Otsikolla viitaan meneillään olevan lapseni kehitysvaiheeseen. Nyt on nimittäin menossa ”revin kaiken alas”-vaihe. Kaapit, laatikot ym. saadaan helposti pienillä liimanäpeillä auki ja sen jälkeen kasvoille leviää oikein mairea sydämet sulattava hymy, JES! Silmänräpäyksessä koko laatikon sisältö on ympäri asuntoa. Lapaset, sukat, rintaliivit, hiusharjat ja vaipat ovat iloisissa rykelmissä. Eikä se tunnu kyllästyttyvän koskaan, kerrassaan mahtava leikki. Samuel konttailee huoneesta toiseen ja ohi mennessää repii myös mahdolliset koukussa roikuvat tai missä tahansa näkyvät esineet/vaatteet alas ihan vaan sekunnissa. Minä keräilen ja nostelen kaiken ylös perässä, kunnes poika taas pyyhältää samaa reittiä takaisin repimään kamat lattialle silmät kiiluen silkasta onnesta. Wc-paperin repiminen on myös tosi kivaa puuhaa, koko rulla auki, silputaan ja syödään paperia mahdollisimman paljon ennen kuin joku huomaa. Kannattaa ihan kokeilla itsekin jos on tylsää, kelaat vaan rullan auki, revit palasia ja sitten siivoat sotkut, toista viisi kertaa, niin saat varmasti tunnin kulumaan. Tämä vaihe on muuten muistaakseni aika pitkä? Ei mikään kuukauden juttu. Pitäisköhän laittaa sellaiset virittimet, että niitä ovia ei saa tuholainen auki? Varmaan.

 

stringhylly1 stringhylly2

Patakinnas on löytänyt uuden paikan korkealta String-hyllyn sivusta.

 

stringhylly3

Minä niin kovasti tykkäisin roikottaa keittiöpyyhettäni tässä näin, mutta ei.

 

magneetit1 magneetit2

Rebekan aakkos-magneetit eivät sovellu myöskään vauvan ruuaksi. Niillä leikitään silloin kun Samuel on päikkäreillä. Rebekka osaa jo näyttää ”Sampan, Reben, Irman ja Amandan kirjaimet”. Mäkin tykkään leikkiä niillä, kuten voitte huomatakin ;)

 

Aina kun yksi vähän kiusallisempi ”vaihe” saadaan kunnialla ohitse niin seuraavaa pukkaa, sellaista näiden naperoiden kanssa vaan on :) Minttu kirjoitti tosi osuvasti aiheesta täällä!  Mintun luettelemista vaiheista tai kausista ovat lemppareitani ovat ehkä ”nukun vain jos silität mua koko yön”, ”raivoan ilman tunnistettavaa syytä” ja ”haluan repiä sun kynsinauhoja koko yön, muuten en nuku” -kaudet!  Kannattaa muutenkin tutustua Mintun blogiin, sillä se on aika ihana, kuten itse kirjoittajakin <3

 

-Maj

0 Comments

  1. Kkiira 23.1.2013

    Ompas nuo sun keittiötekstiilit herkullisia! Täytyy ehkä itsekin tutustua noihin paremmin jossain Marimekon liikkeessä ;>

    Vastaa
    • Maj 24.1.2013

      Ne on tosi ihania, itse onnistuin vaan polttamaan kaksi jätski-kuosista astaipyyhettä…. pöh :(

      Vastaa
  2. PikkuMy 23.1.2013

    Meillä on ollut tämä vaihe jo jonkun aikaa… Ja nyt päästiin seuraavaan ”en kävele mutta kiipeän vaikka minne” Että jee :D Äitillä pikkasen hikeä pukkaa kun lastenhuoneen pöydällä seisotaan ja katsotaan ikkunasta ulos, kääk!

    Vastaa
    • Maj 24.1.2013

      :D En tiedä miks mua naurattaa niin kauheesti nää jutut, vaikka tiedän, että se ei oo kauheen hauskaa loppujen lopuks :S

      Vastaa
  3. Mi Mi Mendine 23.1.2013

    Haha voi ei :D ihania kuvia ! <3

    XX

    MI MI MENDINE, blogi muodista, trendeistä ja inspiraatiosta

    Vastaa
    • Maj 24.1.2013

      Kiitos :)

      Vastaa
  4. Amal 23.1.2013

    Meillä repimis- ja tyhjentämisvaihe ei näytä mitään loppumisen merkkejä ja tyttö on kohta 1v 2kk. Onnea matkaan, kohta sitä vaan kyllästyy perässä hiihtämiseen ja siirtää kaiken pois esiltä tai sitten elää satunnaisessa sekasotkussa :)

    Vastaa
    • Maj 24.1.2013

      Hmm, toistaalta ahkera kieltäminen saattaa jossain tapauksessa (lopulta) tuottaa tulosta. Rebekalla tuo kaiken repiminen meni ohi ja mummulassa hän ei koskenut alle vuoden ikäisenä mihinkään esim. olohuoneen päydällä oleviin esineisiin.

      Vastaa
  5. Suvi 23.1.2013

    Tää on niiiiin tätä! Meillä poika 1v.4kk ja tyttö 4v. ja molemmat tykkää repiä kaapeista kaiken alas. Luulis että neljävuotias jo osais lopettaa, mutta kun on kuulemma niin kiva kollata kaappeja… No, pikkuveli sitten perässä.

    T. Äiti ikuisen kaaoksen keskeltä

    Vastaa
    • Maj 24.1.2013

      Apua! 4 v. sitäpaitsi yltää jo joka paikkaan ja jos ei yllä, niin osaa hakea jakkaran avuksi. Luojan kiitos R ei enää revi alas enää mitään kamoja juurikaan.

      Vastaa
  6. Sonja 23.1.2013

    Hahhah oivoi! Kaverilla oli vessapaperi laitettu sellaiseen turkkilaiseen juuri vessapaperin mentävään purkkiin vastaavia tekevien kissojen takia. Ei ehkä esteettisin, mutta toimii ;-)

    Vastaa
    • Maj 24.1.2013

      Ihan näppärä idea! Mistäs sellaisia purkkeja saa? Turkista?

      Vastaa
  7. Minttu MAMI GO GO 23.1.2013

    Voi Maj!!<3<3<3Ihana!!!!

    Tuo "nukun vain jos silität mua koko yön”- vaihe on edelleen kova hitti, uutuutena Kaapolla "mun jalkoja särkee, ne menee poikki, mä kuolen"-vaihe aina kun pitäisi jotain tehdä / mennä.

    Vastaa
    • Maj 24.1.2013

      Mun kaverin lapsella on myös aika hauska ” itseni” -vaihe. Mitä syöt? Syön itseni. Kenen kanssa tahtoisin leikkiä? Olen mieluiten itseni kanssa tai leikin itseni kanssa. Mitä jäätelöä ottaisit? Ei kiitos, otan itseni… :D:D

      Vastaa
  8. Nipsu 23.1.2013

    Niiiiiin tuttua! Ärrinmurrin…se vessapaperi onkin tosiaan ihmejuttu, aina jaksaa innostaa yhtä paljon! Meidän tyttö kävelee jo ja kiipeilee koko ajan, ei yhtään silmisä pysty päästämään, kun ei tiedä mistä löytää… astiapyyhe olis minusta kans kiva pitää uunin edessä, mutta useimmiten se löytyy lattalta milloin mistäkin… hmm. Ihanaa! Jatkuvan kaaoksen kestäminen ottaa välillä koville, onneksi yöllä on hetken tavarat paikoillaan. :D

    Vastaa
    • Maj 24.1.2013

      Joo, illalla on ehdottomasti laitettava kaikki paikalleen, että voi hetken fiilistellä millaiselta (miten harmoniselta?) kämpässä voisi mahdollisesti näyttää, jos tavarat olisivat omilla paikoillaan… :)

      Vastaa
  9. Suvi 23.1.2013

    Musta tuntuu, että meidän tytöllä on ollut tää vaihe jo kahdeksan kuukautta, just itkin miehellä, että siivoaminen on ihan mahdotonta. Kiipeilyhän vie tänkin vaiheen ihan uusille ulottuvuuksille…

    Vastaa
    • Maj 24.1.2013

      Voin kuvitella! S kiipeilee vasta esim. tiskikoneeseen :S

      Vastaa
  10. henna 23.1.2013

    on noi Marimekon kuosit vaan ihania! :-)

    Vastaa
    • Maj 24.1.2013

      On toki <3

      Vastaa
  11. Sandy 23.1.2013

    Myös äidin sisustuslehtien repiminen suikaleiksi on aivan parasta erään herra 1v 2kk mielestä meillä. Vessapaperia ei ole pidetty telineessään sen jälkeen kun Jamppa täytti 9 kuukautta. Huokaus. Ehkä vielä joskus.

    Vastaa
    • Maj 24.1.2013

      Joo joskus ehdottomasti ja sit jos perhe kasvaa niiin… ”Tää on TAAS niin tätä” :D

      Vastaa
  12. paulis 23.1.2013

    Samassa vaiheessa ollaan. Ruuvasin jo osan vetimistä irti, hermot meni. Meillä on myös ”heitän kaiken lattialle” -kausi. Lelulaatikkoakin pengotaan niin innolla, että kamat lentää kaaressa olan yli, mikä on aika ikävää jossain perhekerhossa kun muut lapset saa lelusateen niskaansa.

    Vastaa
    • Maj 24.1.2013

      Haha! Ylävitonen!?

      Vastaa
  13. kalamuija 23.1.2013

    Meillä ihan sama vaihe täällä. Juuri tänään kirosin kun keräsin revittyä vessapaperia, pyykkinarulta alas revittyjä vaatteita ja ihan vaan leluja ympäri kämppää… ihan kuin loisi lunta lumisateessa:)

    Vastaa
    • Maj 24.1.2013

      Haha! Pyykkien ripustaminen on kyllä ihan turhaa, jos ne on pikku-taaperon saatavilla! Sama olisi heittää suoraan puhtaat pyykit lattialle :P

      Vastaa
  14. Cassie 24.1.2013

    Tsemppiä!

    Meillä Ikean lukot osoittautuivat ihan must-jutuksi, kun lapsi punki joka kaappiin ja laatikkoon – myös jääkaappiin ja pakastimeen. Koin myös helpommaksi iskeä kylppärin/vessan oveen lukon, jotta olisi edes yksi paikka, jota ei tarvitse koko ajan vahdata.

    Tunnen sympatiaa sinua kohtaan, koska olen aina innolla lukenut siivouspostauksiasi… Minulle oli ainakin kova paikka se, että kotia oli tosi vaikeaa pitää siistinä, kun lapsi vetää kaikki tavarat lattialle. Mietin kirjahyllystäkin luopumista, vaikka olisihan se ollut hieman hassua, jos äidinkielenopettajalla ei olisi kirjahyllyä, heh. Oli aika tuskaista, kun järjestelin monta kertaa päivässä kirjoja, ja osa niistä kärsi tosi paljon repimisestä ja pudottamisesta. Lopulta päädyin hankkimaan Expedit-hyllyyn alimpiin tasoihin siistit laatikot, joihin siirsin kirjat odottamaan seesteisempiä aikoja – saa nähdä, koittaako niitä koskaan :D

    Vastaa
  15. MustaValkeaa 10.4.2013

    Ihanan blogin löysin! Täydellistä :)

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *