Niin, kello se vaan käy, mutta aika ei silti kulu mihinkään, onko se oikeastaan mahdollista? Sanotaan, että odottavan aika on pitkä ja onhan se, ainakin toisinaan. Joskus tuntuu, että viikot vaan vilahtavat ohitse, kun taas joskus puolikas tuntikin voi olla erittäin piinaavan pitkä. Matka tuntuu pitkältä, kun ei tiedä päämäärää. Takaisin päin tultaessa huomaatkin yllättäen olevasi jo kotitiellä. Mistä se johtuu?

Hädässä olevan sekunnit muuttuvat tunneiksi, kerran luulin odottaneeni ambulanssia kymmeniä minuutteja, vaikka kyse oli vain hetkestä. Joskus kaikki, siis tarkoitan koko elämä voi romahtaa minuutissa.  Toisaalta tämä elämä voi yllättää positiivisesti tai negatiivisesti silloin, kuin sitä vähiten osaa odottaa. Onko sinulta viety joskus matto jalkojesi alta? Oletko tuntenut, että tiput tyhjän päälle? Oletko saanut joskus niin ihania uutisia, että olet luullut pyörtyväsi, juuri silloin kun sitä vähiten odotat? Oletko kuullut kenekään koskaan sanovan, että ”siitä hetkestä elämäni muuttui?”

Onneksi emme kukaan tarkkaan tiedä, koska oman elämämme tiimalasi tulee täyteen, uskon, että kannattaa siis nauttia joka minuutista, jokaisesta hengenvedosta. Ja kuinkahan nopeasti se aika menisikään ja kuinka kallisarvoisilta tunnit tuntuisivat, jos tietäisimme kuinka paljon meillä on aikaa jäljellä, ennen kuin se loppuu kokonaan? Ajattele miltä tuntuisi, kun joku arvioisi ajan, mikä sinulla on käytettävissä? Ajattele, jos sinulla olisi aikaa vaikka vaan vuosi, jatkaisitko elämää entiseen tapaan vai tulisiko sinulle kiire tehdä haluamiasi asioita?

Kiedo kätesi hänen ympärille – ja kerro, kuinka paljon välität. Tartu puhelimeen, lähetä se viesti, jonka olet jo muotoillut mielessäsi jo monta kertaa valmiiksi. Uskalla näyttää tunteesi, en usko, että kadut. Miksi siirtää asioita huomiselle, kun ne voi tehdä jo tänäänkin. Jukka Poikakin laulee yhdessä laulussaan, että ”Jos sä oisit tullut viikko sitten, olis ollut tilanne toinen, toinen ku nytten, sillä jotain ehti tapahtuu….”

 

Välillä on hyvä pysähtyä ajattelemaan tätä kaikkea. Yhtään elettyä hetkeä tai tuntia et ikinä enää takaisin saa, vaikka kuinka haluaisit. Surullista, että joskus opimme arvostamaan asioita ja nauttimaan hetkistä vasta kun oma tiimalasimme on jo verrattaen täynnä tai näin olen joskus joltain ainakin kuullut. Elämä on ihmisen parasta aikaa, sanoi Matti Nykänenkin. Älkääkä unohtako, että jokainen tsäänssi on mahdollisuus.

Mulla on ollut selkeästi aikaa ajatella…

Rakkaudella,

Maj

 

Suositellut postaukset

0 Comments

  1. sandella 5.3.2012

    Ihanaa, että annoit myös muille ajattelemisen aihetta :)

    Vastaa
  2. Noora 5.3.2012

    Hienosti kirjoitettu. Tällaisia asioita on hyvä jokaisen välillä pysähtyä miettimään.

    Vastaa
  3. Saara 5.3.2012

    Todella ihana kirjoitus ihmiseltä, joka on viimeisillään raskaana ja varmasti kärsimättömänä jo odottaa. Siis aivan erilainen siihen useimmiten kuultavaan nurinaan verrattuna, kun lapsi ei vaan synny, eli kiitos. Omalla kohdallani elämä muuttui siitä hetkestä, kun lapsivedet meni täysin yllättäen viikoilla 29, ja se on myös vastaus kysymyksiin, onko sinulta joskus vedetty matto jalkojen alta tai onko elämä yllättänyt silloin kun sitä vähiten odottaa. Ja tuosta hetkestä lähtien olen myöskin oppinut elämään hetkessä, kun koskaan ei tiennyt, milloin saa seuraavan kerran pitää omaa pienenpientä vauvaa sylissä ja elämästä pidettiin kiinni päivä kerrallaan. Nyt siis eletään jo ihan tavallista arkea, mutta ajatusmaailma on lopullisesti muuttunut, Olen juuri kirjoittanut asiasta blogissani (salasanasuojattu kylläkin), ja siksi tämä sinunkin postauksesi nyt näin osui. Tsemppiä sulle loppuraskauteen, toivottavasti voit hyvin!

    Vastaa
  4. Jenny 5.3.2012

    Hienosti todellakin kirjoitettu. Niin asiaa! Näitä asioita sitä pohtii itsekkin… Eräs tuttava on saanut ”kuoleman tuomion” ja varmasti on ihan järkyttävää vain odotella, koska se aika koittaa kun paluuta entiseen ei enää ole… millään ja milloinkaan. Kamalaa kun ajattelee asiaa omalle kohdalle, viettäisin varmasti entistä enemmän aikaa rakkaideni kanssa ja tekisin niitä asioita, jota todella tahdon tehdä.

    Liian harvoin sitä kertoo tunteistaan. Kumpa vain pääsisi kynnyksen yli ja pystyisi kertomaan mitä oikeasti tuntee, ketä kohtaan, miten ja kaikkea. Kertoa kaikille rakkaille rakastavansa.

    Vastaa
  5. Mindy 5.3.2012

    Osu… Mun mies kuoli vain 39-vuotiaana minun ja silloin 7 vuotiaan poikamme käsivarsille täysin yllättäin. Matto vedettiin jalkojen alta ja vähän muutakin… Huomenna siitä on viisi vuotta ja silloinkin oli tiistai. Joten kirjoituksesi osu ja uppos samantien. Mutta näistä tilanteista ja tapahtumista on kuitenkin olemassa vain yksi tie, ylös- ja eteenpäin. Kaikesta kannattaa oppia, on se sitten iloa tai surua. Minä opin sen että koskaan ei tiedä huomisesta ja tämä päivä on elämistä varten… Ja nykyään olemme jo onnellisia oikeasti oikein onnellisia. Ja mikään maailmassa ei ole niin ihanaa kuin uuden elämän syntyminen, niitä näissä blogeissa on viime aikoina ollut vähän enemmänkin. Ja jokaisesta niistä olen iloinnut ja iloitsen vastasuudessakin vaikka ”tuntemattomia” olettekin.. Ihanan aurinkoista kevään alkua ja tsemppiä synnytykseen !!

    Vastaa
  6. Leena 5.3.2012

    Tuli kyyneleet silmään, ihana kirjotus. Sun tekstejä on niin helppo lukea ja suurimmaksi osaksi myös samaistua :)

    Vastaa
  7. Millis 5.3.2012

    Ihan mielettömän kaunis kirjoitus! Voimia ja jaksamista loppuraskauteen:)

    Vastaa
  8. Cecilia 5.3.2012

    Juurikin näitä juttuja olen viime aikoina miettinyt. Mummoni nukkui pois muutama viikko sitten ja pääsi vihdoinkin miehensä luo, oltuaan vuosikymmeniä erossa hänestä. Mummo oli valmis lähtemään, viimeisenä iltana totesi että nyt on hyvä mennä kun kaikki on kaikilla hyvin.

    Itse olen nyt elänyt kolmasosan suomalaisen keskivertoelinajasta, enkä oikein tiedä mitä siitä ajattelisin. Tuntuu etten olen tehnyt mitään tärkeää. Vietän tällä hetkellä päiväni aika pitkälti yksin. Tuntuu välillä ettei millään ole mitään väliä, kukapa minua kaipasi.

    Ja sitten tajuan, että minun ikäisenäni mummollakaan ei ollut vielä perhettä. Hän oli sen aikaisen yhteiskunnan silmissä auttamattomasti vanhapiika. Sota oli vienyt parhaat nuoruusvuodet ja tulevaisuus näytti epävarmalta. Jos mummoni olisi silloin luovuttanut ja istunut yksin pirtissään, minua ei nyt olisi. Joten minäkin ehdin tässä elämässä vielä vaikka mitä, jos vain haluan.

    Aika on ehkä ihmiselämän suurin paradoksi. Toisaalta sitä on niin vähän ja toisaalta niin paljon – vai onko sitä ollenkaan. Kuten C.S. Lewis, itse uskon että ihmistä ei ole tarkoitettu elämään ajassa vaan me olemme sisältä ikuisia olentoja. Siksi ajan aiheuttama ristiriita vaivaa ja ajaa meitä eteenpäin – kokemaan, näkemään, tekemään, elämään. Ennen kuin on liian myöhäistä.

    Vastaa
  9. vilma 5.3.2012

    sanonpa nyt vaan, että kiitos tästä :) oon itsekin miettiny näitä asioita aika paljon viime aikoina, ja juuri eilen autolla ajaessa sain jonkinlaisen ahaa-eläymyksen, että tääkin lysti vaan loppuu joskus ja vähän sitten harmittaa, jos ei tullut nautittua enemmän vaikka kyseisenlaisista kirkkaista kevättalven illoista :)

    toinen aatos liittyen tohon asioiden tekemiseen, sanomiseen ja muutenkin toimimiseen on, että oon erittäin samaa mieltä! tää siitäkin huolimatta, että viimeisimmästä tän tyyppisestä vedosta ei tainnut seurata ihan sitä, mitä toivoin. toisaalta pidemmällä tähtäimellä luultavasti selviää, että näin sen pitkin mennä ja useimmiten jo ihan samalla hetkellä tietää tehneensä oikein ja voi onnitella itseään ainakin rohkeudesta – aika harva lopulta siihenkään pystyy :)

    mahtavaa kevättä sulle ja teiän koko porukalle! toivotaan, että sun aika kuluis nyt just niin vauhdilla, kuin parasta on ;)

    Vastaa
  10. Saija 5.3.2012

    Kaunis kirjoitus.

    Vastaa
  11. Miia 5.3.2012

    Voi että, tämä on kyllä niin tosi asia. Kaikkien pitäis oppia elämään päivä kerrallaan ja nauttien tästä hetkestä. Koskaan ei tiedä, mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Minulla mies(28v) sairastui juuri joulua ennen syöpään, se hetki pysäytti kyllä jos joku. Sen jälkeen onki tässä perheessä yritetty elää tässä hetkessä. Tällä hetkellä miehellä on hoidot käynnissä ja toivotaan parasta, suunta tähän asti onneksi on ollut oikea…Se on jännä, että aina aina pitää tapahtua jotakin ikävää, että sitä muistaa nauttia jokaisesta päivästä.

    Tästä saa kyllä varmaan moni ajattelemisen aihetta. Tsemppiä sinulle tulevaan synnytykseen (:

    Vastaa
  12. Lukijasi Henna 5.3.2012

    Kirjoituksesi oli kaunis ja koskettava. Sai kyyneliin. Totta joka sana.

    Kiitos sinulle ja kaikkea hyvää tähän alkaneeseen kevääseen. Nautitaan jokaisesta kauniista hetkestä ja auringon paisteesta. On hyvä, että ihmisellä on aikaa ajatuksille..

    Vastaa
  13. Kuono 5.3.2012

    Hetkessä kiinni, elämän mittainen haaste. Mieli elää tulevassa ja päivät kulkee huomista.

    Minne se hetki unohtui ?

    Sait minut miettimään, kiitos!

    Vastaa
  14. SM 5.3.2012

    Tuli ensin vähän ristiriitainen olo, koska itellä tästä kirjoituksesta tuli surulliset fiilikset – omien kokemuksien kautta – ja sulla on menossa (ja ainakin tulossa) tosi onnellinen vaihe! Mutta ihan totta kyllä, oli sitten kyse hyvästä tai huonosta niin kaikesta tulisi nauttia parhaansa mukaan tai ainakin yrittää ottaa opiksi.

    Joskus ajattelen, että olisi hyvä että kaikille tulisi jossain vaiheessa elämää sellainen hetki, joka saa miettimään ja joka pysähdyttää hetkeksi – oli se sitten onnellinen tai vähän surullinenkin. Se saa arvostamaan elämää eri tavalla ja miettimään, vaikka toki sitä vieläkin jaksaa valittaa pienistä ja jotkut päivät menee sängyn pohjalla maatessa. Ei aina jaksa myöskään iloita pienistä asioista ja ylistää elämän hienoutta ja ainutkertaisuutta. Olen myös muutamassa vuodessa oppinut sen, että useimmiten kadun asioita jotka jätän tekemättä, en niinkään niitä jotka olen toteuttanut.

    Mutta kertakaikkisen osuva teksti, sai ainakin mut herkistymään ja pysähtymään hetkeksi.

    Vastaa
  15. Kärty 5.3.2012

    Osaat hyödyntää tän Indiedaysin tuoman mahdollisuuden julkisuuteen erittäin hienosti, tosi merkittävä teksti!

    Vastaa
  16. Anna 5.3.2012

    Piti lähettää miehelle tekstiviesti, vaikka vastahan se lähti kaupungissa käymään. Ikinä kun ei tosiaan tiedä mitä tapahtuu, pitää sanoa kaikille välittävänsä aina kun tuntuu siltä, ei sitä koskaan voi sanoa liikaa! :-)

    Vastaa
  17. Anniina 5.3.2012

    Todella kaunis kirjoitus! Antoi ajattelemisen aihetta.

    Vastaa
  18. mävaan 5.3.2012

    Oot ihana <3

    Vastaa
  19. Tuuti 5.3.2012

    Maj oot aivan mieletön. En elä lähellekään samanlaista elämänvaihetta kuin sinä (t. ylioppilaskirjoituksiin lukemisesta pientä taukoa blogien maailmassa pitävä…..), mutta silti blogisi koskettaa ja antaa ajateltavaa. Mielettömästi kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi, ja ennenkaikkea iso kiitos upeasta blogistasi. :)

    Vastaa
  20. jkaneli 5.3.2012

    Itse tänään kirjoitin aamulla itkien läheltä liippaavasta asiasta… Niin kova kaipuu takaisin kotiSuomeen rakkaiden luo että tämä viimeinen kuukausi ulkomailla yksinään on todellakin kidutusta. Ja niin sitä pitäisi vain nauttia näistäkin hetkistä.. No, nautitaan nautitaan.. mutta sanonpahan nyt tuntuu siltä että enemmän nautin kokemuksestani sitten kun se on ohitse, eli kun jalkani asetan Suomen kamaralle, koska sitten olen onnellinen siitä mitä tein, mutta se on onnellisesti takanapäin. Tällä kertaa näin. Ja monesti varmasti epämukavissa tilanteissa se on näin. Tilanteessa ikävöidään ja itketään, kunnes se on ohi sille voi nauraa ja ajatella miten hyvä oli että tuli tehtyä!

    Mutta tekstisi on osuva, upea ja kaunis. Juurikin näitä tälläisia asioita ihmiset tuppaavat ajattelemaan liian vähän.

    Odottavan aika on pitkä, mutta perillä odotus palkitaan! (:

    Vastaa
  21. Kata 5.3.2012

    Aivan todella hienoja ajatuksia! Tykkään niin tästä sun blogista, sillä täällä näkyy elämän rehellisyys. Arvostan sitä ihan todella paljon! Kiitos!

    Vastaa
  22. Aada 5.3.2012

    Ihana, puhutteleva teksti <3 Ajatuksia, jota olen itsekin tässä viime aikoina (kuukausina) miettinyt.

    Matto on vedetty jalkojen alta täälläkin. Se fiilis, kun tajuaa, että kyllä tämä on totta, eikä vain todella huonoa pilaa. Kun tajuaa, ettei voi rakkaalle voi sanoakaan enää mitään. Ei ollut aikaa sanoa jäähyväisiä tai yhtikäs mitään. Silloin kuitenkin iloitsin, että viimeisessäkin puhelussa tuli kerrottua, miten rakas toinen on.

    Opettelen elämään hetkessä, vaikka viime aikoina onkin ollut helpompaa paeta menneeseen.. tai tulevaan. On kuitenkin tärkeää elää tätä päivää täysillä.

    Ihania, rakkauden täyteisiä hetkiä teidän perheeseen! …ja kaikille muillekin! :)

    Vastaa
  23. tweet 5.3.2012

    Ihanaa että jaksat jakaa näitä mahtavia ja aitoja tunteitasi ja ajatuksia tänne. Näistä todella jokainen meistä varmasti saa ajattelemisen aihetta omaan elämäänsä ja pysähtyy hetkeksi ajattelemaan. Viime aikoina itselläni on enempi ollut sitä ns. haastavampaa elämänaikaa, mutta olen oppinut pysähtymään ja miettimään myös sitä, mikä elämässä on oikeasti hyvin. Mutta vaikeat ajatkin opettaa, näytän ja kerron tunteenikin paljon herkemmin kuin ennen. Kiitos sulle taas kerran ihanasta blogistasi ja voimia loppuodotukseen!! :)

    Vastaa
  24. elina 5.3.2012

    kaunis kirjoitus. Saanko kysyä mistä tuo teidän tv-taso on ?

    Vastaa
  25. Jassu 5.3.2012

    Paremmin ei olis voinut tätä tekstiä kirjoittaa. Osu ja uppos muhun täysin. Mä olen melkein kirjaimellisesti itse tippunut tyhjän päälle – halvaannuin vuosi sitten ja menetin läheisen ystävän. Kiitos tästä tekstistä, aivan uskomaton :) Tsemppiä loppu odotukseen!

    Vastaa
  26. Laura 5.3.2012

    Olipa ihanan pysähdyttävä postaus, kiitos siitä! Tällainen teksti pitäisi laittaa jääkaapin oveen ja lukea joka aamu! Pointsit myös siitä, että pystyt kirjoittamaan tämän raskauden loppumetreillä! Itse en varmasti olisi pystynyt. :D

    Vastaa
  27. Ann 5.3.2012

    Kiitos tästä postauksesta. Tuo viimeinen teksti ennen kuvia ”Tartu puhelimeen, lähetä se viesti, jonka olet jo muotoillut mielessäsi jo monta kertaa valmiiksi. Uskalla näyttää tunteesi, en usko, että kadut. Miksi siirtää asioita huomiselle, kun ne voi tehdä jo tänäänkin. ” sai minut ajattelemaan. Isäni kanssa en ole ollut vuoteen kunnolla tekemisissä. Vaikka tämä ”välirikko” ei oikeastaan minusta johdu (sekoitettiin ulkopuolisena toisten asioihin), olen kuitenkin ajatellut tehdä välillemme uuden alun. Monenakin päivänä. Kuitenkin on ihminen josta pitäisi pitää kiinni, miksen pidä. Kaikilla ei kuitenkaan asiat näin hyvin ole ja tiedän että ”sopu” tulisi. Tulipas haikea olo.

    Ihanaa, että kirjoitat pitkiä postauksia kauniiden kuvien kera, tätä on aina ilo tulla lukemaan. Toivon, että jatkat pitkään blogisi kirjoittamista. KIITOS ja kaikkea hyvää sinulle sekä perheellesi.

    Vastaa
  28. Nyymi 5.3.2012

    Tsemppiä loppuun ja etenkin siihen loppuODOTUKSEEN!

    Sain itse esikoiseni viime kesänä 42+2… lopulta synnytys käynnistettiin kun mitään ei tapahtunut ja lopulta leikattiin kun homma ei siltikään edistynyt. Pieni, täydellinen mies oli kyllä odotuksen arvoinen :)

    Vastaa
  29. Rebekka 6.3.2012

    Ajattelin tulla jättämään pienen kommentin kun on monta kertaa ollut aikomus!Aivan ihana blogi!Jotenkin aito ja uskallat kirjottaa rehellisesti asioista!Aina ei kaikki mene täydellisesti eikä kuulukaan!Hauskemmaksi lukemisen tekee myös se että oma nimeni on Rebekka! :) Aurinkoista kevättä!

    Vastaa
  30. Anne 6.3.2012

    Piti tähän kirjoittaakin jotain ajatuksia, mutta en nyt tähän aikaan enää jaksa. Laitan nyt vaan linkin yhteen videoon:http://www.vidi.fi/sinun-tarinasi/

    Vastaa
  31. Rebekka 6.3.2012

    Täällä yks kanssaodottaja rv 39+6 ! Voin kertoo että aika on piiiiiiiiitkä, joka ilta ja aamu vaan miettii että tapahtuukohan se nyt .. Vielä kun odottaa toista niin luulis että syntyy jo ihan pian. Huoh, en kestä!

    Toivottavasti sä jaksat odottaa paremmin!

    Onnea <3

    Vastaa
  32. Tara 6.3.2012

    Ihana teksti, kiitos Maj <3 Tuli kyyneleet silmiin, oon miettinyt samanlaisia asioita itsekin lähiaikoina.

    Vastaa
  33. Mamamis 6.3.2012

    Kyllä ne monet arkihuolet tuntuvat pieniltä kun ajattelee kuinka voi yhtäkkiä katketa koko matka. Lepää rauhassa Prinsessa.

    Vastaa
  34. elina 6.3.2012

    Kaunis kirjoitus, herkistyin ja tekstisi pisti miettimään elämää

    Vastaa
  35. mums 6.3.2012

    Niinpä Maj. Oma isäni kuoli syksyllä yllättäen suhteellisen nuorena. Sen jälkeen onkin mietitty jokaista hetkeä ja jokaista minuuttia.

    Ps. Ihana kello. Olet ehkä maininnutkin, mutta mistä se on? :)

    Vastaa
  36. -S 6.3.2012

    Tämä laittoi ajattelemaan moneltakin kantilta asioita!

    Jokainen sekuntti voi olla viimeinen- kunpa muistettaisiin se.

    Toisinaan vaan pienet murheet tuntuvat suurilta, koska ei ole oikeasti niitä suuria murheita?

    Kovasti tsemppiä loppu raskauteen ja ennenkaikkea siihen rutistukseen! :)

    Vastaa
  37. Malin 6.3.2012

    Alkoi itkettämään tuo postaus, ja sai ajattelemaan elämän rajallisuutta ja sitä, kuinka tulisi olla kiitollinen kaikesta mitä on.. Sun postaukset on muutenkin olleet jottenkin niin ”seesteisiä” raskauden aikaan. :)

    Näytin kaverille tuon postauksen ja me käytiin siitä kunnon keskustelut, kiitos siitä! :)

    Repsulle terveisiä ja onnellista odotuksen loppuaikaa!

    Vastaa
  38. Rosanna 6.3.2012

    Tämä laittoi minut ajattelemaan, ja koin jopa omatunnon pistoksen lukiessani tekstiäsi… Odottelen myös jo malttamattomana pienokaisemme syntymää, ja tunnen eläväni koko ajan ”sitten kun” -hetkeä. Unohdan tämän hetken, vaikka se onkin oikeastaan kaikki mitä on. Palautit minut tähän hetkeen, loppuraskauteen, tämähän on myös ainutlaatuista aikaa, joka ei palaa takaisin -pian perheessämme onkin kolme emmekä ole mieheni kanssa enää koskaan samalla tavalla kaksin. Eikä ole todellakaan itsestään selvää että kaikki sujuu odotetusti.

    Todella koskettava teksti Maj, sekä nämä kommentit ovat myös saaneet tämän mamman liikutuksen partaalle!

    Vastaa
  39. Tinski 7.3.2012

    Tästä tuli mieleen lause ”Jumala loi ajan ja ihminen kiireen”. :)

    Oikein hyvä postaus… jäin pohdiskelemaan tätä. Se on ihanaa, kun teksti herättää mietteitä! Kiitos Maj.

    Odotusajan jatkoa Sinulle!

    Vastaa
  40. SaR 9.3.2012

    Kiitos tästä. Sait kyyneleet silmiini. Joskus todellakin on hyvä pysähtyä miettimään kaiken tämän keskellä. Usein tulee vain jo pohdittua piiiiitkälle tulevaan, vaikka elämä on tässä ja nyt. Kaikki loppuu aikanaan, voi kun vain ymmärtäisi nauttia jokaisesta hetkestä joka itselle suodaan.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *