Ensi kesänä viisi vuotta täyttävä pieni ystävämme Teppo-koira on asustanut meillä jo neljän vuoden ajan, hän tuli taloon jo ennen lapsia. Tepon kanssa meillä on mennyt kaikki aina tosi hyvin, lapset ja koira ovat sopeutuneet toisiinsa, eikä ystävysten temmellyksissä kenellekään ole sattunut haavereita.
Tepolle on tässä matkan varrella itse asiassa sattunut vain yksi haaveri, mutta se olikin sitten suurempi juttu, koska koiralta oli lähteä näkö. Lue koko tarina täältä – ja tästä pääset lukemaan ”Teppo ja me muut” -jutun, jossa on jatkoa sairaskertomukselle ja samalla vähän esikoisen ja koiran keskinäisestä suhteesta.
Teppo vauvana <3
Muistan olleeni itse viime keväänä aika stressaantunut – ja niin oli myös Teppo. En tiedä pystyykö koira oikeasti aistimaan niin hyvin ihmisen fiilikset, mutta Teppo oksenteli ja voi fyysisesti pahoin, siinä missä minäkin. Koiramme on hyvin sopeutuvainen mutta hän stressaa kovasti automatkoja, mikä ilmenee läähätyksenä, raukka näyttää lähinnä siltä, että olisi saamassa sydärin. Sanoisin, että Teppo on herkkä koira.
Välillä Teppo on ollut sulostuttamassa vanhempieni päiviä Ylivieskassa, siellä Tepolla onkin varsinaiset koiranpäivät. Hän saa ”ainoana lapsena” kaiken huomion, pitkät lenkit ja muutenkin olot on kohdillaan, kun pääsee nukkumaan vanhempieni muhkean parisängyn jalkapäähän. Edellisen kerran kun Teppo oli vähän pidemmän pätkän vanhemmillani, niin he tuumasivat etteivät raaskisi luopua koirasta.
Kaikki läheisemme tietävät, että isäni ei pidä erityisesti koirista, ei sitten minkään kokoisista tai näköisistä, mutta miten onkaan nyt lopulta käynyt? Isäni ylistää Teppoa niin kiltiksi ja älykkääksi koiraksi ja se saa jopa köllötellä sohvalla hänen kainalossaan. En olisi itsekään uskonut, että se voisi koskaan olla mahdollista. Minulla on ollut aikaisemmin kaksi koiraa ja siskollani yksi, eikä mikään näistä koirista päässyt tähän Tepon asemaan.
Tietysti olen itse puolueellinen puhumaan koirastani, mutta kyllä se vaan on fakta, että Teppo on tottelevainen ja älykäs ;) Hän osaa loistavasti peruskäskyistä tärkeimmän eli luoksetulon ja istu-, maahan, anna tassu -komennotkin sujuvat kevyesti. Teppo nukkuu kotonamme omassa pedissään, mutta välillä se koittaa kurkistella sängynlaidalta, että josko pääsisi meidän viereen pehmeän täkin alle kuorsaamaan. Miika on nykyään ihan (turhan) ehdoton tässä asiassa ja pelkkä hänen katseensa riittää Tepon kommennoksi siirtymään omaan sänkyynsä.
Tepon kanssa olemme käyneet alkeiskurssilla, jossa opeteltiin perustottelevaisuutta, muuten olemme itse harjoittaneet sitä kotioloissa. Oikeastaan voisi sanoa, että Tepi on oppinut meidän perheen tavoille kuin itsestään. Alleviivaan vielä, että luoksetulo käsky on se kaikista tärkein käsky, mitä kannattaa teroittaa koiralle kerta toisensa jälkeen, sillä se voi jossain tilanteessa pelastaa jopa koiran hengen.
Rebekalle Teppo on ollut aina tosi tärkeä. Viimeksi kun koira oli hoidossa, niin hän itki useamman kerran ikäväänsä ”Tepon pitää tulla takaisin kotiin”. Hän osaa taitavasti käsitellä jo Teppoa, turhaa häseltämistä välttäen, rauhallisesti ja kunnioittavasti, toisin kuin veljensä… Rebekka heti ilmoittaa minulle, jos Samppa on tekemässä jotain tuhmaa koiralle tai jos poika on muuten vain tihutöissä. Hän myös toruu Samuelia, jos poika häritsee Teppoa ja yrittää kertoa toiselle, että pitää olla hellä; ”Katso pikkuveli, näin sitä saa silittää vain”.
Sanoisin Teppoa myös melko lapsivarmaksi koiraksi, sillä ikävä kyllä pienen lapsen nyrkki on päässyt pureutumaan useamman kerran sen turkkiin, mutta koira vaan väistää ja menee sellaiseen paikkaa, missä se voi olla rauhassa. Sille on osoitettu paikka meidän laumassa siellä alimpana, näin vältytään tilanteilla, jossa koira alkaisi puolustamaan itseään. Myöskaan Teppo ei saa napata lapsilta mitään ruokaa kädestä ja ottaa sen hyvin harkitusti kun lupa on tullut ja herkkupalaa oikeasti tarjotaan sille.
Teppo on tullut meille turkulaiselta kasvattajalta ja se on paperillinen, puhdasrotuinen Chihuahua, mutta onhan se silti ehkä vähän poikkeavan näköinen pitkine jalkoineen. Sen silmätkään eivät ehkä ole niin pullottavat ja kuonossakin on enemmän mittaa, mitä useimmilla chihuilla on. Teppoa ei ole hankittu missään nimessä näyttelykoiraksi vaan se on otettu puhtaasti kaveriksi, rakkaaksi perheenjäseneksi.
Meidän lepakkokoiramme, jolla on hassusti harmaantunut leuka. Hiljainen ja ymmärtävä, huipputyyppi.
Olen joskus kuullut ihmisten sanovan, että heidän chihuahua-rotuiset koiransa eivät kaipaa lenkkeilyä, eivätkä eteenkään kurjalla kelillä suostu ulos ollenkaan. Teppo se on eri maata, se painaa mielellään ulos, tulee siellä sitten vettä tai lunta. Se jaksaa loistavasti pitkätkin hölkkälenkit, käymme yleensä juoksemassa about 7 kilometrin lenkkejä yhdessä ja kyllä se on vaan minä, jolta kunto loppuu ekana.
Vaikka meillä lasten ja pikkukoiran yhteiselo onkin mennyt hienosti, en kuitenkaan välttämättä suosittele chihuahuaa lapsiperheeseen, jossa lapset ovat vielä pieniä. Chihu on kuitenkin niin helposti särkyvä, jopa yksi kohtalokas sohvalta tippuminen saattaa viedä pienemmän yksilön hengen.
On se vaan huikea kaveri tuo Töppö, monien tätä rotua epäilevien sydämet on sulatettu. Voisin itsekin ottaa häneltä oppia monessa asiassa. Toivottavasti pikkuherra pysyy vielä luonamme monet vuodet :”)
-Maj
Ihana Teppo <3 meidän koira-löllykkä on 10-vuotias, arvaapa onko sillä jo harmaa naama! :D
Ihana! On kyllä niin älykäs katse, varsinkin tuossa tokavikassa kuvassa. Ja söpö nimi :)
<3
Heips,
Miten te olette hoitaneet koiran tutustuttamisen vauvaan? Meille on syntymässä helmikuussa esikoinen ja perheeseemme kuuluu pieni Jackrussel uros. Kovasti jännitän koiran suhtautumista pienokaiseen…
Voi miten ihana Teppo-postaus! Ja kun se on niin pikkunen :)
Todella kauniit kuvat!
Voi Teppo! <3 Itselläkin on kaksi chihua (7v. ja 1.v) ja täytyy sanoa, että rotu on vallannut sydämeni täysin. Kaikki lähipiirissäkin ovat rakastuneet meidän Ruusaan ja Lakuun, vaikka monilla olikin aluksi ennakkoluuloja chihuja kohtaan. Siinä vasta ihana ystävä ihmiselle :)
Ihana postaus Teposta! Minun pikku yorkki-Olavilla neljävuotis syndet tänään!
Vitsit miten ihana <3 Sun blogis on noussu yhdeksi mun suosikeista, vaikka elämäntilanne onkin ihan eri kuin itsellä. Tykkään kovasti sun tyylistäsi kirjoitella elämästä näin monipuolisesti ja vielä ihanan pirteillä kuvilla höystettynä. Luen yleensä Magicpoksin viimisenä illalla, voi hyvillä mielin mennä nukkumaan :)
Kiva kirjoitus :) Nuo kääpiörotujen pennut ovat kyllä hellyyttäviä, itsekin jokusen pentueen kasvattanut. Taitanee olla vain hyvä asia tuo Tepon pidempi kuono ja ei niin ulkonevat silmät, aikamoisia terveysriskejä useasti, joten Teppo on onnekas rotunsa edustaja ;) Rapsutukset veijarille.
Voikun teppo on niin sulo! :-) kulkeeko teppo automatkat paksissa vai auton ”sisällä”? meillä nimittäin koira yleensä kulki paksissa ja pysyi sielä rauhallisena kun sai olla yksin omassa rauhassa. Tuo koirien lenkkihalu on hauskan erilaista, meidän koira (suomenlapinkoira) joka on paksuturkkinen juoksi isäni kanssa jopa 20km lenkkejä kesäkuumalla eikä ollut moksiskaan. Muutaman kerran vastaantulijat olivat päivitelleet isällenni, että herranen aika kun raasua tuolla tavalla juoksutetaan, mutta kuten eläinlääkärikin sanoi meille, että koira juoksee/kävelee vaikka hamaan loppuun ja se on ihminen joka ensin kyydistä tippuu :D
Ihana koira. Katoppas tämä http://areena.yle.fi/tv/2038236 kyllä ne koirat on vaan fiksuja
Olisi mielenkiintoista tietää mitä koirat ymmärtävätkään! Joskus joku on sanonut että koita on kuin peili ihmisestä. Se aistii kaikki tunteet. Näin kyllä tuntuu olevan! Meillä kotona staffi :-)
Voi että kun luin tuon toisen vanhan postauksen Teposta ja Rebekasta niin muistui mieleeni, miltä Rebekka näyttikään pienenä. Ja ihan samaa näköä kyllä oli kuin Samuelissakin :) sisarukset kuin ilvekset :)
ihana teppo <3 hieman elämää nähnyt katse tuossa viidennessä kuvassa :D
Hei!
Olette Tepon kanssa harjoitelleet käskyjä, niin olisi mukava tietää tuliko teille jotain uusia käskyjä lasten syntymien myötä? Luin tuon postauksen Teposta ja Repsusta nyt uudelleen ja Teppo tuntuu olevan hyvin samanlainen kuin meidän kääpiökoiramme vauvoja kohtaan; rakastavan vahtivia. Meillä ei vielä omia lapsia ole karvaisten lasten lisäksi, mutta olemme nyt suunnittelemassa vauvan hankintaa, joten siksi olisi ”vauvakäskyistä” kiva tietää.
Kun meillä on ollut kylässä kummilapsiamme, jotka ovat alle vuoden ikäisiä kaikki, ovat koiramme aivan haltioissaan ja haluaisivat koko ajan nuolla ja kyöhnätä vieressä. Jos koiria kieltää koskemasta, ne istuvat sitten lapsen vieressä niin pitkään, että saa koskea:D olemme harjoitelleen mm. ”varovasti” käskyä, jolloin annamme koirien haistella pieniä vauvoja, mutta ei nuolla saati tassuilla koskea. Tälläisistä teillä olevista käskyistä olisi siis kiva tietää:)
olette selvästi todella käyttäneet aikaa Tepon koulutukseen ja ihan kyynel silmässä liikuttuneena luin postauksiasi aiheesta!:>
Ihana Teppo-posti!
Musta on aivan älyttömän ihanaa (ja huojentavaa), että näin näkyvässä blogissa chihu on koira, ei mikään asuste. Se on tärkeä viesti kääpiökoirista, vaikka pahin chihuahuabuumi onkin kaiketi jo laantunut, niin silti edelleen törmää silloin tällöin väärin perustein tehtyyn koirahankintaan ja haitallisen rotukuvan edistämiseen.
Terkkuja!
meidän pienen toy-villakoiran ajomatkoihin löytyi apu eläinlääkärin määräämästä pahoinvointilääkkeestä. Loppui pahaolo ja jännittäminen :) ..kannattaa kokeilla!
-sanna-
Mun faija on samanlainen, että se ei lämpene oikein millekään eläimille. Jostain syystä se kuitenkin loi sellaisen siteen mun chihuun, etten raaskinut tuoda sitä enää kotiin erään lomaviikon jälkeen. Viime kesänä koirani sitten nukkui pois 16-vuotiaana vanhuksena isäni sylissä ja faija hautasi sen takapihalleen…