Mun vartalo siis. Koko kroppani on kuin ilmapallo, joka on lojunut pitkään jossain nurkassa, josta on ilmat miltei kokonaan hävinneet. Tyhjä ilmapallo, hiukan pehmeä ja sellainen ryppyinen, jotenkin sympaattinen. Kaksi synnytystä ja raskautta pienen ajan sisällä on aikamoinen koettelemus ihan kenen tahansa keholle ja siksi arvostankin omaani, että se on ylipäätänsä pystynyt siihen.

Noin yhdeksän kuukautta Rebekan syntymän jälkeen aloin treenaamaan PT:n johdolla tosi aktiivisesti ja kiinnitin enemmän huomiota syömisiini. Muutosta tapahtui, sain toivotusti lisää lihasmassaa, rasvaa hävisi, kunto kohosi, olin virkeämpi ja jaksoin enemmän. Sitten menikin pari kuukautta, että puljasin pönttöön ja olin niin kipeä, etten voinut muuta kuin lojua sohvalla. Raskaana. En sitten missään vaiheessa pahoinvoinnista toivuttuani alkanut liikkumaan uudelleen, laitoin kuntosalijäsenyyteni katkolle ja päätin antaa olla, koska se tuntui parhaalta ratkaisulta silloin.

 

Hiljattain laitoin kuntosalijäsenyyteni uudelleen voimaan ja olen alkanut jopa käymään siellä. Viimeksi tänään, ihan yksinäni. Kuuntelin musiikkia ja voimailin pikkuhiljaa. Vältän tärähteleviä liikkeitä ja sellaista repimistä. Crosstrainerillä teen lämmittelyt ja sen jälkeen siirryn puntteihin. Voi luoja, että liikkuminen on ihanaa, olin ihan unohtanut koko jutun.

 

En ole asettanut mitään tavoitteita itselleni, käyn salilla säännöllisen epäsäännöllisesti, aina kun siltä tuntuu ja kun tulee mahdollisuus lähteä. Tarkoituksena olisi saada kunto ensin hiljalleen kohoamaan ja voimaa, jaksamista arkeen.

 

Luoja sentään, en saanut unta viime yönä, kun ajattelin vanhenemista. Pidän itseäni edelleen enemmän kakskymppisenä, mitä kolmekymppisenä… Vaikka olen pian 27-vuotias. Enkä ole enää myöskään 20-vuotiaan vartalossa… Silti raskauksien myötä olen oppinut olemaan hellempi itselleni ja vartalolleni. Me nauretaan kavereiden kanssa enemmän nykyään itsellemme, mitä ennen. Heitämme hurjaa läppää iän ja lasten tuomista muutoksista vartaloihimme. ”Mun pakarat on niin löysät, että ne sais rusetille” ja ”kattokaa nyt näitä kansallispuvuntaskuja” tai ”Ai mitkä rinnat, ei oo näkyny” :D No joo, eipäs siitä sitten enempää.

 

Kaiken jälkeen he ovat kuitenkin niin kauniita. Kauniimpia kuin ennen <3

 

Olkaa tekin hellempiä itsellenne, lapsia tai ei.

Vaikka ne makkarat, rutut ja muut tuntuvat isolta asialta siellä H&M:n sovituskopissa, kun tuskanhikeä valuen yritätte sovitella uima-asuja,

niin muistakaa, että sitä ne eivät todellakaan ole.

Toisella ei riitä pienimpääkään yläosaan täytettä ja toiselle ei löydy tarpeeksi isoa kokoa.

Sellaista se vain nyt on.

Jokaisella on jotakin.

En tiedä yhtään naista, kuka pitäisi bikineiden sovittelemisesta,

mutta onneksi on postimyynti.

Pusuja!

-M

 

Suositellut postaukset

0 Comments

  1. Pippuri 29.5.2012

    Liekö eka kommenttini blogiisi, mutta: olet ihana!

    Vastaa
    • Maj 30.5.2012

      Kiitos :D <3

      Vastaa
  2. anna 30.5.2012

    Pitäis muistaa olla armollisempi. Jotenkin sitä nyt raskaana ehkä onkin armollisempi itselleen, vartalolleen. Pallomaha ja arvetkaan eivät enää tunnu niin kamalalta asialta. Ja mitäs siitä jos käsivarret tai jalatkin saavat vähän lisää massaa? Jotenkin osaa arvostaa nyt enemmän omaa kehoa – tuolla sisällä kasvaa pieni ihminen, mun keho antaa sille kaiken tarvittavan ja on sen turvapaikka. Miten sitä edes voisi arvostella?

    Vastaa
    • Maj 30.5.2012

      Ei sitä pidäkään arvostella, ei nyt eikä myöhemminkään :) Me naiset muutenkin kärsitään ihan liian paljon kaikenlaisista ulkonäköpaineista, että mua oikein ärsyttää :(

      Vastaa
  3. mrsK 30.5.2012

    Tosi kauniita sanoja, nousi ihan hymy huulille. Luulin olevani tosi ovela ja itse keksineeni ton postimyynnistä tilaamisen bikinien kohdalla, mutta ilmeisesti se onkin ihan yleinen kikka :) lohduttavaa kuulla etten ole ainoa joka hm:n sovituskopissa on kokenut painajaismaisia hetkiä. :))

    Vastaa
    • Maj 30.5.2012

      hihihi, parempi ostaa sovittamatta, jos ne saa sit palauttaa ;)

      Vastaa
  4. kalamuija 30.5.2012

    Toi ilmapallovertaus on hyvæ:) Vatsanahka on tosiaan kuin sellainen 2 vkoa vapun jalkeen nurkasta løytynyt ilmapallon jama:)

    Se on vaan epareilua, etta on niita aiteja joiden kropassa ei nay (ehka kuitenkin tuntuu) raskaudet. Mulla on pari ystavaa ja heidan kropista ei ikina uskoisi, etta ovat synnyttaneet.. kahdesti.

    No toisilla sitten taas nakyy:)

    Mutta totuus on, etta meista yksikaan ei tasta nuorene. Eli vaikka nyt otetut kuvat tuntuvat ja nayttavat muka kauheilta niin 10v paasta katsomme, etta voi kun olen ollut nuori (ja ehka natti):)

    Jep. Ollaan vaan vahan hellempia itsellemme:)

    Vastaa
  5. Merja 30.5.2012

    :)

    Niin totta. Pitäisi olla lempeämpi itselle. Itse tykkään liikkua suht paljon, mutta silti nuo mahamakkaraiset tuossa tuppaavat pysymään. Ei enää näin kolmekymppisenä niin vain ylimääräisest lähde. Olen silti kyllä ihan ylpeä vartalostani, joka on kaksi pientä rakasta kantanut ja synnyttänyt. Ehkäpä pukeudun tänä kesänä bikineihin… ehkä en. ;D

    Vastaa
  6. Maikku 30.5.2012

    Kiitos kauniista sanoista <3 Mutta toi on kyllä niin totta! Mulla tuli muutes aiva kylmät väreet ku luin tuota tekstiä tiedä sitte että miksi :D

    Muuten mun on pakko paljastaa yks juttu… en tiedä onko noloa :D Mutta mä oon noin 2kk sitte hankkinut tuon Lumian ja siinä "aloitusnäytöllä" tai miksikä sitä nyt sanotaan? No kuitenki se mihnä on kaikki ihmiset, sähköposti,viestit jne.

    Niin olen melkein heti lisännyt tämän blogis siihen suosikkeihin, eli siis sellanen pikalinkki :D Usein aina kun mennään nukkumaan tai jos aamulla makoilen sängyss niin selaan läpi että onko ilmestynyt uusi postaus mä oon niin koukus sun blogiin <3 :)

    Vastaa
  7. hedd.stina 30.5.2012

    Osui ja uppos! :) Ihana postaus!

    Vastaa
  8. MiaMatleena 30.5.2012

    Aivan ihana postaus! Kuulostaa niin tutulta :) Juuri viime viikolla kävin kokeilemassa bikineitä ja nauroin sen jälkeen ratketakseni teepusseilleni ystäväni kanssa. Vielä viisi vuotta sitten ne bikinit olisivat näyttäneet hyvältä, mutta nyt lähinnä huvittavilta :) Ja luulen, että lasten myötä ikäkäsityskin muuttuu. Täytän myös 27 syksyllä ja koen itseni niin kolmekymppiseksi kuin mahdollista! Mutta iän myötä on ollut myös ihana huomata, että ikä tosiaan on vaan numeroita! Minullakin on aivan eri-ikäisiä ystäviä, mutta en edes muista monenkaan ikää tarkasti!

    Mutta ihana, ajatuksia herättävä postaus!

    http://miamatleena.blogspot.com/

    Vastaa
  9. -M- 30.5.2012

    Ai että miten ihanasti tämä aamu lähti käyntiin kun sain lukea tämän postauksen!! KIITOS IHANA!!! :) Minä täälä tuskailen kroppani kanssa mitä sen kanssa pitäis tehdä kun tuntuu, että olen jonkun toisen kehossa (synnytyksestä 4kk)…Pelastit päiväni! :)

    Vastaa
  10. Paula 30.5.2012

    Hyvä postaus! Mukavia kuntoiluhetkiä :)

    Vastaa
  11. Miaminttu 30.5.2012

    ”Onneksi on postimyynti.” Mahtavuutta :D

    Kauniisti kirjoitettu ja niin täyttä asiaa.

    Vastaa
  12. Fiipi 30.5.2012

    Ja onneksi on erikoisliiviliikkeet niin saadaan me isompirintaiset naisetkin kulkea bikineissä :)

    Tsemppi kuntoiluun ja aurinkoista arkea!

    Vastaa
  13. Johanna 30.5.2012

    Olipa ihana, otsikkonsa mukainen postaus :)

    Vastaa
  14. S 30.5.2012

    Ihana kirjoitus! Synnytin 2 lasta 1v5kk ikåerolla ja juuri otimme kuopuksen 1-vuotis- ja perhekuvat. Vertasin perhekuvaamme esikoisen ollessa vuoden ikäinen ja nyt puolitoista vuotta siitä. Oli tullut äidin silmien ympärille ryppy jos toinenkin ;) Isä sen sijaan näytti lähes yhtä freesiltä!

    Vastaa
  15. Paukkuliini 30.5.2012

    Hih, näin se taitaa olla. Armollisuutta kehiin! Tosin kyllä mä mieluusti vaihtaisin tän turvonneen rintamuksen vähän pienempään. Mahamakkarakin sais jäädä, mut melonit mieluummin ompuiksi, kiitos!

    Vastaa
  16. PikkuMy 30.5.2012

    Mä kävin eilen eka kertaa tän raskauden ja synnytyksen jälkeen koirien kanssa agilityssä ja veren maku suussa juoksin :D Kunto on aivan surkea mutta tästä se ei voi kuin parantua! Ja olen sun kanssa samaa mieltä että ei enään niin vakavasti tän oman kehon kanssa vaikka välillä tietyt jutut vähän surettaa… Mut kun katsoo lapsia niin ne unohtuu ;)

    Vastaa
  17. Elina 30.5.2012

    Hei, tää oli aivan loistava postaus. Kai sitä pitäisi itsekin oppia olemaan hellempi itselle :)

    Vastaa
  18. tanja 30.5.2012

    Voi ei, juuri oltiin shoppailemassa ja sanoin miehelleni etten syö ainakaan viikkoon.:D Muuten vartalossa ei ole vikaa, mutta olen juuri lopettanut imetyksen, imetin molempia lapsia vuoden. No, sen on tissit näköisetkin.:D Hieman ovat kiinteytyneet elän siinä toivossa että ne kaunistuu vielä vähän. Mutta mitäpä sitä ei lastensa eteen tekisi?:)

    Vastaa
  19. Minna 30.5.2012

    ihana kirjoitus – täyttä asiaa!! :)

    tsemppiä treenailun aloittamiseen!

    Vastaa
  20. Lispet 30.5.2012

    Kuuleppa mää voin lohuttaa, että siinä nelijänkympin hujakoilla alkaa helpottaan :) toki silloin tällöin tulee niitä bad body daysejä mutta yleisesti ottaen sitä on niin sinut ittensä ja roppansa kanssa, että elämä on kivvaa. Muistan ku sillon parikymppisenä tai jopa 27-vuotiaana näki jossain pippaloissa (tai puhumattakaan uimarannasta) nelikymppisiä naisia ja vähän kadehtien mietti, miten ne osaa olla niin vapautuneesti vaikka oli mahamakkaraa ja allit vähän heilu yms… Nyt tiijän miten ne sen tekee ;)

    Vastaa
  21. Jenny 30.5.2012

    Voi Maj, olipa ihana kirjoitus itsensä hyväksymisestä!

    Itse vielä lähentelen vasta 20 ikävuotta, mutta mieleen tuli vähän aikaa sitten, että voi jospa itsekin lähes 30-vuotiaana näyttäisin samalta kuin tuo Maj. Olet upea :)

    Vastaa
  22. neitiperhonen 30.5.2012

    Moi! Kommentoin nyt ekaa kertaa, vaikka olen seurannut blogiasi jo pitkän matkaa.

    Kiitos ihanasta postauksesta! Olen pyöritellyt päässäni ihan samanlaisia juttuja – täytän tänä vuonna 27 ja ihmettelen raskauden ja imetyksen muuttamaa kroppaani. Ihmeteltävää riittää. Mutta kuten kirjoitit, muutokset on parempi hyväksyä ja ajatella kiitollisena, mihin kaikkeen oma keho pystyy.

    Mulla on 5 kk ikäinen poika ja on ollut mukavaa lukea täältä blogistasi mietteitäsi lapsiperheen arjesta. Kirjoituksesi piristävät usein päivääni, blogisi on ihanan positiivinen ja monipuolinen :) Aurinkoista ja vauhdikasta kesää! :)

    Vastaa
  23. K 30.5.2012

    Mule tuli vaan mieleen, kun mainitsit täällä muutamaan otteeseen sen Iholla-sarjan joissakin postauksissa, niin huomasin, että Maria on aloittanut blogin Kaksplus.fi- sivustolla:http://blogit.kaksplus.fi/poks/

    En nyt tiedä, miksi tästä sinulle mainitsen, mutta siis huomasin tuon ja sitten luin blogiasi, niin ajattelin vaan mainita. :)

    Vastaa
  24. Anon 31.5.2012

    Oho, olin ajatellut että oot jotain vähän päälle kolmikymppinen, mutta ootkin mua nuorempi. Ehkä noi monet lapset ja eri elämäntilanne sitten saa ajattelemaan myös eri ikäisiksi. Itse (toista ammattia) opiskelevana ja lapsettomana on jotenkin vaikea ajatella, että tossa tilassa oleva mimmi vois olla itseä pari vuotta nuorempi, vaikka näyttääkin hyvin säilyneeltä.

    Vastaa
  25. Eeva 31.5.2012

    Viimeinen lause – ihana, ja niin totta!

    Olet paras!=)

    Vastaa
  26. Riikka 31.5.2012

    Armollisuus itseä kohtaan juurikin luo myös ympäristöön positiivista mieltä. Toki minäkin olen sitä mieltä, että omasta jaksamisesta kannattaa pitää huolta ja kuntoilu on sitä parasta huolenpitoa. Itse olen jo yli nelikymppinen ja tietysti ikäni puolesta jo eri vaiheessa, eli lihasmassa alkaa vähenemään radikaalisti ellei sen eteen tee säännöllisesti jotain. Uimahalli on musta ihan parasta terapiaa, varsinkin naiselle, kun siellä näkyy koko kaunis alastomien, eri ikäisten naisten kirjo. Ne vanhemmat mummutkin ryppyineen ja riippuvine paikkoineen ovat niin kauniita.

    Vastaa
  27. Elena 1.6.2012

    Ihana postaus, tuo on kyllä niiin totta! <3 ihailen upeaa positiivisuuttasi!

    Vastaa
  28. chrisu 1.6.2012

    Ihania sanoja. Hyvä mieli tuli. Vaikkakin juuri lenkin jälkeiset suklaat suussa mussuttaen tätä luin. Teenpäs muutaman vatsan vielä niin pysyy motivaatio ja nämä sanat mielessä pidempään. Se on se hyvä olo mitä pitäisi hakea, ei muuta!

    Vastaa
  29. IidaM 1.6.2012

    Oot ihastuttava, niin suloinen ja aito kirjoitus! :)

    behappybeee.blogspot.com

    Vastaa
  30. Karoliina V. 1.6.2012

    Kiitos lämpimästä ja jotenkin elämänmakuisesta postauksesta.

    Itse asiassa nuo sanat kuvaavat myös blogiasi hyvin, sisällössä on perhearkea ja hömppää sopivassa suhteessa niin kuin varmasti monien lukijoidenkin elämässä.

    Karkki

    (http://ilmansinuaolenlyijya.blogspot.com/)

    Vastaa
  31. shazz 8.6.2012

    Ihana postaus :)

    Vastaa
  32. Paula 8.6.2012

    Blogisi on ihana, kiitos siitä! En ole aikaisemmin kommentoinut, mutta lohduttava kirjoituksesi toi mieleeni Eeva Kilven sanat:

    ”Nukkumaan käydessä ajattelen:

    Huomenna minä lämmitän saunan,

    pidän itseäni hyvänä, kävelytän,

    uitan, pesen,

    kutsun itseni iltateelle,

    puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen:

    Sinä pieni urhea nainen,

    minä luotan sinuun.”

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *