Cocoliinilla oli blogissaan postaus, jossa hän paljasti viisi sellaista asiaa itsestään, mitä hän kuvitteli, että blogin lukijat eivät ehkä tienneet hänestä. Vastaavia juttuja on usein pyörinyt blogeissa, mutta jostain syystä tartuin tähän ja tein saman perässä, ihan ilman mitään haasteita. Silti vähän salaa haluaisin kuulla muutaman salaisen faktan myös Kaisalta, Lilalta, Mintulta ja Hertalta ;)
1. Olen pakkomielteinen, jos onnistun kadottamaan jonkun tavaran. Keskeytän kaiken tekemiseni ja aloitan etsinnät, vaikka en tarvitsisikaan tavaraa juuri sillä hetkellä tai vaikka hukkunut tavara olisi arvoton. Käännän vaikka jokaisen kaapin nurin ja pakotan perheenjäsenet mukaan etsintöihin. Soitan äidille tai esim. anopille, että onko hukassa oleva tavara heidän kotonaan tai ovatko he mahdollisesti nähneet sitä, on se sitten kaukosäädin, villasukat tai aurinkorasva. En saa moneen päivään mielenrauhaa typerältä kadonneelta esineeltä, jos käy niin ikävästi, että en löydä sitä laajoista etsinnöistäni huolimatta. Ja kyllä, saatan tiedustella jopa lähikaupasta mahdollisia havaintoja. Pienenä nukuin punaisen nahkalompakkoni kanssa (siellä oli papan kuva) ja sain iha jäätävän slaagin, jos en tiennyt koko ajan lompakon sijaintia.
2. Menen melkeinpä aina meidän perheestä viimeisenä nukkumaan, paitsi jos olen nukahtanut sohvalle vahingossa tai simahtanut mahdollisesti istualleen tietokoneen ääreen.
3. Olen vaihtelevasti aamuisin joko räjähdysherkkä tai superpuhelias. Koskaan ei voi tietää.
4. Puhun äitini kanssa joka päivä puhelimessa, pahimmassa parhaimmassa tapauksessa puheluita saattaa kertyä joku viisikin päivässä. Yhden hyvän ystäväni kanssa on sama juttu, tuntuu tosi oudolta, jos en kuule hänestä, no miltei joka päivä. Raportoitavaa riittää aina. Toisaalta minulla on paljon ystäviä, jotka ovat ihan älyttömän tärkeitä, mutta silti voi mennä monta viikkoa, ettei me olla missään yhteydessä.
5. Rakastan valokuvien katselemista. Olen se tyyppi joka mielellään selaa toistenkin (vaikka jopa tuntemattoman) hääalbumit ja lapsuuden kuva-albumit läpi. Kerrankin bongasin ystäväni albumista hänen pikkusiskon mielettömän hyvännäköisen ex-poikaystävän, josta en tiennyt mitään! HA:D Peruspokkarilla huolimattomasti näpsityt maisemakuvat etelänlomalta ovat ehkä vähän tylsiä, etenkin jos niitä on 1000 samanlaista putkeen :D Rakastan valokuvia, eikä niiden katselu kyllästytä yhtään. Ihmiset, tutut tai tuntemattomat ja heidän tarinansa kiinnostavat minua suunnattomasti. Ihmisten kuvaaminen on myös ehdottomasti mielekkäintä itsellenikin.
6. BONUS! Ihmisiä alkaa aina naurattamaan kun he kuulevat minun toisen etunimeni ja he kysyvät välittämästi, että ”niin mikä se oli?” Koskaan en myöskään ole tavannut ketään jolla olisi ihan sama nimi.
Tuliko mitään yllätyksiä tai löytyikö yhtäläisyyksiä?
-Maj
Haha, toi nimijuttu, muistan sen sun passista meidän Nycin matkalta :D
P.S. On kova ikävä <3 halipuss
Ihania :D Mutta nythän se toinen etunimi täytyy tietenkin kuulla. :D
Niin mikä sun toinen nimi sit on?
No nythän siis alkoi todellakin kiinnostamaan se sun toinen nimi!? =D
mä olen jostain lukenut sun toisen nimen. en muista mainitsitko siitä joskus,vai oonko vaan stalkannu googlesta….hui
Joo ,kaikki muut kohdat unohtui kun jäin miettii tota nimeä
heei ei noin saa tehdä:D pakko sun on nyt kertoa se nimi!!:D
Heeei nyt sun pitää kertoa se toinen nimi!;) Ja voin niiiiiin samaistua tuohon kolmoseen!
Hei mulla on ihan sama juttu toisen nimeni kanssa! En oo ikinä kuullut et kenelläkään ois täsmälleen sama kuin mulla ja se aiheuttaa aina huvittuneisuutta ja välittömän ”MIKä?” -huudahduksen. :D
En ole ikinä tiennyt, että nukuit sen lompakon päällä
Kiitti:) Taidankin yhdistää tämän toiseen fakta haasteeseen, joka on tekeillä..On siis ollut n. 2 kuukautta :DD
Mäkin puhun äidin kanssa lähes päivittäin puhelimessa! Varsinkin jos mulla on pienikin flunssa tai muu vaiva, niin pakko heti hakee sympatiat äidiltä:)
–
Rakastan myös valokuvien katselua, haluan aina uppoutua kuvien maailmaan ja tarkastella kuvia, kuvan taustoja ja henkilöitä, esineitä… Paperikuvien katselu on kaikista mieluisinta.
Siis apua nyt on pakko kommentoida! Mä jaan tuon ensimmäisen kohdan pakkomielteen sun kanssa ihan 100% ja kaikki mun lähellä vihaa sitä pakkomiellettä, koska tytön kadonnutta sukkaa todellakin etsitään (kaikki ja soitan siskon apuun, jos on pakko) vaikka kello 01.00 yöllä jos mä niin haluan! Se on itsellekkin vähän ärsyttävää ja nyt itseasiassa just muistin yhden mun lempparin kynän olevan kateissa – etsintähommiin siis! Kauniita unia! :D
Sullahan on söpö toka nimi! Omani on myös hyvin erikoinen, ensireaktiot on myös ihmisillä ”Anteeksi mikä?”
Heh, piti googlettaa ja aika helposti löytää koko nimesi. Piti kyllä laittaa naama kiinni näyttöön ja lukea tarkasti mikä tuo on :-D Mutta tosi kiva nimi, ei ainakaan mitenkään nolo. Olisi kiva kuulla tarina tuon nimen takana :-)
Jaan osittain ton 1. kohdan pakkomielteen. Mulla se on vaan niin, että jos mua vaivaa joku asia (nimi, näyttelijä, fakta… jne), mun on PAKKO selvittää se. Ihan sama montako tuntia siihen menee. Pohjanoteeraus tässä saattaa olla kun yritin etsiä joskus KOLME TUNTIA yhtä hymiöö mitä mesen kulta-aikana käytin paljon… En löytänyt. Mua vaivaa se edelleen. :D
Onneks mulla on ihan hyvä muisti, niin muistan jotain pieniä osasia jostain ja niitä yhdistämällä on helpompi vaikka googlettaa. Musta on tullu ihan hemmetin hyvä googlettaja tässä vuosien varrella!
Ei oo todellista, 1-5 kuulostaa minulta (paitsi ystäviä ei oikein ole semmoisia joiden kanssa soittelen) :) Ihan kiva tietää että en ole ainoa, joka soittaa äidilleen monta kertaa päivässä ja juoruilee ummet ja lammet :D
Tosi monta samaa juttua kun mulla ja muut kyllä tunnistinkin, mutta en myöskään tuota lompakkojuttua!
Mieheni on AIVAN samanlainen tuon 1. kohdan suhteen. Ja voi että, kun se osaa olla ärsyttävää! :D Etsinnät aloitetaan, vaikka tavara olisi kuinka turha ja vaikka keskellä muuttoa tai yötä. Menee aivan kuuroille korville mutinat siitä, että se tavara tulee kyllä esiin ihan itsestään, turha sitä pakastepusiinsulkijaa on nyt etsiä tuntitolkulla, vaikka se olisikin paras laatuaan…
Toisaalta arvostan tuossa piirteessä sitä, että se kertoo, ettei eletä kertakäyttökulttuuria ja mieheni sanoin ”haeta vain kaupasta uutta tilalle”… :D