Sape on ihan kuin oma sisko, sitä varten ei tarvitse pyykätä, siivota, laittaa itseänsä tai ruokaa. Onneksi Sape tulit tänään tänne meille, monestakin syystä.

 

Ehdittiin syödä aamiainen ja taistella sadasta asiasta, kuten vaikka istumisesta, pukemisesta ja syömisestä Rebekan kanssa.

 

Sitten tuli Sape sukkiensa kanssa.

 

Sape huolehti Repsusta, minä kävin lääkärissä. Hoidettiin yhdessä kauppareissu ja laitettiin ruokaa.

 

Ja Sape laittoi myös vähän herkkua.

 

Sape lahjoi myös Rebekan uudella pehmohaukulla.

Ja lauloi laulukirjasta lauluja, joita minä en osaa.

***

Miikalla on arkipäivisin töitä ja sen jälkeen iltaisin aktiviteettejä,

joihin liittyy potkupallo tai kuntoilu noin yleensä,

ainakin tällä viikolla on joka ilta jotain.

Taidan olla hiukan katkera, koska minulla ei ole tällä hetkellä ollenkaan omia harrastuksia,

jos kotitöitä ei lasketa. EI LASKETA.

Leikin ”pääolkapääpeppua” Rebekan kanssa ja kuljen rätti kädessä siivoamassa ympäri asuntoa

samalla huokaillen tuhtia oloani.

Johtuuko tämä nyt vaan siitä, että en jaksa enää odottaa?

Olen uskomattoman seuran kipeä, niin siis aikuisen ihmisen seuran.

Onko tämä ihan normaalia?

Kertokaa te fiksummat. Auttakaa.

-Maj

ps. Poistan kaikki kommentit, joissa lukee, että onhan sulla tää blogikin, kun ei tätäkään lasketa :D

 

Suositellut postaukset

0 Comments

  1. Miija 15.2.2012

    Ihanan näköistä tuo mysli! :P Onko se nestlen fitness-mysliä? Oon koukussa jogurtin+myslin yhdistelmään aamupalalla ja kyseinen mysli on minun suosikki. En pidä rusinoista tai sokerimässy mysleistä,joten valikoima karsiutuu aika nopeesti:D Ja mitä tulee tuohon normaaliuteen, vakuutan että se on normaalia:D kyllähän sitä varmaa mökkihöperyys iskee nopeestikin, jos ei pääse tuulettumaan ja kulkee vaa rätti kädessä ;) Sun pitää alkaa kutsua ystäviä kylään, nyt varsinkin kun on vielä aikaa! :)

    Vastaa
  2. Hus nummer nio 15.2.2012

    Voi, ymmärrän todellakin! Kun viimeksi olin raskaana, piti yhtäkkiä jäädä sairaslomalle selän vuoksi ja siihen elämä tyssähti vähäksi aikaa. Ja kun jotain (=vauvaa) odottaa niin innolla, välillä voi yksi päiväkin tuntua ikuisuudelta. Mutta tiedätkö mitä, tällaiseen auttaa oma kumppani, ystävät, touhuamiset ynnä muut! Pyydä kaveria kylään, kahvitelkaa ja jutelkaa. Siitä se parempi olo tulee!

    Voimahalein Kati.

    Vastaa
    • Maj 15.2.2012

      Oma kumppani ei vaan satu olemaan kotosalla… Tarvisin seurakseni jonkun kamun tänne ihan joka päivä, mutta se ei ole oikein mahdollista mitenkään!

      Vastaa
  3. angelhagen 15.2.2012

    ihan varmasti on kotiäitinä kaipaan seuraa,aikuisiällä tuntuu olevan vaikee löytää uusia ystäviä ja kerhoissa oon huono käymään..

    Vastaa
  4. lotta 15.2.2012

    oi kuolema mitä herkkuja!

    Vastaa
  5. oo 15.2.2012

    oot ihan täysin normaali! :D itse kiljuin riemusta, kun aloitin opiskelut oltuani kotona yli puolitoista vuotta. miehellä kun on niitä nimenomaisia iltamenemisiä ollut ihan riittämiin omien opintojensa puolesta. aikuisen seuran puute oli se, miksi sain hommasta tarpeekseni. tsemppiä! toivottavasti löytyis sellasta seuraa, jota voi nähdä usein ja lasten kanssa! mulla ainakin auttoi se, että käytiin paljon kaupungissa ja kavereilla. lapsi ei tylsistynyt kotona, ja mä sain juttukaverin :)

    Vastaa
    • Maj 15.2.2012

      Meillä on muutamia ”mammakavereita”, mutta sairastelun takia näkemiset on vähän siirtyneet… Olinhan Rebekan kanssa kotona aikoinani, ja silloin oli oikein kivaa. Ehkä oon vaan ylisosiaalinen, sillä koko ajan pitäisi olla jotain meneillään, enpä tiedä oikein. Tai tää odotus. Äh.

      Vastaa
  6. Miia 15.2.2012

    Pitkään blogiasi lukenut, ekaa kertaa kommentoin :) Täällä ollaan samassa tilanteessa, esikoinen on ylivilkas, hyvin uhmakas ja maailman omapäisin ja rakkain p*skapää (kaikella rakkaudella<3) ja miulla on laskettu aika nyt sunnuntaina. Mies käy töissä/koulussa ja salilla kun taas minä olen kotona lapsen kanssa (välillä menee hyvin, välillä menee päivät siinä että vuoronperään raivotaan ja itketään ja pyydetään anteeksi aloittaen pian koko kuvion alusta), siivoilen ja teen omia koulujuttuja päivät pitkät.. Kävin minäkin salilla jumppailemassa aiemmin, mutta se vähän jäi raskauden ja uuden koulun alettua ja supistusten tultua kuvioihin.. Kyllä itse ainakin kaipaan toisen aikuisen ihmisen seuraa, ja jonkun muunkin kun sen oman puolison :D Säälittävää todeta, mutta päivän sosiaalisin tapahtuma saattaa joskus olla kauppareissu :P Eli ihan tuttuja tunteita on, et ole ainoa :) Tsemppiä loppuraskauteen!

    Vastaa
  7. D 15.2.2012

    Maj, sun pitää järjestää joku lukijatapaaminen tänne pääkaupunkiseudulle niin mä ainakin mielelläni tuun höpöttelemään sun kanssa! ;D

    Vastaa
  8. Mickey 15.2.2012

    Se voi tosiaan olla, että haluaisit pitää ittesi liikkeessä – koko ajan menossa & tulossa – koska odotus ON raskasta ja piinaavaa. Kotitöiden, bloggaamisen ja lapsenkin hoidon ohella sitä ehtii miettiä, miettiä ja miettiä, vaikka koko ajan tekisikin jotain.

    Kyllä se siitä. Kohta poika putkahtaa maailmaan. JEE!!

    Vastaa
  9. vanilja 15.2.2012

    Iso etähalaus uskolliselta lukijalta :) täysin normaalia..voi kun keksisi jonkun avun :/ ulkolenkit? paljon voimia loppuodotukseen ja iloa kevääseen ;) ja ps. joo in action huulipostausta!!! :)

    Vastaa
  10. Leena-A 15.2.2012

    Se on se tuhti olo. Täällä yksi kohtalotoveri. LA on viikon sisällä ja toivon todella pääseväni hakemaan vauvaa kotiin mahdollisimman pian :)

    Vastaa
  11. MissuS 15.2.2012

    Mulla ei oo tuhtia oloa eikä edes vauvaa tai vauvamahaa mutta jos oon yhdenkin päivän putkeen kotona rätti kädessä ja leikin mun koiran kanssa koko päivän niin oon jo illalla ihan hirveen seurankipee ja seinät kaatuu päälle että todellakin ihan varmasti sinä ansaitset vähän vaihteluakin arkeen <3

    Vastaa
  12. Jojo 15.2.2012

    Se on ihan normaalia kaivata aikusen ihmisen seuraa ja se on ihan normaalia olla katkera, jos toinen on joka ilta poissa kotoa. Ja se on ihan normaalia olla tuskastunut, ku on tosi raskaana. Onneksi sulla on kivoja ystäviä. Koita jaksella!

    Vastaa
  13. Ann 15.2.2012

    Mun päivät myös pitkälti kuluu mun kahden pikkupojan kanssa. Olin yhdessä vaiheessa aika seurankipeä aikuisista, oli erittäin vähän äitikavereita (muut kaverit oli sitten töissä/koulussa) että välillä tuntui, että jos telkkarista tuli aikuisille suunnattua ohjelmaa tai vauva-lehti postiluukusta kerran kuukaudessa, se oli mun ainoa tukiverkosto ja vertaistuki. Tosin mieskin sitten iltaisin, mutta olis kaivannut sitä ystävänkin olkapäätä, ettei tarvi miehenkään kaikkea kestää :) Voimia raskauteen ja arkeesi, ihana blogi sinulla, vuoden luettu täällä ollaan jo lähes joka päivä.

    Vastaa
  14. JIA 15.2.2012

    Ihanaa, mä en oo ainoa, jolla pitäs olla koko ajan jotain aktiviteettia! Ekan vauvelin LA on tulevana lauantaina, mutta poju laiskottelee masussa tällä tietoa vielä pari viikkoa ja oon jo tässä vaiheessa käyttänyt kaikki mahdolliset ideat keilailusta, leffailusta, lounastreffeistä ja käyny kaikenmaailman manikyyreissäkin. Ehdotin jo, että voisin mennä pitämään miehelle seuraa toimistolle.. ei tullu innostunutta vastaanottoa vaikka mun mielestä idea oli tajuttoman hyvä. Meidän lattiat on kohta puhki, kun imuri on niin ahkerasti käytössä ja rätti viuhuu jos jossain on yksikin muru. Ai mitenniin käy toosi odottavaksti tää loppuodotus? Jossain pitäis olla joku lista miten kuluttaa aikaa sillon, kun kaikki ideat on jo käytetty :) Muhkeet tsemppikset täältä Tahmelasta.

    Vastaa
  15. Anna 15.2.2012

    Kolmen lapsen äitinä halusin vain sanoa, että se on vain sitä, että EI JAKSAISI ENÄÄ YHTÄÄN ODOTTAA! Minusta tuntuu, että olen ollut aivan kamala äiti juuri viimeiset päivät. Yleinen tunnelma on ollut, että olen maailman kamalin äiti. Ja vielä yksi tulossa :)

    Jaksamista. Paljon jaksamista, vaikka tiedän, että ei se nyt helpota. On se kuitenkin sitten kaiken sen jälkeen sen arvoista… Pikkuisen kulunut lause, mutta niin totta.

    Osaat ihanasti kirjoittaa arjesta, elämästä. Nautin tästä blogistasi juuri siksi, vaikka muuten elämäntilenteemme ovat kovin erilaiset. Kiitos siis tästä. Ja koeta jaksaa ja iso hali :)

    Vastaa
  16. IdaSofia 15.2.2012

    En ole itse raskaana, enkä lapsen kanssa kotona. Luen kuitenkin päivät kotona ja poikaystävä töissä iltaan asti. Hyvä kun en istu eteisen jakkaralla odottamassa klo 18.00 kun hän saapuu. Välillä oikea puheripuli kun saa illalla jutella poikaystävän tai jonkun toisen kanssa. :D Blogisi on tosi ihana. On niin kiva lukea teidän arkisia juttuja ja kirjoitat aina jotenkin niin symppis tavalla, että voi oikein kuvitella kun Rebekka hokee että minu.. :D Jännityksellä odotan täällä, että millos se teidän pikku poikavauva syntyy. Tsemppiä ja kuten minun mummoni aina sanoo: kyllä kaikki aina järjestyy, ja jos ei järjesty niin kyllä järjestyy!! :D

    Vastaa
  17. jkaneli 15.2.2012

    Jouduin maanantaina lanssilla sairaalaan ja yöllä leikattiin umpilisäke pois. Oon Ruotsissa AuPairina, tänään kotiuduttu illalla. Yksin, todella kipeänä, ulkomailla. Läheisistä ja ystävistä voin vain haaveilla seurana. Ymmärrän siis. Voimahali<3 vaikka niitä voimia ei oikein minullakaan ole…. ikävä kotiin</3

    Vastaa
  18. Claire 16.2.2012

    I feel you. Pari tuntia 3 vuotiaan seurassa, niin oon toista aikuista vailla. Sit kun on joku, jonka kanssa jakaa omia juttuja ja iloita lapsen jutuista, jaksaa vaikka 18 vuotta putkeen :) Vauvaa taas voisin kaikessa hiljaisuudessa tuijotella useamman tunnin ihan itsekseni. :D

    Musta ainakin tuntuu, et kun oon pitkään yksin lapsen kanssa, ni omat ajatukset jumiutuu just sille ”pää olkapääpeppu polvet..” – tasolle. Että huomaan itsekkin ajattelevani tyyliin ”OHO! LINTU.” :D Ja se on se, mikä saa mut kaipaamaan aikuista seuraa vierelle. :D

    Vastaa
    • Marjo 16.2.2012

      “OHO! LINTU.” Ihana! Haha :D

      Vastaa
  19. Misu 16.2.2012

    Aivan normaalia! Ota vähän omaa aikaa, tekee se sullekkin hyvää tai sitten menett miehesi kanssa kahdestaan syömään tai jotain (jos mahdollista saada lapsenhoitajaa).

    Ei niin pitkää aikaa olekkaan kun odottajan aika viimeisillä viikoilla. Minulla on kaksi naperoa ja muistan kyllä molemmista olleeni tuskastunut odottamaan että syntyis jo! Toista odottaessa se oli niin jännää kun vihdoin supistukset alkoi, osasin nauttiakkin siitä tuskasta kun tiesin miten jännittävää synnyttäminen on.

    Paljon voimia!

    Kiitos ihanasta blogista! Olen muuten hankkinut ison osan meikkipostauksen tuotteista ja monet jo sanoneet: ”sähän ihan hehkut”…joten kiitos :)

    Vastaa
  20. Maiju 16.2.2012

    Kyllä täällä tuntuu ihan samalta! Vaikka elelen vasta tätä ”energistä” keskiraskautta, niin kyllä se tuntuu raskaalta hoitaa kaikki aikuisten hommat yksin. Siis kotityöt, lumityöt, kaupassa käynnit jne… Mies kun on töissä iltamyöhään. Ja omia harrastuksia ei ole, eikä kavereita ehdi nähdä. Ja jos ehtii, niin ne on lasten perään katsomista kuitenkin.

    Mutta kyllä tilanteet taas helpottuu, ainakin toivottavasti. :D Ja on tuo ihan normaalia. Kummallakin pitää olla omatkin jutut. Tsemppiä paljon loppuodotukseen!

    Vastaa
  21. tanja 16.2.2012

    Voih, kuulostaa tutulta. Mulla mies on kans arkisin töissä ja usein menee sen jälkeen tunniksi salille. Oon huomannu että 3 päivää kotona on Aivan maximi lasten kanssa ilman seuraa, sitten kaatuu seinät päälle. Onneks on ystäviä joiden kanssa olla, mutta kyllä tämä kotiäitiys meinaa ”henkisesti” olla vähän rankkaa.:) Ja sitten toisaalta taas yritän nauttia tästä mahdollisimman paljon… Vähän aikaa sitten aloitin itsekkin taas salilla käynnin ja se on piristänyt todella paljon.

    Vastaa
  22. Paukkuliini 16.2.2012

    Johan mahan kanssa tulee välillä ahdistus, kun pitää joka kerta jotain tehdessä puhista eikä voimat riitä kuten ennen. Meinasin tulla hulluksi pari viikkoa sitten, kun muksu oksenteli ja sen jälkeen vielä pakkaset pitivät tän mamman sisätiloissa. Eihän sellaista kukaan jaksa. Minä lähden aina kaupungille vaikka maha painaa ja illasta olen sit ihan muumio. Helpottaa silti edes hetken, että näkee muita ihmisiä, vaikkei niiden kanssa sen kummemmin oliskaan tekemisissä. TSEMPPIÄ!

    Vastaa
  23. Riikka 16.2.2012

    Meillä on TÄYSIN sama tilanne, niin kauan kuin olen ollut äippälomalla/hoitovapalla, mies on ollut arkisin töissä ja muutamana iltana viikossa jossain harrastuksissa.. ”Omaa” aikaa (eli poissa kotoa aikaa) mulla on ollut kerran viikossa, sen olen järjestänyt niin että mummu hoitaa pikkuista, ja olemme miehen kanssa yhtäaikaa pois. Näin meille jää enemmän sitten yhteistä aikaa :) Nykyään olen sijoittanut harrastukseni aamuun, jolloin muut meillä vetävät vielä sikeitä.

    Muta joo, nyt töihin paluun myötä asiat varmaankin muuttuvat hiukan, onneksi meille kuitenkin kertyy niitä yhteisiäkin ”perheiltojakin”.

    Kyllä sitä silti osaa arvostaa sitäkin aikaa kun mies on harrastuksissa, lapsi nukkumassa ja saa keskittyä vaan itsensä hemmottelemiseen. Eli yleensä siinä käy niin että jumittuu koneelle tai telkkarin eteen syömään herkkuja :D

    Vastaa
  24. Jenni K 16.2.2012

    Ei niitä kotitöitä lasketa, MUTTA. Mä olen nyt ajatellut tän asian näin kun myös täällä kotona häärin 4kk vauvan kans päivät pitkät, että tää aika on niin lyhyt elämässä eikä tätä aikaa saa koskaan takaisin. Ehtii sitä vielä harrastaa ja tehdä. Joskus vielä kaiholla muistellaan aikaa kun tukka sekaisin häärittiin kotosalla leikkien milloin mitäkin pelleä :D Kaipaan myös itse kovasti aikuisten seuraan ja onneksi ystäviä on ja pääsen välillä yksinäni jumpallekki.. Välillä tosiaan ottaa pattiin ja tuntuu että on vaan pelkkä taloudenhoitaja ja se rakkauselämäkin tahtoo unohtua helposti siinä sivussa :/ Eilen päätin, että mulla on postiivisuuspäivä :D Sain paljon enemmän aikaiseksi ja silitin jopa kaikki miehen paidat, huhuh. Ei kuitenkaan joka päivä tarvitse jaksaa ja välillä saa vähän valittaakki! Ihanaa että Sape kävi kylässä, ystävien merkity tässä elämäntilanteessa nousee suureen arvoon. Vitsit sait ihania herkkuja..Tseppiä Maj loppumetreille! Odotan jo kovasti vauvauutisia <3 Toivottavasti tästä tekstistä sai jotain tolkkua..

    Vastaa
  25. kaisaaaaa 16.2.2012

    Erittäin hyvän näköinen jälkiruoka! :) Onko kakku itse tehty ja jos on, niin saisiko siitä ohjeen tänne? :)

    Vastaa
    • Maj 16.2.2012

      On se itse tehty, mutta ehkä kaikille parempi, ettei täällä blogissani ole mitään reseptejä, ihan vaan varmuuden vuoksi :D

      Vastaa
  26. Liisa 16.2.2012

    Hei. Nää blogit on ihan uusi juttu mulle..ja tämä ensimmäinen kommentti :)

    Sulla on halipula?? Lähettäisin kovasti ymmärrystä ja lämpimiä ajatuksia. Kovin tuttu tunne. Päivät on pitkiä.

    Ihanaa että sinulla on Sape ja ihanaa että Sapella on noin upeet sukat! :)

    Vastaa
  27. Juuli 16.2.2012

    Täällä on sielunkumppani, joka kaipaa jatkuvasti seuraa. Välillä se ihan tuskastuttaa, kun asun niin pienellä paikkakunnalla ja lähes kaikki kaverit asuu monien satojen kilometrien päässä. Ittiä joskus helpottaa kattelemalla valokuvia yhteisistä hetkistä ja soittamalla kavereille. Ei ne toki korvaa sitä oikiaa kanssakäymistä.

    Vastaa
  28. kalamuija 16.2.2012

    Oi ihana Sape, ettæ tuli hatiin! On onni omistaa tuollainen ystava.

    Sa olet vaan turhautunut. Toi olo tossa loppuvaiheessa on ihan hirvea:)

    Kylla se siita. Ma just kirjoitin oikein imelan postauksen siita miten ihanaa on kun on vauva talossa. Mutta kun se on:) Tsemppia.

    Ja Miikalle terkut, et nyt ne jokailtaiset potkupallot makeen ja hieromaan sun hartioita;)

    Vastaa
  29. Saia 16.2.2012

    Huhhuh!

    Nyt kyllä on sulla samat fiilikset ku mulla! Paitsi, mulla ei oo raskausmasua eikä pientä lasta. Mutta miehellä on potkupallot ja kiekot ja salit ja muut menot ja musta tuntuu et mulla vaan kouluhommia. Niin mäkin oon vähän katkera valittaja ollu viime aikoina!

    Mut hei pikkunen tulee kohta teille, ja ihanaa kun on sellasia ihmisiä ku Sape sinulla <3 Onnellisia kevätpäiviä sinne! :) (ja tänne..)

    Vastaa
  30. Lila 16.2.2012

    Joku kehotti etsimään lapsellisia (siis sellasia, joilla on lapsi :D) kavereita, että sais sekä itse seuraa ja lapselleen muuta tekemistä kuin perässä roikkumista. Mä kannatan myöskin tätä!

    Kannattaa kysyä oman paikkakunnan lapsiperheille tarkoitettuja rientoja vaikkapa neuvolasta. Perhekahvilat ja avoimet päiväkodit on esimerkkejä semmosesta maksuttomasta toiminnasta, jossa tapaa samassa tilanteessa olevia. Ja tietysti öytyy noita vauvauinteja, jumppia, muskareita tms. Jos tälläsis jutuissa tapaa kivoja tyyppejä, kannattaa heti pyytää kahville, niin teistä voi tulla ihan ”oikeita” kavereita eikä vaan ”haluan lapselleni kavereita” -kavereita.

    Voimia!

    Vastaa
    • Maj 16.2.2012

      Toki meillä on kavereita, mutta ihan joka päivälle on hankala järjestää treffejä. Ilta-aika on äiti/lapsi tapaamisiin vähän huono, kun kaikilla on omat juttunsa :) Vauva-aktiviteetit alkaa meidän kohdalla varmasti ensi syksynä taas!

      Vastaa
  31. Minimii 16.2.2012

    Mä kotostelen mun pienen vauhtihirmun kanssa ja välillä to del la kaipaa aikuista seuraa. Sais puhua aikuisen äänellä aikuisten juttuja eikä päässä sois lastenlaulut ja kukkuu-leikit. Oma mies on paljon työmatkoilla ja oon yksin kotona non stop lapsen kanssa. Ja valitettavasti mieskin laittaa työpäivän päälle treenikamat päälle ja lähtee treenaamaan. Joskus kateus iskee samalla tavalla ja alkaa suututtaa. Kerran otin naistenlehden ja olin menossa vessaan ja mies sanoo: ”älä oo kauaa!” ARGH! :D :D I feel you sister!

    Vastaa
  32. --Pia-- 16.2.2012

    Kyllähän siinä mökkihöperöksi tulee kuka tahansa, jos koko ajan on kotona -ymmärrän täysin sun olotilasi :)

    Kuulehan, aikanaan samassa tilanteessa olleena voin vain kertoa, miten itse homman ratkaisin, jos vaikka saisit jotain ideoita ;) Esikoinen oli vajaa 2-vuotias, kun kuopus syntyi, ja aloin silloin kuopuksen odotusaikana tehdä niin, että sitkeästi pidin kiinni omista harrastuksista (no, raskauden loppuvaiheessa se harrastus oli lähinnä kaverin kanssa kahvilla istuskelua :D ) parina päivänä viikossa ja sitten lauantai oli ihan mun päivä (yleensä en edes tarvinnut koko päivää itselleni, aamupäivä ihan yssisseen kaupungissa ”hortoilua” riitti). näitä tapoja jatkoin läpi vauva-ajan ja pikkulapsi-ajan -nyt lapset ovatkin sitten jo menossa omien kavereiden kanssa.

    Tämä ainakin itseäni piristi kovasti ja pysyi pää kunnossa :D

    Toisaalta kaipaan sitä ”kotonaköllöttelyä” juuri nyt. Tätä aikaa voi kaiketikin sitten kutsua elämän ruuhkavuosiksi: arkipäivät menee tietty töissä, sitten tositositosi äkkiä jotain ruokaa, lapsien kuskausta harrastuksiin 5:nä päivänä viikossa, oma jumppa pari kertaa viikossa, kaupassakäynnit yms yms. , joten eipä paljon joutilaita hetkiä ole. Kuulostan kai aika ärsyttävältä, kun sanon, että muutaman viikon kuluttua sulla alkaa aika, jolloin et todellakaan ehdi muutamaan vuoteen edes huokaista -saati kulkea joka päivä rätti kädessä ;)

    Tsemppiä raskauden viime metreille! :)

    Vastaa
  33. Ellu 16.2.2012

    Ihan samoja fiiliksiä mullakin oli noin reilu kuukausi sitten, kun olin viimeisilläni raskaan. Olin tosi tosi kypsä kotona hyysäämiseen ja sen ainaisen saman rutiinin pyörittämiseen. Eikä se maha yhtään auttanut siinä. Olin hyvinkin katkera miehelleni, joka pääsi vaikka minne. Oli kyse sitten vain velvollisuuksien tai töiden hoitamisesta. No nyt vieläkin välillä kaipailen aikuisseuraa ja omia harrastuksia, mutta raskauden aikainen ahdistus ja katkeruus on poissa. Toivon, et sulle käy samoin. Tsemppiä ja voimahaleja. Pian sulla on ihana nyytti kainalossa jota voit tuoksutella!

    Vastaa
  34. Kati 18.2.2012

    En tiedä onko tätä jo ehdotettu, mutta mulle tuli mieleen MLL:n Perhekahvilat. Mulla ei ole itsellä niistä kokemuksia koska ei ole lapsiakaan, mutta oon kuullu et ne on kivoja paikkoja tavata muiden mammalomalaisten kanssa. :)

    Vastaa
  35. Ele 19.2.2012

    Kuulostaa vain siltä, että olet viimeisillään raskaana. Mä niin muistan tuon turhautuneen olon. Tsemppiä, pitkää pinnaa, kärsivällisyyttä ja millä muulla synonyymillä mä vielä toivottaisin sulle jaksamista. Kohta, kohta…

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *