En mielestäni ole sellainen ihminen, joka tuomitsee helposti toisia. En lähtisi ikinä haukkumaan ketään huonoksi vanhemmaksi tuosta noin vain. Toisten ratkaisuja vanhemmuuteen saatan toki joskus itsekseni hiukan ihmetellä, mutta aika usein ulkopuolisilta jää näkemättä koko totuus.  Asioilla on aina monta puolta, kuten olen ennenkin täällä sanonut.

 

Tänään olin kuitenkin todistamassa yhtä tosi surullista tarinaa, jota en saa mitenkään mielestäni. Takaraivossani jyskytää edelleen mielikuva pienestä ruskeasilmäisestä tytöstä, jonka suupielet olivat ihan pirtelössä. Tytön pieni pullea käsi työnsi minut kauemmas ja hän sanoi ”pappa”…

Olimme lounastamassa tänään työkamujeni kanssa niinkin hienossa ravintolassa, kuin keskustan McDonald´s. Eräs isä tyttärensä kanssa istuutui vastapäiseen pöytään. Isä laski tarjottimen tytön eteen, antoi hampurilaisen tälle ja jätti pirtelön päydälle. Sitten hän vain lähti. Tyttö oli ehkä kaksi vuotias. Me ajateltiin, että tytön isä hän meni nopeasti käymään vessassa, mutta ei. Tyttö yritti karata ulko-ovesta kadulle ja oli totinen ja hätääntynyt. Selvästi hän oli silti tottunut jäämään yksin, mikä ei mielestäni ole kauhean hyvä merkki. Puolen tunnin päästä mies palasi, hakemaan tyttöään, mutta siinä vaiheessa oltiin kutsuttu vartija paikalle ja soitto oli lähtenyt sosiaaliviranomaisille.

Onneksi asiaan puututtiin ripeästi, ei kuulema ollut eka kerta. Mäkkärin henkilökunta ei turhia ihmetellyt, haluaisinkin kiittää heitä ripeästä toiminnasta.

Mietityttämään jää vaan, että mikä on tämän pienen, topakan ruskeasilmäisen tytön kohtalo. Kauhea sanoa, mutta pelkään, ettei kovin hyvä. Toivottavasti hän on vahva luonteeltaan, selviytyjä. Tässä meidän maailmassa on niin vaikeaa pärjätä, vaikka olisikin saanut kasvaa huolehtivien vanhempien kanssa rakastavassa kodissa. Miten sitä pieni ihminen pystyy kasvamaan tasapainoiseksi aikuiseksi, jos lähtökohdat ovat noin heikot? Tiedän kyllä, että toisilla lapsilla ne lähtökohdat ovat paljonkin surkeammat, kuin tällä tytöllä, mutta silti.

Toivon koko sydämestäni, että tämän tytön tilanne muuttuu paremmaksi, muuhun en tällä hetkellä pysty.

 

Suru sydämin,

Maj

Kipaisin tässä yhtenä kauniina päivänä Beauty Putiikkiin, missä Jarna Minxasi mun varpaankynnet ja samalla kerralla pääsin testailemaan kestolakkausta. Minxit ovat minulla ihan tuttujuttu (olen ihan koukussa niihin…) mutta kestolakkausta en ole koskaan aikaisemmin kokeillut. Kestolakkauksessa käytettiin Artistic Colour Glossin tuotteita ja lakkauksen pitäisi kestää jopa kolme viikkoa!

Halusin neutraalin värin, jossa oli vähän kiiltoa. Oikeastaan mua jäi himottamaan pinkki lakkaus, jonka kyllä aion ottaa ehdottomasti ensi kerralla ;) Toisaalta nude sopii kaikkien vaatteiden kanssa… No, jokatapauksessa siellä oli useita värejä tarjolla, mistä voi valita… Ehkä ne pinkit ovat kuitenkin kivat näin kesällä hmmm.

Siistit, kestävät ja huolettomat. Nämät ovat vielä enemmän ”mua”, kuin rakennekynnet.

 

Varpaissa Minxit. Rakastan näitä ja olen höpöttänyt näistä täällä blogissakin aika monta kertaa, mutta… SILTI! 

  

Mitäs piditte mun kynsistä? Oisko pitänyt ottaa vähän rohkeampi lakkaus? Onko kestolakkaus teille tuttua entuudestaan? Entä oletteko testanneet ikinä Minxejä? Mä pystyn nyt suosittelemaan lämpimästi kumpaakin edellä mainittua. Varmaan mun tarvisi varata aika jo tonne pari viikon päähän. Terveisiä Jarnalle, mä kilauttelen ensi viikolla  :D

-Maj

1 2 3 4 5 6 7 12