksi ihan vain raskaudesta johtuen :D Onneksi sulla korjaantui tilanne noin hyvin :)))

      Vastaa
  32. Aune 20.1.2011

    Homman voi vaan lyödä överiksi, ja lopputulos on karmea. En osaa sanoa, kuinka moni esim. pitää tuksun huulia jotenkin kauniina?eli vähempikin riittäisi. Olen käynyt kahdessa hammasvalkaisussa, mutta se johtuu siitä, että opiskelen alaa. Lopputulos ei kuitenkaan ollut mikään jenkkihymy, vaan normaali.

    Mä halusin aina ruskeita silmiä itselleni, ja käytin aikani värillisiä piilareita, kunnes jostain syystä en ole enää saanut käsiini niitä nättejä tummanruskeita piilareita, vaan ne ovat sellaiset luonnottaman ruskeat ja hieman ”käärmemäiset”, joten lopetin niiden käytön. Se oli jotenkin koukuttavaa, en enää osannut olla ilman niitä, tai mielestäni silmäni näyttivät vaisuilta ilman ruskeita piilareita. Onneks sitä on taas tottunut näihin ”omiin” silmiin :) ja nätit ne on nämäkin :D

    anyways, jokaisen oma asia.

    Vastaa
  33. tsipe 20.1.2011

    Minä itse olen (lähes) täysin luonnollinen – ainoa mitä itsessäni muokkaan, on kulmakarvat, ne nypin :) Mutta noin muuten en ollenkaan käytä meikkiä tai mitään vastaavia aineita. Mulle on periaatteessa ihan sama mitä muut käyttävät, mutta silti, pakko myöntää, olen jollain tavalla ylpeä siitä etten mitään itse käytä :D Joskus saattaa tulla kauniiden, meikattujen ja laitettujen ihmisten ympärillä mitätön olo, mutta silloin ajattelen etteivät ne muutkaan sen kummemmilta meikkiensä alla näytä, ja se piristää :)

    Leikkaukset on asia jota en ymmärrä alkuunkaan. Mulla on itsellä todella pienet rinnat mutten siltikään, en ikinä, voisi leikellä itseäni. En aio kehittää itselleni esim. rinnoista mitään ongelmaa. Ne ovat sellaiset kun ovat :) Sitäkin olen miettinyt, että millaisen kuvan antavat esim. leikellyt äidit lapsilleen.. voisin kuvitella, että jos minun äitini olisi käynyt synnytyksen jälkeen suurentamassa rinnat, olisi poistanut rypyt jne, munkin ajatusmaailma voisi vääristyä niin että luonnollisuus ei ole hyve, ja ilman ”pintaremonttia” olisin mitätön. En tiedä.. jotenkin vaan pelottaa ajatus maailmasta vaikkapa 50 vuoden kuluttua.. löytyykö yhtään rypyllistä tai pienirintaista tai muuten luonnollista ihmistä enää?

    Vastaa
  34. Miia-Rebekka 20.1.2011

    Mulle ei ole mitään väliä mitä muut itselleen tekevät, mutta itse en tekisi itselleni mitään sellaista mitä ei pysy perumaan. Hiustenpidennykset, väripiilarit, geelikynnet, ripsenpidennykset, hiustenvärjäys, lävistykset ja ehkäpä ääritapauksessa jopa rintaimplantit voisin hankkia, koska ne kaikki on mahdollista myös poistaa, jos tulee katumapäälle. Leikeltäväksi en menisi. En kiristyttäisi kasvojani tai muokkaisi ainakaan mitään näkyviä osiani, koska sitä ei pysty perumaan. Eikös esim. Heidi Montag ole jälkikäteen katunut monia kauneusleikkauksiaan ja uskoisin, että mulle kävis samalla tavalla.

    Aiemmin oon ollut erittäin kovasti myös rintaimplantteja vastaan, mutta nyt pian kolmen lapsen äitinä olen aika kyllästynyt minikokoisiin kärpäslätkärintoihini. Tuskin tulen koskaan niihinkään mitään täytettä laittamaan, mutta enää en ole niin radikaalisti sitä vastaan. Nekin kuitenkin pystyy poistattamaan, jos myöhemmin tulee katumapäälle.

    Tällä hetkellä mulla on ainoastaan värjätyt hiukset, rei’itetyt korvat ja käytän meikkiä. Satunnaisesti saatan käyttää myös tekokynsiä ja -ripsiä. Mun mielestä kaikki tuollainen on ihan ok, eikä mikään iso juttu. Esim. hiustenpidennykset ovat vain kätevät, jos tykkää vaihdella ulkonäköään ja kampaustaan. Voi leikkauttaa ne omat pitkät hiuksensa polkkatukaksi, jos mieli tekee, koska tarvittaessa niihin pystyy laittamaan pidennykset, jos lyhyet hiukset ei sitten pitkään miellytäkkään silmää. Ja onneksi se oma tukkakin kasvaa, kun antaa ajan kulua.

    Vastaa
  35. linda 21.1.2011

    Mielenkiintoista keskustelua :) Itse olen avoin kaikelle, jokainen saa tehdä ulkonäölleen mitä haluaa ja itse asiassa en ymmärrä, miksi niin monet ovat kauneusleikkauksia vastaan. Olen monesti törmännyt ilmiöön, jossa jotkut naiset pitävät leikeltyjä naisia ”feikkeinä”, jopa ”huijareina”, tyyliin: ”voihan kuka vaan olla hyvännäkönen kun käy vähän leikkaamassa naamaa ja lisäämässä rintavarustusta” tai ”kyllähän kaikista saa kauniita oikealla meikillä” jne jne. tiedät varmaan mistä puhun :)

    Tuntuu siis siltä, että usein naiset ovat kiukkuisia siitä, jos joku toinen nainen näyttää hyvältä leikkausten jälkeen – silloin yleensä ruvetaan mollaamaan. En vaan tajua miksi.

    Itse olen 24-vuotias. Kerään juuri rahaa (ja rohkeutta) nenäleikkaukseen. Yli puolet rahoista on jo kasassa, kirurgikin valittu. Olen pitänyt nenääni isona 16-vuotiaasta asti, vaikka ei se muiden mielestä iso olekaan. Siinä on pieni kyömy, joka tuli pelatessani futista kun pallo tuli täysiä naamaan… joten en pidä profiilistani.

    Ajattelin, että turhaanpa minä joka päivä kärsin tästä kun voin tehdä jotain asialle. Vähän silti pelottaa, ei lopputulos vaan nukutus.

    Mut jees, hyvän aiheen otit esille!

    Vastaa
  36. Lenteri 21.1.2011

    Nyt on ihan pakko kommentoida, sen verran ajatuksia herätti postauksesi =).

    Itse olen aikamoinen luonnonlapsi. Meikkaan hyvin vähän ja harvoin (yleensä juhliin tulee ehostauduttua enemmän), enkä voisi itse kuvitellakaan ottavani hiustenpidennyksiä tai rakennekynsiä (ei minua silti häiritse jos jollakin muulla on, nehän on pientä verrattuna johonkin heidi montageihin). Tällä hetkellä on menossa operaatio ”oman hiusvärin takaisin kasvatus”.

    Osasyynä tähän pidän äitini antamaa esimerkkiä, hän kun ei meikkaa tai värjää hiuksia, eikä käyttänyt edes rintaliivejä ennen kuin joutui poistattamaan rintansa. Hänen ehostamattomuudestaan huolimatta, olen pienestä asti saanut katsoa vierestä kuinka hänen luonnollista kauneuttaan kehutaan.

    Tämä on nyt siis vain minun mielipiteeni, mutta mielestäni kauneusleikkaukset liittyvät USEIN oikeastaan vaan oman statusarvon nostamiseen. Monet saavat tai luulevat saavansa kauneusleikkausten myötä enemmän rahaa/mainetta/itseluottamusta ym ym. Se on tämän ajan henki oikeastaan että kaikessa pitää kehittyä ja olla parempi kuin muut. Ihmisethän ovat luonnostaan kilpailijoita, nopeammat syö hitaat ja näin edespäin. Itse en näe kauneusleikkauksia kovinkaan tehokkaana keinona itseluottamuksen kohottamiseen.

    On harmillista miten moni ihminen verhoaa itsensä päästä varpaisiin asioihin, jotka eivät ole omia. Oli sitten kyseessä rintaimplantit tai liian paksu pakkelikerros naamassa. Miksei voi olla oma upea itsensä virheineen kaikkineen? Kuka oikeasti haluaa että ihmiset rakastuu siihen mitä on itsestään luonut?

    En kuitenkaan halua tuomita kauneusleikkauksessa käyviä. Ei kaikkien tarvitse eikä pidä ajatella niinkuin minä ajattelen. Erilaisuus on rikkaus vai mitä? Kaikilla on omat kauneusihanteensa, joita pitää kunnioittaa. Ja on varmasti lukuisia hyviä kehonmuutos syitä ja onnistuneita kauneusleikkauksia. Toivoisin vaan, että kukaan ei mene tekemään itselleen sellaisia muutoksia joita katuu myöhemmin. Kaikki kauneusleikkaukset kun eivät ole peruutettavissa.

    Vastaa
  37. Olivia 22.1.2011

    Kuulin kerran jostain, että ne värit jotka me ollaan syntymässä saatu on ne värit, jotka parhaiten meille sopii! Eli mikään muu ei sovi meille niin täydellisen hyvin kuin oma luonnollinen hiusten, silmien, ihon jne väri. Aika lohdullinen ajatus, vai? MIetitäänpä sitä, naiset ;)

    Tosi hyvä kirjoitus, Maj, arvostan sitä että uskallat kertoa oman mielipiteesi näin julkisesti! Itse olen lähes täysin luonnollinen ripsien taivutusta ja kulmakarvojen muotoilua lukuunottamatta. Lävistyksiä ei ole, en värjää hiuksiani enkä meikkaa, ja olen tyytyväinen. Tietenkin joskus tuntee olonsa hiirulaiseksi (useimmiten juuri niinä kamalina päivinä kun mikään ei näytä hyvältä), mutta useimmiten olen kuitenkin tyytyväinen ulkonäkööni!

    Vastaa
    • magicpoks 23.1.2011

      On ihanaa, että täältä löytyy ihmisiä, jotka ovat tyytyväisiä omaan ulkonäköönsä :)

      Vastaa
  38. miia-maria 23.1.2011

    Onpa kiva, että otit tän aiheen esiin :) Mä itse suhtaudun vähän epäröiden kauneusleikkauksiin. Joitain ruiskeita mä pystyn ymmärtämään paremmin, kohtuumäärissä…

    Täytyy vaan pitää toivoa yllä, että mulla ei olisi kovin nopeasti ryppyyntyvän ihmisen geenit niin voisi myöhemmällä iällä selvitä ilman näitä esteettisiä operaatioita ;) Toisaalta, kuten sanoit, jonain päivänä ruiskut ja leikkaukset saattaa olla jo yhtä arkista touhua kuin hiusten värjääminen.

    Vastaa
  39. Jamelia 23.1.2011

    Musta sellaiset ihmiset ei ole niin kauniita

    jos naama on vedetty leikattu niin kireälle,

    että jopa hymy

    näyttää irvistykselltä

    ja botox ruiskeen jäljiltä huulet

    ei näytä luonnollisilta enää.

    Ymmärrän ihmistä jos menettää vaikka rinnan

    syövän takia

    jos sitten laitetaan siliikoni rinta.

    On ihmisiä joilla on huono itsetunto ja he pönkittävät

    oloaan laittamalla silikonit

    auttaako se omaan minäkuvaan ja itsetuntoo ei

    välttämättä minusta,

    Musta noi hiustenpidennykset

    tai kestopigmentointi on

    ihan aika normi juttuja vielä

    joillakin ei ole paljon hiuksia

    haluaa hiukan paksuutta

    tai puuttuu vaikka omat kulmkarvat;).

    Mutta kuten sanoit antaa jokaisen tehdåä omat

    ratkaisut nämä oli mun mielipiteitä.

    Jamssi

    Vastaa
    • magicpoks 23.1.2011

      Me ollaan samoilla linjoilla, mutta ymmärrän myös ihmisiä jotka haluavat laittaa vaikka ne silikonit, koska kärsivät pienirintaisuudesta, mutta kohtuus kaikessa :)

      Vastaa
  40. A 25.1.2011

    Heippa!

    Pakko nyt eka pyyhkiä pienet tipat linssistä. Ihan mahtavaa kun kirjotit tän, kiitos!

    Itelle ehkä liiankin herkkä kohta koko aihe…

    Se on niin hassua kun nykyään mihinkään ei olla enää tyytyväisiä, koska KAIKKEA voi parantaa! Parantamisen varaa olisi oikeasti henkisessä puolessa!

    Minua huolestuttaa eniten se, miten nuorena nämä asiat alkavat jo häiritsemään! Ja miten nuorena aletaan jo päättämään muutoksista.. ja miten helppoa niitä muutoksia on jo tehdä, ennen kuin edes tietää kuka itse on!

    Muistan hyvinkin kuinka minua kiusattiin koulussa monet vuodet siitä kun erotuin fyysisesti muista..olin aina pitempi kuin muut, ja minulle kasvoi rinnat hyvin nopeasti ja isoiksi. Halusin oikeasti vain teipata rintani ja näyttää laudalta niinkuin kaikki muut…sillon ala-asteella! Hullua!

    Noh, nykyään olen vallan tyytyväinen rintoihini ja naiselliseen vartalooni, mutta silti joka päivä sitä miettii kaikkea mitä tekisi jos olisi mahdollisuus… jos voittaisin lotossa leikkaisin nenäni, kävisin rasvaimussa, suoristaisin minun 19v kasvoissani olevat otsarypyt jne… Surullista ajatella millainen paikka maailma tulee olemaan kun MINUN tyttäreni on 19v…

    ps. uneksin vaan päivästä jolloin pääsen muuttamaan keskelle pullantuoksuista peltoa, ilman peilejä ja puntareita :D

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *