Muistelen vuotta 2014, tästä pääset lukemaan ensimmäisen osan. 

Heinäkuuheina1 heina2 heina3 heina4 heina5 heina6 heina7 heina8 heina9 heina10 heina11 heina12 heina13 heina14 OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAheina17Heinäkuu oli koko vuoden paras kuukausi. Olimme niin onnellisia ja niii-iin lomalla. Heti kuukauden alussa kävimme risteilyllä perheen ja isovanhempien kanssa, tulimme Tukholmasta takaisin muhkea shoppailusalis mukanamme. Olin Summer Up -festareilla, näin pitkästä aikaa vanhaa ystävääni Jarnoa. Suoraan festareilta matkani jatkui lasten ja Miikan kanssa mökille – ja mökiltä suoraan kohti Turkua. Kävimme kotona lähinnä vain pyörähtämässä, pesemässä vähän pyykkiä, tekemässä eväitä ja pakkaamassa uudet kamat laukkuihin.

Turku on ihana kesäkaupunki, teimme tukikohdastamme visiitit myös Jukujukumaahan ja Ruissaloon. Fiilistelimme kesäiltaa jokilautalla ja chillasimme jäähdytettyä skumppaa nautiskellen Hennan perheen upealla takapihalla. Turun reissun jälkeen oli pakko päästä heti Yyteriin, nappasimme kyytiin myös Rebekan Thaimaasta käymässä olleen kummisedän ja hänen avovaimonsa. Tammerfestejen jälkeen lähdimme rentoutumaan pohjanmaalle kotiini. Pakkasimme eväät mukaan ja ajelimme kiireettömästi, huolettomin fiiliksin kotiseutuja kohti. Ylivieskassa lapset polskuttelivat kaatosateessakin puhallettavassa altaassa. Uiskentelimme jokirannassa, mutta vietimme myös yhden hellepäivän meren rannalla. Kalajoen hiekkadyyneillä törmäsimme sattumalta serkkuihini ja söimme maailman parhaat pehmikset legendaarisella jätskikikkarilla.

Ylivieskasta kotiuduttuamme jatkoimme rantsuilua lähibiitseillä ja olimme lähinnä tekemättä mitään. Elämä oli rannalla, polskuttelimme ja nautimme aamusta iltaan auringosta, mukana oli tietysti aina eväskori täynnä sapuskaa, se oli mahtavaa se. Heinäkuu piti sisällään ikimuistoisia reissuja ja päiviä, lasten riemua, aurinkorasvaa ja nihkeitä eväitä. Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna kutsuin ystäväni kasaan, kun vietin syntymäpäiviäni Tampereen kattojen yllä. Siihen oli hyvä päättää helteinen, ihana ja onnellinen heinäkuu.

 

Elokuuelo1elo7elo8Processed with VSCOcam with c1 preset elo10 elo4 elo3 elo2 elo11 Processed with VSCOcam with b5 presetmyson1treenivaatteet-nike-zeropoint-hmElokuun ensimmäisenä päivänä istuin Marusekissa syömässä sushia Sapen synttäreiden kunniaksi. Siitä se sitten lähti, kuukausi starttasi Blockfesteillä, joihin minä ja kourallinen ihania blogityttöjä saimme kutsun YleX:ltä. Kiitos upeista järjestelyistä vielä Pepille, olet upea. Blockefest-viikonloppu oli ihan huikea, sain tutustua Saraan, Janniin, Ainoon, Mariannaan ja muihin tyttöihin paremmin. Keikoista paras oli tietysti Karri-Koiran ja Ruudolfin setti, mutta kyllä Snoop Dogg tuli myös hyvänä kakkosena :D

Helteet jatkuivat elokuussa, ehditiin vielä rannalle moneen otteeseen. Emmin ja lasten kanssa teimme kesän viimeisen reissun Yyteriin, se oli maaginen päivä. Illalla kun olimme tekemässä kotiinlähtöä, taivas tummeni. Kaikki oli jotenkin vaaleanpunaista ja kaunista. Olimme janoisia, ilma oli uskomattoman hiostava, se tiesi ukkosta.  Takaisin ajellessa lapset nukahtivat takapenkille ja me olimme mietteliäinä Emmin kanssa. Haikein mielin hyvästelin kulunutta kesää. Kaikki oli mennyt niin ihanasti, kunnes koitti elokuun 15. päivä ja Samuel sairastui.

En voi edes kirjoittaa tätä itkemättä, mutta teen parhaani. Kävimme ensin perjantaina pojan korkean kuumeen takia päivystyksessä, mutta meidät lähetettiin kotiin. Lauantaina Samuelin kunto kuitenkin huononi ja silloin siirrytiinkin päivystyksen kautta ripeästi lastenosastolle, jossa koin tähänastisen elämäni rankimmat päivät. Pari päivää meni, että Samuelin tila vaan huononi, verikokeita tehtiin ja punasoluja siirrettiin, mutta siitä ei ollut oikein apua. Pojan veri pakeni elimistöstä. Jäin tietysti sairaalaan Samuelin kanssa, äitini ja isäni olivat juuri lähteneet tuolloin ajelemaan Tampereelta Ylivieskaan. Isä kertoi, että kotona äiti vain käveli ympyrää ja itki. He lähtivät ajamaan samantien takaisin, ilmoittivat vain töihin, että heitä tarvitaan luonamme nyt enemmän kuin koskaan.

Epätietoisuus ja odottaminen on hirveää. Sitä vaan pelkää pahinta. Verikokeita ja virtsanäytteitä otetiin neljän tunnin välein. Yksi toisensa jälkeen vaihtoehtoja suljettiin pois, kunnes sitten selvisi, että hän sairastaa harvinaista verisairautta. Sairaus on hänen elimistössään, se ei tartu, se voi olla oireeton, mutta se voi aiheuttaa samat oireet uudelleen, eikä lääkärit voi varmaksi sanoa, mitä sen kanssa tulee tapahtumaan. Sairauden kanssa voi kuitenkin elää ja siihen on lääke, jota ei silti välttämättä tarvitse syödä koko ajan. Kirjoitin koko blogihistoriani raskaimman kirjoitukseni.

Tässä kohtaa oma palettini oli aika sekaisin, asiat ja arvot menivät tavallaan uusiksi. Toivoin voivani ottaa koko typerän sairauden itselleni. Juoksin ja itkin. Samuel pääsi kotiin ja hänen tilanteensa rauhoittui, seuraavat kolme kuukautta hän oli infektioriskin takia kanssani kotona. Osallistuin ensimmäiselle puolimaratonilleni, juoksin ja itkin sielläkin. Ilman ystäväni Emmin kannustamista ja tukea en varmasti olisi ikinä lähtenyt…

Ajattelin pieniä potilaita ja sitä kaikkea mitä heidän perheensä käy läpi – ja tunsin juoksemisen olevan kevyttä siihen verrattuna. Miika toi lapset maratonreitin varrelle, kalpeakasvoinen pieni rakas poikani vilkutti ja kannusti minua ylpeänä. Itkin taas, miten sitä voikaan olla samaan aikaan niin onnellinen ja pohjattoman surullinen?

-Maj

ps. Kirjoitan vielä loppuvuoden (syys-joulukuu) muistelmat erikseen.

 

 

0 Comments

  1. Jennie 13.1.2015

    Niin kauniita kuvia ja hetkiä. Se on jännä kun lukee näitä blogipostauksia niin muistaa omastakin menneestä vuodesta juttuja.. ”Tätä postausta luin sillon kun ajeltiin kesäloma reissulta kotiin jne.”
    Yyterissä vietetyn päivän kuvissa on jotain todella kaunista. Ja loppua kohden tuli itku.. Niin herkästi ja sydäntä särkevästi kirjoitit pienen poikasi sairaudesta. Paljon voimia edelleen ja ihanaa vuotta 2015 koko teidän perheelle.

    Vastaa
    • Maj 13.1.2015

      Tuota en tullutkaan itse ajatelleeksi, aika siistiä! Kiitos niin paljon viestistäsi :)

      Vastaa
  2. retromoderni 13.1.2015

    Ihania kesäskuvia!

    Vastaa
    • Maj 13.1.2015

      Kesäkuviin sitä palaa niin mielellään aina vaan uudelleen ja uudelleen… Hassua, että onnistunut kesä määrittää vähän niinkuin koko vuoden.

      Vastaa
  3. Mummu 13.1.2015

    Lueskelin tätä kauan, oli niin ihana muistella kesää. Lopuksi itku tuli ja Samppaa kova ikävä. Suuri halaus teille.

    Vastaa
    • Maj 13.1.2015

      <3 sieltä se kesä taas hiljalleen on tulossa, ehkäpä otetaan joku varaslähtö lämpimään jo toukokuussa? ;)

      Vastaa
  4. Huh, ihailin ensin ihania heinäkuukuvia ja haikailin kesän perään, sitten jäin sanattomaksi, kurkkua kuristaa lukijallakin. Voi apua, minkä painajaisen olette joutuneetkaan kokemaan! Ihanaa, että pieni poikasi voi nyt hyvin. <3

    Vastaa
  5. Henna 13.1.2015

    Rakkaat <3

    Vastaa
  6. Emmi L. 13.1.2015

    Itku meinas tulla tosta Samuelin jutusta. Mä sain itse oman diagnoosini perinnöllisestä parantumattomasta sairaudesta viime kesänä ja kipuilen sen kanssa ihan järjettömästi, juuri siitä syystä, että koko elämä muuttui. Mä haluaisin ajatella Samuelin kohdalla, että on toisaalta onni, että poika oppii elämään pienestä pitäen sairautensa kanssa ja kasvamaan siihen. Tää saattaa kuulostaa tosi tökeröltä, mutta yritän tarkoittaa sitä, että mulle oli ainakin tosi rankkaa luopua siitä normaalin elämän ideaalista. Mieluummin olisin elänyt koko elämäni tietämättäni huolettomasta ja normaalista elämästä ilman sairautta.

    Emmi L.
    http://happyfeetingblogi.blogspot.com

    Vastaa
  7. Kevät 14.1.2015

    Sun blogi on niin ihana. Tavallaan perus arkea ja kivoja juttuja mutta silti niin kiinnostava ja mielenkiintoinen. Erityisesti kuvat ovat parasta antia ja tekevät hyvälle mielelle. Samuelin tarina oli todella koskettava, ja onneksi pahin on nyt takana. Hassua on myös, että jotkut juttusi tuntuvat kuin olisin itse ne ajatellut myös lapsemme ovat melkein saman ikäiset ja koin viime heinä- elokuussa samanlaisia tunteita kuin sinä Samuelin sairastettu kun kuopuksemme menetti tajun ja pyörtyi ihan yllättäen ja siitä koitui useampi sairaala reissu mutta onneksi sillä kertaa selvisimme säikähdyksellä. Ihanaa vuoden jatkoa, ja ihania hetkiä teille ja ja mukavia postauksia odotellessa :)

    Vastaa
  8. Katja 14.1.2015

    Ihana kertaus, kesäkuvat ja rusketus…. <3 Toi sairastaminen on kamalaa, onneksi saitte tietoa sairaudesta. Tsemppiä teille kovasti asian kanssa!

    Vastaa
  9. melia 14.1.2015

    Sama täälläkin, kurkkua alkoi kuristaa kesäkuvien jälkeen! Kattelin kesäkuvia, että aah rusketus ja se lämpö. Ajatuksena pian se on taas täällä ja sitten tuli teksti Samuelista. Veti heti sanattomaksi ja kesäkin unohtui. Onneksi kaikki on nyt hyvin <3

    Vastaa
  10. Martina 14.1.2015

    Voi Samuel<3 täälläkään ei pystytty lukemaan postausta ilman kyyneliä, onneksi kaikki on nyt hyvin!! Halaus koko perheelle<3

    Vastaa
  11. Sara. 19.1.2015

    Voi Maj, mä niin tiedän mitä olet kokenut tuon Samuelin sairauden kanssa. Ajatella, että meidän Fionn oli sairastuessaan hismalleen saman ikäinen kuin Samppa. Häneltä lippui tyystin punasolujen tuottaminen. En ikinä unohda sitä hetkeä yksityisen lääkärin vastaaotolla, kun lääkäri sanoi että pojalla ei todennäköisesti ole leukemiaa, mutta hän on todella, todella sairas. Suorinta tietä lastenklinikalle ja poika ei saa enää ottaa itse askeltakaan.
    Niin nopeasti ei ole kyllä elämä vilahtanut silmien ohitse. Kaikkien vanhempien painajainen.
    Onneksi verensiirtojen avulla pojan tilanne saatiin kohenemaan melko pian, mutta vieläkin saatan unohtua itku kurkussa miettimään, mitä jos en olisi tajunnut viedä häntä hoitoon?

    Ja sitten kun koitti se vihoviimeisen kontrollin päivä olin vain niin pohjattoman surullinen kaikkien niiden lasten ja vanhempien puolesta, ketkä eivät pääse kotiin.

    No juu, sori avautuminen. Herkisti tämä minutkin todenteolla ❤️

    Vastaa
    • Sara. 19.1.2015

      Ah kauheita typoja, tismalleen ja loppui siis.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *