Tällä viikolla minä olen synttärisankari. En ole yhtään innoissani asiasta, tottapuhuen. Oikeastaan minusta on vain tosi pelottavaa, kun voin sanoa, että jostain tapahtuneesta on jo kohta kymmenen vuotta ja olin silloinkin jo iso tyttö, heh. Tyttö nimenomaan, kahden lapsen äiti, minä, tyttö, ei nainen, eikä ainakaan täti, vaikkakin äiti. Olen katsellut itsestäni otettuja valokuvia ja järkyttynyt, miten vanhalta näytän. Käytänkö minä tosiaan jakkuja, joissa on olkatoppaukset? Eeeh. Tiedän, mitä tarkoittaa kun aamulla kasvot on turvoksissa. Huomaan pitäväni ja nauttivani eri asioista, kuin ennen, toki se on aivan luonnollista, mutta missä vaiheessa se tapahtui? Kasvoinko aikuiseksi yhdessä yössä? En voinut ennen ymmärtää, miksi joku esimerkiksi haluaisi juoda vain yhden lasin viiniä nautinnon vuoksi. En ymmärtänyt edes, että miten joku voi ylipäätään pitää jostain viinistä tai jopa juustoista, hyi. En käsittänyt miksi joku haluaisi kuluttaa aikaansa vain kävelemällä ja katselemalla maisemia, tylsää, ajattelin. Nyt ymmärrän tuon kaiken, vähän liiankin hyvin. Mukavuudenhaluinen = vanha. :D

 

Joka tapauksessa, oli se niin tai näin, tulin varmaan kertomaan ”koko maailmalle”, että mulla on pahin kolmenkympin-kriisi ikinä ja täytän ”vasta” 27 vuotta. Rebekka aukoo ja sulkee nyrkkejään lukuisia kertoja, kun hän näyttää, että miten vanha minä olen. Pikkuvelin kohdalla ei nouse yhtään sormea ja pelkään, että ennen kuin ehdin tajuta mitään, niin hänen ikänsä näytetään kahden käden sormin. Sitä ennen on parempi oppia nauttimaan ohi kiitävistä päivistä, sillä yhtään jo elettyä hetkeä en antaisi pois. Toisaalta ikääntyminen ja kaikki siihen liittyvä on niin luonnollista, että turhapa sitä on pyristellä vastaan. Tosinsanoen en ole menossa laittamaan täytettä otsaryppyihini nyt, enkä toivottavasti koskaan. Posiitiivista on sekin, että vuosien mittaan päähäni on tarttunut myös sitä niin kutsuttua järkeä, vaikka hiukseni harvenisivatkin. Ennen muuten pyöristin ikäni aina ylöspäin tai ainakin tyyliin ”kohta 19” :D Pakko varmaa tästä lähteä vielä kuntosalille, että saan näpytellä crosstrainerin harjoitusohjelmaan sen 26 iäkseni. Pus. Älkää ottako kaikkea niin vakavasti, ottakaa mulle, onnea, KIPPIS!

 

-Maj

 

ps. Miksi Facebookissa pitää aina onnitella synttärisankareita? ”Onnea Pekka” ”Paljon onnea Pekalle” ”HBD Pekkis” ””Onneee” ”Hyvää synttäriä” ja sitten synttärityypin pitää yhteisesti kiittää kaikista onnitteluista ja olla vähän ihmeissään, kuinka paljon niitä oikein tulikaan. Buu.

pps. Älkää tehkö sitä kommenttiboksissakaan, pliis? :D

0 Comments

  1. Noora N 24.7.2012

    Haha, mä ajattelin kans jo tänään juhlia sitä, että olen vielä tämän päivän 24 v, enkä huomenna sitä, että 25 vuoden etappi täyttyy! Mutta joka tapauksessa, hyviä syntymäpäiviä meille! ;)

    Vastaa
    • Maj 24.7.2012

      Yläfemma?

      Vastaa
  2. Elena 24.7.2012

    Sulla on niin ihana kirjoitustyyli, sä olet nuori vielä ;) PALJON ONNEA siis!

    Vastaa
    • Maj 24.7.2012

      Näinhän se oikeesti on, kiitti siis!

      Vastaa
  3. Eve 24.7.2012

    Sinähän olet nuori ja kaunis, ei sulla ole mitään hätää :) Mähän oon 20 v ja silti tykkään ottaa vain lasin viiniä ja juustoja, sekä kävellä ja kattella maisemia, eli et ole vanha vaan mukavuudenhaluinen, ei sekoiteta niitä;))

    Sähän et tästä tykkää, mutta hyvää synttäriä! :)

    Vastaa
    • Maj 24.7.2012

      No mut Eve. Sä ootkin sä… Mä olin toisenlainen nuori? :DD Kiitos nyt!

      Vastaa
  4. Tanja 24.7.2012

    Samoja juttuja mietin viikonloppuna ku tapasin vanhan tutun.. Nähtiin viimeks ku olin just saanu ajokortin, siitä on nyt 12 vuotta. Millon on tultu tähän, et muistaa kirkkaasti tapahtumia 12 vuoden takaa?? :O Ei 15-vuotiaana ainakaan muistanu, eikä ehkä vielä 18-vuotiaanakaan. Nyt vanhana muistaa hyvin. Mutta sitte sitä vasta vanha onki ku ei enää muista eilistä. Sitä ootellessa! :)

    Vastaa
    • Maj 24.7.2012

      Mä en muista enää tämänkään päivän tapahtumia :F Mut se johtuu ehkä tällä kertaa vain väsymyksestä :)

      Vastaa
  5. väkisinonnittelija 24.7.2012

    ONNEA MAJ! :DDD muistat sit kiittää mua ensi postauksessa ;)

    Vastaa
    • Maj 24.7.2012

      Kiitos, mut oon vielä 26. :P

      Vastaa
  6. mari 24.7.2012

    Mä tuun perästä parin viikon päästä. Ja numeroita saman verran ku sulla. Mulla on kyllä käynyt niin hassusti, että oon jo hetken aikaa kysyttäessä vastannut olevani 27, en tajuu! :D. Toisaalta, just viikonloppuna kaksi nuorta miestä veikkasi mun iäksi 19 ja kaupan kassat jaksaa edelleen jatkuvasti kysyä papereita tupakkaa/siideriä ostaessa, joten emmä ihan hirveessä kriisissä vielä ole ;D.

    Vastaa
    • Maj 24.7.2012

      No multa ei kysellä mitään, joten onko syytäkin kriiseillä?

      Vastaa
  7. Lotta 24.7.2012

    Itsekin 27v synttäreitä viettämässä ja toisenlaisesta ikäkriisistä kärsimässä!! Samaa vanhuutta päivittelen, mutta sen kautta, ettei ole lapsia, perhettä eikä oikein tiedä miksi aikuisena haluaakaan! Silti haluan uskoa, että kaikki tulee aikanaan kunhan nauttii ja elää hetkessä! En onnittele, mutta kehotan ottamaan lasin viiniä ja katsomaan kauniita nukkuvia lapsiasi; huomaamaan mitä kaikkea ne vuodet on tuoneet, jota et varmasti vaihtaisi pois!

    Vastaa
    • Maj 24.7.2012

      <3 Näin on.

      Vastaa
  8. Hertta 24.7.2012

    Älä huoli, ikä ei oo se numero jonka näpyttelet siihen crosstrainerin harjoitusohjelmaan, vaan se on se ilo ja into sun sisällä, hymy sun kasvoilla ja upeet vaatteet sun vaatekaapissa, ja sitä kaikkea muuta mikä on osa sua! <3 Ja hei, oon just täyttänyt 18 ja munkin jakussa on olkatoppaukset! (koska en oo löytänyt mistään jakkua missä ei olisi, but that's another story…)

    Vastaa
    • Maj 24.7.2012

      Huh, nyt helpotti <3 Siis tuo olkatoppaus-juttu. Samikset?

      Vastaa
  9. leilalaila 24.7.2012

    Hei sä olet ihan hirveän kaunis ja nuori, sulla on nääin monta ”ihailiaaki”. Toki jokainen haluaisi olla aina se 24v, mutta sä oot nähny kokenu kaikenlaista ja sulla on 2 ihanaa muksua, ja ihana mies :) Pitää vaan koittaa olla tyytyväinen tähän 30 ikään -.-

    ps, voisitko tehä teidän vessasta jonku jutun kun en ole siitä ikinä nähny vilaustakaan? :) vastaa tähän teetkö, niin voin herätä aamulla taas iloisena kun on jotain ootettavaa :D

    Vastaa
  10. Kati 24.7.2012

    Hahaaa, no mua jo nykyään hävettää kun koen jotain hirveetä velvollisuutta onnitella kaikkia facebookissa ja sit mun oma seinä on täynnä sellasia et kirjoitti käyttäjän blaablaa seinälle: ”Onnea” :D:D:D Facebookin mukana on tullut noita vähän turhia juttuja kyllä tavaksi :D

    Nyt sit kuitenkin onnittelen sua, Onnea! :) (mutta en facebookissa)

    Vastaa
  11. PikkuMy 24.7.2012

    Mä oon kohta 33 ja mähän oon nuori vielä joten sähän oot melkein teini vielä :D :D : D

    Ikä on vaan numero mutta totta on että tää täysillä pyörivä arki vähän vanhentaa tuota ulkonäköä mut haittaaks se :D

    Ja sit ihan pakko :D Paljon onnea!!! Ja tottakai odotan sitä ”kiitos onnitteluista” postausta ;D

    Vastaa
    • Maj 24.7.2012

      Niiiin, totta… Joku nimitteli muutes mua blogissa teiniäidiksi tässä ehkä vielä reipas vuosi sitten, aika ronskin negatiiviseen sävyyn. Voiskohan se vieläkin nimitellä :D?

      Vastaa
  12. trina 24.7.2012

    mä en tiedä miks mä luen sun blogia, mut tää on ihan paras! mä oon sua nuorempi (ja ei, et ole vanha!), mä en pukeudu niiku sä, mulla ei oo lapsia, enkä mä käy samoissa paikoissa :D mut silti mun on vaa pakko lukee tätä ja oon iha innoissani aina ku postaat. oot koukuttanu mut, mutta en tiiä miten..

    Vastaa
  13. Nellaax 24.7.2012

    Ole onnellinen kaikista hyvistä hetkistä ja jatka onnellisuutta siihen viimeiseen etappiin asti. Mutta onnea!

    Vastaa
  14. Kärty 24.7.2012

    Nyt olen eri mieltä, KAIKEN ihastelu ja hitaasti kävely on ihanaa, juustot on hyviä ja välillä pitää olla rauhassa! Täytin vasta 21, joten nuoreksi siis lasken :D Tosin viiniä en juo, paitsi hädässä ja sillonkin mielellään pullollisen kaverin kanssa.

    Vastaa
    • Maj 24.7.2012

      haha, mä ajattelin vain nuorempana noin, siispä olin toisellainen nuori, mitä sä…? Menin monessakin asiassa eteenpäin täyttä häkää, enkä pysähdellyt paljoa katselemaan. Tai nautiskelemaan.

      Vastaa
  15. Sara 24.7.2012

    Älä yhtään huolehdi, itse olen sinua vain 2,5 vuotta nuorempi, mutta en ole vielä edes valmistunut, naimisissa, saatika saanut ensimmäistäkään lasta :) Niin sitä nuorena ajatteli, että perustaa perheen viimeistään 25 vuotiaana, mutta nyt näyttää siltä, että se suunnitelma saa vielä odottaa seuraavat viisi vuotta. Katsotaan sitten seuraavalla vuosikymmenella uudestaan :)

    Vastaa
  16. Katri 24.7.2012

    Itse koin ensimmäistä ikäkriisiä puolisentoista vuotta takaperin eräänä kauniina iltana, kun makoilin miehen kanssa sohvalla ja juteltiin tulevaisuudesta.. ”Eihän tässä mihinkään mikään kiire ole, 24-vuotias ei ole vielä vanha.” Mies katso mua vähän aikaa ja totesi ”Sä olet kyllä 26.” Mihin aika katoaa?!

    No ikäkriiseilyt loppuivat jostain syystä ku seinään pojan synnyttyä alkuvuodesta. Tässä sitä ollaan ja oikeastaan on ihan kiva vanheta :) 27 mittarissa täälläkin.

    Vastaa
  17. Mipa 24.7.2012

    ”Do not regret growing older. It’s a privilege denied to many” -tuntematon

    Tämän opetuksen minä olen saanut ja aion muistaa sen kaikkina elämäni päivinä. (Vaikka mullakin on se kuuluisa kriisi ja mä täytän kuitenkin vasta pian 26! Eli oon 25! …hui kun sekin kuulostaa paljolta…)

    Vastaa
  18. MiaMatleena 24.7.2012

    Mulla on kanssa ihan kamala kriisi. 27 tulee syksyllä mittariin. Kamalaa. Kai se kuuluu tähän ikään, tämä kriiseily, mutta ei se kivaa ole.

    Vastaa
    • Maj 24.7.2012

      Joo se on varmasti vain näitä ”vaiheita” kuten vauvoillakin esim. konttaaminen. :D

      Vastaa
  19. Vive 24.7.2012

    Pientä ikäkriisinpoikasta olen itsekin ollut havaitsevinani, vaikka olen ”vasta” samanikäinen kuin sinä… Haluaisin kuitenkin kysyä, mistä tuo kivannäköinen sinivalkoinen paita on hankittu?

    Vastaa
  20. H 24.7.2012

    Kääks, veit sanat suustani! :) Mä oon jo 29, onneksi tänä vuonna täyttänyt. ;) Mutta siis kolahti niin lujaa toi mukavuudenhaluinen, ja voi vaan juoda yhden lasin viiniä (tai siis ylipäänsä juoda viiniä) ja toi, että katselee maisemia. Ah ja voih, niin mäkin teen!! Ja kyllä olen mäkin huomannut nuo rypyt otsalla. Mutta niin kuin sanoit, hetkeäkään ei vaihtaisi pois. Päinvastoin sitä vähän harmittelee, että miten ei osannut silloin parikymppisenä olla NÄIN onnellinen elämästään ja siitä, mitä kaikkea on saanut kokea ja mitä kaikkea sitä on jo saavuttanut elämässään.

    Hyvää synttäriä Maj – olet ihana! :)

    Vastaa
  21. RM 24.7.2012

    Voi, mä oon tänä kesänä punninnu juuri näitä samoja juttuja mielessäni ja todennu tietyistä jutuista ehkä ”kasvaneeni aikuiseksi”, yhtenä tuo viinilasillinen illassa, maisemien ihailu, kävelylenkit yms. Ihanaa, että täältä löytyy joku kanssatoveri. Olen hetken nyt lukenut blogiasi ja koukuttunut, tänään viimeistään :)) Yhtenä aikuistumisen askeleena on varman otettava pieni vauvakuume, joka nousee ja nousee… :) Oikeastaanhan tämä kaikki on aika ihanaa, nautinnollisempaa elää hetekssä kuin haikailla menneitä.

    Vastaa
    • Maj 24.7.2012

      Ihana <3 Niin ihana kommentti kamu :)

      Vastaa
  22. Satu 24.7.2012

    Tuttua tuo kolmenkympin kriisi! 27-29-vuotiaana se oli pahimmillaan, nyt kun on pyörähtänyt tuon maagisen luvun ohi, niin ei tunnu enää miltään :) Tsemppiä taisteluun kriisiä vastaan ;)

    Vastaa
    • Maj 24.7.2012

      Niin…. sit ei oo enää mitään menetettävää, vitsivitsi :P

      Vastaa
  23. J 24.7.2012

    Ihan pakko kommentoida, et mä podin mieletöntä ikäkriisiä jostain 26 vuodesta siihen hetkeen, kun sain ensimmäisen lapseni (3kk sitten). Ikäkriisi loppui kuin seinään =) Ja nyt olen siis 29.

    Niin ja Onnea kumminkin! =)

    Vastaa
    • Maj 24.7.2012

      Noh mulla on kaks ja poden kaikenlaisia kriisejä silti, pitäisköhän saada vielä kolmas, jos se sit loppuis? :D

      Vastaa
  24. Tiunamiuna 25.7.2012

    Hei jos yhtään lohduttaa niin olen välillä aivan ihmeissään (ja TODELLA kauhuissaan!!!) että ihanko totta siis olen jo 34v. Jos joudun johonkin täyttämään ikäni niin oikeasti joskus mietin, että siis minkä ikäinen olen =) Aina kun kerron ikäni saan kuulla ”et voi olla, ei ikinä uskoisi” en tiiä onko sitten hyvä vai huono, mutta ajattelen sen olevan hyvä heh heh… Ei sitä juttujen, ulkonäön, elämän tyylin, minkään perusteella oikein voi uskoa itsekään. Ja mullahan on nuorempi lapsi ku Rebekka. Myös mun ystävissä on useita ”ei ikinä uskoisi yli kolmikymppisiä”!

    Mulla tuli jo hätä kun kerroit tuosta FB jutusta, että toivottavasti jatkat blogissakin kivoja juttujasi kun en siellä FB:ssa ole.

    Vastaa
  25. J 25.7.2012

    Maj, oot niin ihana. Pidän kovasti tämäntyylisistä postauksista, elämänmakuisista, rehellisistä, joissa tuntuu että oot aidoimmillasi. Oot kaunis ja nuori, sulla on kaksi ihanaa ja kaunista lasta ja hyvä mies, ja ihanan positiivinen ote elämään. Pidän blogistasi kovasti, vaikka elämätilanteemme eivät millään tavoin kohtaakaan. Rakastan silti lukea juttuja normaalista arjestasi lasten kanssa, hyvistä ja huonoista hetkistä, elämästä. Voin vain toivoa, että musta tulee joskus yhtä hyvä äiti lapsilleni, kuin mitä sinä olet omillesi!:) nauti kaikesta ihanasta mitä olet saavuttanut noin nuoreen ikään mennessä. Minä menen vielä näin 22-vuotiaana hieman kasvattelemaan itseäni. Vauvat saavat vielä odottaa. Mutta itse en malta odottaa sitä hetkeä kun olen niille valmis. Sitten monet blogisi jutut saavat varmasti syvemmän merkityksen:)

    Vastaa
  26. Inkuli 25.7.2012

    Heiiiiiiiii, ei sulla oo mitään hätää….täällä käydään jo 32 vuotistaivalta…mutta muistan, että mullakin oli jo tuollainen ”Griisi” suurin piirtein 27-28 vuotiaana, mutta nyt ei mitään… Toi 27 vee on just tosi hyvä :)

    Täälläpäin kun viedään poikaa kavereille tai harrastuksiin, niin me ollaan ne ns. nuoret vanhemmat…lähes tulkoon kaikki pojan kavereiden vanhemmat käy jo 40 kymppiä…ja poju siis 7vee :) Joten kyllä vielä tässäkin iässä tuntee välillä olevansa nuori ;)

    Vastaa
  27. Emilie 25.7.2012

    Mä oon aina luullut että ikäkriisi liittyy muuhunkin kuin siihen että näyttää vanhemmalta kuin vaikkapa viisi vuotta sitten. Yleensä siis siihen mitä ”olisi pitänyt” saavuttaa tähän ikään mennessä; monillahan on näitä ikään liittyviä oletuksia esim kolmekymppisenä oon naimisissa, mulla on vähintään yksi lapsi, kiva vakkarityö ja omakotitalo. Siitä kai se kriiseily sit usein lähtee kun joku pala puuttuu palapelistä.

    Vastaa
  28. Neely 25.7.2012

    Voi Maj, sä olet niiin nuori vielä, älä suotta kriiseile=)! Itse täytin vähän aikaa sitten pyöreitä ( eikä se ollut 30), kriiseilin tovin, mutta tulin sitten siihen tulokseen, että eipä se siitä parane. Täytyy vaan keskittyä pitämään itsestään enemmän huolta, että olisi vielä paljon hyviä vuosia edessä.

    Lapset ovat tällä hetkellä se kaiken keskipiste, vaikka välillä harmittaa, kun ei kuitenkaan ehdi olla heidän kanssaan niin paljon kuin haluaisi, työ vie ison osan ajasta, samaten kuin omista iäkkäistä vanhemmista huolehtiminen ja siihen päälle vielä kaikki muut normi juoksevat asiat.

    Olet niin oikeassa siinä kuinka nopeasti aikan meneekään. Koeta nauttia jokaisesta päivästä ja ihanista pienistä kullanmuruistasi, he kasvavat niin nopeasti… mullakaan ei enää olekaan vauvoja vaan koululaisia. Ei ihme, että itsekin vanhenee;).

    Vastaa
  29. Niina 26.7.2012

    Hei, täytettiin ilmeisesti samalla viikolla 27! Mulla vaan on melkeinpä kriisi, koska ei oo kriisejä vielä… apua? :D Siis kaikilla muilla tuntuu jo olevan yhtä sun toista panikointia ilmassa tän ikäisenä, joten merkkaako tää sitä, että mä pimahdan ihan täysin sit 30-synttäreiden lähestyessä, kun muut on jo täysin sinut tän homman kans?!

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *