Meille on jo parin viikon ajan kuulunut hyvää, kukaan ei ole ollut sairaana. Päiväkodin alettua lapset sairastelivat vuorotellen noin kuukauden ajan, tuntui että normaalia rytmiä ei löydy ollenkaan. Alkuviikosta (puhun aina ”kotipäivistä”) me puuhaillaan aina niitä tavallisia juttuja ja jos mitään kyläilyä tai kerhoa ei ole ohjelmassa niin me ulkoillaan puistossa. About kymmenen aikaan aamusta me ollaan lasten kanssa jo pihalla, välillä vähän kulmakarvat kurtussa pukemisesta johtuneiden pienten erimielisyyksien takia, mutta aina se raitis ilma piristää mieltä kummasti ja saa ne kulmatkin oikenemaan. Tässä meidän lähellä asuu tosi paljon pieniä lapsia ja mukavia mammoja, joiden kanssa me hörpitään termarikahvia ja jutskaillaan. Maanantaiaamu tuntuu paljon leppoisammalta, kun sen voi aloittaa porukassa, kuppi kuumaa kädessä. Itseasiassa tästä syystä olen alkanut pitää maanantaita yhtenä viikon hauskimmista päivistä.
Näin loppuviikosta lapset ovat pari päivää päikyssä ja minä teen töitäni täällä kotosalla – ja välillä toki muuallakin. Bloggaaminen työnä herätti monissa tosi paljon ihmetystä, mutta voin kertoa että bloggaamiseen ja kaikkeen sen ympärillä olevaan työhön saisi helposti kulumaan viisikin tai vaikka kaikki seitsemän päivää viikossa. Jenni kirjoitti tosi hyvän jutun ammattibloggaajan päivästä, käykääpä lukaisemassa se täällä.
Lapsilla on sujunut päiväkodissa kaikki ihan mukavasti, Samuel erityisesti on saanut tädeiltä pisteitä hyvästä ruokahalusta ja unenlahjoista. Rebekkaa välillä vähän kiukuttaa hoitoon meneminen, mutta toisaalta häntä kiukuttaa välillä vähän kaikki, se taitaakin kuulua tuohon ikään.
Hei, mitä täällä tapahtuu? Pari hetkeä ennen kuvan ottamista kaikki lapset olivat omissa touhuissaan ja Samuel leikiskeli itsekseen tuolla soivalla kapistuksella. Pian nuo kaksi isompaa huomasivat, että ”hei tuohan näyttää ihan liian kivalta” ja ryntäsivät sieppamaan vekotinta pienen kädestä.
Rebekka luovutti ekana.
Ja sitten Kaapo-kaverikin hellitti. Joku vaikuttaisi vähän tyytyväiseltä? Mutta huomaatteko kaverin käsi on jo liikkeessä :D
Kaapon luona kylässä. Ihanan kekseliäästi Kaapon äiti on tuunannut lastenhuoneen lampun ja kovin suloinen on tuo Ferm Livingin tapettikin. Meillä oli ihan vasta itseasiassa pienet kuvaussessiot Kaapon luona, liittyen isänpäiväkortteihin. Kerron lisää ideasta ja näette lopputuloksenkin myöhemmin täällä blogissa.
Tulevana viikonloppuna me otetaan naapurin mammojen kanssa yhteinen irtiotto, sillä kutsun heidät tänne meidän kotiin istumaan iltaa, ihan kuulkaa ilman lapsia. Menu on laadittu yhdessä ja kaikki ovat innoissaan! Tosi kivaa kerrankin nähdä vain naisten kesken, nauttia ruuasta, juomasta ja hyvästä seurasta, tiedättehän? Jokainen äiti varmasti osaa arvostaa näitäkin hetkiä :) Allekirjoittanut on täällä uusissa hiuksissaan jo ihan juhlatuulella, vaikka pari päivää pitää vielä odotella! Mukavaa torstaita kaikille <3 Jos päätätte lähteä pyörähtämään Koskarissa illalla, niin tulettehan moikkamaan mua Crocs Storeen?
-Maj
No kiitos, tulisin moikkaamaan jos asuisin Tampereella! <3
Kiva kuulla lasten kuulumisia ja ihanaa että sairastelutkin on loppuneet! Mietinkin tuossa yksi päivä, että olisi ihana kuulla näiltä "kotipäiviltä", miten Reben ja Sampan yhteiselo lastenhuoneessa on sujunut?! Meillä siis tulevaisuudessa sama edessä, siis molemmat lapset asustamaan samaan huoneeseen, ja mietin jo nyt mitä siitä oikein tulee.. Eniten kiinnostaisi, miten Sampan päikkärit sujuvat (nukkuuko Rebekkakin niitä vielä/miten saat hänet olemaan hiljaa kun toinen on nukkumassa)?
Moikka! Mä voisin koittaa kirjoitella aiheesta jotain, mutta vastaan silti nyt samantien sun kysymykseen :) Rebekka ei enää nuku päikkäreitä, mutta tosiaan Samuel saattaa reilut parikin tuntia vetäistä unta palloon. Päikkäriaikaan Rebsukka leikkii olkkarissa leluillaan, katselee piirrettyjä, lukee kirjaa tai sitten me maalataan, piirrellään – ja joskus vähän herkutellaan yhdessä jotain tms. Se on mennyt tosi hyvin, vaikka joskus äänenvoimakkuudesta joutuukin muistuttelemaan. Tällä viikolla tytöllä oli oma kaveri kylässä, Samuelin päikkyajan he leikkivät tosi kiltisti (kaikessa hiljaisuudessa) nukkekodilla olkkarin lattialla <3
-Maj
Kiva kun vastasit! Eipä tässä muuta voi kun jatkaa ”shhhh” -linjalla ja toivoa että se jonain päivänä tehoaa (meillä esikoinen vasta 2v) ;) Hieman haasteellista välillä saada vauvaa nukkumaan sisällä, huoh. Mutta kiva olisi kuulla ihan postauksena miten S&R:n huoneessa on elo sujunut! =) Mukavaa viikonloppua teille! =) Niin ja ihana tää blogi, ihan paras! <3
Kyllä Samuelin ilme oli iloinen:) Tosi kiva lampputuunaus ja pirtsakka tapetti.
Joo, Sam oli hiukan onnessaan erävoitosta :)
Toi Fermin tapetti on niin ihana, onneksi ostin aikoinaan emännälle saman kuosin lakanat jotta saa niissä nähdä makeita unia.
Aaaw, ne on varmasti ihanat! :)
Siis onko lapset päivähoidossa bloggaajan työn takia vai oletko palannut jo kosmetologin työhön? Jostain ymmärsin että olisit kosmetologi ammatiltasi.
Ei liity nyt tähän postaukseen mutta mua häiritsee, että kun luen indiedaysin blogeja niin kuvat päivittyvät jälkikäteen tekstin kanssa, eivätkä ne tule suoraan. Joutuu monesti lukemaan ensin tekstit ennen kuin näkee kuvia ollenkaan. Tätä ei tapahdu muiden blogien kohdalla.