Tässä on mennyt muutama vuosi niin, että en ole juuri lukenut, korkeintaan pari hassua kirjaa vuodessa. Kirjaan tarttuminen on tuntunut niin paljon isomalta ponnistelulta kuin vaikka leffan tai sarjan tuijotteleminen. Parhaimmillaan kirja antaa paljon, se herättää tunteita, jotka eivät painu unholaan kansien sulkemisen jälkeenkään.

Seuraavaksi esittelyssä kolme hiljattain lukemaani kirjaa, kaikki aivan erilaisia keskenään, mutta jokainen omalla tavallaan aivan loistavia, yksi itketti, toinen sai nauramaan ääneen ja kolmas antoi toivoa.

kirjat

1. Pauliina Rauhala – Taivaslaulu
Taivaslaulu sai minut itkemään, monta kertaa. Kirja kertoo nuoresta lestadiolaisparista Viljasta ja Aleksista. Taivaslaulu nostaa esiin tärkeitä asioita, se avaa yksityiskohtaisesti lestadiolaisten elämää – ja paljastaa uskonyhteisön karuja puolia. Taivaslaulu on kertomus uskosta mutta samalla myös parisuhteesta, äitiydestä, rakkaudesta ja elämästä. Ystäväni Ida oli ottanut Taivaslaulun mukaan Kosin reissullemme ja me molemmat luimme sen parissa päivässä. Kirjan koskettava tarina tempaisi mukaansa niin tehokkaasti, etten malttanut laskea sitä käsistä.

2. Lena Dunham – Sellainen tyttö
Sellainen tyttö on Lena Dunhamin eräänlainen oma(seksi)elämänkerrallinen opas. Se on kirjoitettu pilke silmäkulmassa – erittäin häpeilemättömästi. Sanoisinko, että Lenalle on tapahtunut aika paljon 28-vuotiaaksi naiseksi?! Kirja ällöttää, naurattaa, saa tuntemaan myötähäpeää ja nostattaa punan poskille. Mä olen katsonut Lena Dunhamin The Girls -sarjaa ehkä puolikkaan jakson verran, mutta tämän kirjan lukaistuani ajattelin katsella sarjankin.

3. Anna Perho – Työ x Perhe = Superarkea²
Anna Perho antaa kirjassaan vinkkejä ajanhallintaan ja opastaa, kuinka yhdistää työ ja perhe. Annan vinkit ovat yksinkertaisia, käytännönläheisiä – ja etenkin armollisia. Loistava self-help-opas jokaiselle työssäkäyvälle vanhemmalle. Sopii myös iltalukemiseksi väsyneelle äidille, joka jaksaa lueskella maksimissaan pari lukua ennen nukahtamista. Sain tästä kirjasta tietynlaista lohtua itselleni – ja vahvan fiilisen siitä, että kaikki kyllä selviää loppujen lopuksi. 

-Maj

Huomenna aamulla starttaa meikän yksinhuoltajuusviikot, vähän vajaa kolme viikkoa kolmistaan, mutta ei hätää, täällä ollaan valmistauduttu. Yllätysjoulukalenteri on täytetty ja pakastimessa on raskaimpia arkipäiviä varten valmiiksi tehtyä ruokaa, vaikka tietenkin toivoisin, että niitä raskaita päiviä ei edes tulisi. Voi kuitenkin tulla, parempi varautua. Pahin tilanne mitä voin kuvitella on, että olen itse ihan poikki tai stressissä joulusta yms. ja olen kamala äiti lapsilleni. Arvostan todella paljon heitä, jotka pyörittävät arkea lasten kanssa yksin, aina. Ennen joulua on arkijuttujen lisäksi kaikenlaista extraa, enkä ole hankkinut vielä yhtään joululahjaa. Kyllä te varmasti tiedätte mitä tarkoitan pienellä extralla, on joulujuhlaa ja on jumppaesitystä jne. mutta eiköhän me kaikesta selvitä :)

Mun äiti kävi viikonloppuna auttelemassa meitä vähän kaikessa, mammalla on varmaan salaiset supervoimat, sillä en tiedä ketään, joka pystyisi handlaamaan niin paljon askareita yhdessä päivässä kun mun äiti. Hän leipoi sämpylöitä lasten kanssa, pesi vähän ikkunoita, kävelytti koiraa, teki lasagnea, keitti kalakeittoa toisella liedellä, silitti vaatteita ja siivosi kylppärin ja varmaan pesi lattiatkin, vähän niinku siinä ohimennen. Äiti on kyllä ihan korvaamaton ihminen mun elämässä kaikella tapaa, hän käy aika harvoin meillä välimatkan takia, mutta sitten kun mamma ilmestyy tänne, niin hän antaa itsestään 200%.

-Maj

1 … 15 16 17 18