Kahden viikon päästä tämän meidän nykyisen kämpän oltava tyhjä ja siisti, siis apua, sanoinko tosiaan, että kaksi viikkoa aikaa…?  Eilen sain kohtauksen, kun mietin, että mitä kaikkea on tekemättä ja mitä pitäisi ehtiä tekemään. Itkukurkussa soittelin omalle äidilleni, että tästä ei voi vaan tulla yhtään mitään… Äiti sanoi, että voi siitä ja tuleekin. ”Muttakun enmäedestiedä, että minkäväriset kaakelit keittiöön tulee ja Teppo kakkas just matolle”  Hetken hyperventiloituani aloin järjestelemään asioita yksi kerrallaan, nyt olen hiukan vakuuttuneempi, että ehkä tämä voi tosiaan onnistua, EHKÄ.

op8

Repsut pienet vaatteet on pakattu, hei on sekin jo jotain.

Niin tosiaan, välillä musta tuntuu, että just ja just saan meidän pyykit pestyä, ruuat laitettua, käytyä töissä jne. Ja 3 kertaa viikossa kipaisen sinne salillekin hengähtämään ;) Nyt pitäisi arjen pyörittämisen lisäksi ehtiä pakkamaan,remontoimaan ja tekemään nopeita (toimivia,tyylikkäitä, vaikkamitä…) päätöksiä asunnon materiaalejen ym.  suhteen. Käytännössä en ole voinut mennä tälläkään viikolla avuksi rempaamaan, vaan Miika on toiminut remonttireiskana ja mä olen hoitanut Repsua.

op6

Homeboyt.

op1

Yöllä herättiin jossain vaiheessa Rebekan oksennuksesta, huh… Eipä se mitään, mun aamuinen meikkiasiakas ymmärsi hajuahaitat :D

op5

Tämä lattia me valittiin.

op3

Mihin se menee?

op2

Reissumiestä syömässä…

op4

Jos ei muuta jännää, ni ainakin mulla on pirtee paituli/mekko, vai mitä??

op7

Nyt vallitsee tämmöinen tilanne ja ihan oikeasti mun pitäisi olla laittamassa pyykkejä ja työntämässä tavaraa laatikoihin jo kiireen vilkkaa.

Hoksasitte varmaan, että täällä on hässäkkää? Kertokaa mulle miten jotkut ihmiset (lapsiperheet) pystyvät rakentamaan kokonaisen talon menettämättä järkeään lopullisesti? En voi ymmärtää, joten valaiskaa tyhmää vähän, että miten siinä voi käytännössä onnistua?

Halauksia ja hyvää viikonloppua!

-M

Suositellut postaukset

0 Comments

  1. Liina 25.2.2011

    Hyvää musiikkia soimaan lujalle ja kyllä niitä laatikoita alkaa täyttymään!;) Me muutettiin tossa elokuussa uuteen omakotitaloon toisesta kun otettiin talopaketti niin sai alakerran kokonaan valmiiksi ja yläkerta tehtiin itte:) Ja meillä 3 teiniä ja nekin autto tosi paljon muutossa niin ei se ihan mahdotonta ole, tsemppiä teille:)

    Vastaa
    • Maj 25.2.2011

      Entä jos vauva nukkuu…? ;D Okei, ehkä se on mahdollista.

      Vastaa
      • Liina 25.2.2011

        Kuulokkeet ;D!

        Vastaa
        • Maj 25.2.2011

          Oikein hyvä pointti, testaan heti ku on mahkuu! :DD

          Vastaa
  2. ijljipj 25.2.2011

    Öööh, no loihditko sä edelliseen postaukseen valheellisen kuvan sun kyvystä hallita stressaavaakin arkea, vai mites tilanne nyt päivässä kaatui kumoon tosta vaan? :D

    Vastaa
    • Maj 25.2.2011

      En ole kyllä millään tapaa tilitysvelvollinen sinulle, mutta luitko tätä: ”joskus se on todella helppoa ja hetkittäin vaikeampaa. Näin ainakin minun kohdallani on, tietysti mitä enemmän on vapaa-aikaa ja mitä löysemmät aikataulut on, sen stressitömämpää arkikin on.” Ja voin kertoa, että nyt ei ole vapaa-aikaa ihan kamalasti, mutta en mä suu mutrussa silti alvariinsa kulje.

      Vastaa
  3. Juuli 25.2.2011

    Mistäs tuo ihana paituli on? Niin keväisen pirtsakka :)

    Vastaa
    • Maj 25.2.2011

      H&M:ltä!

      Vastaa
  4. mickey 25.2.2011

    Meillä vauva ehtii syntymään muutama kuukausi ennenkuin talo on valmis. Siinä mielessä paniikkia ei ole, koska äitiyslomalla ehtii hyvin katsella kaikki kaakeli- ja lattiavaihtoehdot.

    Maj, kaikkeen ei sinunkaan tarvitse pystyä! Jos jokin nurkka loppusiivouksessa jää siivoamatta, niin siinähän jää! Hyvillä mielin nyt vain to do -listaa tekemään ja asiat saa paremmin omassa päässäänkin järjestykseen. Paikkailun lomassa voi Repsulle keksiä mielekästä hommaa ja ottaa Repsu mukaan pakkailemaan :) Siinä sitten lyö kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Muisstathan kuitenkin nukkua ja levätä, kun siltä tuntuu? Maailma ei kaadu siihen, jos vedät 15 minuutin piristävät päikkärit tai levähdät sohvalle edes kahdeksi minuutiksi :) Sun elämässä on tapahtumassa aivan ihania asioita tällä hetkellä ja tämä kaksi viikkoa on pieni aika. Muista nauttia siitä, joohan?

    Ja tosiaan, se loppusiivous. Jos totta puhutaan, kun me muutettiin joulunaikoihin, jolloin piti käydä töissä, viettää joulua, viettää uutta vuotta, pakkailla, tehdä joulusiivousta, pakkailla joululahjoja, käydä ultrissa, tehdä lisää töitä, … siihen vielä loppusiivous? Ei onnistunut. Varasin loppusiivoukselle yhden kokonaisen iltapäivän, kun mies raijasi kamoja vielä ulos asunnosta (muutettiin kahdestaan, ilman apuja) ja kieltämättä tein sen hutiloiden. Voimat olivat hävissä raskausväsymyksen, muuttamisen joulun ja stressaamisen vuoksi. Unohdin ihan kokonaan n a u t t i a niistä viimeisistä päivistä, kun saatiin ensimmäisessä yhteisessä kodissamme olla… siinä meni sitten joulut ja kaikki sivunsuun. Uuden vuoden aatto meni nukkuessa.

    KAIKKI OIKEASTI JÄRJESTYY, ONNISTUU JA HOITUU! Pitää vain luottaa siihen :) Sä pystyt mihin vaan!

    Vastaa
    • Maj 25.2.2011

      :””””) Kiitos, ihan oikeasti, kiitos niin paljon tuosta ihanasta tekstistä!

      Vastaa
  5. Lily 25.2.2011

    Hyvin kaikki menee! Älä ota stressiä esim tavaroiden purkamisesta, laatikoiden keskellä elää helposti :) Ja älä varsinkaan pode huonoa omaatuntoa siitä ettet ole remppaamassa. Teillä on hyvä työnjako, ja vaikka Repsu ihana onkin niin kyllä lapsen hoito on ihan yhtä vaativaa kun lattian laitto. (kokemuksesta uskallan sanoa että melkein vielä vaativampaa :) )

    Mulla on oma muutto ensviikolla. Onneksi remonttia ei tarvi tehdä, mutta kun muutto on keskellä viikkoa, saa laatikoita kanniskella ihan yksinään, ja hoitaa kaikki muutkin asiat itsekseen. Mutta uskon, että kun keskiviikkona ekan kerran rojahdan omaan sänkyyn uudessa kodissa, ei murheet ja stressi enään paina. Oma koti on aina oma koti ♥

    Tsemppiä ja jaksamista sinne. 2 viikkoa menee nopeasti, ja sä kyllä saat asiat varmasti hoitumaan:)

    Vastaa
  6. NannaK 25.2.2011

    Ne perheet hankkii valmiin talopaketin! ;) Mä oon ainakin käsittänyt että harva enää rakentaa mistään laudoista omaa taloaan.. :)

    Vastaa
    • Maj 25.2.2011

      Aivan, mutta siltikin!!

      Vastaa
  7. Jamelia 25.2.2011

    Me ei olla ite rakennettu taloa

    mutta muutettiin omaan valmiiseen

    ja aika urakka siinä muutossa

    on silti.

    Onneksi omassa talossa oli melkeen suht valmista

    lattiat ja seinät.

    Joitakin uusia tapetteja laitettiin ajan kans.

    Tsemppiä kyllä te ihanan kodin saatte

    vielä valmiiksi:)

    Jamssi

    Vastaa
  8. rumbo 25.2.2011

    Moi,

    me asuttiin rakentamisen ajan todella ankeessa ja pienessä kaksiossa yli vuosi. Laatikoita oli siellä ja täällä ja ahdasta oli, keittiön jääkaapille ei ees päässyt ellei mies tai minä nostanut äässiään penkistä, jos siis kaikki olimme yht aikaa syömässä. minä olin prokkiksen alkuvaiheessa vielä raskaana ja päädyin siinä vuodelepoonkin, mutta minä hoidin lapsen ja myöhemmin lapset ja mies rakensi taloa. Iltaisin myöhään vielä teimme sisustussuunnitelmia ja päätimme matskuja. Kotiruokaa meillä ei nähty, pizza,kebabbi, pizza; tuli hyvin tutuksi.

    Ja muutto jäi viime tippaan. Ajattelin kanssa kuinka käyn kaiken lävitse ja pistän pienet vaatteet pois yms, mutta kissan paskat. Mä en tuossa muuttovaiheessa ottanut ressiä siitä et mitä heitetään pois, sillä täällä vasta olen käynyt niitä laatikoita lävitse. Yksi päivä riitti kamojen pakkaamiseen. Läjä muuttolaattikoita vuokraamosta, joihin oli helppo heittää kamoja. Meille tuli avuksi anoppi ja äiti ja ne hoitivat lapset ja pakkas sen minkä kerkes mun lisäksi. Nopeasti ne tavarat laittaa kuitenkin laatikoihin, vaiks ajattelin että siihen menee ”vuosi”. :D

    Muuttoa edeltänä iltana me vain nautimme miehen kanssa olostamme rauhallisin mielin käyden mm. syömässä, vaikka tekemistä olisi vielä ollut pakkaamisen saralla.

    Muuttopäivänä muuttofirman äijät kantoi kamat taloon ja se oli hetkessä ohi. Siihen loppui ressikin.

    Tiedän että se tuntuu NYT ihan epätoivoselta ja ressiä pukkaa, mutta asiat suttaantuu.

    Vastaa
    • Maj 25.2.2011

      Ja te olette hengissä (ja yhdessä) tästä kaikesta huolimatta edelleen, ihanaa :)))

      Vastaa
  9. Loki 25.2.2011

    Väehmmän tavaroita, parempi mieli. Mites se menikään… ihminen tarvitsee noin sata tavaraa ja kaikki yli menevä on turhaa. Opettele nainen.

    Vastaa
    • Maj 25.2.2011

      Olipas symppis viesti, mutta hei, kiva jos sä pärjäät sadalla tavaralla :)

      Vastaa
  10. Sssss 25.2.2011

    Laitattekste uuteen kotiin Miikan lapselle oman huoneen, vai yöpyykö se teillä vierashuoneessa tai jossain varasängyssä?

    Vastaa
    • Maj 25.2.2011

      Me muutetaan kuitenkin vain kolmioon, jossa on kaksi makuuhuonetta, toisessa nukutaan me ja Rebekan huoneessa nukkuu tytöt.

      Vastaa
  11. K 25.2.2011

    Ostimme viime kesänä oman asunnon ja ajateltiin olla vuokralla vielä vanhassa asunnossamme kuukauden verran, että saamme rauhassa rempata, pakkailla ja siirrellä tavaroita vanhasta uuteen kun saadaan pikkuhiljaa kamat kasaan.. No juu, viikkohan siinä meni rauhassa rempatessa (pakkaamisesta ei tietoakaan) ja sitten tuli puhelu miehelle, että parin päivän päästä olisi lähtö ulkomaille reissuhommiin. PANIIKKI. Hyvästi ihanat tapetti-unelmat ja rauhalliset sisustushetket. Valkoista maalia joka seinään, kaikki tavarat jätesäkkeihin ja huonekalut isoon kasaan uuden asunnon olohuoneeseen. Jäin yksin sekasortoon, ja itkuhan siinä pari kertaa tuli, mutta nyt koti näyttää jo kodilta :)

    Vastaa
  12. rumbo 25.2.2011

    Piti kommentoida sun vastaukseen sen verta että yhdessä edelleen tottavieköön, sillä meillä ei ollut yhtään tappelua koko rakentamisen aikana ja oikeastaan koko rakentamisaika meni kuitenkin melko kivuttomasti

    Mutta uuteen prokkikseen ei olla ainakaan vielä lähdössä ;) Tämä talo kun on meidän unelmatalomme.

    Vastaa
  13. Sofia P. 25.2.2011

    Tsemppiä ja voimia sinne! Tuo viimeinen kuva Rebekasta on aivan ihana, todella harmoninen ja unettava. :)

    Vastaa
  14. Mimmu 25.2.2011

    Mä niin sympatiseeraan täällä! Kaikki muuttaminen ja remonttistressi on ihan K-A-M-A-L-A-A!! Mut ihan varmasti te selviätte. Ja jos jotain jää tekemättä, sitten jää. Niinku joku viimenen lista tai jotain…

    Me rakennetaan itse taloa, meillä on 1,5vuotias poika, seuraavan laskettu aika on ihan pian (huhtikuun lopulla), mies rakentaa yksin töiden jälkeen, mä oon kotona lapsen kanssa, järki paukkuu ja venyy ja paukkuu. Voin sit vastata tohon sun kysymykseen ehkä ens kesänä, että miten siitä talon rakentamisesta lapsiperhe selviää hengissä vai järjissäänkö se oli. :D Vielä pidän ihan mahdollisena, että ei selviä! Ei ainakaan järjissään, vaikka henki säilyiskin.

    Vastaa
  15. -SP- 25.2.2011

    Hei Maj! Kovasti tsemppiä sinne härdelliin, ymmärrän hyvin tunteesi!

    Me täällä rakennetaan juurikin pitkästä tavarasta (eli niistä laudanpätkistä ;)) lapsiperheenä, 1v ja 3 v tytöt täällä. Meillä helpottaa projektia se, että mies on kohta 10 vuotta työkseen rakentanut ja se, että mä olen tyttöjen kanssa kotona, hoitovapaalla. Eli mulla on aikaa suunnitella, ravata raksalla viemässä kahvia (tsih :)) ja useana päivänä olen päässyt auttamaankin vähän siivoilemalla, kun tytöt ovat sopivasti nukahtaneet päiväunille autoon. Joinain päivinä pienempi on nukkunut vaunuissa uniaan keskellä tonttia naulapyssyn paukkeessa ja isompi touhottanut mun mukana :) Kyllähän tässä touhua riittää huolehtia yksin lapsista ja kodista, ja siinä lisänä suunnitella keittiöitä ja laattoja sun muita, mutta ihanaa aikaa silti väsymyksestä huolimatta, ainakin tähän asti! :) (Aika alkusuoralla mennään!)

    Mulla on blogikin, jos haluaa käydä joskus vilkaisemassa meidän touhuja :)

    http://liljahelmi.blogspot.com/

    Vastaa
    • Maj 26.2.2011

      Kävin tsekkaamassa, iso projekti teillä, paaaljoon isompi kuin meillä ja mä täällä vaan ruinaan, hävettää…

      Vastaa
      • -SP- 27.2.2011

        Nooo Maj, äläs nyt! En tarkoittanut sitä yhtään sillä, että tässä pitäisi vertailla kenen projekti on isoin :S Teillä on nopea aikataulu ja paljon tehtävää siinä ajassa, ei ihme jos välillä tuskailuttaa! Meillä taas tässä menee monta kuukautta, siihen on varauduttu, eikä kiire paina päälle :) Tsemppiä sinne edelleen! Remppapostauksia innolla odotellen! :D

        Vastaa
  16. Siny 25.2.2011

    Täältä kovat tsempit lähetän sinulle!

    Minun mielestä muuttamiseen liittyvät asiat, kuten pakkaaminen ja tavaroiden raahaaminen jne

    ei ole yhtään kivaa puuhaa, sitten siihen vielä rempat ja muu arki niin varmaan on aikamoista hässäkkää..

    Mutta yleensä hässäkkä palkitsee kuitenkin? :)

    Vastaa
    • Maj 26.2.2011

      Niimpä niin, jossain vaiheessa voi sit nauraa kaikelle, kiitos tsempistä <3

      Vastaa
  17. Kati 25.2.2011

    Voi Maj, siellähän on vilinää! Uskomatonta, mitä kaikkea saat aikaiseksi! Kyselit, että miten muut, no esimerkiksi me ostettiin valmis talopaketti. Tottakai pitää rempata tätä kämppää vähän parempaan kuntoon ennen myyntiä, mutta muuten ei ole niin paljon hommaa tiedossa. Paljon voimia ja tsemiä sinne! Hienoa, että teette niin paljon itse!

    Vastaa
    • Maj 26.2.2011

      Kiitos, tsemiä tarvitaan. Yritän ehtiä tekemään kaiken, eilen pakkailin kosmetiikkaa ja siivosin kylppäriä melkein niin myöhään/aikasin ku Miika lähti töihin…

      Vastaa
  18. ida 25.2.2011

    Mä niin odotan remonttipostauksia.:)

    Vastaa
    • Maj 26.2.2011

      Hihi, niitä tulee kyllä :))

      Vastaa
  19. Hanna 26.2.2011

    Itellä ois ensviikolla muutto ja tämä viikko onki menny kauheassa kaaoksessa. Kaiken kruunas se että lähettiin nyt viikon reissulle ja ennen sitä kaikki piti saaha valmiiksi. Pari kertaa tuli itku sun muut tuskailut, mutta onneksi selvittiin ! :)

    Tsemppiä vaan sinne ja kyllä se siitä !! :)

    ps. ihana tuo sinun paituli <3 :)

    Vastaa
    • Maj 26.2.2011

      Jostain syystä toi itku on välillä tooosi herkässä, mut ei se mitään, sehän helpottaa sitten!

      Kiitos kovasti tsemppauksesta :)

      Vastaa
  20. Anu 26.2.2011

    Pakko tsempata!

    Tampereellahan mekin asutaan (tässä Koivistonkylässä) ja 3 lasta pyörii ympärillä:)

    Lasten syntymän jälkeen ollaan muutettu…ootas…5 kertaa!

    3 viimeistä on ollu omistusasuntoja.

    Eka oma oli vanha puukerrostalo, toka oma oli vanha rintamamiestalo ja nyt asutaan 80-luvun rivarissa.

    (En ois ikinä uskonu, että tästä asunnosta tulisi jopa sellainen, mikä kuvattiin kahteen eri sisustuslehteen!)

    Juuri niin se menee, toisena päivänä saattaa tuntua, että ei tästä selviä kunnialla…mutta sitten toisena päivänä onnistuminen pyyhkii kaikki negatiiviset jutut pois kauas:)

    Kyllä siitä hyvä tulee, ja oikeesti varmasti parempi kuin hyvä!

    Vastaa
    • Maj 26.2.2011

      Musta jotenkin tuntuu, että meillä naisilla nuo mielialat heittelehtii, enemmän kuin nuilla miekkosilla…? Mahtava tsemppaus, ehkä meidänkin kodista tulee ihan kiva, toivottavasti :))

      Vastaa
  21. anna 1.3.2011

    Moi

    Olen usein käynyt lukemassa blogiasia, mutta en ole vielä ehtinyt aiemmin kommentoimaan. Kirjoitat kivasti ja aidosti arjestanne, kiitos siitä!

    Ostettiin miehen kans myös juuri oma ensimmäinen asunto ja remppa alkaa ihan pian. APUA! olisinkin kiinnostunut tuosta lattiasta minkä olette valinneet. Meillekin on suunnitteilla valkoinen lattia. Oli tarkoitus hioa vanha puulattia ja maalata valkoisella. Nyt näyttää ettei tule onnistumaan. Oon pähkäillyt pääni puhki ja miettinyt usklataisiko lähteä valkoiseen laminaattiin. Tuo postauksessasi oleva laminaatti herätti mielenkiinnon ja ajattelinkin kysyä jos voisit jeesaa ja kertoa mistä se on? Ikea tundra? Mua mietittyy Ikean laminaattien kestävyys, kun se paksuus on vaan sen 7mm ja laminaattimyyjät kai suosittelee lähteen 8mm:stä liikkeelle. On tää niin vaikeeta päättää.. ja kun pitäisi tehdä nopeita päätöksiä. Mut kiitos jo etukäteen jos ehdit vastata sieltä remppa-arjen keskeltä!

    Ja hurjat tsempit vielä!!

    Vastaa
    • Maj 1.3.2011

      Kiitti kommentistasi, vastaan ihan pikapikaa, että laminaatti on Starkista, en muista minkä niminen se on tai muuta, voin toki ottaa selvää, jos tahdot?

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *