Sunnuntaina tapahtunutta…

Jos olet reippaasti, niin saat jätskin.

”Minä olen äitiiii tooossi kiltti!!”

 ”Kaikki meni, anna lisää”

– Sinähän sait jo yhden ja se riittää, muuten voi masu tulla kipeäksi.

 

”Minä haen ite lisää tästä näin”

 ”Miten tämä toimii? Anna nyt lisää minulle”

 ”EI SE ANNA jätskiä minulle”

Koneesta ei tullut Rebekalle enempää jätskiä, lukuisista yrityksistä huolimatta. Raivareiden jälkeen hylätty tötterö päätyi tietysti mammalle, joka antoi sen iskälle, joka…

 

Puolestaan antoi Tepolle ”haukkupalan”, jonka  jälkeen Rebekka vaati sitä takaisin itselleen syötäväksi. Kieltävän vastauksen jälkeen tuli tietysti uudet raivarit. Ja me vaan katseltiin tytön touhuja ja pidätelttiin naurua, oltiin kai aivan surkeita vanhempia :D

 

-Maj

 

ps. Me ei enää koskaan varmaan päästä lähtemään Ikeasta ilman jätskiä tai raivareita :D

Suositellut postaukset

0 Comments

  1. nasu86 27.3.2012

    ihana postaus :D

    Vastaa
    • Maj 27.3.2012

      Mukava kuulla :)

      Vastaa
  2. SM 27.3.2012

    Hih, tulipas tästä hyvälle mielelle – taas. :) Sulla on kyl huippu asenne! Ja Teppo on symppis. :)

    Vastaa
    • Maj 27.3.2012

      Haha, välillä mullakin meinaa usko loppua -mutta ei sitten kuitenkaan. Teppo on niiiin symppis <3

      Vastaa
  3. kalamuija 27.3.2012

    Ihana toi kuva ”ei anna minulle lisaa jatskia”. Mika ilme:)

    Vastaa
    • Maj 27.3.2012

      Mamman kíukkupussi osaa kaikki niksit ;)

      Vastaa
  4. Pikku pikku 27.3.2012

    Voi toista! :D Tuosta Teposta tuli mieleen, että kaksoisveljelläni oli tapana syödä samaa jätskiä koiramme kanssa (ihan aikuisiälläkin vielä), ensin omaan suuhun, sitten koiran, sitten omaan. Epäilen että harrastaa tätä vieläkin nykyisten karvalapsiensa kanssa, hehe! :D

    Vastaa
    • Maj 27.3.2012

      Mun siskokin on niin maailman koirarakkain, että en yhtään ihmettelis, vaikka se tekis samaa! Paitsi siskon suursnautseri taitaisi napata kerrasta koko jätskin :P

      Vastaa
  5. inkku 27.3.2012

    Voi miten hyvä kuvasarja. Joku olis voinu antaa periksi tuossa tilanteessa, oli Repsun ilmeen niin hellyyttäviä!

    Vastaa
    • Maj 27.3.2012

      Mulle tulee heti mieleen yks, joka ois antanut periksi….

      Vastaa
  6. Jenna 27.3.2012

    Ihana kun ette kaunistele asioita, huippua! ”Ja me vaan katseltiin tytön touhuja ja pidätelttiin naurua, oltiin kai aivan surkeita vanhempia :D” Kiitos aamun piristyksestä :D

    Vastaa
    • Maj 27.3.2012

      No mitäs siinä, muitakin ihmisiä taisi naurattaa :D

      Vastaa
  7. Jenni 27.3.2012

    Ihana Rebekka (ja Teppo)! :D Voin vaan kuvitella ne raivarit kun lisää jätskiä ei tippunukaan.

    Vastaa
  8. Johanna 27.3.2012

    Aamun piristys, ihana postaus=)

    Vastaa
    • Maj 27.3.2012

      Jee, ihana kuulla!

      Vastaa
  9. Virpi 27.3.2012

    Ette NIIN tuu pääseen todellakaan ilman jätskiä, sen mankumista tai sitä raivaria pois Ikeasta. ”Omistan” 2,5 vuotiaan tyttären jolle olen ”erehtynyt” ostamaan muskarin kahviosta pullan ja arvaat varmaan miten siinä kävi ;) On noi tytöt sit ovelia..

    Vastaa
    • Maj 27.3.2012

      Haha, voin raportoida myöhemmin, että miten meidän Ikean reissut jatkossa sujuvat…

      Vastaa
  10. Helena 27.3.2012

    Hahaha …. : D Cutie Rebekka <3 ps olette ihania vanhempia!

    Vastaa
    • Maj 27.3.2012

      Kiitos Helena :)

      Vastaa
  11. Eeva 27.3.2012

    Aivan ihastuttava blogi! Löysin sattumalta tänne ja pakko oli lukea edellisiä postauksia, niin monta, kun ehdin ennen töihin lähtöä.. Kiva asenne sinulla elämään ja arkisiinkin touhuihin. Toiviottavasti se säilyy aina vaan!

    Onnea uudesta ihmeestä ja tsemppiä pikkulapsi+ vauva arkeen!

    Vastaa
    • Maj 27.3.2012

      Oi että, hienoa kun löysit tänne ja tervetuloa jatkossakin :)

      Vastaa
  12. Fiipi 27.3.2012

    Nää on parhaita juttuja kun Repsu ”kertoo”!

    Vastaa
    • Maj 27.3.2012

      Repsulle aina sattuu ja tapahtuu :)

      Vastaa
  13. Tuxu 27.3.2012

    Sun kaikkien aikojen paras postaus on ollut Kylpevä Jeremias :) Tää pääsi jo aika lähelle sitä :)

    Vastaa
  14. Katriina 27.3.2012

    Olipas ihana postaus :)

    Vastaa
  15. Napsutar 27.3.2012

    hahah ihana! tuli kyllä niin aidosti toi tilanne mieleen :) Tykkään sun blogista muutenkin tosi paljon, vaikutat ihana aidolta ja sympaattiselta ihmiseltä!

    http://brightcolorsofmine.blogspot.com/

    Vastaa
  16. Paula 27.3.2012

    Huippu postaus!

    Meillä lapset aina vaan vinkuu ikeassa jätskiä vaikka kukaan ei siitä tykkää ja lopulta mulla on neljä puoleks syötyä töttereöä syötävänä. MUTTAKU se kone on niin siisti kun siihen saa ite laittaa sen tötterön ja poletin ja painaa nappia! :D

    Viimeksi en suostunu enää ostamaan. Just joku viisas alan ammattilainen sano et lasten pitää oppia sietämään pettymyksiä ja vanhempien pitää pitää rajat ja olla johdonmukasia. (No tuo on kyllä jo aika paljon vaadittu ;) Mut HYVÄ TE! ootte ihana perhe! <3

    Vastaa
  17. lukija 27.3.2012

    Aivan loistava postaus,tulin hyvälle mielelle. Sinun kirjoituksia on vaan aina niin kiva lukea :D

    Vastaa
  18. sini 27.3.2012

    Ihana Rebekka! Ja Teppokin :-) Oliko Teppo siis kaupassa mukana? Minusta on kiva että koiratkin pääsevät joihinkin kauppoihin.. Olen töissä vaatekaupassa ja meillä oon sääntönä että koirat jotka voivat olla sylissä (tai vaikkapa vaunuissa ;-D) saavat tulla, kunhan eivät itse kävele kaupassa..

    Vastaa
  19. Antonia 27.3.2012

    Ahahaha, Rebekka on aivan paras!! Ihana postaus! :)

    Vastaa
  20. Elli 27.3.2012

    Hauska kuvasarja:) Minkä merkkiset rattaat teillä mahtaa olla?

    Vastaa
  21. kokki 27.3.2012

    Ikeaanhan ei saa koiria viedä kuten ei muihinkaan paikkoihin joissa harjoitetaan ravintolatoimintaa. Opaskoirat on asia erikseen.

    Vastaa
  22. Meri 27.3.2012

    Oikeestaan olitte ihan huippuja vanhempia! Ite olisin hermoillu ja kuvitellu, että kaikki lähellä olevat ihmiset hermostuu ku mun lapsesta kuuluu pieniki inahdus. Eli itsevarmuutta lisää mulle kiitos, sulla ja sun miehellä sitä tuntuis jo olevan :)

    Vastaa
  23. kfjfijs 28.3.2012

    ei herranjumala mikä hirviölapsi..

    Vastaa
    • Maj 28.3.2012

      Ite oot hirviö :D

      Vastaa
    • milla 28.3.2012

      Minkälainen ihminen haukkuu toisen lasta? Nykyinen nettikäyttäytyminen on jotain ihan järkyttävää..

      Vastaa
      • Maj 28.3.2012

        Sitä voikin jokainen tykönänsä miettiä :)

        Vastaa
      • jhkjhkjh 28.3.2012

        ihan normaalit ihmiset, ketkä eivät omista lapsia, eikä jaksa kuunnella HIRVIÖ-lasten vinkumisia. Terveisiä vaan sinne vaippalandiaan!

        Vastaa
    • tintsu 28.3.2012

      Tuskin kukaan uhmaikäinen on mikään enkeli saadessaan tahto-raivarit x)) Ellei kommentoija toki itse ole ollut enkeli? x) Nää raivarithan on hirveän tärkeitä kehitykselle, lapsi vaan testaa rajojaan. Normaalia siis. :D

      t. 3-vuotiaan uhmiksen kanssa taisteleva + 9-kuisen tyypin äiti.

      Vastaa
      • RagDoll 31.3.2012

        Tottahan tuo. Onhan se myös vähän lapsen persoonasta kiinni. Kaikille ei tule uhmaikää. =)

        Vastaa
  24. Lennu 28.3.2012

    Tämä oli niin hyvä:) Voi Repsukka vielä on montaa houkustusta elon tiellä..

    Kyllä te pääsettä.

    Hyvää alkanutta viikkoa Maj sinulle ja perheellesi!

    Vastaa
  25. Neely 28.3.2012

    Voi Maj, ihana postaus=)!

    Repsun tahtotila näytti aika vahvalta, hih!

    Teppo on kyllä niiiiin symppis tapaus, nimeään myöten. Meiltä löytyy vanhaherra Niilo…

    Vastaa
    • Maj 28.3.2012

      Kiitos Neely, rapsutuksia Niilolle :)

      Vastaa
  26. RagDoll 31.3.2012

    Suloinen kirjoitus. =)

    On se kyllä hyvä, ettei lapsen tahdolle anneta aina periksi. Muuten ne tietäisi aina mistä narusta vetää. ;)

    Vastaa
  27. Laura 2.4.2012

    Voiei apua mun täytyy kommentoida jo toista postausta tällä lukemiskerralla, mutta.. :D Rebekan uhma (josta muuten kirjoitat tosi hauskasti, ihanaa että teillä on tällainen terve asenne lastenkasvatukseen!) muistuttaa mua niin siitä millainen kuulemma olin pienenä! Mulle piti pukea esim rukkaset niin että siinä oli noin sentin raja mihin asti ne saivat olla, muuten EI EI EI. Ja jos en saanut tahtoani läpi (yleensä en :D), huusin äidille: ”Sinä senkin Vilijonkka!!” :D Mutta tästä kamalasta uhmasta seurasi jotain hyvääkin – mulla ei ollut minkäänlaista teiniangstia/murrosikäkiukuttelua, siskolla taas meni ihan päin vastoin. Eli ehkä teilläkin on sitten helppoa kymmenen vuoden päästä?

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *