Isänpäivän viimeisinä tunteina summailin päivän tapahtumat ja tuumasin, että taas on yksi isänpäivä onnellisesti takana päin. Ajatukseni kuitenkin harhailivat päivän sankariin eli isään. Täytyy kyllä sanoa, että mulla ei ole mitään käryä siitä millaista on olla isä. Äidit ja isät ovat erilaisia, äidillä ja lapsella muodostuu jonkilainen suhde jo ennen lapsen syntymää, vauvan kasvaessa äidin mahassa. Tiedän varsin hyvin millaset ovat äidit tunteet ja millaista on olla äiti. Toki meistä jokainen on yksilö ja jokaisella on erilaiset fiilikset äitiydestä, mutta miten se isyyshomma sitten? Voin vähän valaista teitä näin etukäteen, että tuon minun mieheni sanallista arkkua on hyvin vaikea raottaa asian kuin asian suhteen, mutta silti sain jotain irti hänestä tämän asian tiimoilta.
Miikan mielestä hänen elämänsä isoin ja tärkein asia on isyys. Miika on pitkällä pinnalla varustettu, rauhallinen tyyppi ja se myös näkyy hänen tekemisissään lasten kanssa. Hän on mielestään parhaimmillaan kun hän saa lapset keskittymään johonkin pieneen puuhaan, rakentelemaan legopalikoilla tai lueskelemaan kirjaa. Miika on opettanut Viivin aikoinaan pyöräilemään ja tänä kesänä olikin sitten Rebekan vuoro.
Miika jää myös tosi mielellään lasten kanssa kotiin jos minulla on menoa. He saattavat porukalla käydä kaupungilla tms. Yhden kerran ainakin muistan kun he lähtivät extempore sirkukseen, olin vähän kateellinen salaa. Koskaan ei ole tullut sellaista tilannetta, että olisin itse estynyt menemään jonnekin, koska Miika ei pärjää tai halua olla yksinään lasten kanssa. Minua ei ole koskaan soitettu hätiin, täällä kotona on aina pärjätty loistavasti, kuulemma joskus jopa paremmin, kun en ole välissä ”säätämässä”.
Miika kokee, että isyyden myötä elämä muuttuu hyvin erilaiseksi, vaikka lasten kanssa voikin touhuta melkein mitä vain. Vastuu painaa, elämään tulee tietynlainen rytmi ja ainakin näin pienten lasten kanssa oma vapaa-aika on myös enemmän kortilla. Ystäviä ja kavereita tulee nähtyä hänen mielestään liian harvoin. Miika kokee, että lasten myötä elämään on tullut paljon iloa, töistä on mukava tulla kotiin kun kaksi kiljukaulaa juoksee tömistellen vastaan. Väsymyksen taso on hänen kohdallaan myös noussut ihan eri asteikolle kuin mitä ennen lapsia. Isyys tuntuu raskaammalta, kun kärsii kroonisesta unenpuutteesta, jos saisi nukkua yöt hyvin, niin lapsiperheen arkitouhutkin sujuisivat jouhevammin.
Miikan mielestä isyys ei erityisemmin herkistä, vaan ”lasten touhuja katsellessa tulee ennemminkin aina hyvälle fiilikselle”. Tässä tunneasiassa me ollaankin sitten kuin yö ja päivä. Omaa ”vastasyntynyttä tyyppiä” hänestä on aina ollut erityisen liikuttavaa katsella, ”sellainen onneton rääpäle, jonka silmät näyttävät kuuluvan maailman viisaimmalle, mutta ei silti pärjää ilman toisten apua kahdeksaantoista vuoteen…”
Hän toivoisi isänä itselleen vielä vaan pidempää pinnaa, kärsivällisyyttä ja hermoja. Äänen korottaminen ja hermostuminen harmittaa aina jälkeenpäin – sehän on joka tilanteessa kuitenkin ihan turhaa.
”Isompina he saavat tehdä elämässään mitä itse haluavat, kunhan ovat onnellisia – eivätkä vanhana kadu mitä tuli tehtyä tai ainakaan sitä mitä jäi tekemättä”
Vähäpuheinen, pitkähermoinen, järkevä, ei-niin-tunteella-ajatteleva ja parhaansa yrittävä, sellainen se meidän iskä on. Tarvitsen häntä tasapainottamaan niin aallonhuippujani kuin niitä pohjiakin. Hän muistuttaa minulle, että vaikka tänään väsyttää, kaikki menee pieleen ja koko perhe-elämä on hanurista niin huomenna luultavasti aurinko paistaa taas – ainakin minun kohdallani se menee juuri näin.
Meidän perheessä molemmat vanhemmat osallistuvat kaikkeen, toki kumpikin tekee mielellään lasten kanssa sellaisia asioita, jotka tuntuvat itselle mukavilta ja minkä taitaa parhaiten. Isän lukemana iltasatu on jännittävämpi ja äidin keittämä puuro maistuu paremmalta, mutta toisena päivänä asia voikin olla jo päinvastoin.
Allekirjoittanut ihailee lastensa isän pitkää pinnaa, jättää pyöräilyharjoitukset mielellään jatkossakin hänelle ja tyytyväisenä vastaa edelleenkin vaatehankinnoista mielivaltaisesti. Ja tunteilee kahden edestä.
-Maj
Postauksen kuvat on viime viikonlopulta.
Heips,
olen pikkuhiljaa alkanut seurailemaan blogiasi ja pakko sanoa, että sulle on kyllä annettu kirjoittamisen lahja. Mistä tahansa kirjoitatkin, saat lukijan tuntemaan sisällään jotain. Usein hymyilen lukiessani blogiasi.
Oli taas ihan huippu kirjoitus ja pidän tyylistäsi myös siksi, että se on jollain tavalla arkinen ja siihen on helppo samaistua (vaikka itselläni ei olekaan vielä lapsia, haaveissa kylläkin). Jatka samaan malliin Maj! Olet saanut yhden uuden vakkari seuraajan blogiisi.
Voi, isot kiitokset kauniista sanoistasi. Wautsi! Tervetuloa lueskelemaan Magicpoksia :”)
Eka kommentti nyt siirtymisen jälkeen tänne Oliviaan. Meikä täällä itkeä tihrustaa ;) Meillä taitaa Maj olla aika sammanlaiset miehet :D Teksti nimittäin kuvailee juuri sammanlaista isiä joka asuu täällä, maailman parasta miestä. Muistetaan Maj olla joka päivä kiitollisia ja onnellisia ja rakastaa näitä meidän miehiä/isiä. On valitettavasti paljon lapsia joiden isät eivät kuulu tähän kategoriaan, paljon naisia joilla ei ole tällaista miestä… Oli kyllä niin ihana teksti, pitää näyttää miehelle illalla! Kiitos Maj!
No olihan se jo sitten aikakin, Kaisu! Ei vaan, kiva kun jaksoit jättää viestiä, olen itse niin surkea kommentoimaan, vaikka teksti olisikin hyvä/koskettava/puhutteleva :D Kiitos siis itsellesi!
Ihana kirjoitus ja suloset kuvat!
Jei!
Olipas ihana postaus. :)
t. http://cloudberryslife.blogspot.fi/
Kiitokset Hilla :)
Kiva kirjoitus ja täytyy minunkin todeta, että samanlaista sortimenttia on minunkin mieheni:)
Nyt hän on ottanut asiakseen raahautua milloin minnekin kivaan paikkaan tai vain pihaleikkeihin kolmen vanhimman kanssa, että saamme pikkuvauvan kanssa ottaa hiljaisuudessa pienet päiväunet. Lapset ovat tietenkin ihan innoissaan, isi ei ole ihan niin tiukkis kuin äiti:D (ja ostaa herkkuja PALJON helpommin!) Usein pahin iltavilli on juuri isällä…
Vapaa-aikaa kuntosalille/lenkille tms. löytyy kummallekin vanhemmalle tasapuolisesti, se on tärkeää myös. Minun lapsilla on kyllä kans ihan huippu isukki<3
http://mamainprogess.blogspot.fi/
Tuollaiset rauhalliset puolisot ovat ihan aarteita tuulella käyvän toisen puoliskon rinnalla! …Väitän oman kokemuksen perusteella.
Jos ehdit, olisi muuten tosi hauskaa nähdä, millaisia mekkoaarteita omastasi tai R:n kaapista löytyy:
http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/2013/11/11/mekkohaaste/
Apua, mun kaapista löytyy ehkä maximissaan kaksi oikeasti kivaa mekkoa, Rebekalla taitaa olla enemmän valinnanvaraa :)
Oikeasti? Sinulla on niin kivoja asukokonaisuuksia, että ajattelin vaatekaapissa piilottelevan myös mekkoihanuuksia. ;)
Jotenkin on enemmän ja enemmän viimeaikoina tullut kommentoitua tänne, vaikka yleensä harvoin blogeihin joita luen niin kommentoin! Tämä postaus vain oli niin ihanasti kirjoitettu! ja niinihän se elämä menee, on niitä aallonhuippuja ja pohjia… mutta toisen kanssa kun ne jakaa niin ne eivät niin syviltä ne pohjat vaikuta, ja huiput taas tuntuvat vieläkin korkeimmilta kun ne jakaa! Ihana perhe sulla ja nöyrä asenne elämään ja asioihin, pidän siitä!
Ah sun mies näyttää ihan Sons Of Anarchyn Jaxilta <3 Ihana postaus!
Hei.Kyselen taannoisen ripsiseerumi-postauksen perään?? Oliko tulokset mitkä?
Moikka! Se oli ID:n kampanja, niin mun osalta toista osaa siihen ei tullut. Lopputulokset olivat ihan jees, ripset tuuhenivat ja etenkin alaripsissä muutoksen näki helposti. Pitäisi taas muistaa alkaa käyttämään sitä seerumia…
Ääh ihana postaus! Tuli oikein tippa linssiin miten ihana isä sun mies on! :) toivon hirmuisesti et joskus toi oma aviomieheni tsemppais ja olis läsnä poikamme elämässä! Oon niin kateellinen niille joiden miehet pärjää noin hienosti!
Teillä on kyllä niin syötävän suloiset lapset että! :)
Aivan ihana kirjoitus <3
Vakaa ja turvallinen kallio, rauhoittaja, ongelmien aukiselittäjä; näillä minäkin omien lasteni isää kuvailisin. Meillä mies on ehkä vähän puheliaampi, mutta muuten taitaa löytyä nuo kaikki kirjoittamasi piirteet. Ja itsestä nuo, mitkä sinulta :D
Kuulostaa ihan joltain mitä mun äiti sanois meidän isistä :) Molemmat on maailman parhaita vanhempia.. Mitä nyt välillä vähän hulluja :P