Olen varmaan joskus aikaisemminkin tunnustanut olevani sokerikoukussa, yhtään päivää ei kulu, etteikö mieleni tekisi jotain makeaa. Kahvia en voi juoda käytännössä ilman pientä makeaa herkkua ollenkaan. Aina se vaan on mielessä, sokeri siis. Makean himoon kelpuutan suklaan ja kaikenlaisten karkkien lisäksi leivonnaiset, makusiirapit, vanukkaat, jätskin – no, melkein kaiken makean. Perjantaina silmät kiiluen nappasin lautaselleni gaalassa tarjolla olleen jälkkärin, kunnes muistin siskolle annetun lupauksen ja sysäsin jälkkärin ystäväni lautaselle.

Edellisen kerran olin herkkulakossa viime keväänä kuukauden ajan, mutta sitten kesän aikana sokerinsyönti on taas lähtenyt lapasesta. Omalla kohdallani homma vaan menee niin, että se on joko kaikki tai ei mitään. En osaa hillitä itseäni. Kuukauden (tai miksei vaikka kahdenkin) kestävä totaalikieltäytyminen vieroittaa minut sokerista sillä tavalla, että kun alan taas syödä sitä, niin en pysty vetämään kovin isoja määriä, vähempikin riittää, ainakin jonkun aikaa.

Päätimme siskoni kanssa alkaa taas herkkulakkoon, ainakin nyt lokakuun ajaksi, karkkipäiviä ei pidetä siis kuukauteen ollenkaan. Päivä päivältä se helpottaa, nyt on menossa viides päivä ja pystyin jopa ottamaan nämä kuvat eilen haetuista Suklaapuodin herkuista ilman kuolan valumista leukaperiä pitkin. Otin kuvat ja tärisevin käsin työnsin herkut takaisin pussiin. Selvisin myös leffasta, join vain vettä ja haistelin ilmassa leijuvaa poppareiden ja irttareiden tuoksua, oh god, mä todellakin kärvistelin.

En suosittele herkkulakkolaisille vierailua Tallipihan Suklaapuodissa, jos ette välttämättä halua piinata itseänne:P

Onneksi banaanipannarit on sallittujen herkkujen listalla, ne on niin hyviä kuin sokeriton herkku nyt vaan voi olla. Jollakin se aamukahvi on saatava alas :P

-Maj