Tyttäreni on ollut lähiaikoina erityisen dramaattinen, eikä siltä voi kukaan perheenjäsenistä säästyä. Hermot venyy – ja paukkuu, yritän pitää mielessä, että tämäkin on varmasti vaan ohimenevä vaihe, toki osa on luonnettakin. Ilmoilla saatta olla mustasukkaisuuttakin, sillä Samueliin ollaan sairastumisen jälkeen kuitenkin kiinnitetty niin paljon huomiota pakostakin.
Eilinen päivä oli vähän, no suoraansanottuna katastrofi, ikävä kyllä tämäkin päivä alkoi myös vähän takkuisesti tytön osalta. Ajateltiin miehen kanssa vähän keskustella uusiksi se, että miten meidän kannattaisi toimia, kun Reben kanssa tulee niitä ”tilanteita”.
Nyt kuitenkin nämä rannalla otetut kuvat hymyilyttää, kun hän on niin kovin taiteellisen ja synkän oloinen, hän poseraa tuossa ekassa kuvassakin kuin mikäkin Björk (se islantilainen laulaja). Tomera ja temperamentinen tyttönen hän on, ei ole yhtään ainakaan isäänsä tullut, vaan muistuttaa allekirjoittaneen luonnetta enemmänkin.
Fiilistelen vieläkin matkaa, ja biitsikuvia, kunpa voisin olla jotenkin edes puoliksi yhtä huolettomalla meiningillä kotonakin. Lupaan käydä kuvia urakalla läpi, seuraavissa postauksissa kerron sitten matkustamisesta lasten kanssa ja itse lomakohteesta, etenkin lapsiperheiden näkökulmasta.
-Maj
aaaaaa voi mitä kuvia<3
Kiitos muru <3
Ihania kuvia!! :) Sä näytät niin terveeltä ja hyvinvoivalta (verrattuna niihin aikoihin kun olit hoikkaakin hoikempi) Tämä kommentti on siis tarkoitettu puhtaasti positiiviseksi, jos joku sitä epäilee. Aurinkoisia syyspäiviä sinne teille! Lomakuvia on varmasti mukava selailla syysiltoina :)
Moikka Anna!
En mä koskaan ole ollut mielestäni mitenkään sairaalloisella tavalla laiha. Itse pidän kropastani kun se on vähän sporttisempi, mutta nyt on sellainen tilanne, että urheilulle ei ole kertakaikkiaan löytynyt aikaa :)
Luin juuri yhdestä kasvatusoppaasta että kaikki lapsen oikut, raivot ja temput ovat vaan lapsen tapa kysyä vanhemmiltaan uudelleen ja uudeelleen ”rakastatko minua”, tämä sai minut muistamaan että rakkauttahan ja haleja se lapsi tarvii myös (ja varsinkin) silloin kun kiukuttelee.. Tsemppiä teille! T. Kahden pienen tytön äiti (joista toinen kiukuttelee aikas usein ;)
Moi E!
No ihan totta, niin mäkin ajattelen, rakkautta, mutta myös niitä rajoja tarvitaan. Kaikkea käytöstä ei tarvitse kuitenkaan sietää, eikä aina auta vaan halia, tai homma lähtee lapasesta, siis mun mielestä näin!