Samuel nukahti eilen mun syliin. En voinut vaihtaa asentoa sohvalla tai yleensäkään liikkua siitä mihinkään, kun tyyppi tuhisi niin sikeästi ja onnellisen näköisenä. Hän on jo niin iso poika, että tosi harvinaistahan tuollainen syliin nukahtaminen on – ja sitäpaitsi, olinhan siinä pakotettu itsekin ottamaan tunnin tai pari chillisti, samalla kun toimin toisen tyynynä ja patjana. Illan hämärtyessä katselin häntä ja silittelin poskille karkaavia suortuvia. Toivoin, että hän olisi onnellinen – ja että hän ei vielä pitkään aikaan kasvaisi mieheksi.

Tänä aamuna mun vanhemmat tulivat hakemaan Samppaa Stadin reissulle, myöhemmin heillä on suunnitelmissa vielä mennä porukalla Tampereen asunnolle yöksi. Ihan intona poika pakkasi reppunsa, lähtien ylpeänä ja iloisesti matkaan, sunnuntaina nähdään sitten äiti, heihei. Kotona on nyt sitten vähän rauhallisempaa pari päivää. Suunnitelmissani on chillata, kuntoilla ja juoda pari lasia valkkaria. No okei, ehkä syödäkin täytyy – ja toivon, että Ida tulisi tänään yökyläilemään <3

Siinä ne tallustelevat kohti autoa yhdessä, meikän mutsi eli mummo ja Samuel. En kestä, että poika on jo niin iso. <3

-Maj