Aikamoinen viikko taas takana. Pakko tunnustaa, että urheiluhommat ja syömiset ovat todellakin lipsuneet. Maanantaina onnistuin tekemään kaiken niinkuin ”pitääkin”, mutta siihen se sitten jäi. Tiistaina aloitettiin ennen puolta päivää värjäilemään mun hiuksia Saaran kanssa, syötiin kunnon bodarinlounaat, homma meni ns. putkeen. Jostain syystä meille tuli järkyttävä kiire ja lähdinkin siitä samantien Elisen kanssa studiolle… Studiolta tulinkin takaisin kotiin vasta 22:00 jälkeen, enkä ollut syönyt klo. 13 bodarinlounaan jälkeen mitään. Keskiviikkona olin ihan puhki, harkitsin salille lähtemistä, mutta Miika päättikin itse lähteä futistreeneihin. Eilinen päivä vierähti Ideaparkissa, miehellä kiire töiden jälkeen suoraan talkoisiin ja treeneihin, hän tuli kotiin vasta 22 jälkeen. Ystäviä kylässä. Itselläni ei olisi ollut mahdollisuutta lähteä mihinkään, paitsi olisinhan voinut aina tehdä kotijumpan. Tänään sitten rauhallisen iltapäivän jälkeen ajattelin illalla kurvata kuntoilemaan. Jätski on btw tällä viikolla maistunut tosi hyvältä mun suussa ainakin.

Äitiys on tekosyy, koska kaikille sellaisille itselle tärkeille jutuille löytyy aina aikaa. Valintoja, valintoja. Minulla niitä tärkeitä juttuja on vaan ehkä liikaa. Joten toisaalta… Kun tämä elämä ei pyöri enää pelkän oman itseni ympärillä, niin on tehtävä kompromisseja, muuten burnout uhkaa jo seuraavan nurkan takana. Yritän usein suoriutua kaikesta ja sätin itseäni samalla hokien, että ei se mitään, et voi ehtiä tekemään kaikkea. Kuulostaapa ihan siltä, että tarvitsisin suorittamiseni kanssa ammattiapua tai jotain? Tiedostan, että suurinta onnentunnetta koen usein ennalta suunnitelemattomista, pienistä hetkistä. Ajellessani treenin jälkeen kotiin ja radiosta tulee kaunis kappale tai kahvikuppi kädessä, ikkunan edessä haikeana seisoskellessani saatan ajatella olevani maailman onnellisin ihminen. Bloggaajatuttuni suloinen Heidi.K kertoi salilla törmätessämme, että ei osaa oikein kuvitellakaan millaista järjestylyä minun liikuntahetkeni vaatii. Toisaalta eihän ne muuta vaadi kuin että se toinen vanhempi on kotona, mutta toki hänelläkin on omat juttunsa ja kotona pitäisi myös olla yhdessä, ei aina vuorotellen. Liikuntapostauksia saatte vielä odotella, sillä ihana PT:ni on vähintään yhtä kiireinen äiti kuin minäkin.

 

puh4

”Äiti täällä tapahtuu jotain, Samppa tekee jotain”  Milloin se Samppa ei tekisi jotain…? :D

 

puh2

Tilasin Miikalle uikkarit. Väiteltiin tilausta tehdessäni koosta. Voitonriemuisena lähetin hänelle kuvaviestin paketin saavuttua, olin oikeassa tällä kertaa.

 

 

 

puh1

Aamupäivällä oltiin liikenteessä pulkalla.

puh3

 

Kissa ja pupunen touhuissaan eilen.

 

-Maj

 

ps. Randomkuvat ovat tältä viikolta, puhelimella otettuja.Olisin muuten halunnut tehdä teille kuvapostauksen tästä tavallisesta perjantaistamme, mutta en vaan jaksanut ottaa yhtään kuvaa. Bloggaajan vapaapäivä?

 

 

0 Comments

  1. inkku 8.2.2013

    Oikeen rentouttavaa vapaapäivää ja mukavaa viikonloppua!

    Vastaa
  2. Kuulostaa niin tutulta! Hirveää säätöä, että pääsee salille. Liikkarissa, jossa käymme olisi myös lapsiparkki, mutta koska olemme molemmat töissä niin haluamme, että poika saa olla kaikki mahdolliset hetket kotona, joten vuorottelemme. En kuitenkaan tunne edes tästä itse järjestetystä kiireestä huonoa omaatuntoa, koska en kestäisi ilman omia juttuja. Ihanaa viikonloppu tulee niin pääsee taas harrastamaan rauhassa ja tietysti perheen kesken. :)

    Vastaa
  3. S 8.2.2013

    Hyvä puheenaihe. Minä uuvuin toisen lapsen jälkeen ja osa oli pienen ikäeron, koliikin, allergioiden, vauvan sairausepäilyjen ja huonon tukiverkon syytä, mutta todella suuri osa oli myös suorituskeskeisyydelläni. Suoritin kaikkea ja halusin tehdä kaiken täydellisesti (mitä se täydellisyys sitten ikinä onkaan ja onko sellaista edes). Niinpä olen viimeisen vuoden työskennellyt ihan oikeasti sen eteen, että osaan myös levätä ja aina ei tarvitse olla täydellinen tai edes yrittää sitä parastaan ;) Joskus sisäinen ääni edelleen sättii itseäni ”laiskottelusta”, mutta pitkälle on tultu siitä, mitä olin ennen.

    Ja juuri tuo tunne, että välillä tuntuu olevansa onnensa kukkuloilla kun taas seuraavana päivänä voikin olla tosi väsynyt. No, tämä ilmeisesti on sitä elämää :)

    Vastaa
  4. E 8.2.2013

    Hyvin kirjoitettu aiheesta! Lapsien kanssa moni asia vaatii niin paljon etukäteissuunnittelua?

    Olisiko sulla mahdollisuutta vaihtaa salille, jossa on lapsiparkki? Minä olen päivät samanikäisten lasten (vanhempi kohta 3v ja nuorempi 8kk) kanssa kotona ja mulle on niin suuri ilo päästä muutamana iltana viikossa salille tuulettumaan. Usein treenaamme miehen kanssa samaan aikaan, jolloin saamme sitä yhteistä aikaa jo puntteja nostellessa + vielä kotona. Muksut leikkii tyytyväisenä leikkinurkkauksessa ja saavat hekin jotain vaihtelua, kun pääsevät kotiympyröistä toisen leikittäjän ”armoille”.

    Mukavaa viikonloppua!

    Vastaa
  5. Heispi 8.2.2013

    Ei aina tarvitse pystyä kaikkeen. On tärkeetä joskus hyväksyä oma rajallisuutensa ja priorisoida. Kaatua vaatteiden peittämälle sohvalle höyryävän kahvikupin ja suklaan kanssa ja katsoa telkkusta jotain herkullista hömppää oman rakkaan kainalossa. Siivota ehtii sitten myöhemmin.

    Vastaa
  6. Madde 8.2.2013

    Hyvin kirjoitettu :). Sitä huomaa itsekin olevansa kaiken onnellisin spontaanemmailla (onko tuo sana :D?) hetkellä. Pienen lapsen äitinä elämä on usein järjestelyä ja jatkuva kiire, oman ajan ottaminen vs.lapsen kanssa oleminen vaativat usein taistelua oman itsensä kanssa… Pitää silti ottaa omaa aikaa vaikka ymmärrän myös tuon puolen että puolisonkin kanssa samaan aikaan kotona oleminen on erittäin tärkeää :) ihana blogi<3 jatka samalla linjalla. Oon tosi tyytyväinen kun tunnut niin aidolta omalta itseltäs ja se että annat itsestäs näin paljon on hienoa koska paljon ja usein pystyy samaistuun…:)

    Vastaa
  7. löllö 8.2.2013

    Eikö sulla ollu se muksublogi erikseen?:)

    Vastaa
  8. Nipsu 8.2.2013

    Niin totta tuo postaus! Kahden pienen lapsen kanssa urheilut ym menot pitää sovittaa miehen aikataulujen kanssa yhteen ja olishan se kiva joskus yhdessäkin päästä treenailemaan. Aloitan maanantaina superdieetin ja siinä olevat aamiaerobiset erityisesti tulee olemaan järjestelyä vaativa asia…kahden lapsen kanssa reipas lenkkeily ei ole ihan itsestäänselvyys…kumpikin pulkkaan ja menoks? :)

    Jatka samaan malliin, ihania juttuja!samassa elämäntilanteessa olevana hauskaa lukemista!tänäänkin,kun olin kylvettänyt 1v.neidin ja saanut yökkärin päälle ja kaiken ”valmiiks”,isoveli huutaa ammeesta,että sisko tuli tänne…no siellä se ammeessa istui yökkäreineen päivineen…ja ei kun alusta! :D vaikka just silloin ei jaksanut naurattaa….

    Vastaa
  9. Miia-Rebekka 11.2.2013

    ”Äitiys on tekosyy, koska kaikille sellaisille itselle tärkeille jutuille löytyy aina aikaa. Valintoja, valintoja.”

    Aina se ei mee ihan näinkään. Tai siis vaikka löytyisi aikaa, niin aina ei löydy mahdollisuutta :( . Se on kyllä harmi, koska kotiäidille olis tosi tärkeää päästä välillä pois neljän seinän sisältä ihan itsekseen.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *