Olen niiin pitkään halunnut mennä testaamaan Ravinteli Huberia ja viime viikolla sovittiin sitten lounastreffit sinne tutun kanssa. Olin niin innoissani, koska kaikki ovat kehuneet paikkaa kovasti. Paikka oli ulkonäkönsä puolestanikin mieleeni, simppeli ja kaunis sisustus. Huberissa tarjoillaan lounasta tiistaista perjantaihin klo. 11-14.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERALounaslistalla oli kaksi salaattivaihtoehtoa, liha- ja lohisalaatti (14-15 e). Me molemmat kaverini kanssa päädyttiin lohisalaattiin. En tiedä missä kohtaa meni pieleen, mutta meille tuli ihan yllärinä, että lohi olikin vain voimakkaasti suolattu, niin siis raakaa. Salaatin raaka-aineet olivat toki tuoreita ja laadukkaita, mutta annos oli pienehkö ja sitä jäi vähän lautaselle, ei vaan maistunut. Tällä kertaa taisin vaan valita väärin.

Taidan  mennä testaamaan Huberia toisen kerran sitten illalliselle!  Oletteko te käyneet safkaamassa Huberissa? Mitä tilasitte, oliko hyvää?

-Maj

Tämän blogin kirjoittaminen on minulle niin antoisaa, bloggaaminen on kaikista intohimoisin harrastukseni ikinä ja siitä on tullut myös työtäni. Olen ahkerasti kirjoitellut lähestulkoon viisi vuotta. Kohtaamiset teidän fiksujen naisten kanssa muistuttaa mua siitä, että siellä ruutujen takana on aivan uskomattoman mahtavia tyyppejä. Olen saanut elämääni paljon blogin kautta upeita mahdollisuuksia, olen päässyt paikkoihin ja tilaisuuksiin, saanut kokemuksia, jotka eivät olisi mahdollisia ilman tätä. Olen saanut todellisia ystäviä ja kavereita – toisista bloggajista, myös lukijoista. Te tapaamani ihanat naiset olette varmasti huomannut, etten ole kovinkaan itsevarma supertyyppi, päinvastoin. Kirjoitan tätä blogia juuri teille, tietenkin äidin & itseni lisäksi ;) Se miten paljon hyviä tyyppejä siellä jossain on pääsee oikeasti joskus unohtumaan kurtistaessani kulmiani vauva.fi:n keskusteluille. Olenkohan muistanut tarpeeksi kiittää teitä? Olette tehneet yhdestä unelmastani totta.

Lueskelin vanhoja postauksia, kurkistelin kommenttiboksiin ja luin teidän jättämiänne viestejä. Niitä tärkeitä viestejä, joissa kerroitte ymmärtävänne mistä kirjoitan, niitä missä kannustatte jatkamaan tätä kirjoittamista – liikutuin lueskellessani niitä kauniita sanoja, voimaannuttavia kommentteja. Olen rättiväsyneenä saanut tsempattua itseäni kun joku teistä kertonut kommenttiboksissa ymmärtävänsä ja olevansa ihan yhtä puhki, kuin minäkin. Mietin miten voisin kiittää teitä enemmän, miten voin olla niin surkea etten saa vastattua viesteihinne? Kai tiedätte silti, että luen jokaisen, ajatuksella? Miksi edes ikinä takerrun mihinkään negatiiviseen viestiin kun saan niin paljon hyvää?

Outo on kyllä tuo ihmisluonto. Toiselle sitä on niin helppoa muuten sanoa, että ”äähh, älä välitä vaan sivuuta tuo hölmö juttu” mutta ne parit ilkeät rivit, minuun tai perheeseeni kohdistuva ikävä arvostelu tai loukkaavat sanat saattavat jäädä kummittelemaan mieleeni pitkäksikin aikaa. Mitä enemmän tätä ikää ja kokemusta näistä jutuista tulee, sen fiksummin sitä osaa ”ottaa” asiat, myös kritiikin. Toki kritiikki ja haukkuminen on eri asia. Kuten on sanottu, kaikkia et voi vaan mitenkään miellyttää, eikä se ole tarpeen. En silti kiellä, etteikö julkinen arvostelu kovettaisi minua ja tottakai mm. näin iso lukijamäärä vaikuttaa siihen mistä kirjoitan, pyrin olemaan teksteissäni avoin ja rehellinen – mutta niin paljon on vaan jätettävä blogin ulkopuolelle. Ymmärrätte varmasti tämänkin, en oikeastaan halua edes epäillä, ettette ymmärtäisi.

Koitetaan muistaa, että tämä blogitouhottaminen – se jos mikä ei ole niin vakavaa, joten suoristan kurtistuneen otsani, koitan tehdä parhaani kirjoittamalla teille kiinnostavia juttuja lueskeltavaksi ja otan tulevan vastaan vielä entistäkin rennommin <3

Maailman suurin kiitos teille,

Maj

1 2 3 4 5 20