Minttu MAMI GO GO -blogista heitti äideille haasteen, jonka tarkoituksena oli kuvata oma raskauden läpikäynyt, ihan tavallisen naisen vartalo ja kertoa tarina sen takaa. Idea Mintun haasteeseen lähti Jade Beallin A Beautiful Body Projectista ”Näin muutama viikko sitten kuvia A Beautiful Body Projectista. Projekti lähti käyntiin kun valokuvaaja Jade Beall saatumalta näki ravintolassa ollessaan pöytien välistä pujahtavan naisen raskauasarpisen vatsan. Hän ymmärsi että muillakin, ihan tavallisilla ihmisillä voi olla raskauden runtelema vartalo ja lehdissä näkyvät kauneusihnateet eivät ole kovin realistisia. Hän itse oli kovin epävarma omasta raskauden jälkeisestä vartalostaan ja masentunutkin asiasta. Hän otti itsestään muutaman kuvan ja laittoi ne nettisivulleen. Pian niin monelta samassa tilanteessa olevalta naiselta oli tullut yheydenottoja kuvata myös heitä, että kuvista ja näiden naisten tarinoista ollaan nyt tekemässä kirja.”

Tulen surulliseksi kun ajattelen monien meidän naisten (myös itseni) suhtautumista omiin vartaloihimme. Miksi ja milloin meistä on tullut niin itsekriittisiä? Mikä saa meidät häpeämään itseämme rannalla, pukuhuoneissa ja uimahalleissa? Olemme välillä sairaalloisen epävarmoja näissä ulkonäköasioissa, enkä usko, että kukaan meistä on täysin tyytyväinen omaan ulkonäköön tai vartaloon. Ihan liian moni kärsii tai on ainakin jossain vaiheessa elämäänsä kärsinyt syömishäiriöstä, liian moni jättää jopa tekemättä mieluisia asioita, ihan vain siksi koska häpeää vartaloaan. Lähdin tähän haasteeseen mukaan, koska elättelen toivoa, että tämä asia voisi vielä joskus muuttua ja toidellakin toivon, että oma tyttäreni suhtautuisi tulevaisuudessa rakastavasti, järkevästi sekä terveesti kroppaansa ja ennen kaikkea itseensä.
 
haaste2haaste4

Tässä minä olen tänään, muutama päivä sitten täytin 28-vuotta ja olen synnyttänyt kaksi upeaa yli 3,5 kiloista lasta. En ole varmaan koskaan ollut sinut vartaloni kanssa, mutta arvostan sitä mihin kaikkeen se on pystynyt. Lääkärin mielestä minut on luotu synnyttämään lapsia ja voisin tehdä niitä vaikka kymmenen, tosin itse en tuosta määrästä ole ihan samaa mieltä. Viime keväänä kuormitin itseäni liikaa ja väsyin totaalisesti, elimistöni reagoi ensin, vasta sitten tajusin mistä oikein on kyse. Raskaudet ja synnytykset ovat olleet minulle fyysisesti pahoinvointia lukuunottamatta uskomattoman helppoja, mutta tottakai vartaloni on niiden myötä muuttunut todella paljon ja olenhan neljä vuotta vanhempikin jo, mitä olin ensimmäisen raskauteni aikoihin. Henkisesti raskausaika mielialanvaihteluineen ei sitten ollutkaan yhtä helppoa minulle. Poikani syntymä oli niin kaunis ja rauhallinen hetki, olin toisella kertaa varmempi, uskon itseeni enkä tuntenut kauheasti kipua.

Blogini takia joudun usein kaikenlaisen kritiikin kohteeksi, äitiyttäni ja vartaloanikin joskus arvostellaan, eikä se koskaan tunnu kivalta. Ymmärrän, että en voi miellyttää kaikkia ja tiedän, että se arvostelu kuuluu tähän työhön, silti toivoisin ihmisiltä vähän malttia. Toivoisin myös, että oppisin pitämään vielä joskus itsestäni sellaisena kuin olen.

Haluaisin sanoa teille kaikille. että olette upeita juuri sellaisina ja rakastakaa itseänne, vaikka se ei olekaan helppoa. En usko, että kukaan ihminen on niin ankara teidän vartalollenne, kuin vain te itse. Helppohan se on tähän vaan kirjoittaa, mutta harjoittelen itsekin koko ajan näitä asioita.

-Maj

Suositellut postaukset

0 Comments

  1. Essi 30.7.2013

    Maj ♥ Tää on ihana postaus! ♥

    Vastaa
  2. Ässä 30.7.2013

    Sinulla ei taida nyt kyllä olla sitä ”normaalia” vartaloa, mitä tässä haasteessa haettiin vaan enemmänkin epänormaalin hyväkuntoinen kroppa ja ei minkäänlaisia iho-ongelmia katkenneista suonista raskausarpiin. Minä veikkaisin, ettet olisi koskaan synnyttänyt, ellei asia täältä kävisi selväksi. Kaunis olet ja ei yhtään mitään vikaa…hieno haaste tosin, mutta en ymmärrä mitä noin uskomattoman upea nainen tähän haasteeseen voisi tuoda. Kauniita sanoja ja kauniita kuvia?

    Vastaa
    • Jenni 30.7.2013

      Ilman mitään hullua väittelyä aiheuttamatta tuli vain mieleen, että olisikohan Majn pointtina ollut kuitenkin se, että hän on(tai on ollut) itse epävarma omasta vartalostaan? Vaikka olen kanssasi niin samaa mieltä, että Maj on kaunis ja hyväkroppainen nainen!:)

      Vastaa
    • mimmu 30.7.2013

      olen samaa mieltä. tuntuu turhalta huomionhaulta koska kuvissa ei näy mitään jälkiä raskaudesta. miksi ihmeessä teit tämän postauksen… muutakuin että ihmiset tulisivat ihmettelemään täydellistä kroppaasi. todella ärsyttävää.

      Vastaa
      • Maj 30.7.2013

        Osallistuin haasteeseen postauksessa mainitsemistani syistä eli koska elättelen toivoa, että tämä itseinho asia voisi vielä joskus muuttua ja toidellakin toivon, että oma tyttäreni suhtautuisi tulevaisuudessa rakastavasti, järkevästi sekä terveesti kroppaansa ja ennen kaikkea itseensä.

        Mutta toki myös siksi, että Minttu henkilökohtaisesti pyysi minua osallistumaan haasteeseen.

        Vastaa
        • Minusta tämän haasteen tarkoituksena on tuoda ilmi juurikin erilaisia vartaloita. Jokainen ihminen on yksilö, jokaisen keho reagoi eritavalla. Itsekin mietin aluksi, että suht hoikkana en viitsisi haasteeseen lähteä mukaan. Mutta sitten mietin, että miksi sitä pitäisi hävetä sen kummemmin kuin sitä, että äitiys on jättänyt suuremmat jäljet?

          Minusta on rohkeaa, arvostettavaa ja kaunista katsottavaa, että niin monet äidit ovat tähän haasteeseen tarttuneet. Ei tuomita ketään kiloista, arvista tai niiden puutteesta.

          Vastaa
          • Bonnie 31.7.2013

            Juuri näin! Kaikki me olemme erilaisia ja erityisiä. Varmaan suurimmalla osalla naisista on/on ollut itseinhoa omaa vartaloaan kohtaan, joten on todella lapsellista, että joku tulee huutelemaan, että ”älä sinä tänne tule ylpeilemään omalla, täydellisellä kropallasi”.


        • Suvi 30.7.2013

          Mahtavaa, että osallistuit. Seuraan useita äitiysblogeja ja tämän aiheen tiimoilta moni oli kommentoinut, ettei uskalla osallistua, koska näkyviä jälkiä raskaudesta ei ole, ja siten osallistumista pidettäisiin vain huomion hakemisena. Minä käsittäisin haasteen niin, että jokainen joka vain haluaa voi osallistua, koska raskaus jättää jälkensä jokaiseen eri tavalla ja jokainen vartalo on yhtä hyvä ja kaunis, oli arpia tai ei.

          Vastaa
        • Piia 31.7.2013

          Minusta on käsittämättömän ahdasmielistä kieltää hoikilta naisilta näissä kuvissa esiintyminen. Tän tarkoituksena ei ollut olla mikään pyöreiden naisten manifesti vaan näyttää se mitä äitiys on muuttanut kehossa. Joillakin se vain ei näy missään. Itse kuulun myös tähän kategoriaan ja jatkuvasti siitä saa käydä keskustelua onko minulla oikeus ”esitellä itseäni ja aiheuttaa pahaa mieltä muille” eli toisinsanoen näyttäytyä bikineissä rannalla lasteni kanssa kuten muutkin naiset tekevät. Hyvä Maj, hyvä postaus! Olet rohkea vaikka varmasti tiedostit että tässä on juuri tämä kolikon kääntöpuoli että joku käsittää tämän väärin. Itsellä ei pokkaa löytynyt julkaista kuvia, sillä olen suht julkisessa ammatissa ja en halunnut kuviani käytettävän väärin (kuten todennäköisesti opetusalalla olisi käynyt).

          Vastaa
      • Heidi 30.7.2013

        Ei kai kyynisyydellä sitten ole mitään rajaa..? Useinhan sanotaan, että jos sinulla on ongelma jonkun ihmisen kanssa, ongelma piilee lähtökohtaisesti itsessäsi. Tai, jos oma peli ei kulje, niin syytetään joukkuekaveria. Mikäli Maj:n positiivinen, pehmeä, kannustava ja avarakatseinen asenne ärsyttää, missähä mahtaisi olla vika?

        Hän laittoi itsensä likoon satojen ja satojen ihmisten nähtäville. Toisen rikkaus tai onni ei ole meiltä muilta pois. Jos joku täällä ärsyttää, se on ehdottomasti kateelliset ihmiset.

        Vastaa
      • inkkudaa 31.7.2013

        itse olen myös synnyttänyt kaksi lasta ja ei minunkaan kropassa ole suurempia näkyviä jälkiä ja olen todella hoikassa, ”täydellisessä” kunnossa – muiden mielestä. se miten itse kokee asiat ja miten itse tiedostaa jokaisen pienen muutoksen vartalossaan onkin aivan eri asia.

        minusta ei kukaan ulkopuolinen huomaisi niitä ”vikoja” joita mm. raskaudet ja niiden tuomat lisäkilot ovat saaneet aikaan. esimerkiksi toinen kylkiluuni on noussut ylöspäin ja muutenkin koko vatsan seutu on ihan erilainen kuin ennen raskauksia. mutta onneksi iän ja lasten myötä olen oppinut olemaan edes hieman armollisempi omaa vartaloani kohtaan.

        haasteessa ei ollut suoranaisesti kyse siitä, että kaikilla pitäisi olla suonikohjuja, raskausarpia tai löysää nahkaa. niitä tosin varmasti suurimmalta osalta löytyy jos tarkkaan katsoo. haasteessa oli kai enemmänkin kyse siitä, että meidän pitäisi pystyä olemaan armollisempia itselle ja unohtaa turhat paineet ja rasitteet ulkonäöstä. raskaus voi olla henkisesti monta kertaa raskaampaa kuin mitä fyysisesti; kiloja saa karistettua pois, mutta tunteesta, että oma kroppa muuttuu jatkuvasti on vaikea irrottautua.

        Vastaa
      • Hanna 31.7.2013

        Kateellisten panettelua. Menkää hoitoon tai ainakin toisiin blogeihin, jos toisen kauneutta on niin vaikeaa kestää. Eiköhän haasteen tarkoituksena ole hyväksyä kroppa kuin kroppa sellaisena kuin se on ja osoittaa, että vartaloita on erilaisia.

        Vastaa
      • Huoh 5.8.2013

        Ei luoja kuinka ärsyttäviä ootte! Kuulostaa kyllä niin kateellisten paskanjauhannalta, että kun oma kroppa on huonossa kunnossa raskauden jäljiltä, niin kaikki ne ketä on palautunut hyvin ja tekee tän haasteen niin on huomionhakusia? Joko ootte kateellisia tai sitten ette vaan oo ymmärtänyt näinkään yksinkertasen haasteen ideaa. Mun käsittääkseni tän haasteen perimmäinen tarkotus on näyttää erilaisia vartaloita, joissa on lapsia kannettu, oli niissä sitten sata tai ei ollenkaan raskausarpea, suonikohjuja tai täydellisen solakat sääret. Tosi törkeetä aikuselta ihmiseltä tulla arvostelemaan majta huomionhakuseks vaan siksi, koska otti haasteen rohkeasti vastaan ja otti kuvia omasta vartalostaan, joka on palutunut hyvin. Kateelliset vois ottaa pään pois perseestä, ja nousta yläs, ulos ja lenkille jos vaikka sattuisitte saamaan yhtä upean kropan kuin majlla!:)

        Vastaa
      • Tiina 17.8.2013

        Vai ”todella ärsyttävää” ja ”huomionhakuista” blogikirjoitusta, Mimmu. Ja silti, sinäkin luit tekstin, katsoit kuvat ja kehtaat vielä kommentoidakin. En ymmärrä, miksi kukaan jaksaa olla kateellinen jonkun toisen ihmisen kauniista olemuksesta ja hyvästä itseluottamuksesta? Eihän se ole keneltäkään pois, päinvastoin. Hyvän mielen jakaminen on parasta mitä toisille ihmisille voi tehdä! Ps haasteen tarkoitus ei ollut paljastaa mahdollsimman rumat muodot, vaan auttaa itseä ja muita hyväksymään ja rakastamaan kaikenlaisia vartaloita. Lainaus alkuperäiseltä sivulta haasteesta ”Niistä heijastuu se, että jos ihminen tuntee olonsa hyväksi näyttää hän myös ulospäin säteileveän kauniilta. Ja sillä asialla ei ole mitään tekemistä raskusarpien, kilojen tai roikkuvien rintojen kanssa”.

        Todella ihailtavaa!

        Vastaa
    • Emma 30.7.2013

      Nimenomaan, kaikki eivät pääse mahastaan eroon raskauden jälkeen silmän räpäyksessä – toiset eivät koskaan, mutta on myös niitä (kuten selvästikin Maj ja esimerkiksi oma äitini) joille luonto äiti on luonut jotain joidenkin mielestä yliluonnollista; kyvyn palautua raskauden jälkeen sen näköiseksi kuin ei olisi koskaan synnyttänytkään. Jokaisen esimerkkiä tarvitaan.

      Ja sinä Maj olet upea <3 katsoin jo mökkipostauksessasi kuinka mahtava kroppa sulla onkaan!

      Vastaa
    • Salla 30.7.2013

      Eiköhän tässä projektissa ole ideana juuri se, että jokainen meistä, KOOSTAAN JA ULKONÄÖSTÄÄN RIIPPUMATTA on kaunis. Miksi Majlla ei olisi oikeutta postata tätä ihan yhtälailla kuin jollain toisella? Kaikki nämä ovat nimenomaan tavallisten äitien vartaloita: meitä on kaikenkokoisia ja kaikenmallisia.

      Vastaa
    • iitu 30.7.2013

      Eikös tän haasteen idea ollut näyttää oikeita, synnyttäneen naisen vartaloita, eikä mässäillä millään arvilla sun muilla? On niitä laihoja ja arvettomia naisia tuolla alkuperäiselläkin sivuilla..

      Vastaa
    • Nina 31.7.2013

      Ei tämä haaste katso vartalon kuntoa – siinähän tämän idean arvo onkin. Oksettavaa, että ihmiset lähtevät pilaamaan hyvää sanomaa tälläisillä aivopieruilla.

      Vastaa
    • Vilpertti 1.8.2013

      Ehkä kaikki naiset eivät näytä synnytyksen jälkeen lihavilta ihrakasoilta, joilla roikkuu arpinen reppu alavatsassa. Minusta on TODELLA törkeää tulla kirjoittamaan tänne jotakin tälläistä ”epänormaalin hyväkuntoinen kroppa, mitä sinä tähän haasteeseen osallistut?”, ihankuin Maj ei olisi raskauksia nähnytkään tai kelpo vartaloinen äidiksi.

      Kateellisten vinkumista, sanon minä.

      Tämä siis vastaukseksi myös kaikille alempana oleville nillityskommenteille.

      – Vilpertti

      Vastaa
    • Roosa 1.8.2013

      Ihan älytöntä tulla mussuttamaan ettei sinulla olisi ’oikeanlainen vartalo’ tähän haasteeseen! Tai että olisit ymmärtänyt jotenkin väärin! Tarkoitus on kuvata RASKAUDEN ja synnytyksen läpi käynyt vartalo, aivan kuten Maj on tehnyt. Se että vartalo on käynyt kyseiset asiat läpi, ei tarkoita sitä, että sen TÄYTYISI olla täynnä raskausarpia, suonikohjuja ja ylimääräisiä kiloja/ihoa. Jokainen synnyttänytkin nainen on erilainen. Ja Maj, sinä olet kaunis <3 kuten minäkin, vaikka minulla on arpia ja ylimääräistä ihoa.

      Vastaa
  3. Nea* 30.7.2013

    Olet aivan upea! Ihan kiinnostuksesta: mitä lääkäri tarkoitti, kun sanoi, että sinulla on täydellinen keho synnyttämiseen? Siksi kun et tuntenut kipua?

    Vastaa
    • Maj 30.7.2013

      Olen ollut tosi terve raskauksien ajan, lapset ovat syntyneet 3-4 tunnin sisällä sairaalaan menemisestä, koko prosessi alusta jälkitarkastukseen on kai mennyt kuten oppikirjoissa. Olen myös palautunut raskauksista sekä synnytyksistä nopeasti ja muutenkin voinut hyvin fyysisesti.

      Vastaa
  4. Viivi 30.7.2013

    Ihana postaus! <3

    Mä näen tässä postauksessa paljon itseäni. Itse olen "ruipelolaiha" ilman raskausarpia vaikka olen lapsen synnyttänytkin. Omasta mielestäni olen kuitenkin muuttunut paljon raskauden jälkeen ja äitiyden myötä. Ajatusmaailmani on muuttuneet ja suhtautuminen muihin ihmisiin on erilainen kuin ennen. Itse ainakin loukkaannun kommenteista joita saan muilta äideiltä esimerkkinä "ei uskoisi että olet synnyttänyt". En myöskään pidä siitä arvostelusta että "sulle ei sentään tullut raskausarpia" jne. Mielestäni jokainen on upea omana itsenään, on arpia tai ei, raskauskiloja tai ei. Nimenomaan kuten Maj sanoit, jokainen on kaunis omana itsenään. <3

    Vastaa
  5. henu 30.7.2013

    Ässälle, kyllä mun mielestä kaiken näköisillä vartaloilla on oikeus osallistua tähän haasteeseen. Jokaisen lapset ovat erilaisia, tuskin mikään synnytyskään on täysin verrattavissa toiseen, joten yhtälailla synnyttäneiden naisten vartalotkin ovat erilaisia :)

    Vastaa
  6. Maimai 30.7.2013

    Itse mietin myös, osallistuisinko haasteeseen ja jätin sen tekemättä koska raskauden jäljet ovat vartalossani käytännöllisesti katsoen olemattomat. Silti mielestäni on väärin ”kieltää” ketään osallistumasta siksi että vartalo on liian hyväkuntoinen. Ristiriitaista? Vartaloni on nykynormien mukaan ihanteellinen, silti löydän siitä vikoja ja tunnen epävarmuutta. Voisiko olla hyvä tapa ajatella, että haasteeseen kannattaa ryhtyä jokaisen, joka on joskus tuntenut epävarmuutta tai suorastaan häpeää vartalonsa vuoksi? Toisaalta löytyy varmasti niitäkin, jotka ovat aina olleet tyytyväisiä vartaloonsa vaikka se olisi raskauden muuttama, jopa runtelema. Mitä ajatuksia muissa herää?

    Vastaa
  7. white 30.7.2013

    Käytitkö jotain tiettyä vartalonhoitoainetta raskauksien aikana sillä ei kyllä ole jäänyt yhtään merkkejä? :)

    Vastaa
    • Sara. 30.7.2013

      Ai kamala kun muo naurattaa tämä kommentti :D Jos nyt ihoon jäävistä jäljistä merkkeinä puhut, niin niihin ei valitettavasti mikään tuote pure. Geeniperimä lienee ainut oikea vastaus :D

      Mutta Maj, ihanaa ja huippua että osallistuit tähän haasteeseen. Tuntuu ihan järjettömältä tuo aikaisempien kommenttien kritisointi, sillä itsehän me siihen peiliin katsomme ja näemme mitä näemme. Ehkä usemmat olisivat kaivanneet sinun enemmän kertovan miten kroppasi ihan konkreettisesti on muuttunut raskauksien tuloksena (tyyliin pienemmät/suuremman rinnat/leveämpi lantio jne.)

      Oli miten oli nuo kuvat Samuelin kanssa ovat ihan äärettömän herkkiä ja näytät niissä aivan älyttömän rakastavalta ja huolehtivalta äidiltä <3

      Vastaa
      • Maj 30.7.2013

        Sara, no luonnollisesti suuremmat ja täyteläisemmät, ennen kaikkea ryhdikkäät rinnat ja kapeampi lantio…. :D Victoria’s Secretin myyjäkin huudahti, että OH MY GOD, you are so tiny!! ja haki nuo kuvassakin päälläni olevat 32A-kokoiset rintaliivit. T. entinen B tai C

        Vastaa
    • Maj 30.7.2013

      Raskausarvethan johtuvat ihon nopeasta venymisestä, eikä niitä voi ainakaan todistetusti rasvaamalla ehkäistä. Ihon rasvaaminen vaikuttaa vain pintaan, mutta eihän siitä haittaakaan varmasti ole. Sanotaan, että raskausarpia voi myös yrittää ehkäistä juomalla paljon vettä ja syömällä terveellisesti. Silti ne kai vaan tulee, jos ovat tullakseen :/ Suosittelen lämpimästi myös säännöllistä ihon kuivaharjausta ja kookosöljyä ;) Itse söin raskaana kaikkea kuin hevonen, rasvasin ihoani kun muistin ja painoakin tuli viimeisestä raskaudesta 19 kiloa, mutta niitä raskausarpia ei vain onnekseni ilmestynyt.

      Vastaa
  8. Pieni lintu 30.7.2013

    Ou wau – oot upee! :) Itse en kerryttänyt kiloja raskauden aikana. Itse asiassa painoin synnytyksen jälkeen 3kg vähemmän mitä ennen raskautta. MUTTA jotenkin on se herkuttelu ryöstäytynyt käsistä näin pikkulapsiaikaan. Nyt olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja alkanut käymään juoksemassa ja treenaan, vähän kiinteyttä tähän löllöön kiitos. ;) Kiitos tästä postauksesta – motivoi! Kauheet masikset kun täytin just 31, siis 31! Se 30 vielä meni, mutta 31 tuntuu jo ikälopulta. :D

    Vastaa
  9. MS 30.7.2013

    Mikähän kumma siinä on, että oletetaan aina että jos on hoikka, niin on automaattisesti sinut itsensä/vartalonsa kanssa, ja heitä saa vähätellä ja haukkua mielin määrin. Jos on hoikka ja käyttää vaikkapa minihametta, on huomionhakuinen. Miten niin – ainakaan huomionhakuisempi kuin siihen +50 kiloa kerryttänyt rehevämpi nainen minihameessaan?

    Minua on aina kiusattu nimenomaan sen takia että olen ruipelo, laiha, kukkakeppi. Ei sekään tunnu hyvältä, kun et itsellesi mitään voi.

    Sitäkin kannattaa joskus miettiä.

    Vastaa
  10. Lane 30.7.2013

    Moi Maj!

    Minusta sulla on todella kaunis vartalo! Tunnistan kyllä tuon itseinhon omaa kroppaa kohtaan. Varmaan aika harva nainen on täysin tyytyväinen itseensä. Mulla on useampi kymmenen kiloa ylipainoa ja normaalipainoisenakin pidin itseäni ihan hirvittävän isona. Nyt kun kuvia niiltä ajoilta katson, niin näen kauniin ja sopusuhtaisen tyttösen niissä.

    Näin vanhemmalla iällä sitä on kuitenkin jokseenkin tyytyväinen itseensä, kun ei katso hartioita alemmaksi :D. Mieheni mielestä olen kauneinta mitä hän on koskaan nähnyt. Olen niin onnellinen siitä, että mulla on mies, joka rakastaa juuri sellaisena mua kuin olen. Niin kuin varmasti sullakin on.

    Mikähän mun pointtini tässä kommentissa oikein oli? Varmaan se, että on ”mukava” lukea, tai no mukavaa ja mukavaa, että täältä ruudun takaa katsottuna täydellisen kaunis nainen ei omasta mielestään sitä ole. Voi kun näkisit itsesi, niin kuin minäkin näen.

    Ihanaa kesän jatkoa ja häiden odotusta teille <3 .

    Vastaa
  11. milli 30.7.2013

    Ilmaiseksi ei välttämättä lähde keneltäkään raskauskilot ja ei tule kroppa kiinteäksi. Yleensä tarvitaan puhasta syömistä ja liikuntaa. Itselläni arvet haaleni liikunnan myötä, kroppa kiinteytyi ja kilot karisi. Tärkein on kuitenkin hyvä olo jonka liikunnasta saan.

    Synnytitkö Maj luomuna?

    Vastaa
  12. astapau 30.7.2013

    Wau mahtava tatuointi!

    Terv http://asuntoberttakolmetoista.blogspot.fi/

    Vastaa
  13. nanette 30.7.2013

    kun luin tämän postauksen, arvasin, että täällä olisi katkeraa napinaa siitä, että olet ”liian hyväkuntoinen”. milloin tällaiset katkerat moittijat ymmärtävät, että kaikki ovat yksilöitä ja reagoivat kropallaan eri asioihin eri tavalla? toinen lihoo raskauden aikana tai muuten vaan 30 kiloa, toinen pysyy suorana poikakroppaisena tikkuna vaikka söisi mitä, vaikka olisi raskaanakin.

    mulla tuli ihan kyyneleet silmiin kun luin ensin tämän sun postauksen ja sitten tuon mama go go-bloggaajan vastaavan. mä olen nyt saman ikäinen kuin sinä, kun sait rebekan, 24 jos en väärin ymmärtänyt? enkä ole vielä äiti. silti – järjellä ajatellen tiedän olevani hoikka ja normaalikroppainen, mutta piilottelen lähes epänormaalilla tavalla niitä osia kropastani, joita itse jostain syystä häpeän. ja se käsittää lähes koko kropan.

    kiitos, että sinä ja muut rohkeat naiset, äitejä tai ei, tsemppaavat meitä muita, jotka sitä rohkeutta tarvitsevat. olet maj ihana :) ja toivon tosiaan, että kun itse joskus saan lapsia, pysyn itsekin yhtä hyvässä kunnossa kuin sä – oman kroppani ehdoilla :)

    Vastaa
  14. Riikka 30.7.2013

    Ei se epävarmuus oman kroppansa suhteen ole koosta kiinni, omista ystävistäni löytyy ainakin niitä muiden silmissä täydellisiä mallinvartaloita omaavia naisia, jotka eivät kehtaa tulla rantsuun bikineissä…

    Vaikka minustakin Majn vartalo näyttää kuvissa hyvin kauniilta ja raskauksista ei näy jälkeäkään, on tähän haasteeseen osallistuminen vaatinut varmasti hyvin paljon rohkeutta, uskallusta ja niiden omien epävarmuuksien voittamista. Joten iso hatunnosto sinne suuntaan, että uskalsit osallistua ja toivottovasti tähän haasteeseen tarttuminen auttaa sinua jatkossa olemaan enemmän sinut kauniin vartalosi kanssa! :)

    Vastaa
  15. Minna 30.7.2013

    Pakko kommentoida, kun tuli ihan kyyneleet silmiin tuosta postauksen loppuosasta, itsekin kun olen kamppaillut oma kroppani hyväksymisen kanssa. Olen tajunnut sen, että itse on tosiaan kaikista ankarin omalle vartalolleen. Koska minulla on vauva-ajan lukuisista leikkauksista muistona koko mahan levyinen ruma arpi, niin en ole ennen esimerkiksi käyttänyt bikineitä, koska olen hävennyt arpeani niin suunnattomasti (vaikka olen hoikka vartaloltani). Eräs vanhempi miespuolinen tuttavanikin sanoi, kun arpi kävi keskusteluissa ilmi, että ”mitä ihmettä häpeät siinä, te naiset ootte just tuommosia että kiinnitätte ihan liikaa huomiota tuollaisiin asioihin. Se arpi ei ole yhtään ruma eikä sitä tarvitse hävetä, sitä ei ole tehty turhaan vaan sen takia olet vielä elossa.” Se avasi silmäni ja nykyisin kehtaan käyttää bikineitäkin. Vaikka monet, erityisesti toiset naiset, tuijottavat rannalla arpeani, niin en siitä enää välitä enää niin paljoa kuin ennen. Joka kerta silti tuntuu pahalta, mutta olen enemmän sen kanssa sinut kuin nuorempana. Ymmärrän, että ihmiset saattavat kiinnittää huomiota vartaloon, jossa on jotain muista poikkeavaa, mutta luulisi, että aikuiset ihmiset ymmärtävät, ettei ole kohteliasta jäädä tuijottamaan. Jokaisen kroppa on hyvä sellaisenaan, kunhan itse sen vain hyväksyy. Muiden mielipiteillä ei ole niin väliä.

    MS, sanoit hyvin tuosta hoikasta vartalosta. Itsekin luonnostani olen hoikka ja saan siitä aina kuulla. Haukutaan ihan niinkuin se ei tuntuisi yhtä pahalta kuin jo pulleampaa haukuttaisiin. Se vaan on kumma, että lihavia ei kehdata haukkua mutta laihoja haukutaan senkin edestä. Koittaisivat sellaiset ihmiset joskus miettiä, miltä se tuntuu. Uskomatonta, kun tuntemattomatkin ihmiset saattavat kommentoida jotain siitä, että on hoikka. Sille kun mitään ei voi, jos kilot ei vain kerry.

    Vastaa
  16. Kaisu 30.7.2013

    Kaunis äiti ja kaunis kroppa. Jotenkin tyypillistä et hoikempia/hyvin säilyneitä naisia saisi arvostella inhottavasti. Kun taas hieman lihavia ei saisi muuta kuin kehua. Jokainen on arvokas omana itsenään.

    Vastaa
  17. Minttu mamigogo 30.7.2013

    Kiitos ihana Maj! Olet upea ja kaunis! Ihana että otit haasteen vastaan!

    Tässä haasteessa on tosiaankin tarkoitus se että kaikki ja kaikennäköiset voivat siihen osallistua.

    Haasteissa on tullut ilmi se, että oikeastaan jokainen ei ole täysin tyytyväinen vartaloonsa. Toivottavasti saisimme sen yhdessä muutettua.

    Kiitos vielä tästä, kauniista kuvista ja tarinastasi! Ihania ja fiksuja kommentteja olet (myös) saanut!

    Vastaa
  18. Rea 31.7.2013

    Aivan upea teksti ja niin kaunis olet. Ymmärrän pointtisi. Aina ei tosiaan ole helppoa olla kritiikin kohteena. Ihanasti Minttu kuitenkin kannustanut ja loihtinut tämän haasteen ja olin itsekin jännityksen jälkeen mukana http://maminaarteet.blogspot.fi/ täällä masuni myös kahden pienen jälkeen :)

    Vastaa
  19. Vilhelmiina 31.7.2013

    Ihanasti kirjoitat!! :) Ja upea ilmestys olet!! :) Itse mietin pääseekö tästä kroppakriittisyydestä koskaan eroon, ehkä ei, mutta onneksi vuodessa on enemmän päiviä jolloin omissa nahkoissa on kuitenkin hyvä olla. :)

    Vastaa
  20. Elisabet 31.7.2013

    Mä ymmärrän että joku teini stressailee hoikasta kropastaan ja se minäkuva on vääristynyt mutta sitä en ymmärrä miksi sulla ois?

    Tuo kroppahan on juuri sellainen mitä useammat tavoittelevat! :)

    Vastaa
  21. Anna 31.7.2013

    Kaunis Maj! Harvemmin kommentoin mihinkään blogipostaukseen, mutta nyt pisti niin vihaksi nämä ensimmäiset kriittiset kommentit siitä, että et saisi tähän haasteeseen liian kauniina osallistua! Järjetöntä! Onko äiti vähemmän äiti, jos raskaus ei arpineen kehossa näy? EI. Oliko haasteessa kyse yksilöllisyyden korostamisesta ja ihanuudesta? OLI. Olet kaunis nainen upealla tavoitteella- kasvattaa itseään arvostava pieni tyttö.

    Minullakin palautui vartalo suurinpiirtein entiselleen, lukuunottamatta keisarinleikkausarpea. Ei raskausarpia ja tyhjentyneitä rintoja. Minulle ei varmasti kukaan silti huutaisi, etten saisi tällaiseen osallistua, koska minulla on ylimääräisiä makkaroita ollut aina.

    Ihailtavaa rohkeutta!

    Vastaa
  22. minena 31.7.2013

    Kaunista ja rohkeaa!

    Surullista ei ole vain itsekriittisyys, vaan myös julmuus, jolla suhaudumme toisiimme, kuten tämän postauksen komenteissa. Maintisinkin asiasta omassa haaste-postauksessani http://www.lily.fi/blogit/kasvukayrilla/beautiful-body-blogihaaste.

    Vastaa
  23. Riikka 31.7.2013

    En usko että tässä on kyseessä se,etteikö olisi kroppaansa tyytyväinen. Jos näyttää tuolta ja postaa itsestään satoja kuvia viikossa, niin on sanomattakin selvää että sen tekee siksi että saa kehuja :) Ja mikäpä siinä kehuessa kaunista naista. Pinnallisuuden kuitenkin huomaa siitä kun kirjotat että onneksesi et arpia saanut..

    Vastaa
    • Maj 31.7.2013

      Moi Riikka! Voitko osoittaa minulle naisen, joka ehdoin tahdoin haluaisi itselleen raskausarpia? Tottakai sanon olleeni onnekas sen suhteen, kun minulle ei niitä ilmaantunut, jos muuta väittiäisin niin sehän olisi ihan naurettavaa.

      Vastaa
    • Sasha 31.7.2013

      Riikka, oot idiootti.

      Vastaa
    • Mia 31.7.2013

      Ei ihminen ole pelkästään kaunis jos hän on laiha ja nätti. Kauneus syntyy myös sisältäpäin, ihanteista, asenteista, itsetunnosta, itsensä rakastamisesta, oman arvon tuntemisesta ja pienestä ripauksesta ylpeyttä. En ymmärrä miksi hoikka, laiha ja vielä kauniskin ihminen ei saisi tuntea itseensä välillä ei täydelliseksi.

      Ihana kirjoitus Maj.

      Naiset leuka ylös, rinta rottingille, olen kaunis, olen ihana, olen magee ja hymyä huuleen. :)

      Vastaa
  24. Mila 31.7.2013

    Lisäksi noiden ikävien kommenttien kirjoittavat voivat miettiä, että Maj on kenties jaksanut nähdä vaivaa synnytysten jälkeen ulkonäkönsä eteen. Tällä tarkoitan terveellisiä elämäntapoja, ruokaa ja liikuntaa mm. Mielestäni se jo on hatunnoston arvoista, ei ole aina ihan helppoa sovittaa näitä kiireisen ja joskus väsyttävänkin perhe-elämän keskelle. Ole Maj ylpeä itsestäsi ja kehostasi! :)

    Vastaa
  25. Annu 31.7.2013

    Tulee paha mieli noista kommenteista, joiden mukaan et saisi osallistua, sillä et omaa normaalia vartaloa ja haet vain huomiota. Huokaus. Kuka määrittelee normaalin ja täydellisen kropan? Varsinkin, kun nähtäväsi yksikään nainen tällä planeetalla ei ajattele omastaan sellaista (ainakaan 24/7). Kauneus on juurikin katsojan silmissä ja arvostamalla toisiamme voimme kenties opettaa myös toisillemme itselleen, että heidän kroppansa kelpaa ja on upea sellaisenaan, tai ettei sen muodolla oikeastaan ole edes väliä. Itsekin olen aina ollut aika pieni ja hoikka ja saanut kuulla kommentteja ”hyi sun kylkiluut näkyy ällöttävää” ”sä nyt oot tollanen luikku, sua ei kuunnella” ”APUA miten kädet on noin rimpulat!”. Niin. Laihoja saa haukkua ja ääneen päivitellä, mutta auta armias, kun mainitsee yhtikäs mitään kurvikkaan ja pyöreän naisen vartalosta. Tämä maailma on kyllä hieman hassu :) Ihana postaus Maj!

    Vastaa
  26. Juttis 31.7.2013

    Olen itse synnyttänyt 3kk sitten kaksoset, kannoin yhteensä 7kg vauvaa sisälläni. Painan nyt vähemmän kuin alkaessani lapsiani odottamaan, tuplaimetys vaatii veronsa.. Vaan enää minulla ei ole oikeaa napaa, iho on löysää vatsassa ja siinä on arpia sekä paljon paksua pigmenttiä. Mutta ihan oikeasti: ei haittaa! Olen äärettömän ylpeä, että kannoin kahta lastani yhtäaikaa vatsassani ja kroppani ei pettänyt minua, lapset syntyivät täysiaikaisina ja terveinä. Millään, ei sitten niin millään muulla ole merkitystä.

    Vastaa
  27. Maria 31.7.2013

    Maj sä oot upea! ❤ Huhuh miten kaunis olet! Siis et vain ulkoisesti – vaan myös sisäisesti! Kaikkea hyvää teidän perheelle! Niin ja ihana postaus

    Vastaa
  28. itsekin äiti - ja ylpeä siitä 31.7.2013

    Kunnioitan suuresti sinua Maj että olet uskaltautunut näyttämään vartalosi täällä, minusta itsestäni ei varmaan olisi siihen. Mielettömän ihana ajatus tämän tempauksen takana ja sen sanoma on mielettömän kaunis, juttua lukiessani sait kyyneleet silmiini. Itsekin pienen lapsen äitinä sitä on läpikäynyt ja edellleen käy noita samoja ajatuksia omasta kropastaan. Myöskin se, mitä ajatuksia oma tytär tulevaisuudessa puolestaan käy lävitse, askarruttaa. Sitä niin toivoisi ettei nuorille kohdistettaisi niin suuria paineita omaa kroppaansa kohtaan, koska jokainen on meistä yksilöllinen ja omalla tavallaan kaunis.

    Olen joskus kauan sitten seurannut kirjoituksiasi ja nyt taas pitkästä aikaa palannut koneen ja kirjoitusten ääreen. Ihanaa kun jaksat edelleen blogia pitää vaikka ihmiset osaavat olla todella inhottavia ja ilkeitä, johtuen varmasti osaksi kauneudestasi ja yleisestä kateudesta. Tai vaan siitä, ettei osata asettua toisen ihmisen saappaisiin. Minusta on ihana lueskella juttujasi ja teidän arkea, itsekin sitä tulee paremmalle mielelle ja saa mielettömästi kivoja ideoita! Tsemppiä jatkoon superäidille! :)

    Vastaa
  29. Emppu 31.7.2013

    Hei,

    usein en minäkään blogeihin kommentoi, mutta aihe liippaa niin läheltä, että nytpäs kommentoin.

    Olen itsekin synnyttänyt ja 30-vuotias. Välillä on jurppinut ihmisten reaktiot ja kommentit kroppaani koskien. Olen aina urheillut paljon, raskaus ei jättänyt jälkiä (paitsi ehkä imetys tisseihin, luonnollisesti) + olen ns. mallinmitoissa. Jotenkin sitä on aina aistinut sellaista asennetta, että ”oikean äidin” pitäisi olla vähän äidillisen pyöreä ja ikään kuin asiaan kuuluisi, että sitä vähän unohtaa huolehtia itsestään – silloin kuuluu jengiin ja voi osallistua keskusteluun raskaudestaan ja sen muutoksista kropassa.

    Mikä oikeuttaa puhumaan hoikasta, hyväkuntoisesta äiti-ihmisestä kuin se olisi rikos ihmiskuntaa kohtaan?

    Olen itse tehnyt koko ajan tasaista työtä hyvinvointini eteen. Vartaloni ei ole tullut tällaiseksi sohvalla sipsiä syöden. Taidan olla ”äidiksi luotu” niinkuin majkin – ja kyllä, olen siitä onnellinen. Olen myös onnellinen siitä, etten saanut arpia, synnytykseni ovat olleet helppoja jne. Öljysin ihoani koko 9 kuukautta, kiitos äitini, joka kehotti niin tekemään. Ja kai se suurimmaksi osaksi on ne geenitkin. Miksei siitä saisi olla onnellinen?

    Mieheni kanssa teimme diilin jo raskausaikana – minusta ei ole tulossa itseni unohtavaa, neulesetti-mamma-ihmistä. Annoin luvan läpsäistä ja lujaa, jos niin uhkaa käydä. Ei ole ainakaan vielä isketty :)

    Sanoma tässä oli se, että pidetään itsestämme huolta, jokainen omalla tavallamme ja ollaan näin tyytyväisiä itseemme arvettomana, arpisena, isona ja pienenä, tissit minkä kokoisena tahansa, muodokkaana tai muodottomana, urheilullisena tai sohvalla, miten vaan. Ihminen on kaunis persoonansa kautta – sisältä ja ulkoa.

    Vastaa
  30. Mimmu 31.7.2013

    Hei Maj! Hienoa, että osallistuit haasteeseen. Tarkoitus kai on viestittää, että jokainen äiti (nainen) on upea sellaisenaan. Uskomatonta millaisia kommentteja olet saanut, onneksi näyttää siltä, että suurin osa kuitenkin positiivisia :)

    On olemassa sanonta ”nainen on naiselle susi”. Noista kateellisista, tuomitsevista kommenteista näkyy, että se valitettavsati pitää paikkansa :(

    Itse olin aikanaan, ennen raskautta, hyvin hoikka ja sain jo silloin kuulla vähän väliä kommentteja: ”kauhea kun sä oot laiha!”. En ikinä ole pitänyt itseäni täydellisenä, mutta tyytyväinen olisin ollut ilman noita lauseita. Laihuuden kauhistelu harmitti tosissaan, enhän minäkään lihavalle ihmiselle ala päivitellä sitä kuinka lihava hän on.

    Mulla nousi paino lähes 20kg raskauden aikana, josta sitten jäi synnytyksen jälkeen 10 kiloa. Voin yksinkertaisesti niin pahoin koko raskauden ajan ja syöminen helpotti pahoinvointia joten kiloja kertyi. Jälkikäteen kyllä totesin, että ilman niitä kiloja olisin imetysaikana riutunut henkihieveriin, kilot lähtivät kaikki ja vähän ylikin, parin kuukauden aikana.

    Sain myös raskausarpia, moneenkin paikkaan, mutten vatsaan. Niitä tuli rintoihin ja pakaroihin sekä reisiin. Mulla on geenit sellaiset, että iho ei kestä venytystä yhtään, jo kasvuiässä reisiin tuli reippaat arvet. Rasvasin kyllä ihoa päivittäin.

    Neuvolassa terveydenhoitaja kauhisteli arpia, jaksoi mainita niistä aina: ”onpas hurjan näköiset” ja miten ihmeessä sulla voi tuollaiset olla, nuorella ihmisellä”. Tuollaista ei varmaan tänä päivänä enää tapahtuisi, mutta 15 vuotta sitten kyllä. Tunsin koko raskauden ajan ajoittaista häpeää, enkä pitänyt kehostani. Aika surullista, eikö?

    Imetys pienensi alkujaankin kuppikokoa A olevia rintoja, eivätkä ne ole liikunnasta ja lihastreenistä huolimatta enää palautuneet lähellekään entiselleen. Mun synnytyksestä on aikaa jo lähes 15 vuotta. Eli taitaa olla pysyvää ;) Olen jopa harkinnut suurennusleikkausta mutta tähän mennessä ei ole ollut rahaa. Niin tärkeää se ei ole että ottaisin velkaa. Mutta kuten huomaat, harkittu on sitäkin.

    Olen nyt 35-vuotias. Voin sanoa olevani ihan tyytyväinen peilikuvaani, vaatteet päällä. Jos se jotain haittaa että sanon edelleen olevani epävarma kehostani ja ajoittain häpeäväni kroppaani niin siitä vaan ärsyyntyköön!

    Tämä novellimittaisen kommenttini pointti on, että kukaan muu ei voi sanoa toiselle, että sinun pitää olla tyytyväinen. Se, oman kehon hyväksyminen, on jokaisen oma tunne. Kaikkia asioita ei näe, edes bikinit tai alusvaatteet päällä. Toisen silmään täydellinen kroppa voi itsestä tuntua vieraalta tai nololta. Minunkin kärpäslätkäni näyttävät liiveissä ihan siedettäviltä mutta peilistä en niitä välitä katsella.

    On sääli, että aikakautena jolloin media ja ympäristö on täynnä ”täydellisiä naisia”, me tavalliset naiset katsomme toisiamme pahalla. Kuka on ”liian hyvässä” kunnossa kuka jotain muuta. Eikö se riitä että itse olemme itsemme pahimmat arvostelija?

    Joku kertoi kommentissaan kuinka saa rannalla lapsuuden leikkausarvestaan katseita naisilta.. eikö tuo puhu puolestaan?

    Toivon sinulle, Maj, kaikkea hyvää. Ollaan armollisia itsellemme mutta ennenkaikkea toisillemme, eikö niin :)

    Vastaa
    • Maj 1.8.2013

      :”) Kaikkien tulisi miettiä tuota asiaa kohdallaan, surullista, että sinulle on sanottu noin tökerösti neuvolassa. Se miten ihminen puhuu ja arvostelee muita, kertoo enemmän tästä puhujasta itsestään kuin arvostelun kohteesta. Oikein paljon kaikkea hyvää sinne. T. Toinen kansallispuvun taskut omaava :D

      Vastaa
  31. J 31.7.2013

    Hirvittävän hieno tuo sun ajatuksesi tyttäresi suhteen – mutta en ihan ymmärrä, miten ajattelet omien tekohiustesi, -kyntesi, -silmänvärisi ym tukevan sitä ajattelutapaa? Tyttäresi oppii jo pienestä pitäen ettei äiti pidä itseään kauniina ”omilla varustuksillaan”, vaan vasta lisäosilla täydennettynä.. vai olenko aivan väärässä?

    Vastaa
    • Jep 1.8.2013

      Kato eihän se ole sama asia, eikä nää lainalaisuudet&logiikka koske kun blogisti on hurskaasti meidän kaikkien naisten asialla, vaikka sitten niin että pääsee esittelemään kroppaansa. ;DDD Päivän asuihin paljaan mahan näyttämistä olisikin hankalmpi liittää joten nyt voidaan huokaista helpotuksesta että morsian pääsi näyttämään likimain koko vartalonsa timmin kunnon! Itsensä rakastaminen ja ihailu on ihan jees. Tietysti voishan siihen liittää vaikkapa silmiensä aidon värin hyväksynnän myös? Tai omien hiusten? ;DDD

      Vastaa
      • Maj 1.8.2013

        Harmi jos nämä kuvat tai tämä postaus pahoitti mielesi. Toivottavasti kuvat eivät kuitenkaan ihan lakia riko :) Btw…. bustier-topit?

        Vastaa
    • Maj 1.8.2013

      En sanoisi, että olet ihan väärässä, mutta toivon, että tyttäreni ei opi pienestä pitäen tuollaisia asioita, eikä mielestäni sanomasi välttämättä ole mikään absoluuttinen totuus. Uskon, että kun äiti välittää ajatusta muiden ihmisten hyväksymisestä sellaisenaan kuin he ovat, puhumalla kunnioittavasti muista ihmisistä ja muullakin käyttäytymisellään viestittää, että kaikenlainen erilaisuus on rikkautta niin sekin vaikuttaa lapseen.

      Tarkastelepas tyttäriä ja äitejä… Aika usein saattaa olla, että äiti on esimerkiksi tosi luomu ja kaikella tapaa luonnollinen – ja taas tytär ihan sieltä päinvastaisesta suunnasta. Asiat eivät ole niin yksiselitteisiä, vai mitä tuumaat?

      Vastaa
      • Eine 1.8.2013

        Mutta eikö nyt ollut puhe siitä kuinka äiti opettaa tyttärelleen ITSENSÄ hyväksymistä, eikä muiden ihmisten hyväksymistä, vaikka tärkeä taito ja ominaisuus sekin. Ehkä sinunkin olisi pitänyt osallistua haasteeseen harventuneine hiuksinesi ( vaikka nyt onkin tekotukka…) koska olet kertonut sen olleen yksi suuri fyysinen muutos itsessäsi. Sellainen, jota on vaikea hyväksyä, vaikka sen ”ansiosta ” oletkin saanut kaksi upeaa lasta. Mut ei, lähdit mukaan näillä kuvilla jonka halusit olevan näkökulma, eikä siinä tietysti mitään vikaa!

        Vastaa
        • Saara S. 1.8.2013

          Väitätkö rehellisesti, että lapsen näkemykseen sekä itsestään että ympäröivistä ihmisistä ei vaikuta ennen kaikkea se tapa jolla näistä ihmisistä, sekä itsestä että muista, puhutaan?

          Musta tämä kaikki on hiusten (hoho) halkomista niin kauan kun kukaan teistä ei näe ja koe sitä, millainen äiti Maj lapsilleen on, miten hän käyttäytyy kotonaan, ja miten hän puhuu ja reagoi kaikkiin ihmisiin lastensa seurassa. Siitä voisi muuten ottaa oppia yksi jos toinenkin..

          Pidennykset Maj:lla taas on ollut päässä säännöllisen epäsäännöllisesti siitä asti kun tutustuimme. Jos sellaisten käyttämiseen on mahdollisuus, miksei? Niistä ei ole koskaan tehty varsinkaan lasten seurassa mitään ”juttua”. Ei Maj päivittele ja kauhistele sitä miten raastavaa ja KAMALAA elämä on hetkinä ilman niitä. Päinvastoin, useimmiten pohdimme, että pitäisikö tällä kertaa sittenkin jättää karvat laittamatta ja mallailemme erilaisia lyhyempien hiusten kampauksia :D

          Pidennykset ovat vain yksi ”aikuisten juttu”, samalla tavalla kuin vaikka viinilasi tai autolla ajaminen. Miksi tästä kaikesta yritetään tehdä niin paljon isompaa juttua, kuin se on?

          p.s. Maj:n kampaajana en myöskään olisi hyväksynyt sitä, että neito repisi vaivalla huolletut karvat päästään paria päivää ennen häitä >:D Syksyllä voidaan sitten tehdä sellainen raastava ”omat hiukset” -postaus, kun tiedossa on pidennystauko.

          Mistäs sitten napistaan, kun blogissa näkyy aivan yhtä onnellinen, mutta hieman lyhythiuksisempi rouvashenkilö? ;)

          Vastaa
  32. Raskaus jättää jokaisen kehoon erilaisia jälkiä. Yhdellä heikkenee näkö, toisella reikiintyvät hampaat, kolmannella muuttuu jalan koko, neljäs lihoo, viides laihtuu kaikesta oksentamisesta, kuudennella särkyvät nivelet ja seitsemäs saa kipeitä suonikohjuja. Ja sitten on psykofyysisest asiat: pelot, väsymys, masennus… Jokainen muuttuu, tavalla tai toisella, mutta silti omaa kehoa olisi hyvä oppia rakastamaan. Siitä tässä mielestäni on kyse, ei kauneus- tia kauheuskilpailusta. Kiva että olet mukana siis! <3

    Oma juttuni kuvineen täällä:

    http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/2013/07/31/tassa-kehossa-naissa-nahoissa/

    Vastaa
  33. Tanja 1.8.2013

    Kiva postaus! Mutta kuten tälläkin kertaa mennään heti ääripäihin… Ripaus tervettä maalaisjärkeä olisi taas paikallaan, lapsen voi kyllä opettaa rakastamaan itseään sellaisenaan, vaikka itse meikkiä, kynsilakkoja, hiuslisäkkeitä käyttäisikin. Jotta tämä onnistuu, täytyykö äidin olla täysin naturel?:) Enpä usko.

    Tietyllä tavalla alkukommentit oli hyvä juttu, koska Maj itsekin sanoi että on kriittinen itseään kohtaan ja opettelee itsekkin itsensä hyväksymistä ja alkukommentit tosiaan oli että Maj on liian hyvävartaloinen.:D Joten uskon että me naiset ollaan liian itsekriittisiä, joskus olisi mielenkiintoista nähdä itsensä toisen silmin, mitähän silloin ajattelisi?

    Vastaa
  34. SuviH 2.8.2013

    Oi miten ihana postaus :-)

    Ja miten kauniita ja kannustavia kommentteja <3

    … ja voi miten ilkeitä kommentteja.

    Kuullostavat kovin saman henkisiltä, kun aikoinaan PT-Anun jutun vastaavat: Jos nainen pitää huolta itsestään, on se osan mielestä jotenkin väärin ja pinnallista. Erikoista! Anun olen tuntenut koko ikäni ( ;-)), ja voin vannoa että pinnallisuus on hänestä kaukana. Sinua Maj en henkilökohtaisesti tunne, mutta olen varma, että itsestään huolehtiminen ei ole vielä koskaan tehnyt yhdestäkään naisesta huonompaa äitiä! :-)

    Mitä muuta kannustavaa voisin vielä sanoa, mitä ei ole jo sanottu? Muuta kun, että pää pystyyn jokainen äiti ja nainen! Meillä jokaisella on omat taistelumme, joiden voittamiseen tarvitaan kannustusta, ei arvostelua.

    Vastaa
  35. Laura 2.8.2013

    Joku ylempää kommentoi, että kuvat ovat huomionhakuisuutta, koska kuvista ei voisi uskoa blogaajan synnyttäneen. Mitä ihmettä? Ei raskaus ole mikään tekosyy lihoa, ja löhötä sohvalla, liikkumatta tai kuntoilematta. Terveen ja hyväkuntoisen näköinen synnyttänyt äiti on siis epänormaali? Hei haloo. Lihavuus on nykyajan ongelmaa, ja surullista, että siitä yritetään tehdä ok asia.

    Vastaa
  36. sanna 3.8.2013

    Hienoa ;) On tosiaan paljon näitäkin naisia joilla raskaus ei ole vaikuttanut ulkonäköön.. Itsestähän se on kiinni. Itse olen suurinpiirtein samankokoinen kuin sinäkin, mutta minulle on jäänyt raskausarpia kahdesta raskaudesta reisiin,jotka haittaavat itseäni. Ei tosiaan pahasti, mut kuitenkin. Kyllä varmaan sinultakin muutamat raskausarvet jostain löytyy??

    Vastaa
  37. Laura 7.8.2013

    Minulle tuli 25kg raskauden aikana ja olin ennen raskauttani normaalipainoinen. Kilot kuitenkin hävisivät todella nopeasti, koska suurinosa oli nestettä. Tytön ollessa 10kk olin paremmassa kunnossa kuin ennen raskautta ja se tuntui olevan monelle liikaa. Välillä jopa tuntui, että joutui pahoittelemaan että kroppani palautui synnytyksestä hyvin ja vatsani ei jäänyt roikkumaan. Mielestäni se oli surullista ja välillä jopa huomasin peittelevän ja vähättelevän itseäni, vaikka tiesin, että palauduin hyvin. Tämä puoli tunnutaan helposti unohtuvan…

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *