Otsikosta tulee mieleen ihana tyttöjen hemmotteluviikonloppu, mutta ihan sellaisesta ei tällä kertaa ollut kysymys. Olin itseasiassa jo torstaista asti Helsingissä työasioiden puitteissa. Toki meidän aikatauluihin mahtui myös hemmotelua, vaikka oltiinkin Idan kanssa pitkät päivät töissä messuilla. Hotellilla ehdittiin käydä vain kääntymässä ja tietysti nukkumassa. Hotelli Indigo Helsinki – Boulevard on niin kovin ihana, yövyin siellä viimeksi elokuussa Tyylihaaste-kuvausten ajan. Hotellilla on paljon merkitystä, sillä miten ihana onkaan pitkän päivän jälkeen tulla sellaiseen paikkaan, jossa on kotoisa fiilis, palvelu pelaa ja sänky on pehmeä? Laadukas aamiainen olisi houkutellut viipyilemään pöydän ääressä pidempäänkin.

Hemmoteluahan se oli kun messumeininkien jälkeen heittäydyttiin Idan kanssa hetkeksi sängylle höpöttelemään ja somettelemaan, ennen kuin lähdettiin metsästämään illallispaikkaa. Hektisen päivän spekulointi & nollaus yhdessä ystävän kanssa on ihan parasta. Idan kanssa on kiva tehdä töitä. Päädyttiin muuten Lungbergiin syömään Lohiburgereita. Tipahdimme molemmat ihan täysin kun eräs herrasmies tuli vahingoissa naistenhuoneeseen, huomasin tyypin hämmästyksen, joten sanoin hänelle, että ei tässä ole mitään hätää. Tämän kuultuaan miekkonen asteli peremmälle ja hoki monta kertaa itselleen ”tervetuloa, tervetuloa”. Meidän nauru raikasi Helsingin pimeillä kaduilla tallustellessamme käsikynkkää takaisin hotellille. Lauantaina olimme dinnerillä Sandrossa yhdessä meidän messutiimin kanssa, ai vitsit miten hyvää safkaa, tuokaa pliis Sandro Tampereellekin.

Idan kanssa on hyvä olla. Arvostan sellaista luonnollista ystävyyttä, tiedättekös? Kun toisen seurassa voi olla täysin oma itsensä, on ok myös olla ihan hiljaa, tuntematta oloansa kiusaantuneeksi. Ida on sellainen ystävä, joka täydentää lauseeni, tietää jo pelkästä epämääräisestä katseesta, että mitä tarkoitan. Aloitin kertomaan yhtä mulle tapahtunutta juttua, jolla viittasin erään kirjan tapahtumaan, ehdin ehkä sanoa tyyliin ”se siinä oudossa paikassa” – ja hän automaattisesti lausui kirjan nimen, mitä ihmettä? Ida tietää kulmien kohautuksesta, että mitä pitää vastata, kun tarjoilija kysyy, että otatteko pullon vai lasilliset viiniä.

Idalla on kaikki aina tallessa ja mulla vastaavasti hukassa. Ida ajattelee hyvin rationaallisesti, hänellä on selvät sävelet asioiden suhteen – mä kun taas, no olen vain vähän erilainen. On meillä jotain yhteistäkin, toimimme nimittäin samalla rytmillä, yleensä ottaen tehokkaasti. Jos olemme myöhässä, niin se johtuu minusta.

Me vietetään ihan jo työnkin puolesta aikaa todella paljon yhdessä, toisinaan pelkään, mitä ystävyydelle käy? Voiko toiseen yhtäkkiä kyllästyä? Me oltiin viikko yhdessä 24 tuntia päivässä reissussa ja mitään ongelmia ei ilmaantunut. Loman jälkeen ei tarvinnut pitää juurikaan hengähdystaukoa toisesta. Tuntuu, että tuo reipas pieni nainen on ollut aina elämässäni ja joutuisin pahaan pulaan, jos hän häviäisi johonkin.

Hotellissa oleminen on aina jotenkin niin ihanaa. Sitä pääsee hetkeksi irti omista arkirutiineistaan ja toki niihin on myös kiva palata pienen tauon jälkeen. Hotelli Indigo Helsinki – Boulevard tarjosi meille yösijan – ja kiitos kun hoidit tämänkin, Ida. <3

-Maj

0 Comments

  1. :D :D 21.10.2015

    Mukavaa, että on tuollainen huolehtiva ystävä. Isosisko. Sielunsisko :) Mutta oletko ajatellut asiaa sen ”sielunsiskon” näkökulmasta? Onko hänestä kivaa koko ajan huolehtia siitä, että toisella on kaikki hyvin, tavarat järjestyksessä, että tämä muistaa tehdä jotain tai olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan? Itse katkaisin yli 20 vuotta kestäneen ystävyyden siihen, että tämmöinen ystäväni, 38-vuotias, oli juuri tällainen täysin perässävedettävä, epäitsenäinen tyyppi. Sen näki vasta näin aikuisiällä, ja se avuttomuus kaiken suhteen alkoi pidemmän päälle tympimään oikein kunnolla. En oikein enää viitsinyt huolehtia miltei nelikymppisestä naisesta, huolehdinhann jo omien lasteni asioista.

    Kannattaa miettiä.

    Vastaa
    • ida365 21.10.2015

      Herranen aika mikä kommentti – taas. Hävettää ihan hulluna sun puolesta, sillä tiedän että juuri sinun ip-osoitteestasi ei tule muuta kuin negatiivisia, katkeria, solvaavia ja haukkuvia kommentteja. Kritiikkisi ei ole koskaan ollut rakentavaa. En ymmärrä mitkä ovat tarkoitusperäsi, pahan mielen aiheuttaminen ja yleinen negatiivisen ilmapiirin lietsominen?

      Minusta on surullista että väänsit näin nätisti kirjoitetusta postauksesta noin ilkeän kommentin. Olin tosi otettu tästä tekstistä, tuli sellainen olo että tallennan tämän kirjanmerkkeihin ja luen sellaisena päivänä, kun tuntuu että olen surkea eikä mikään onnistu. Ystävän kauniit sanat takuulla lohduttaisivat silloin.

      Maj on mulle ihan älyttömän rakas ystävä, enkä koe että mulla olisi aina kaikki hanskassa; kyllä me vuorotellen pidetään toisistamme huolta, just sen hetken elämäntilanteen mukaan. Maj on kaukana epäitsenäisestä ja huolehdittavasta – eikä ystävän auttaminen ole minulle ikinä taakka, kun kyseessä on tavallinen arki ja tavalliset arkiset teot. Tässä ei todella ole kyse mistään perässävetämisestä, kuten varmaan tiedät itsekin.

      Luulen että Maj ei suhtaudu kommentointiisi yhtä ärsyyntyen, hänen on täytynyt kymmenien tylyjen kommenttien jälkeen jo tottua tyyliisi, mutta minä ihmettelen suuresti. Miten ihmeessä jaksat tuhlata aikaasi näin negatiivisiin kommentteihin, joista tämä ei edes ollut pahimmasta päästä?

      Vastaa
  2. Anne 21.10.2015

    Ihana teksti ystävyydestä! Kuvaamaasi ystävyyttä on harvassa. Sellaista vilpitöntä, välittävää.. Kauniisti osasit pukea sen sanoiksi!

    Vastaa
  3. Leila Saloniemi 22.10.2015

    Paljettijakku ja kynähame

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *