Asiat näyttävät usein tosi erilaisilta, mitä ne oikeasti ovatkaan. Tarkoitan, että kun katsot jotain ihmistä, niin saatat ajatella tyyliin ”Hitto, tuolla tyypillä on niin helppo elämä, super täydellinen työ ja ihanteellinen parisuhde ja kaupan päälle se on niin kauniskin”. Toiset ihmiset vilpittömästi huokaa ihastuksissaan, ”kunpa olisin kuten hän”, mutta toiset taas hiukan ehkä katkerana ajattelevat, että ”Ehkä sen mies pettää sitä ja sille on varmana tehty kauneusleikkauksia, ei tuo voi olla edes oikeesti onnellinen.” Oikeasti monet ihmiset ovat usein tehneet aika paljon töitä päästäkseen siihen missä sillä hetkellä ovat, enkä usko, että kovinkaan moni tiedostaa omaa täydellisyyttään, eikä välttämättä sitä, kuinka onnekas onkaan. Kukaan ei näe itseään siten, kuin muut näkevät. Sitäpaitsi kaikilla meillä, ihan kaikilla on ne omat ongelmat ja vaikeudet. Toisia ihmisiä koetellaan tässä maailmassa enemmän, toiset pääsee vähemmällä. Kaikki ei ole reilua, toisella on jotain, toisella toista. Parempi olla onnellinen siitä, mitä itsellä sattuu olemaan, eikä kuluttaa energiaa mietiskelemällä miten paljon paremmin asiat ovat tai mitä enemmän niillä toisilla onkaan kaikkea.

Maj 18-v.

Blogimaailma on mielestäni tosi mielenkiintoinen. Blogit herättää kaikenlaisia tunteita ihmisissä, varmasti paljon juurikin sitä kateutta ja katkeruutta, mutta varmasti vielä enemmän hyviä fiiliksiä. Bloggaajana on kivaa jakaa muiden kanssa niitä hyviä juttuja ja saada itsekin vinkkejä muilta. Kritiikin vastaanottaminen on haastavinta, mutta kehittävää sekin varmasti on. Blogeissa yleensä näytetään ne hyvät jutut, siksi ehkä moni bloggaaja vaikuttaakin niin ”täydelliseltä”. Ei kovinkaan moni halua paljastaa tuhansille tuntemattomille ihmisille heikkoja kohtiaan, eikä muitakaan kaappinsa luurankoja.

Jos joku siellä ajattelee minusta, että täydellisen ällöttävää tai ällöttävän täydellistä, niin haluaisin sanoa, että kuulkaas ei ole. En silti oikein uskokaan, että kukaan niin ajattelisi, mutta halusin vain varmistaa. Olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni ja koen, että olen etuoikeutettu monessa asiassa. Minulla on kaunis, terve tytär, ihana mies, kiva koti ja pidän työstäni. Olen saanut kasvaa rakastavassa kodissa ja perheeni on aina minulle maailman tärkein. Ystävät ovat myös kovin tärkeitä, olen tosi onnekas, kun minulla on niin ihania ystäviä. Eikös teilläkin ole? Teininä ja aikuistumisen kynnyksellä olen kokenut tosi rankkoja juttuja, jopa sellaisia, mistä en pysty kaikille läheisilleni ikinä edes kertomaan. Eikä minulle tulisi mieleenkään jakaa niitä asioita julkisesti. Niin ja minustakin tuntuu välillä, että koko maailma kaatuu päälleni, enkä pysty muuta tekemään kuin istumaan ja itkemään. Onneksi minulla on läheiset ihmiset, onhan teilläkin?

En tiedä mistä inspiraatio tähän tekstiin tuli, mutta mun oli vaan pakko kirjoittaa tämä. En ole tässä vaiheessa edes varma, että aionko julkaista tätä. Halusin kai kirjoittaa vain muille naisille muistutukseksi, että älkää kadehtiko turhaan kanssa tovereita, vaan keskittykää itseenne. Keskittykää olemaan onnellisia, ihania naisia, koska sellaisia te oikeasti olettekin <3

Aamen.

T.Maj