En mielestäni ole sellainen ihminen, joka tuomitsee helposti toisia. En lähtisi ikinä haukkumaan ketään huonoksi vanhemmaksi tuosta noin vain. Toisten ratkaisuja vanhemmuuteen saatan toki joskus itsekseni hiukan ihmetellä, mutta aika usein ulkopuolisilta jää näkemättä koko totuus. Asioilla on aina monta puolta, kuten olen ennenkin täällä sanonut.
Tänään olin kuitenkin todistamassa yhtä tosi surullista tarinaa, jota en saa mitenkään mielestäni. Takaraivossani jyskytää edelleen mielikuva pienestä ruskeasilmäisestä tytöstä, jonka suupielet olivat ihan pirtelössä. Tytön pieni pullea käsi työnsi minut kauemmas ja hän sanoi ”pappa”…
Olimme lounastamassa tänään työkamujeni kanssa niinkin hienossa ravintolassa, kuin keskustan McDonald´s. Eräs isä tyttärensä kanssa istuutui vastapäiseen pöytään. Isä laski tarjottimen tytön eteen, antoi hampurilaisen tälle ja jätti pirtelön päydälle. Sitten hän vain lähti. Tyttö oli ehkä kaksi vuotias. Me ajateltiin, että tytön isä hän meni nopeasti käymään vessassa, mutta ei. Tyttö yritti karata ulko-ovesta kadulle ja oli totinen ja hätääntynyt. Selvästi hän oli silti tottunut jäämään yksin, mikä ei mielestäni ole kauhean hyvä merkki. Puolen tunnin päästä mies palasi, hakemaan tyttöään, mutta siinä vaiheessa oltiin kutsuttu vartija paikalle ja soitto oli lähtenyt sosiaaliviranomaisille.
Onneksi asiaan puututtiin ripeästi, ei kuulema ollut eka kerta. Mäkkärin henkilökunta ei turhia ihmetellyt, haluaisinkin kiittää heitä ripeästä toiminnasta.
Mietityttämään jää vaan, että mikä on tämän pienen, topakan ruskeasilmäisen tytön kohtalo. Kauhea sanoa, mutta pelkään, ettei kovin hyvä. Toivottavasti hän on vahva luonteeltaan, selviytyjä. Tässä meidän maailmassa on niin vaikeaa pärjätä, vaikka olisikin saanut kasvaa huolehtivien vanhempien kanssa rakastavassa kodissa. Miten sitä pieni ihminen pystyy kasvamaan tasapainoiseksi aikuiseksi, jos lähtökohdat ovat noin heikot? Tiedän kyllä, että toisilla lapsilla ne lähtökohdat ovat paljonkin surkeammat, kuin tällä tytöllä, mutta silti.
Toivon koko sydämestäni, että tämän tytön tilanne muuttuu paremmaksi, muuhun en tällä hetkellä pysty.
Suru sydämin,
Maj