Eksyin tutkiskelemaan yhden kenkälaatikon sisältöä ja mitäs sieltä löytyikään… Vauvamuistoja ja kuvia! Vauvantuoksu tuli nenääni kun selailin kuvia lapsistani kun he olivat ihan pieniä ja löytyipäs sieltä seasta muutama otos meistä vanhemmistakin. Miten äkkiä kaikki unohtuu? Olivatko ne oikeasti noin pieniä? Muistan kirkkaasti monia ihania hetkiä ja fiiliksiä, etenkin sen ylitsepursuavan ylpeyden ja onnellisuuden tunteen kun minusta itsestäni tuli äiti 24-vuotiaana.

 

pienenä1Kipristelevistä ruttuvarpaista saa nauttia vain niin pienen hetken.

 

pienena3Minä…

 

pienena2olin myös pieni. Ja pyöreä. Kuulemma kovin ihana ja hirmuisen itkuinen. 

 

pienena4Rebekka 2010. Siinä me oltiin, vaaleanpunaisessa kuplassa.

 

pienena5Ihan tosiko, melkein kaukosäätimen kokoinen? En kestä!

 

pienena6Viivikin on tainnut vähän kasvaa tästä kuvasta, Rebekka tiukkasi minulta pitkään, että ”kuka minua pitää tässä sylissä?” – Viivihän se siinä. EIKÄ, ku toi joka pitää sylissä, ei Viivi näytä tuolta, ei se ole Viivi. Hoho, Itsehän neiti onkin tismalleen samannäköinen kuin tuo kuvan pieni käärö.

 

pienena7Sitten syntyi Samuel 2012. Hän oli niin ruttuinen rakas, mutta nenä oli kyllä mahtavan kokoinen :D Samuel vaan nukkui – ja joka hetki kuulostelin, että koskas se koliikki-itku alkaa, mutta ei se onneksi sitten alkanut ollenkaan.

 

pienena8pienena9Samppa pelaili jo viikon ikäisenä sujuvasti Fifaa ja katseli futista telkkarista. Nappiksetkin oli jo ostettu ennen syntymää. Toistaiseksi autot ja pyörä kiinnostaa enemmän kuin pallo tai sen potkiminen.

 

pienena10Oiskohan näistä kuvista vierähtänyt aikaa about 34-vuotta! Näyttää ihan 1-vuotiaalta Samuelilta, mutta parraton Miikahan se siinä :D

Kuvia katsellessani minulle tuli lämmin ja ihana fiilis – aika se vaan kultaa ne karmeimmatkin vauva-ajan muistot! Katkaisen samantien huhut mahdolllisesta perheenlisäyksestä, tällä nykyisellä, loistavalla ja etenkin erittäin riittävällä kokoonpanolla mennään. Eilen naapurintäti ehdotti, että ottaisimme Tepolle koirakamun? Pyörittelin silmiäni ja totesin, että meillä on ihan riittävästi nyt henkilöstöä, ei kiitos, ei edes kultakalaa.

Mutta niin… Me kaikki ollaan joskus oltu pieniä tuhisijoita, kirmaavia riiviöitä ja muutenkin ihania pieniä hölmöläisiä. Kannattaa pitää se mielessä kun bussissa kiukutteleva tenava ärsyttää, sillä se olisit aivan hyvin voinut olla joskus sinä itse. Vauvat ovat niin ihania – ja vain vauvoja niin vähän aikaa. <3

-Maj

 

0 Comments

  1. Inkkarit 25.5.2014

    Voi miten ihana juttu?

    Vastaa
    • Maj 26.5.2014

      Kiitos :)

      Vastaa
  2. melia 25.5.2014

    <3

    Vastaa
    • Maj 26.5.2014

      Sydämiä sinnekin :)

      Vastaa
  3. Alisa 25.5.2014

    Voi, tulipa ihan haikea mieli tästä! Tosiaan, vauva-aikaa kestää niin hirmuisen vähän, pitäisi muistaa arvostaa joka hetkeä! <3

    Mistä olette saaneet tilattua noin kivan näköisiä kuvia? Siis tarkoitan sellaisia, mihin on saanut jätettyä nuo valkoiset reunat. Vai oliko jollakin kuvatulostimella tulostettu? Tosi kivan näköisiä nimittäin :)

    Vastaa
    • Maj 26.5.2014

      Valkoreunaiset kuvat on teetetty Tampereella, sellaisessa paikassa kuin Foto & Studio Jukka Mäkinen :)

      Vastaa
  4. es 25.5.2014

    Niin kultaisen näköisiä vauvoja!

    Vastaa
    • Maj 26.5.2014

      Vauvat ovat vaan niin ihania :)

      Vastaa
  5. Mä en oo oikein uskaltanut edes sanoa ääneen miten tyytyväinen ja hyvin nukkuva meidän vauva on ja odotan kans vaan sitä koliikin alkua – ei tollaisia nimittäin ole olemassakaan <3 vauvat on kyllä niin mahtavia, never say never…

    Vastaa
    • Maj 26.5.2014

      Nii-iin, mutta tällä hetkellä henkilöstöä on riittävästi, mutta tilanteet elää… :D :D No joo, aika sen näyttää sitten.

      Vastaa
  6. Milla 25.5.2014

    <3

    Vastaa
  7. Emmi L. 29.5.2014

    Teidän miesväki on kyllä ihan samannäköiset keskenään :) Mä oon kanssa lapsuuskuvissa ihan mun isän näköinen!

    Emmi L.
    http://happyfeetingblogi.blogspot.com

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *