Arvelin, että viime tiistai jäi tämän kesän viimeiseksi hellepäiväksi, mutta saapas nähdä… Otettiin ilo irti aurinkoisesta päivästä, pakattiin kaikki tarpeellinen, kuten päivän safkat ja lelut pussukoihin ja suunnattiin ystävien kanssa rantsuun, piiitkästä aikaa. Tämän kesän lupsakat, rantsussa vietetyt päivät ovat yhden käden sormilla laskettavissa.

Vitsit, että oli jotenkin niin huoletonta ja ihanaa. Kun Miika pääsi töistä, niin miehet katsoivat lapsikatraan perään ja me lähdimme ystäväni Emmin kanssa kipittämään vielä reilun kympin hölkkälenkki. Oltiin molemmat ihan lopussa kun juostiin viimeisiä kilometrejä, vaikka Sports Tracker ilmoitti, että vauhti ei olisi pitänyt ainakaan päätä huimata. Helle ja nestevajaus varmasti osa syynä siihen, että lenkin loppupuolella jalka ei oikein meinannut nousta toivuttuun tahtiin.

Pussukat ja nyssykät, kuuluvat rantsupäivään. Ja tietty skidien Crocsit.

Samuel ja pari viileää venlaa.

S-mies otti todella lunkisti, hän viihtyi veden rajassa omien leikkiensä parissa koko päivän.

Ja siis prinsessathan eivät käytä kellukkeita – ja prinsessat sitä ja tätä, huh. Ilmeisesti jossain vaiheessa prinsessat kumminkin olivat mutakylvyn tarpeessa.

Lenkin jälkeen voittajafiiliksillä jäähdyttelemässä. Voi meikämutseja, ollaanhan me nyt vähän noloja, mutta hei, EI HAITTAA.

Päivä kääntyi jo iltaan, kun meidän hikinen, ehkä vähän myös väsähtänyt, mutta onnellinen porukka poistui rannalta. Voi kesä, miksi vasta nyt?

-Maj