Jatketaan nyt vielä yhden postauksen verran vanhojen muistelua, käykö? Heinäkuussa 2010 tunnelmat olivat seuraavanlaiset:
Voisin katsella tätä kuvaa ehkä tuntikausia.
Vauvat ovat niin ihmeellisiä olentoja.
Kiitos ihanille tästä päivästä, oli niiin mahtavaa istahtaa valmiiseen pöytään, syödä mielettömän hyvää ruokaa ja vielä parhaassa seurassa. Markus ja Saara ( ja Mikkokin…) ootte ässiä, pus!
Ja vielä toinen posti:
Vesi on ehdottomasti mun elementti. Tykkään uiskennella ja köllötellä vedessä. Pienenäkään en suostunut tulemaan millään pois uimasta, niin meidän iskä keksi, että nyt on kalojen vuoro uida. Sitten tulikin äkkiä kiire rannalle. Tunnustetaan, että pelkään vieläkin vähän kaloja. Mutta, Tero jos luet, tätä niin aion kyllä voittaa kalapelkoni ja tulla harjamaan hammasharjalla vauvakoralleja, ihan ehdottomasti! Loukkaannuin yläasteella verisesti, kun liikunnanopettajani tokaisi minulle, että ”tuolla tyylillä kun uit, sinulla ei ole mitään asiaa urheilulukioon” Ai häh? Miten se nyt liittyi mihinkään ja en edes haaveillut mistään urheilulukiosta, kaikkea turhaa sitä ihminen muistaakin.
Me ei olla menossa kuitenkaan vauvauintiin, se tuntuu mielestäni jotenkin hankalalta. Uimahallissa ei ole läheskään niin kiva polskutella, mitä luonnon vesissä. Moni muukin on varmaan käynyt uimassa näillä keleillä… Sukelsitko? Teitkö tähti- tai kilpikonnakelluntaa?
Veden äärellä…
Kovasti välillä tekee mieli, mutta ei sitten kuiteskaan…
Outoa muuten, kun Teppo jäi vielä mökille, kun me tultiin jo kotiin.
huomenna on kesä! (pakko olla, kun näistä kuvista tulee niin kamala kesäkaipuu)
voi miten ihania kesäkuvia….. kohta on taas kesä.