Meillä on ollut tapana aina säännöllisen epäsäännöllisesti kokoontua naapuruston mammojen kanssa istumaan yhdessä iltaa. Edellisen kerran tapasimme pelkästään naisten kesken viime kesänä babyshowereiden merkeissä. Tosi paljonhan me ollaan tekemisissä arjessa, palloillaan puistossa ja touhutaan milloin mitäkin lasten kanssa, mutta tarpeeseen tulee myös nämä iltamat, milloin syödään, juodaan ja jutellaan ihan rauhassa. Lasten saamisen jälkeen sitä osaa muuten eritavalla arvostaa sitä ”rauhassa tekemistä” eli luksusta on kun saa tehdä tavallisia asioida kaikessa rauhassa eli käydä suihkussa, katsoa telkkaria tai siivota.
Tällä kertaa (eli eilen) mammojen ”terapiasauna” lämpeni ystäväni Emmin luona, jäimme melkein kaikki yöksikin. Pöytä notkui herkuista, mutta allekirjoittaneella taisi olla niin kova nälkä, että kameraa ei siinä kohtaa kiinnostanut kaivaa esille, ehkä toisaalta: parempi niin :)
”Sinun arkesi on lastesi lapsuus”
Mielestäni on erittäin tärkeää huolehtia arjen pyörittäjästä, eli omasta itsestään. Kun sinulla itselläsi on homma suhteellisen hanskassa, voivat kaikki voi paremmin. Kun sinä jaksat, niin pystyt huolehtimaan muistakin. Itselleni tärkeimpiä juttuja vauva- ja pikkulapsiarjessa on ollut juuri ystävät ja vertaistuki. Olen onnekkaassa tilanteessa, että meillä on tämä pieni ja tiivis äitiporukka, joilta voi pyytää apua tai vinkkejä kiperissä tilanteissa. Meidän porukastamme löytyy aina tyyppejä, jotka ovat valmiita kuuntelemaan – ja mikä parasta he asuvat lähellä, ihan naapurissa. Konkreettinen apukin siis on hädän sattuessa heti saatavilla- Tärkeää on myös, että mammakamuille ei tarvitse selittellä turhia, sillä he tietävät paljolti, että missä mennään, koska heillä itsellään on niin samanlainen elämäntilanne meneillään.
Niin paljon kaikkea tähän muutamaan vuoteen on mahtunut, porukkaan on syntynyt uusia tyyppejä, on saatu työpaikkoja, opiskeltu, tehty remontteja, aloitettu ja lopetettu äitiyslomia. On ollut vaikeuksia, mutta toisaalta myös voittoja. Oman poikani sairastuttua nämä ihmiset olivat myös siinä. Kotiin päästyämme naapurista kiikutettiin Samuelille itse ommeltu supermiehen viitta, S-mies eli supermies. Pieni ele sai kieltämättä silmäni kostumaan.
Kiitos niin paljon teille rakkaat.
-Maj