Kerran heppatyttö aina heppatyttö? Harrastin nuorena tosi paljon kaikkea laidasta laitaan, mutta kaikista rakkain ja pitkään jatkunein harrastukseni oli heppailu. En sano ratsastus, koska taisin pitää enemmän vain hevosten hoitamisesta ja kävin sellaisilla talleilla, joissa oli ravureita enimmäkseen. Toki ratsastinkin, mutta enemmän tuolla metsissä ja pelloilla, en käynyt varsinaisesti ratsastustunneilla säännöllisesti. Polttareissani tytöt veivät minut ratsastamaan ehkä noin 6-7 vuoden tauon jälkeen ja olin niin onnellinen, naamani näytti kuulema ihan hangon keksiltä vaan koko ajan :D
Bride to be laittaa kypärän päähän ja ottaa harjat kauniiseen käteen!
Moi HEPPA!
Sain itse laittaa hevosen kuntoon ja sieltähän ne vanhat opit palautuivat mieleen.
Ja sit menoks! Näyttäis et tota Jullea vähän jännittäis mun puolesta :D
Ajattelin että ratsastustuntini koostuisi lähinnä rauhallisesta käynnistä ja korkeintaan kokeiltaisiin muutama raviaskel. Pysyin kohtalaisen hyvin satulassa ja päästiin kokeilemaan laukkaa ja pientä estettä, voi pojat eikun tytöt, iiks!
Hevosen läsnöolo oli jotenkin niin rauhoittavaa, ratsailla oli jännää ja kaikki oli superkivaa. Ajatukseni olivat koko ajan pelkästään tekemisessä <3 Nyt parin päivän jälkeen on kyllä pakko myöntää, että omat ”takajalat” ovat ihan tulessa, HUH! Heppailu oli niin kivaa, että harkitsen vakavasti, että menisin syksyn tullen kokeilemaan uudelleen ratsastusta :) Onkos siellä lukijoissa harrastajia tai muita vanhoja heppatyttöjä?
Kiitos tästä kokemuksesta murut <3
-Maj