Multa on kysytty aika monesti miten oikeastaan ehdin tekemään ”kaiken”. Miten saan vuorokauden tunnit riittämään? Noh, äidiksi tuleminen lisää tehoja kovasti, oppii tekemään montaakin asiaa yhtäaikaa, itseasiassa siivouskin hoituu niin vauhdilla, että sen jälkeen puolet tavaroista on hukassa.
Tänään olin lasten kanssa kerhossa, se tarkoittaa ripeää aamua. Silmät auki saatuani meillä oli jo kiire, mutta tunti ja vartti heräämisen jälkeen olimmekin jo pihalla. Kaikki kolme täysissä pukeissa ja itselläni oli ripsiväritkin laitettuna, mutta koti jäikin sitten täydellisen kaaoksen valtaan.
Kerhosta tulemme kotiin vauhdilla puolen päivän tienoilla, ensin syödään ja sen jälkeen perheen pienin ottaa päikkärit. Koirakin pitää päästää ulos. Sen jälkeen kun on kerhossa leikittänyt ja touhunnut sen muutaman tunnin ajan, maanitellut pukemaan, kieltänyt tuhat kertaa tekemästä sitä – tai tätä, työntänyt rattaat autotalliin parkkiin, laittanut kotona ruuan pöytään, jonka jälkeen lopulta saanut toisen päikkäreille ja laittanut toiselle piirretyt päälle, niin pääkopassa ei tunnu liikkuvan mitään. Tekee lähinnä mieli tehdä itselle tyynylinnoitus sänkyyn ja kaivaa maailman suurin jäätelöannos jostain pakastimen syövereistä itselle palkinnoksi.
No, nyt olen siinä hetkessä, viisi minuuttia sitten täällä hiljeni. Tässä tilassa on hyvä istua koneelle bloggaamaan, hehe! Oikeasti pitäisi käydä pyykkivuoren kimppuun, raivata keittiö, silittää pyykit ja laittaa toiset kuivumaan. Listaa voisi jatkaa varmaan loputtomiin, sillä pitää tehdä sitä – ja tätä, kaikkea tosi tärkeää.
Miksi tulinkaan jakamaan tämän tänne blogiin? Siksi kun ajattelin vastata siihen kysymykseen, että kuinka ehdin? En ehdikään. En tosiaankaan ehtisi tehdä meikkitutoriaaleja ja muita juttuja jos lapset eivät kävisi sitä paria päivää viikossa hoidossa. En ehtisi hoitamaan niitä työhommia, joita ette blogissa näe. Nyt etenkin kun toinen lapsi ei nuku enää päiväunia niin aikaa tuntuu olevan vielä vähemmän. En pystyisi elämään totaalisen kaaoksen keskellä ja ne pyykitkin on vain pakko pestä.
Nyt tosiaan pääni on tyhjempi kuin viikkoihin ja tällä hetkellä ehkä mielikin on normaalia mustempi, siihen varmasti auttaa, että teen seuraaville asioille seuraavaksi jotakin…
Vai keskittyisinkö ideoimaan juttuja, siirtyisin sohvalle pötköttelemään jäätelökupin kanssa ja katsomaan piirrettyjä tyttäreni kanssa. Toivotaan, että ehtisin tekemään molemmat ;)
Huomenna palailen lasten jouluisten vaatesettien ja korttikuvausten merkeissä asiaan!
-Maj
Kummasti sitä aikaa vaan riittää kun priorisoi;)
Mulla on 3 lasta kotona, yksi eskarissa, mammalomalla kun en ole (nyt siis olen:)) teen töitä kotoa käsin ja ehin jopa salille/lenkille. Talouskin yleensä hoituu ja eineksiä ei tarvitse porukan syödä (vaikka ei siinä mitään pahaa olisikaan!).
Aikaa taas ei riitä kahvittelemaan kamujen kanssa kuin muutaman viikon välein, leffat ja teatteri ovat myös paitsiossa. Olisi kiva revetä tuohonkin toimintaan vähän useammin:) Mutta tykkään elämästä näin!
http://mamainprogess.blogspot.fi/
No sehän on tärkeintä, että olet itse tyytyväinen :) Varmasti jos jossain vaiheessa alat tuntemaan kovaa kaipuuta omiin menoihin, vaikkapa juuri teatteri-iltaan tms. niin eiköhän sekin sitten järjesty?
No tällä hetkellä teen ainakin juuri niitä juttuja, joita haluan:) Vähemmän tärkeät voin lykätä odottamaan. Vauva on reilun kuukauden, ei tässä vielä kovin pitkän raaski olla poissa kotoa:D
Tutun kuulosta Maj! Ja kun tuon eka kommentin luki niin kait me Mai sit ei olla niitä hyviä priorisoimaan :D
Mutta viis siitä! Mä olen päättänyt että tätä elämää mä en suorita vaan elän! Ja silloin se sisältää PALJON mukavaa ja vähän pakkoja ;)
Mukavia asioitahan sit vaan on TOSI paljon että niistä pitää vaan valita ;)
Joo, mut kannattaa aina muistaa, että asioissa on monta puolta :) Yleensä aikaa on aina sellaisille asioille, joita itse pitää tärkeimpinä vai mitä?
Kukaan ei jaksa aina.
Minulla on joskus kaaos vaikkei lapsia olekkaan pyörimässä jaloissa.
Toisinaan taas kaikki sujuu itsetään.
Jep! Niinhän se on :)
Saanko kysyä, mitä ovat ne muut työsi, jotka eivät kuulu blogiisi?
Saat toki, kirjoitin kai näin; ”työt, jotka eivät varsinaisesti blogissani näy”. Ammattikseen bloggaamiseen liittyy paljon asioita, niistä toki näkyvimmät ovat kuvat ja teksti = blogipostaukset, kommentteihin vastaaminen, sosiaalisen median päivitys (instagram & facebook) Esimerkiksi ihan pelkän asupostauksen tekemiseen saattaa kulua 2-3 tuntiakin.
Lisäksi hommaan kuuluu paljon sitä ”näkymätöntä työtä” kuten kuvausten valmisteluta ja kuvien käsittelyä. Yhteistyöt sovitaan ja suunnittellaan tietysti etukäteen ja niiden tiimoilta voi olla tapaamisia, usein onkin.
Meillä Olivialaisilla on myös mahtava mahdollisuus kouluttautua ja osallistunkin mahdollisuuksien mukaan koulutuspäiville. Olivian tiimoilta kaikki asiakkaiden tapaamiset, koulutukset ja palaverit ovat Helsingissä, jos osallistun niin minulla menee käytännössä koko 8 tuntia, jollei enemmänkin. Lisäksi saan kutsuja erilaisiin tilaisuuksiin, joissa kuitenkin ikävä kyllä harvemmin pääsen käymään. Sellaista :)
Vinkkivitonen: meillä ei silitetä kun ehkä kerta vuoteen. Kuivaan kaikki paidat/puserot, myös miehen kauluspaidat suoraan henkareissa. Näin ollen ne ovat suoria kuivuessaan.
Tuo silitys-juttu on yksinkertaisesti iskostettu mun päähän pienestä saakka… :D
Eikö teidän perheessä ole kuitenkin isäkin, kai hänelläkin jotain velvollisuuksia on kodin ylläpitämisessä, siivouksissa, pyykkihuolloissa ynnä muissa. Eri asia jos olisit ”vain kotona”, mutta kun tätä blogin kirjoitusta työksi kutsut niin periaatteessahan olette siinä samassa ”asemassa” vaikka miehesi olisikin töissä fyysisesti muualla kuin kotona koneen ääressä. Kyllähän sä saat passata elämäs loppuun saakka jos siihen lähdet. Ja ehtiminen ja jaksaminen on aina henkilökohtainen asia ja jokainen jaksaa tavallaan, ei siitä kannata ottaa paineita. Kalastajan vaimo ei koskaan koe tarpeelliseksi korostaa sitä kuinka blogi on työtä ja vie niiiin älyttömästi aikaa. Hänellä sentään on täysipäiväinen työ, jumppatunnit ja usein hän hoitaa lapsiakin yksin miehen työn vuoksi ja blogi on laadultaan ja kuviltaan aivan mieletön. Mut ei meistä kaikista oo sellaseen, ei sit millään :D
Tässä perheessä nämä kodinhoito-asiat hoidetaan meidän tavalla, en koe että passaisin miestäni. Siinä olen kanssani samaa mieltä siitä, että jaksaminen & ehtiminen on sillä tavalla henkilökohtainen asia, itseään ei kannata verrata toisiin – sillä eihän tämä ole mikään kilpailu vai mitä? Johanna on kyllä mieletön nainen <3
Blogi kertoo vain murto-osan elämästä. Jos Maj kirjoittaa jonkin aikaa muusta kuin perhe-elämästä, ihmiset kuvittelevat, että elämä on niin ihanaa kiiltokuvamaista pintaliitoa ja mihin lapset + mies on jäänyt. Sitten jos Maj kertoo rehellisesti miltä tuntuu, lukijat älähtävät miten sekin on turhaa valitusta :D
Tsemppiä!
nämä vertailut muihin voi jättää niin omaan arvoonsa, kunhan kuuntelee vain itseään ja keskittyy omaan jaksamiseen, kuten varmasti tiedätkin :)
Toivoisin postausta teidän päivärytmistä, siis silloin kun lapset ovat kotona. Milloin heräätte, mitä sitten, päikkärit jne. ihan ”kellotettuna” :)
Meillä syntyy pian toinen pikkuinen ja esikoinen on nyt 2v, olisi kiva kuulla miten teillä lähti elämä sujumaan vauvan tultua taloon.
Myös lasten nukkumistottumuksista olisi kiva lukea:)
Pitää koittaa kellottaa joku päivä tekemisemme :) Päivän aikana ehtii tapahtumaan paljon kaikenlaista, joten täytyy varmaan laittaa kellonajat paperille, hihi!
Ihanan kuuloista, että muillakin on samanlaista… Joskus tuntuu, että mites se voi tää talo näyttää tältä, vaikka olisi päivän kotona :D
Ahh, miten ihanan normaalia! Kiitos tästä!<3 t.Siivoushullukotiäiti
Eikös sitä sanotakin, että pienten lasten äitien vuorokaudessa on 26 tuntia..?:) jollain ihmeen tavalla iltaisin koti kuitenkin näyttää ihan suht siistiltä ja ne ”pakolliset” kotihommatkin tulee hoidettua, vaikka jaloissa pyörii kaksi tuholaista. Kuten sanoit, äitiys todellakin tekee tehokkaaksi!
Ps. Toivottavasti valitsit jäätelön ja piirretyt ;)
Oma pedanttius vähenee vuosi vuodelta; 7 v. sitten en ikinä lähtenyt kotoa petaamatta sänkyä, nyt petaan vain vkoloppuisin – jos silloinkaan. (sänkyä pitää kuulemma tuulettaa ;)) Myös silityksestä luovuin n. puoli vuotta sitten… En vain ehdi, en sitten millään :. Telkkaria en ehdi katsoa, mutta blogeja luen ennen nukkumaanmenoa :)
nim. Vaimo yhdelle, äiti kahdelle, esimies 20:lle
Heh, vaatekasat ja tiskivuoret vaan niin kuuluvat tähän lapsiperhe-elämään – näyttävät tosin noin lähikuvina paremmilta kuin vastaavat omassa kodissa ;). Minkäkin lähden nyt koneen äärestä katsomaan joko vauva herää ja poimin matkalla leluja, sukkia yms parempiin paikkoihin. Kivaa päivää!
http://www.pikkuplaneetta.com