Viime vuodesta tuntuu olevan pitkä aika – ja toisaalta, eihän tätä vuotta ole eletty vielä edes kahtaa viikkoa. Mielestäni on mukava summata vuoden tapahtumat postauksiin, sillä paljon mahtuu yhteen vuoteen. Henkilökohtaisesti vuosi 2015 ei ollut mitenkään erityisen upea, paljon siihen mahtui hienoja juttua, mutta nimeäisin sen kiireen vuodeksi. 2015 tuli, oli – ja helpotuksekseni myös meni. Jos mielestäsi vuosikatsauksia on nähty blogeissa jo kyllästymiseen saakka, niin suosittelen skippaamaan tämän postauksen suosiolla.
Tammikuu
Uusi vuosi ja uudet kujeet? Inspiraationi blogin suhteen oli vähän kadoksissa, mutta te annoitte minulle roppakaupalla ideoita, itkeskelin liikutuksesta kommenttiboksiin tulleita viestejä lueskellessani. Olin heti alkuvuodesta töissä ensimmäistä kertaa Gugguun kuvauksissa, vuosi starttasi muutenkin työpainotteisesti. Ystäväni Eve synnytti suloisen tyttövauvan, sain kunnian kuvata vastasyntynyttä ja meinasin pakahtua hänen söpöydestään. Järjestelimme Idan kanssa tohinalla Bloggaajat Mansessa -tapahtumaa ja treffasimme yhteistyökumppaneita. Vietimme perheen kanssa tavallista arkea, ulkoilimme ja touhusimme arkiaskareiden parissa.
Helmikuu
Meillä oli niin paljon kaikkea meneillään helmikuussa, suunniteltiin kämpän myyntiä ja meidän asunto kuvattiin – meillä oli tuolloin siistimpää, kuin koskaan. Rebekalla oli Frozen-huuma pahimmillaan, tytön riemu repesi, kun onnistuin saamaan käsiini H&M:ltä pitkään loppuunmyytynä olleen Elsa-mekon. Miika taisi olla pariinkin otteeseen työreissussa, handlasin arkea loistavasti yksin – mutta sitten kylään tuli kutsumatta norovirus(?) ja olin erittäin huolissani, koska Samppa oli verisairautensa takia vielä lääkityksellä. Mistään vakavammasta ei ollut onneksi kuitenkaan kyse, mutta olimme kaikki aika heikossa hapessa. Kuun puolessa välissä tehtailin laiskan mutsin laskiaispullia, joiden resepti löytyy täältä:D Lasten kanssa avattiin grillikausi hyvissä ajoin naapureiden kanssa. Kuukausi huipentui mun ja Idan järkkäämään ”Bloggaajat Mansessa” -tapahtumaan.
Maaliskuu
Maaliskuulta on paljon ihania muistoja, vaikka alkukuusta sairastelu jatkuikin vielä vähän aikaa. Kämpän myynti pyörähti todenteolla käyntii ja porukkaa kävi katsomassa kotinurkkiamme. Puuhailin lasten synttärijärjestelyjen parissa, Rebekan ja Sampan synttäreitä juhlittiin isolla porukalla, Frozen-teemalla, ylläri ;) Heti synttäreiden jälkeen suuntasimme Rukalle lomailemaan, aurinko paisteli ihanasti ja kaikki oli kohdillaan. Rebekka oppi laskettelemaan ja juuri 3-vuotta täyttänyt Samuelikin kokeili parin laskun verran. Palmusunnuntai osui ihan kuun loppuun ja me tietty etsiskeltiin viime tipassa pajunoksia.
Huhtikuu
Huhtikuussa vietettiin pääsiäistä leppoisasti perheen kesken. Ylen Puoli Seitsemän -ohjelma haastoi lähtemään meidät mukaan Lapsi stailaa -haasteeseen, joten Rebekka ja Samppa molemmat valitsivat minulle asut. Jaoin blogissa ajatuksiani itsetunnosta. Käväisin pikaisesti Lapsimessuilla Helsingissä ja sain kassilisen Gugguun vaatteita tuliaiseksi lapsille. Pääsin Vichyn viemänä Tanskaan, yövyimme romanttisessa Gilleje Badehotelissa. Aloin käymään vimmatusti läpi kaappeja ja pakkailin ensimmäisiä tavaroita, sillä myimme asuntomme, vaikka uutta ei ollutkaan kiikarissa. Ikävöin jo valmiiksi naapuruston äitejä. Tein ensimmäisen meemini, inspiroituneena Kolmistaan-blogin blogipostauksesta. Suivaannuin ystäväni äitiyttä arvostelleen naisen höpinöistä ja avauduin siitä blogissa. Tarkenin olla ensimmäistä kertaa liikenteessä paljain säärin – mutta takatalvi yllätti kesäintoilijan. Kaikesta huolimatta julistin kesän olevan ihan nurkan takana!
Minulla oli tuolloin tapana aloittaa viikko edellisen viikon kertaamisella, sillä blogissa ei välttämättä tule kerrottua arjen kuulumisia viikottain. Postauksissa oli kuvakollaasi, joka koostui kännykkään tallentuneista hetkistä. Otsikoin postaukset olivat aina ”Miten meni viikko xx?” Jos et muista, niin kurkkaa tästä. Mitä sanotte, pitäisikö jatkaa pitkän tauon jälkeen tuota tapaa?
-Maj
Tää on niin jännä juttu, aina kun lukee blogien vuosipostauksia (joista itse ainakin tykkään koska olen tällainen fiilistelijä) ja katsoo kuvia & juttuja niin ajattelee, että ei vitsi, justhan tuonkin luin ja eihän siitä kauaa ole – vaikka siitä on jo vuosi!! Kamalaa tavallaan..! :)
Mutta siis, kiitos kuluneesta blogivuodesta täältä vakkarilukijalta! Ja hyvää alkanutta blogivuotta!! Kyllä tuo viikkopostausten teko voisi taas tauon jälkeen olla tosi kiva juttu, tykkäsin kovasti niistä! Ja tuosta eteissäilytyspostauksen kuvasta tuli mieleen, että kaikenlaiset jutut sisustukseen, säilytykseen ja käteviin ratkaisuihin liittyen on ihan suosikkejani :)
Ihana, että tykkäät, mäkin tykkään – ja siksi muutamista vastalauseista huolimatta teen vuosikatsauksen ja vielä kolmessa osassa :D Kiitos vielä ihanista sanoistasi, olen todella otettu siitä, että jaksat käydä lueskelemassa näitä raapustuksiani. Pitääpä miettiä, jos tekisin jotain sisustusjuttua, nyt on vaan kuvaamisen kannalta ihan surkea aika, koska on niin pimeää koko ajan.
APUA, kylläpä näistä muisteloista huomaa kuinka nopeasti aika kuluu ja lapset kasvaa harppauksin!
Ihan uskomatonta että näistä on jo vuosi, vaikka muistan nuo postaukset ihan selvästi ja osa kuvistakin on jäänyt muistiin.
Pitäis varmaan itsekkin alkaa kirjoittamaan päiväkirjaa niin tapahtumat säilyisi muistossa paremmin…
No kyllä, lapset ne vaan kasvaa, mut ite ei vanhene, vai oliko se näin??! Kannatan päiväkirjaa, se on hyvä idis :)
Totta, vuosi menee sukkelaan. Minäkin muistan suurimman osan noista kuvista. Kiitos ja jatka samaan malliin. Lapsi jutut on kovasti minun mieleen!
Kyllä näin on, osa viime vuonna tapahtuneista asioista tuntuu tosi kaukaisilta – ja jotkut hetket muistaa kuin eilisen :)
Minä niin tykkään aina näistä vuosikatsauksista. Ja tuo arkiviikkokuvina ois kyllä kiva taas jatkaa :)
Ihana kuulla Juuli! Mä mietin, että tässä on jo sen verran mennyt aikaa viime vuodesta, että onko tämän tyyppiset katsaukset turhia, mutta tein kuitenkin, myös itseäni varten.
Muutaman kerran olen kommentoinut tänne blogiisi, vaikka ahkerasti tätä seuraan. Pakko oli tulla vain sanomaan, että tykkään blogistasi paljon, vaikutat todella aidolta :) eli sopivasti ”pinnallisempia” asioita, mutta et kuitenkaan kaunistele asioita liikaa, ja tuot tänne blogiisi esille sitä normaalia arkea, mitä kaikki elämme. Niin ja onhan teillä todella suloiset lapset, esimerkkinä tuo kuva missä Samuel seisoo yksin, niiin suloinen! :D Ja Rebekka on kyllä miniversio sinusta, todella sievä tyttö:) Eli pointti tässä kommentissa oli, että sulla on ihana blogi ja ihanalta vaikuttava perhe. Kaikkea hyvää teille :)