Meidän Teppo on vaan parin maitopurkin painoinen minityyppi, mutta sitä on aina kohdeltu kuin mitä tahansa koiraa. Teppo oppi aikoinaan helposti peruskäskyt ja sisäsiisteyden kanssa ei ole ollut mitään ongelmia. Koira on suhtautunut lapsiin aina loistavasti, sitä on opetettu menemään pois tilanteesta, jos meno ei miellytä. Tottakai myös lapsille on opetettu, miten Teppoa tulee kohdella ja painotettu, että silloin kuin koira syö tai on omassa pedissään niin sitä ei saa häiritä.
Teppo on aivan loistava koira, ei mikään söötti pehmolelu vaan reipas lenkkikaveri, joka jaksaa hölkötellä pidempiäkin matkoja. Usein kuulen puhuttavan, että Chihut eivät ole innokkaita lenkkeilijöitä, eivätkä lähde ollenkaan sateella tai pakkasella ulos, poikkeus vahvistaa säännön. Teppo ei räksytä vastaan tuleville koirille, mutta kotona se haukahtelee kun ovikello soi. Yöllä se kuorsaa niin isosti, että välillä en saa sen takia unenpäästä kiinni, miten se on edes mahdollista, että niin pienestä tyypistä voi lähteä niin iso ääni?
Teppo on jokapuolella. Se seuraa mua, kynnet vaan napisee parkettia vasten. Välillä se tuijottelee ja kallistaan päätään empaattisena jos puhun sille. Tuossa se nytkin nököttää työhuoneen lattialla kerällä. Oikeastaan kaikki tykkäävät Teposta ja se on meille tietysti myös rakas perheenjäsen.
Yksi juttu mua vaan Tepossa mietityttää, nimittäin se parka stressaa kaikkea – ja yleensä vatsallaan. Koira reagoi vatsallaan, jos mä olen sairaana. AINA kun olen kuumessa, siis oikeasti aina, sen vatsa menee sekaisin, jonka seurauksena mä löydän itseni itku kurkussa mattoja putsaamasta.
Huomasitteko kuvista, että meiltä puuttuu olkkarin matto? Kyllä, koska Teppo. Tämä on jo toinen samanlainen matto, edellisestä jouduttiin luopumaan, koska Teppo. Toivottavasti luottopesulani saa maton pelastettua tällä kertaa. Ensi kerralla käärin matot pois, jos kuume nousee. Koiraihmiset, kertokaa miten saisimme vähennettyä Tepon stressiä, vienkö sen joogaamaan vai mitä ihmettä mun pitäis tehdä? Vai voinko edes tehdä yhtään mitään?
-Maj
Voi, jotenkin niin sympaattista että toinen on niin huolissaan sinusta että menee ihan vatsa kuralle! Mutta juu ei ole varmasti kivaa… En ole itse testannut, mutta lukenut koirille tarkoitetuista rescue remedy -kukkatipoista, jotka lievittää stressiä! Jossain oon myös nähnyt jonkun ”kapselin” tms josta leviää jotain tuoksua tai jotain, joka rauhoittaa koiraa. :)
Juu, ei ole kovin kivaa :D Kiitos vinkistä, mä googlettelen :)
Mulla ei valitettavasti taida olla ratkaisua Tepon vatsaongelmiin, tulin vaan kiittämään Teppo-postauksesta <3 Toinen aivan ihana suloisuuspakkaus ja vielä ihan symppiksenä susta murehtii. En kestä.
Meillä on myös pieni koira joka seuraa perässä kuin hai laivaa ja kipeenä ollessani varsinkin nököttää auttamassa kyljessä kiinni. Välillä ajattelen että ilman koiraa olis helpompaa mutta on heistä vaan niiiiiiiiin paljon iloa. Paljon hellyyttä Tepolle multa!
Mun empatiakyky ei oikein meinaa aina riittää näissä tapauksissa, huh! Sanon Tepolle terkut :)
Kokeile D.A.P. -feromonihaihdutinta. Se auttaa monilla koirilla eroahdistukseen, joten mahdollisesti myös muuhun ahdistukseen. Meillä oli aikanaan sellainen pistorasiaan laitettava ja toimi hyvin. Ihmisen nenään tuoksu on hyvin mieto, itselle tuli hajusta mieleen, että huoneessa on vastikään silitetty pyykkiä.
Meillä on automatkoilla stressaavalle karvakaverille käytössä Pet Remedy -suihke, josta on ollut tosi paljon apua. Kyseessä on siis eteerisiä öljyjä sisältävä aine https://www.mustijamirri.fi/pet-remedy-spray-100257-1. Meidän koira stressasi ja oksenteli jo lyhyilläkin automatkoilla ennen tuota suihketta, mutta nykyään menee autoon jo ihan reippaasti ilman suihkettakin.
Mäkin tulin noita feromoni-valmisteita liputtamaan, esim. se panta on tosi hyvä. Syötän myös mun kahdelle pienelle koiralle PETIT-merkkisiä namuja missä on ”rauhoittavia” ainesosia, sellainen pinkki pussi missä on chihun kuva :D https://www.mustijamirri.fi/pooch-mutt-makupala-calm-relaxed-031784-1 myös näitä keksejä syötän.
Minulla ei ole apua ongelmaan, tulin lukemaan mitä vinkkejä tähän olit saanut. Meillä on myös chihuahua ja sama ongelma. Stressaa kaikkea vatsallaan ja mattojen pelastamisyritykset on tullut tutuiksi! Pienikin muutos ruokavalioon niin tietää mitä tapahtuu. Ja tosiaan silloin jos muut sairastavat, alkaa koirakin. Eräässä oksennustaudissa jynssäsin itse kipeänä mattoja koiran jäljiltä, onnistuin vielä tallomaan kun en huomannut pikkukasoja ja hoidin samalla kipeää lasta, ah mikä glamour-rotu!:’D Mutta tsemppiä!:D
Ihana blogi, olen lukenut sitä jo monta vuotta! :) Mulla on sulle yksi kysymys!
Haluaisitkohan kirjoittaa blogiisi Äitiyslaki-kansalaisaloitteesta? Se ei ole saanut paljoa julkisuutta, vaikka asia on tosi tärkeä. Lakialoitteeseen tarvitaan vielä aika paljon nimiä, jotta se pääsisi eduskunnan käsittelyyn.
Lakialoitteella pyritään siis siihen, että jos rekisteröidyssä parisuhteessa oleva naispari yhdessä menee hedelmöityshoitoihin ja tulee raskaaksi, voisi sosiaalisen äidin äitiyden tunnustaa neuvolassa. Näin vältyttäisiin pitkältä ja raskaalta sisäisen adoption prosessilta, joka nykyisten säädösten mukaan on käytävä läpi. Laki toisi kahden äidin perheen vauvalle syntymästä asti turvatun perheen ja kaksi laillista vanhempaa.
Pyydän tätä, koska asia on kovin tärkeä niille, joita se koskee (noin 150 perhettä vuodessa) ja lisäksi asia on minulle henkilökohtainen. Haluamme vaimoni kanssa lähivuosina lapsia ja olisin niin onnellinen, jos saisimme olla molemmat lapsen virallisia vanhempia ennen syntymää. Olo olisi paljon turvallisempi ja rauhallisempi, kun tietää että lapsella on kaksi vanhempaa. Esimerkiksi jos synnyyksessä sattuisi jotain, olisi tärkeää, että sosiaalisella äidillä on lapseensa juridiset oikeudet.
Kiitos jos edes harkitset! <3 :) Ymmärrän, että pyydän sinua mainostamaan ja ymmärrän, ellet halua sitä tehdä!