Olen äiti, jolla ei ole lukenut yhtään kasvatusopasta. Olen äiti, joka kuuntelee näissä asioissa sydäntään. Toivoisin olevani edes puoliksi yhtä hyvä äiti, kuin omani. Annan lapseni ostaa kaupasta pätkiksen ja juoda pillimehua. Kotona ei kuitenkaan eletä, kuin pellossa. Jonkinnäköiset ruoka-ajat meiltä löytyy ja sänkyyn mennään normaalisti ennen yhdeksää. Tavaroita ei saa heitellä, eikä toisten käsistä saa ottaa. Leluilla on omat paikat ja ruualla ei leikitä mielellään. Poikkeuksia tehdään kaiken suhteen. Välillä tulee karjaistua vähän isommin ja sitten harmittaa jälkeenpäin. En ole tehnyt soseita itse, enkä käyttänyt kummallakaan lapsella kestovaippoja, mutta arvostan niitä jotka niin tekevät. Inhoan oman näkökulmansa väkipakolla tuputtamista, kun ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita. Pidän erilaisista ihmisistä (lue äideistä), mielestäni on rikkautta, että kaikki ei tee asioita kuten minä.

En tiedä, mitkä vaunut on tosi in juuri nyt ja oikeastaa ihan se ja sama. Välillä oksettaa, kun ihmiset puhuvat lapsistaan tähän tapaan: ”meillä ryömitään jo” ”meillä on tullut hampaita” -jaa, sun mieskin siis ryömii ja jotenkin musta näyttää, että sulla on jo kaikki hampaat suussa. En silti tuomitse ketään, jos teillä nyt ryömitään ja puklataan koko porukalla, niin se on ihan ok mulle. Toisilla naisilla on hetkiä, jolloin siihen maailmaan ei mahdu just silloin muuta, kun vauvan syöttämiset ja nukkumiset, mutta se heille suotakoon.

Huonoksi äidiksi tunsin itseni viimeksi, kun olimme lähdössä pois leikkipuistosta. ”Äiti, yks kerran vielä ja sit yks kerran ja vielä kerran lasken liukumäkeä…” Lopulta raahasin riuhtovaa ja potkivaa kaksivuotiasta kädestä, joka kiljui niin, että vauva vieressä alkoi parkumaan täyttä kurkkua. Toisessa kädessäni oli koiran flexi, tuplarattaat ja nukenvaunut. Taisin sanoa aika tiukasti, että nyt sinne rattaisiin ja suu kiinni. Kivaksi äidiksi tunnen itseni, kun me tehdään jotain kivaa yhdessä ja kaikki on hyvällä tuulella.

Olen sellainen äiti, joka törkeästi ottaa aikaa itselleen. Haluan päästä säännöllisesti yksin jonnekin, vaikkapa salille, lenkille, kampaajalle tai kaverille. Tarkistelen silti vähän väliä puhelimesta, että onko kotoa ehkä tullut hätäpuhelu. Heitän helposti läppää omista lapsistani tai heidän tekemisistään, mutta auta armias, jos joku ulkopuolinen menee niitä riiviöitä arvostelemaan. Jokainen keskittyköön pitämään huolta omistansa parhaaksi näkemällään tavalla.

Olen myös äiti, jonka silmät täyttyy kyyneleistä, kun katselen nukkuvia lapsiani. Olen myös sellainen äiti, joka soittelee omalle äidilleen itkien, että en kykene enää tähän minuuttiakaan. Sen kun saa sanottua ääneen, kykenee taas kummasti. Olen äiti, joka huutaa miehelleen kovaan ääneen toisesta huoneesta ”tuu heti äkkiä tänne..” ”No?” ”Kato kun se tekee kädellä tolleen hassusti, ooksä nähny koskaan?”  Lapsettomat kaverit sanovat, että mä olen tosi rento äiti. Sisko sanoo, että olen tullut rauhallisemmaksi. Veljeni ei sano mitään :P Sape ihmettelee, että miten mä pystyn pitämään tämän paletin kasassa. Miikan mielestä olen hyvä äiti. Äitini mielestä mun ei tarvitsisi pystyä näin moneen asiaan yhtäaikaa(tämä ei ehkä avautunut kaikille, mutta kuitenkin). Äitikamujeni mielestä olen varmasti ihan normaali. Rebekan mielestä olen paras äiti, mitä hänellä on. Samuveli ei kommentoinut. Oikeasti luulen olevani aika pitkälle tavallinen keskitienkulkija-äiti.

Entäs te?

Ps. Erillaisia Juhannuksia on tullut vietettyä… Kalajoella, Himoksella, maalla, mökillä, muuttamassa, kotosalla… Tällä kertaa me ei lähdetä mihinkään, korkeintaan pyörähdetään Särkässä ja mennään katsomaan ystävien pienenpientä vauvaa. Hyvää ”JUSSIA”  kaikille <3

 

 

Suositellut postaukset

0 Comments

  1. Char 21.6.2012

    Ihana Maj <3 kuulostat juuri hyvältä äidiltä :)

    Vastaa
    • Maj 21.6.2012

      <3 Ihana sinä.

      Vastaa
    • Claire 22.6.2012

      Ihana postaus, ihanaa, ettet oo tehny soseita ite. Mua hajottaa fb kavereiden päivitykset tyyliin ”ei maistunut mussukalle piltin mangosose, eikä ihme, en kyllä jatkossa aliarvioi lapseni tarpeita vaan soseutan mangot ite!” ja mietityttää, että onko niillä elämää ollenkaan. Mun lapset popsii ihan varmasti pilttiä, sitten joskus. Caritastakin tulee muuten loistoäiti, kumpa joskus työnneltäis rattaita yhdessä ja sitte vois muistella punavuoren kesäöitä. Voi itku, äitiys on kyllä varmaan maailman parasta.

      Vastaa
      • Mirka 22.6.2012

        Saanko kysyä, miksi sulla on noin negatiivinen suhtautuminen siihen et joku näkee sen vaiva, et tosiaan tekee soseet itse? :O Mulle on ihan sama siis mitä ihmiset valitsee syöttää omille lapsilleen.

        Joillain, esim. mulla on niin allerginen lapsi, että valmissoseet ei oo vaihtoehto kun niissä on lisäaineita. Itse tekemällä sosetta saa tarkkaan määritettyä et se sose on 100% sitä yhtä ainesosaa + vettä. Esim mun lapselle käy kotona keitetty mustikkasose, mut kaupan mustikkasoseesta sai allergisen reaktion.

        Kun tässä on saanut/joutunut itse vuoden keitteleen erilaisia soseita, huomaa et se ei oo sen suurempi vaiva kun tekisi itselleen vaikka kasvissosekeiton ja sit pakastaa sen pieniin annoksiin. Tuntuu et ihmiset on vaan vitun laiskoja tekeen lapsille ruokaa, kun sen kokkaa ihan samalla vaivalla kun itselleen.

        Vastaa
        • Maj 22.6.2012

          ”En ole tehnyt soseita itse, enkä käyttänyt kummallakaan lapsella kestovaippoja, mutta arvostan niitä jotka niin tekevät” Mä en suhtaudu negatiivisesti tähän asiaan, kuten toivottavasti tekstistä tuli ilmi. Olen välillä tehnyt jotain soseita itsekin, mut paremmin on mennyt alas nuo kaupan ruuat… Ennen kuin on sit siirrytty samaan ruokaan, mitä muutkin perheenjäsenet syö.

          Vastaa
          • Mirka 22.6.2012

            En tarkoittanut sinulle sitä negatiivisuuskysymystä, koska huomasin kyl et sä kirjoiti tuon et arvostat. :)

            Musta vaan tuntuu välillä hullulle, kun ne äidit jotka pyrkii kaikessa ”nopeuteen ja tehokkuuteen” tuomitsee tosi kärkevästi ne jotka tekee asioita luomummin ja lapsentahtisesti..(pitkään imetys, kantoliinat, kestovaipat, itse tehdyt ruuat jne) melkeinpä useimmin niin päin, kun et luomutyypit tuomitsis muita, ne on niin hippejä ettei ne tuomitse ketään ;) … No, itse olen seilannut välimaastossa ja KOKEILLUT kaikenlaista, mut siinähän kävi niin et esim. kestovaippoihin en päässyt sisään vaikka yritin niitä alkuun käyttää vauvalle, kertiksiin sit päädyttiin. Musta jokainen tosiaan tehköön niin kuten tuntee hyväks ja sanon jo etukäteen ennen kun Claire vastaa tähän, et olen pahoillani voimasanalla ryyditetystä lauseesta!! Sen näppis suolsi ulos kun olin vähä kimpaantunut… Halusin tarkoittaa et mua harmittaa kun ihmiset luulee et se vauvan ruuan itse tekeminen olis hirvittävän aikaavievää ja työlästä kun ei se ole. :) ainakaan mun kokemuksella ja oon suoraan sanoen aika laiska ja mukavuuden halunen ihminen ;)


          • Claire 24.6.2012

            Mirka, oi, mä vaan innostuin kun joku joskus sanoi ääneen että en muuten tee lapselleni soseita, vaan ostan ne kaupasta. Kun ainakin oma fb täyttyy tasaseen tahtiin niistä, joilla on hirvee tarve ilmoittaa soseiden itse valmistamisesta. Tottakai tekisin itsekkin soseet yms allergiselle lapselle, enkä muutenkaan tuomitse itse soseiden tekemistä, vaan lähinnä sitä, että siitä pitää pitää niin hirveetä meteliä ja nostaa itseään ja omaa tapaa olla äiti jalustalle sillä, että ”mä teen itse soseet” , lainaus facebookista: ”Eipä ole ihme, ettei pikkumiehelle maistunu mango-piltti kaikkine tärkkelyksineen, maistu se sen verran kauheelta. Teen kyllä kotioloissa jatkossakin ite noi pöperöt.” – tuon luettuani pyörittelin täällä silmiäni, ja Maj:n postaus osui oikeaan hetkeen. Ikävää jos pahoitin sun mielesi, tarkoitus oli laittaa ihan hyväntuulinen kommentti :)


  2. janika 21.6.2012

    Voi, kuulostaa niin tutulta, koen olevani suht koht samanlainen äiti! :) Aika rennosti otan, enkä mene minkään tietyn muotin mukaan. Omalla järjellä on hyvä ratkaista mikä on järkevää omille lapsille ja mikä ei. Hermoromahduksia tulee välillä myös, mutta usein menee nopeasti ohi, ja kyllä ainakin isompi (3,5 vuotias) halaa lähes joka päivä sanoen että ”tykkään sinusta äiti”, joten sen mukaan hyvin menee :)

    Vastaa
  3. millamainen 21.6.2012

    Oi, ihana postaus! :´)

    Vastaa
  4. piu 21.6.2012

    Odotan esikoistani, ja toivoisin että musta tulis aika pitkälle tuon sun kuvailman mukainen äiti. Pelkään tosin että olen ylihuolehtiva hössöttäjä, heh. Ehkä siksi, että tätä vauvaa ei odoteta yhdeksää kuukautta vaan viisi vuotta. :) Olet ihana äiti ja sulla on supersuloiset lapset!

    Vastaa
  5. Emma 21.6.2012

    Kuulostaa kovasti juuri siltä kuinka omaa äitiäni kuvailisin! Siis maailman paras omille lapsillesi<3

    Mun täti ei päästä poikaansa delfinaarioon, koska se on eläinrääkkäystä… Teitä on niin moneksi.

    Vastaa
  6. Duppis 21.6.2012

    Voi että, tuli tässä herkkistilassa itku silmään :’) Helpotti kummasti kurjaa päivää, kiitos siitä <3

    Vastaa
  7. Mariel 22.6.2012

    Voi Maj, olet niin ihana jalat-maassa oleva nykyajan äiti! Voisin sanoa aamen tuohon loppuun. Äideiltä vaaditaan ja odotetaan nykyään niin paljon! On hienoa että on rohkeutta luoda omaa polkua!

    Vastaa
  8. KurtCobain 22.6.2012

    En ole äiti. Enkä varmaan koskaan haluakaan olla mutta rakastan omaa äitiäni maailmassa kaikkein eniten ja muistutat häntä tuossa kirjoituksessa. Rento, hauska ja mukava mutta kuitenkin tietyissä tilanteissa tiukka, ettei ihan plörinäksi mene koko homma. Minut on kasvatettu rennolla otteella, äitini ei saanut raivokohtausta jos söin hiekkaa tai halusin yhden ylimääräisen pillimehun.

    En pidä äideistä jotka puhuvat lapsistaan 24/7 ja kehuvat näitä maasta taivaaseen. ”meidän yrjö se on niin täydellinen. Osaa istua, syödä, kontata, laulaa, soittaa, napsuttaa sormia ja 300 muuta erilaista toimintaa”.

    Ja mielestäni äidillä on ehdottomasti oikeus ottaa itselleen aikalisä ja olla yksin tai tavata ystäviään. Se ei tee äidistä ollenkaan huonoa jos istuu kampaajalla 3 tuntia kun mies tuskailee kotona vaippojen kanssa. Olisi itse kantanut lasta 9kk ja sitten vielä synnyttänyt sen ;)

    Vastaa
  9. Maria 22.6.2012

    Voi Maj, sä olet ihana äiti. <3 arvostan ihan mielettömästi sitä, miten kerrot teidän elämästä kaunistelematta ja rehellisesti, siitäkin, kun on rankkaa ja tuntee itsensä riittämättömäksi. Silti kaikesta välittyy se, miten paljon sinä ja Miikka rakastatte pieniänne, miten he ovat aina etusijalla ja miten he taatusti saavat teiltä kaiken mitä tarvitsevat ja vielä enemmän. On myös hienoa, miten tasa-arvoisesti osallistutte lasten kasvatukseen ja miten muistat pitää huolta myös omista tarpeistasi – koska onnellinen ja hyvinvoiva äiti on niiiiin paljon parempi äiti, kuin yli oman jaksamisensa uhrautuva "marttyyri".

    Itse saan osakseni paljon ihmettelyä omasta tavastani olla äiti, sillä mun pienellä on isä eri osoitteessa, ja lapsi viettää paljon aikaa myös siellä. Välillä tunnen myös itse huonoa omaatuntoa siitä, että voin nauttia vapaa-ajasta ystävien kanssa ja tehdä omia juttuja enemmän kuin taaperoikäisen äidit keskimäärin. Mutta mä olen sellainen äiti, joka haluaa, että hänen lapsensa muodostaa tiiviin suhteen molempiin vanhempiinsa, ja joka uskoo, että lapsen hyinvointi tulee rakkaudesta, huolenpidosta ja turvallisista aikuisista, ei pelkästään äidistä. Olen sellainen äiti, joka on uhrannut itsekkäästä tarpeestaan olla lapsen kanssa koko ajan, pikkuisen ja isän hyvinvoinnin vuoksi. Olen sellainen äiti, joka on ylpeä siitä, mitä on saavttuanut ja mistä haaveilee myös äiti-minänsä ulkopuolella, ja joka uskoo voivansa kasvattaa täyspäisen, onnellisen ihmisen myös epätavallisessa perheessä. Kunhan pieni ei koskaan joudu välikappaleeksi aikuisten ongelmiin…

    En ole koskaan ennen kommentoinut, mutta niin monesti olen ajatellut,, että pitäis. Koska saan sun teksteistä, erityisesti näistä perheeseen liittyvistä, ihan mielettömästi voimaa ja hyvää fiilistä. Monta pahaa päivää olet pelastanut :) Kiitos avoimuudesta ja ihanasta blogista, ja kaikkea hyvää koko ihanalle perheelleenne. :) <3

    Vastaa
  10. Lumi 22.6.2012

    Ihana postaus, ihana äiti. Täällä yksi maailman paras äiti lisää, onneksi meitä on paljon. :) Jossain asioissa niin samanlainen ja toisissa vähän erilaisempi. :)

    Vastaa
  11. Katri 22.6.2012

    Naureskelin kaverilleni tuota ”me sitä tätä tuota” kun kerroin hänelle, että ”Me painetaan tänään 6300 grammaa.” Niin.. painettaan kyllä vähän enemmän. Tämä meitittely on pahempaa vauvan kanssa, mitä se oli aikoinaan kun alettiin hellustamaan miehen kanssa. Ja kyllä inhoan sitä, mutta nuo jutut vaan lipsahtaa :D

    En myöskään tykkää kutsua miestäni ’isiksi’ jne. jos en puhu lapselle, mutta sekin lipsahtaa joskus, niin paljon tulee kuitenkin höpöteltyä kotona vauvalle, joten se tapa puhua jää päälle. Toki pyrin korjaamaan kaikki lipsahdukset heti kun ne pääsevät.

    Vastaa
  12. Laura 22.6.2012

    Kyynel tuli silmään! Jostain syystä kaikki vähänkin herkät tekstit itkettää. Kauniisti kirjoitit äitiydestä ja miellän itseni melko samanlaiseksi äidiksi. Haluan, että lapsilla on rajat mitä saa tehdä ja mitä ei, mutta kuitenkin koen olevani rento äiti, enkä hössötä turhia. En myöskään ole lukenut yhtään kasvatusopasta, enkä lue! Mennään sillä mikä parhaalta tuntuu. Oma äitini oli myös melko rento verrattuna esimerkiksi isääni. Tosin vanhemmat erosivat ennen kouluun menoani, joten sain elää hieman rennommin, mitä jos isä olisi asunut meillä :) Samanlaiseksi äidiksi haluan itsekin tulla. Että ei riidellä kamalasti, edes teini-iässä ja tullaan hyvin toimeen. Otan myös omaa aikaa, jos tuntuu siltä, että seinät kaatuu päälle ja kaikki ärsyttää. Eilen oli juuri päivä, jolloin lapsi vain kiukkusi koko päivän joka asiasta, niin kyllä oli hermot koetuksella. Nyt se on kuitenkin taas maailman ihanin <3

    Vastaa
  13. Taru 22.6.2012

    Ihana postaus, ja kuulostat aivan ihanalta äidiltä! Pointsit sille joka tätä postausta oli toivonut ja sulle Maj iso kiitos kun teit tän :)

    Löysin aika paljon samoja piirteitä itsestäni äitinä, otan omaa aikaa jos siltä tuntuu ja välillä ottaa päähän nämä ”meillä puklaillaan nyt” jutut, yritän ihan tietoisesti välttää niitä. Soseita ajattelin tehdä itse, mutta hei, helppohan se on nyt sanoa kun pieni ei vielä syö soseita! ;) En käytä kestovaippoja, en syö/syötä lapselle pelkkää luomua, en harjoittele vessahätäviestintää, sylittelen niin paljon kun vaan pystyn (yksin kun olen vauvan kanssa), seurustelen vauvan kanssa, välillä nukutaan vierekkäin mutta melkein aina vauva omassa kehdossaan. Tyytyväiset lapset kertovat hyvästä äidistä, ei sillä niin väliä tuleeko se mangosose pilttipurkista vai omasta soseuttimesta, eikös? :)

    Vastaa
  14. MissuS 22.6.2012

    Kuulostat aivan ihanalle äidille <3

    rehellistä ja liikuttavaa tekstiä :')

    Vastaa
  15. nanna 22.6.2012

    Ihana postaus! :) Aika ajankohtaisia pohdintoja nuo äitiysjutut täälläkin ja tosi kiva lukea sun rehellisenoloista tekstiä aiheesta.

    Vastaa
  16. Nina 22.6.2012

    Ihan huippu!!! :)

    Sulla on ihana blogi, ihania kuvia, hyviä juttuja ja ja ja..

    Vastaa
  17. juustonaksu 22.6.2012

    tämä oli aivan ihana kirjoitus, kiitos siitä! itse vaan haaveilen että joskus ei-niin-kaukaisessa tulevaisuudessa saisin olla äiti, ja vielä mielellään paras äiti joka osaan olla; ei ihan supersankari, mutta melkein. (näen kaikki ”hyvät äidit” supersankarien viitassa..) vaikutat mahtavalta tyypiltä ja rrrrakastan tapaasi kirjoittaa rehellisesti ja tunteet mukaan ottaen. kiitos! <3

    Vastaa
  18. Äippä31 22.6.2012

    Olen mielestäni aika samanlainen äiti kuin sinä, keskitien kulkija. Eletään elämää, tässä ja nyt eikä stressata turhista!

    Hyvää juhannusta! Tykkään kovasti blogistasi!

    t.Äiti 31.v ja kaksi poikaa

    Vastaa
  19. Mimmi 22.6.2012

    Mua alkoi niin itkettämään tää kirjoitus. Oon monesti miettinyt, että millainenkohan äiti musta tulee ”isona”. Mulla on omaan äitiini tosi läheiset välit, enkä parempaa äitiä nimittäin olis voinut toivoa. Sun äitiydestä huokuu ihania asioita. Muistappa Maj vaikeina hetkinä, että et ole yksin! (sun urpo lukijasi miettii sua :) )

    Vastaa
  20. Mimmi 22.6.2012

    Kiva, että ”teillä” ei kakkailla ja puklailla. :D Mutta mites se toinen ihmetystä herättävä asia – puhutko itsestäsi kolmannessa persoonassa lapsillesi? Siis tule äitin syliin, äiti auttaa, äiti menee jne.? Kerran kuulin jonkun naisen äitittelevän itseään parikymppiselle tyttärelleen, huh huh.

    Vastaa
  21. anskusiili 22.6.2012

    Voi luin tätä ihan tippa linssissä, vaikkei aihe ole itselle ajankohtainen ollenkaan. Äitiys on varmaan sellainen aihe, joka aiheuttaa kauheasti kuohuntaa, mutta tuskin yksikään äiti on samanlainen kuin toinen. Ihana kun otat aiheen niin reippaasti ja ilman mitään tuomitsemista esille!

    Vastaa
  22. Kärty 22.6.2012

    Olen ollut tosi tyytyväinen, kun blogi ei ole mennyt IHAN kokonaan vauvablogiksi, vaikka suurin osa elämääsi varmasti on niin lapsikeskeistä, kun olla voi. Luen blogia monista eri syistä, mutta muun muassa siksi, että olet mun mielestä pysynyt yhtä kiinnostavana ja samanlaisena bloggarina, mihin alunperin tykästyin kovasti!

    Vastaa
    • Maj 22.6.2012

      Vähän on ehkä mennyt. Mikä olikaan sun toivepostaus? :D

      Vastaa
  23. Päivi 22.6.2012

    Ihana postaus, seurailen blogiasi (ja pidän siitä kovasti) vaikka olenkin mummoikäinen, kahden ihanan prinsessan mummi, toinen vajaa 2 v, toinen vajaa 9 kk.

    Oikein ihanaa juhannuksen aikaa koko perheellesi!

    Vastaa
  24. Ava 22.6.2012

    Ihana kirjoitus. Tulipa hyva mieli. Kiitos ja hyvaa juhannusta!

    Vastaa
  25. nansku 22.6.2012

    hahah hauska tuo oikeanpuolimmainen kuva !! :D

    Vastaa
  26. Anonyymi 22.6.2012

    Todella hyvin kirjoitettu tämä postaus! Sulla on kyllä sana hallussa! :)

    Mutta hieman silmiini otti tuo ”koiran kanssa leikkipuistossa” -kohta… Miksi ihmeessä se koira pitää sinne puistoon viedä? Ok, Teppohan on pieni eikä varmasti tee tarpeitaan sinne. Mutta oletko mahdollisesti ottanut huomioon joidenkin lasten allergiat ja esim. sen, että on lapsia (esim. nuorin oma lapseni), jotka ihan oikeasti pelkäävät koiria, koiran koosta riippumatta?

    Ymmärrän toisaalta, että koiran ulkoilutus hoituu näppärästi siinä sivussa. En todellakaan halua sua loukata tai sulle ”räpättää”, mutta leikkipuistot eivät todellakaan ole koiran paikkoja. Liian moni koira tekee tarpeensa siihen hiekkalaatikon reunalle, räksyttää, säntäilee edestakaisin vaikka hihnassa ovatkin -koiranomistajiahan asia ei tietystikään häiritse (nehän ovat niiiiin perheenjäseniä…), mutta meitä muita kylläkin. Erittäin paljon.

    Vastaa
    • Maj 22.6.2012

      Yleensä jos mulla on koira mukana, niin kysyn kaikilta, että haittaako, jos tulen koiran kanssa. Ylivieskassa mulla oli vaan aina koira mukana, kun oltiin tyyliin koko päivä reissussa, siellä istui rattaissa Rebekan paikalla, sääskiverkon alla, en kykene uskomaan, että siinä isossa puistossa se olisi haitannut ketään. Myönnän toki, että koiran paikka ei ole lasten puistoissa ja olen tehnyt vääryyttä, toivottavasti kukaan ei ole ihan kauheasti kärsinyt Tepon takia.

      Vastaa
  27. champagne 22.6.2012

    Kiva kuulla ”oma analyysi” siitä millainen äiti on:) Olen ajatellut ilman tätä postaustakin että varmasti oot hyvä äiti. Mä en vielä 15 vuoden aikana ole itseäni analysoinut mihinkään suuntaan mutta sen verran tyttöjen kanssa viisastuin ekan poikasarjan jälkeen että tajusin ettei mun tarvitse uhmakkaasti yrittää olla jotakin sen takia että olen muiden mielestä hyvä ja rento tyyppi vaan että kaikessa mitä lasten suhteen tulee päätettyä on melko kauaskantoiset seuraukset niin hyvässä kun pahassa. Ne seuraukset pitää sitten vaan ottaa yhtä lungisti kuin päätöksetkin tuli otettua aikanaan:) Mä olen tosi ylpeä mun 15 -vuotiaasta pojasta joka on nyt kymmenisen senttiä mua pidempi ja kasvaa vaan, juo päivässä pari litraa maitoa ja syö yhtä paljon yksistään kuin koko muu perhe yhteensä…:) Toivon vaan että hänkin olisi ylpeä minusta :)

    Mukavaa juhannusta!

    Vastaa
  28. Neiti 22.6.2012

    Itse olen äitinä sellainen ”perusmamma”, eli teen itse lapselle ruoat, kestot käytössä ja muskarit ym. leikkikerhot kierretään :).

    Itse koen olevani myös ihan maailman paras äiti. Parhautta on ehkä se, että lapsellani on turvalliset rutiinit, saa olla äidin kanssa päivät ja tietty isänkin iltaisin, saa hyvää ja terveellistä ruokaa ja piiiitkät hyvät unet ja leikkiä sopivasti unen väleihin :). Vielä en ole kaivannut paljon ”omaa aikaa”, vaikka lapsi on vuoden. Kampaajalla ym. käynnit on jääneet vähemmälle. Nautin lapsen seurasta ja olen mielellään kotona.

    Olin hetken töissä ja palasin sit taas kotiin hoitamaan lasta. Nautin myös työnteosta, aikuisesta seurasta, työlounaista ja menoista jne., mutta koen, että nyt on paras olla pienen kanssa kotona. Tästäkin voi nauttia, toki eri tavalla, mutta kuitenkin.

    En kaipaa lapselle yökyläilyjä jne. vaikka mummot kovasti tahtoisi pienen kylään. Haluan olla hänen kanssa tässä ja nyt. Kyllä sitä myöhemminkin ehtii. Itse olen saanut monta vuotta elää dinkkuelämää, rahaa ja aikaa oli matkustella, harrastaa, shoppailla jne. Nyt kotoilen mielellään, sisustan, teen ruokaa, teen puutarhatöitä jne. Ehtiihän sitä taas :)

    Vastaa
  29. Elena 23.6.2012

    Olet aivan täydellinen äiti ja aivan varmasti maailman paras omillesi! :)

    Vaikkei mulla lapsia olekkaan, uskon ja tiedän että välillä on supervaikeeta olla ns. hyvä äiti ja on mahdotonta kaikkia asioita hoitaa jonkun käsikirjan mukaan, joten voimia sulle myös niihin hetkiin! Ja hyvää juhannusta <3

    Vastaa
  30. Tiitu 24.6.2012

    Ihana postaus! Ja ihanaa, että et itse tee soseita. Mäkään en tee ja musta tuntuu, että kaikki muut tekee…Mä olen joissain asioissa ylisuojeleva äiti, mutta toisaalta taas monissa asioissa aika rento. Vaikka olenkin äiti ja lapseni on maailman tärkein asia elämässäni, niin silti minulle on tärkeää ja pidän sitä oikeutenani, että minulla saa myös olla muuta elämää, työelämä, kavereita ja harrastuksia.

    Olen ennenkin kommentoinut, että minua ärsyttää suomalainen äitimyytti, jossa äidin pitäisi lapsen saamisen jälkeen suunnilleen pyhittää koko elämänsä lapsille ja jos joku ei niin tee, niin jotkut ”itse täydelliset äidit” ovat kovasti kritisoimassa. Itse olen sitä mieltä, että tällainen kasvatuskulttuuri saa pahimmillaan aikaan kieroon kasvaneita ihmisiä, narsisteja, jotka kuvittelevat olevansa maailman napoja.

    Vastaa
  31. Sintti 24.6.2012

    Heips!

    Olet kuin mä äitinä, en tee soseita (esikoiselle tein muutaman kerran mutta olen samanlainen kokkaaja kuin sä eli kaikki pielessä heti ;)), en osannut samaistua kestovaippoihin, välillä ärjyn joka kaduttaa heti, halailen, pusuttelen, luen ja laulan lapsilleni vaikka todellakaan en edes osaa laulaa :DD (lasten mielestä mulla maailman paras ääni).

    Mun kasvatuskeino on että paljon rakkautta kuin myös rajoja ja tunteella, sydämellä ja omalla järjellä mennään :))

    Vastaa
  32. Adriana 24.6.2012

    Ja mikä täällä odottikaan juhannuksen jälkeen? Mun toivepostaus! :D Kyllä, aika nappiin meni, ja enhän mä edes noin tarkasti ollut edes miettinyt millainen äiti olet – mulle on vaan tosi monesti tullut sellainen fiilis lapsijutuistasi että olet varmaan sellainen äiti joka tykkää välillä hullutella ja höpsötellä lasten kanssa ihan KUNNOLLA :D Mulla itsellä mini on vielä niin pieni ja kokemusta äitiydestä vain vajaa vuosi joten hirveästi en vielä tiedä millainen kasvattaja olen, mutta muuten olen aika samoilla linjoilla sinun kanssa; omaa aikaa täytyy välillä saada niin taas jaksaa! Ja kerran tein soseita, mutta ne eivät oikein uponneet… Ja mäkin inhoan kun puhutaan ”MEILLÄ kävellään jo!” ;) Niin ja sanoinko jo että sun blogista saa TODELLA paljon tsemppiä tähän omaan arkeen!? Että kiitos siitä ja tästä toivepostauksesta!! <3

    Vastaa
  33. PikkuMy 25.6.2012

    Nyt pitäs jo olla tekemässä ruokaa mutta ehtiihän tuota kun 2v.:kin vielä nukkuu päikkäreitä :) Tää postaus kyllä pisti mietityttämään että millainen mä sit oon ja tuli tässä mieleen että mä taidan olla semmonen ”kaikkea pitää kokeilla” äiti ja kaavoihin ei kangistuta mutta selvät rutiinit on ja säännöt ja tässä talossa määrään minä :D No pikku selitys tälle; teen soseita itse ja ostan kaupasta, käytän kestoja ja kertsejä riippuen miltä sillä hetkellä tuntuu. Lapsilla on ruoka ja nukkuma ajat mutta ei ne olo niin just. Jos nukkuvat aamulla pitkään niin sit nukun mieki ja katsotaan sit miten päivä kaavoittuu. Tykkään reissata lasten kanssa ja reisussa ei ole just niin kun vaan ollaan tyytyväisiä ja ilosia. Viime kesänä olin 1v kanssa Gröna Lundin tivolissa kello 22 asti ja ei se haitannut, ei ole poika saanut traumoja :) Muutama juttu on tosi tärkeä ja lapsien ei tarvi kärsiä juoppoja aikuisia ja niitä ei lyödä (siis lapsia ;))!!! Ja aikuisena pitää myöntää tehneensä väärin koska väärin mä ainakin teen, en ole täydellinen. Ja harrastuksia ja omaa aikaa pitää olla! Ja joissakin asioissa ei jousteta esim kypärä päässä ajetaan mopoa kun se aika koittaa koska en mä lapsia mahassa kantanut 9kk ja tähän maailmaan synnyttänyt siksi että loukkaantuisivat tai kuolisivat tyhmyyksien vuoksi. Joku kurihan se olla pitää ;D

    Vastaa
  34. Miimis 25.6.2012

    Ihana postaus. Sait kyyneleet silmiini. :) Itsekin olen tuore äiti ja voin myös itse allekirjoittaa montakin osaa tekstistäsi. <3

    Vastaa
  35. Irene 1.7.2012

    Apuva, mä en tiennyt että jostain soseistaki stressataan ja syyllistetään : DD kaikkee kanssa.. sä oot kuitenki paras! ;)

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *