Meidän pihaan kantautui yksi päivä jätskiauton tunnarimusa ja se olikin menoa sitten, muksut juoksivat edellä ja isäntä perässä. Kun me pienenä kuultiin, että jäätelöauto alkaa kiertelemään Ylivieskassakin, niin olin aivan innoissani. Mielessäni ajattelin sellaisen linja-autoon rakennetun, pienen värikkään kioskimaisen puodin, josta saisi ostaa irtojätskiä. Kuvitelmissani valikoin siihen autosta ostettuun tötterööni lisukkeet sadoista eri strösseli- ja kastikevaihtoehdoista. Kun totuus selvisi, oli pettymys suuri, sillä sieltä saikin vain isoja laatikoita tavallisia jätskejä, joita äiti ja isä eivät erityisemmin halunneet meille ostaa. Ostettiin me toki sieltä jätskiä pari kertaa, koska kaikki muutkin ostivat.
Silti jätskiautolta kantautuva tuttu pimputus riemastutti näin pitkän tauon jälkeen. Jee, jätskiä, toffeeveneitä, pakko saada. Miika osti kuitenkin kuningatarveneitä, koska ne ovat laktoosittomia ja niitä Samuelkin voi syödä. Se venejätski oli lapsena valtava – ja niin se oli meidänkin lastenkin mielestä, kumpikaan ei jaksanut syödä venettään loppuun. Kuitenkin jostain kumman syystä laatikko sisältöineen hävisi meidän pakastimesta parissa päivässä.
Ostan kyllä itselleni ensi kerralla (salaa) toffeeveneitä, maistuukohan ne vielä samalta kuin silloin lapsena? Ihan tosi, en ehtinyt syödä yhtään kunigatarvenettä, paitsi lasten jämät – eli kuinkahan monta Miika ehti niitä vetämään?
Nyt kun aloin miettimään, niin kyllä tuo jädeauton Tunnusmusa on muuttunut, eiks vaan? Kävittekö te pienenä asioimassa jätskiautolla? Lempparijätski?
-Maj
Mää muistan ku pienenä aina juostiin jätskiauton pysäkille tinkaamaan ilmaisjätskiä tai vaan ihastelemaan ku jotkut perheet ostivat jätskiä. Joskus se vakkarimyyjä oli laittanu kerran sulaneet paketit oottelemaan että sai jakaa meille ilmaseksi, voi niitä aikoja! :D Meijän lempparit oli taikurijätskit, joita sai n.40kpl:n säkeissä :D
Herranjumala toi Rebe on kasvanut! Ihan neiti jo todella söpö vaikka isansa naköinen onkin. :)
Jätskiautoa pyörittää nyt eri firma ja siks tunnarikin on eri
Voi jätskiauto. Muistoja tulvi heti mieleen.
Ehkä mieleenpainuvin tapaus oli se, kun kersana olin koko päivän odottanut jätskiautoa saapuvaksi. Olin saanut vanhemmiltani roimasti sillä kertaa rahaa, että voin ostaa isomman lastin odottamaan pakkaseen.
Kun ne maagiset ensimmäiset pimputukset rupes soimaan, kipitin kiireellä eteiseen ja juoksin jätskiautoa kohti. Kuitenkin visiitti oli jostain syystä sillä kertaa todella lyhyt ja kun olin saavuttamassa autoa se starttasikin ja lähti kaasuttamaan pois.
Jäin siihen seteliä heiluttelemaan ja juoksin jätskiauton perässä valehtelematta jonkun 2-3 km ennenkuin se pysähtyi. Muistan elävästi kun kuski sanoi ensimmäisenä että ”mietinkin että kauanko jaksat perässä juosta”. Eli hän oli nähnyt tilanteen mutta siltikin kaasutti karkuun.
No harmitus unohtui kun sain ostettua kasan jäätelöä ja lompsin takaisin kotiin tuhoten matkalla varmaan ainakin 3 jäätelöä.
Meilla taalla Kanadassa on just sellanen varikas pieni kioski- jaateloauto, ja onhan se lasten unelma!:) kiertaa asutusalueet ja uimarannat paivisin, kuumien paivien pelastus!
Hihii, voi kyllä tuli asioitua pienenä usein Jätskiautolla ja usein oli ostoksena juuri nuo kuningatarveneet! Lempparein oli kuitenkin sellainen banaani-suklaa- jäätelö, joka oli tyyliin pellen tms. muotoinen – pyöreä pää ja kaulassa rusetti, ja nenänä oli pinkki purkkapallo :)
Ääääks, ihan tulee oma lapsuus -70 luvulta mieleen, että ovat hyviä jätskejä :)