Joskus kaksikymppisenä olo oli tosi kuolematon, en suonut ajatustakaan vanhenemiselle. Tuntui ihan siltä, että kolmikymppisyys ei tule koskaan tavoittamaan minua. Jotenkin hassusti kuvittelin, että sitten kun se kolmikymppisyys joskus saavuttaa minut, niin varmasti olen siinä vaiheessa jo viimeisenpäälle aikuinen, järkevä ja ainakin sinut ikäni kanssa.

No, nyt kun tämä ikä on meikäläisen saavuttanut, niin ei, en taida olla yhtään sen aikuisempi. En tunne edelleenkään itseäni varsinaisesti kolmikymppiseksi vaikka sitähän olen ollut jo pian vuoden päivät. Välillä järkytyn kun peilistä minua katsoo takaisin niin uurteinen naama, että asia on kyllä kaikille harvinaisen selvä – en olekaan enää nuori. Ei tarvitse henkkareita paljoa vilautella viinipulloa ostaessa.

Valokuvista sen huomaa parhaiten, kasvoistani on tullut oudon terävät, juonteita on ilmestynyt sinne tänne (ja tuonne) ja näytän usein väsyneeltä, vaikka en olisikaan. Onhan tässä podettu ikäkriisiäkin jo pari vuotta. Uskokaa tai älkää, hiljalleen olen kuitenkin siirtymässä hyväksynnän tielle. Kriiseilyni alkoi täytettyäni 27 vuotta, eikä se pelkästään liittynyt ulkonäköön vaan muuhunkin, tuli sellainen tunne, että aika on käymässä vähiin. Tulin surulliseksi kun epäilin parhaiden vuosien olevan jo takana. Joskus minua sanottiin nuoreksi äidiksi – enää voin vaan yrittää olla nuorekas äiti?

Vanhenemista vastaan pyristeleminen on kyllä silkkaa ajanhaaskausta, me kaikki vanhenemme – halusimme tai emme. Sinäkin siellä ja minä täällä. Ainakin olen tehnyt tässä vuosien varrella kaikkea sellaista, mitä olen aina halunnutkin, kuunnellut sydäntäni, eikä ole tarvinnut katua päivääkään. Tässä rinnallani on (kanssani kovia kokenut) kuusi vuotta vanhempi mieheni, jolle ikä on ollut aina vaan merkityksetön numero, jota hän ei vaivaudu turhaan tuijottamaan. Hänen, kuten monen ystävänikin on ollut vaikeaa ymmärtää tuskailuani niin itsestään selvän asian kuin ikä, kanssa. Toisaalta minä muutenkin sukellan syvälle ja lennän korkealla – Miikan kanssa me kohdataan aina siinä välillä, juuri sopivasti.

Voin hyvin samaistua Iisan biisin sanoihin: ”Mitä jos mulle kävis niin, että ulkona törmäisin rekkaan? Oisin iloinen, että tein just niin, kuljin minne sydän mua ohjaa”. Loppujen lopuksi ehkä se käsillä oleva ikä on juuri se kaikista parhain ikä? Äitini aina sanoo mulle, että elän elämäni parasta aikaa juuri nyt – lapset ovat pieniä, mutta ne raskaimmat ensimmäiset vuodet valvomisineen ovat jo takana ja itse olen sen verran nuori, että jaksan touhuta. Parasta ottaa vissiin tästä kolmikymppisyydestä ilo irti – koska kuitenkin nelikymppisenä ajattelen olleeni tosi nuori kymmen vuotta sitten, eli nyt. Hyväksymisen vuosi 2016, Juhlin syntymäpäiviäni heinäkuussa viime vuodenkin edestä.

-Maj

0 Comments

  1. Rena 26.2.2016

    In my opinion you look still fantastic and very very young <3
    xx from Bavaria/Germany, Rena
    http://www.dressedwithsoul.com

    Vastaa
    • Maj 3.3.2016

      It’s important to have a twinkle in your wrinkle – thanks <3

      Vastaa
  2. Lyyli 26.2.2016

    Ihana!

    Vastaa
  3. sarinna 26.2.2016

    Voi olet niin kaunis ja nuorekas kolmekymppinen. Minä täytän tänä vuonna 38 enkä ole vielä kriiseillyt ikäni enkä ulkonäköni kanssa. Mielestäni näytän ihan hyvältä kohta nelikymppiseltä 😃 tiedä koska se kriiseily sitten alkaa. Tällä hetkellä olen tyytyväinen siihen mitä olen elämässäni tehnyt ja saavuttanut, vaikka ne ei isoja asioita olekaan. Ja minä sanoisin sinua nuoreksi äidiksi 😃 omat lapseni ovat 4 ja 6.

    Vastaa
    • Maj 3.3.2016

      No ei epäilystäkään, ettetkö näyttäisi :) Niin, jos en nyt ihan nuori ole – niin ainakin nuorekas, aina loppuun saakka, hahah!

      Vastaa
  4. Minna 26.2.2016

    Mä täytän tänä vuonna 40 vuotta, lapsetkin jo teinejä, mutta en vieläkään tiedä esim. mitä haluan tehdä ”sitten aikuisena” :) Ikäkriisiä ei ole ollut oikein koskaan, en oikein osaa tajuta kuitenkaan että olen ”jo näin vanha.” Sillä tunnen itseni kuitenkin paljon nuoremmaksi, samoin kun katsoo entisiä luokkakavereita, niin kaikki eivät vielä kauhean aikuisiakaan vielä ole :) Toivottavasti nämä hyvät fiilikset iän kkanssaan jatkossakin!

    Vastaa
    • Anni 26.2.2016

      Samat sanat kirjoitin alle :-)

      Vastaa
      • Maj 3.3.2016

        Kiitokset ihanista sanoistasi Minna – ja tsempistä Anni :)

        Vastaa
  5. maiju 26.2.2016

    Voi, sinä olet vielä ihan nuori! Mulla ei muistaakseni ollut pahaa kolmenkympin kriisiä, mutta nyt kun ikää on 36 niin nyt pukkaa kriisiä ihan todella. 40 on jotenkin pelottavan lähellä. Vaikka toisaalta haaveilen jo eläkepäivistä ;)

    Vastaa
    • Maj 3.3.2016

      Tuo ikä on vähän ristiriitainen juttu – ja sen suhteen fiilikset vaihtelee. Toisinaan on just hyvä näin, siinä missä joku päivä pukkaa kriisiä oikein kunnolla. <3

      Vastaa
  6. Sanni 26.2.2016

    Siis nyt en kestä! Olin kirjoittanut luonnoksiin suunnilleen pilkulleen saman tekstin!!!!!!! Mitä helvettiä. Anteeksi. Ootko käynyt mun juttukaapilla hä? Tosi hyvä juttu Mari, vähän niinkö oma olis. Yllätyt varmaan jos sanon, että samaistun.
    Nyt meenki tästä krjottamaan oman juttuni uusiksi, koska olis ”vähän” kyseenalaista, että julkaisisin saman postauksen mutta vaan omilla terävänaamaisilla kuvillani sit huomenna.

    Ainiin, oot sairaan kaunis näissä kuvissa.

    Vastaa
    • Maj 3.3.2016

      SANTERI, samoissa ajatuksissa siis jälleen. Sielunsiskoni.

      Age is just a number – Yeah? Jail is just a room.

      Vastaa
  7. Anni 26.2.2016

    Täällä tulee neljäkymmentä ihan pian täyteen. Ja edelleen voisin kirjoittaa samaa kuin sinä ensimmäisessä kappaleessa. Elämä on itseasiassa vuosi vuodelta parempaa. Tällä hetkellä tosin katsoo kolmekymppisiä, että voi kun ne on vielä nuoria ja niin paljon juttuja edessä :-D

    Moni on sanonut, että vasta 4-kympin jälkeen elämä on parasta aikaa! Mä uskon tällä omalla kokemuksellani täysin siihen. Eli ei mitään hätää 3-kymppisenä!

    Vastaa
    • Maj 3.3.2016

      Tässä sitä hiljalleen mennään kohti neljääkymppiä – odottaen, että mitä elämä heittää eteen :)

      Vastaa
  8. Krista | Ihmemutsi 27.2.2016

    Ihana kirjoitus. Paljon samoja ajatuksia kun mulla.

    Vastaa
    • Maj 3.3.2016

      Kiitoksia – kieltämättä tuntuu hyvältä tietää, että en ole yksin näiden ajatuksteni kanssa <3

      Vastaa
  9. maya 27.2.2016

    Hyvä teksti, mutta noi sun kuvat ei oikein sovi tähän postaukseen, koska niissä nyt ei näy uurteen uurretta :D

    Vastaa
    • Maj 3.3.2016

      Kuvat – no, ne ovat vain kuvia <3

      Vastaa
  10. Carita 27.2.2016

    Voi että, miten ihana kirjoitus. ” kolmikymppisenä aikuinen, järkevä ja sinut itsensä kanssa ja kuten äitisi sanoo, elät elämäsi parasta aikaa, olet vielä nuori ja jaksat lastesi kanssa.” Juuri näin! Olen 45 v. Ja yht’äkkiä havahdun, mihin ne vuodet vierähti tuosta välistä 30-45. Nyt kun lapseni ovat 16 v ja 19 v huomaan kaipaavani aikoja, kun he olivat pieniä, juuri sinun lastesi ikäisiä. Vasta jälkikäteen voi sanoa, että se aika meni lopulta todella nopeasti. En tiedä, voinko minäkään sanoa olevani yhtään sen järkevämpi tai aikuisempi vieläkään, mutta jokaiselle meistä juuri se ikä mikä kulloinkin on käsillä, on se oikea ja paras ikä. Ei kannata ajatella, että sitten kun .. , niin on se paras ikä. Sitten kun, lapset ovat itsenäistyneet, kaipaa hetkeä, jota ei voi enää saavuttaa. Nauti ja nauttikaa (perheesi ja lukijasi) täysin sydämin juuri tästä hetkestä! ❤️

    Vastaa
  11. Petra 27.2.2016

    Kuluneella viikolla juuri puhuttiin Miehen kanssa, että aika saisi pysähtyä just tähän– olemme 44 vuotiaita, meillä on viisi (5) lasta iältään 6-15, rakkautta riittää vielä 23 vuoden jälkeenkin ja kipinää piisaa :). Eli älä huoli, elämäsi paras ikä todellakin on vielä edessä ja se on paljon se, koska nytkin tuntuu olevan aika mukavaa ;)

    Vastaa
  12. Amaalia 28.2.2016

    Samaa tässä miettinyt. Leukaperistä sen iän ekana huomaa :D silmien juonteita pystyy vähän peittelemään mut leukalinjan tippuminen paljastaa heti iän :D. Mulla on vähän lapsenpyöreyttä vieläkin kolmekymppisenä kasvoissa, mutta nyt lähempänä 35 vuotta alan huomaamaan omassakin leuastani muutoksen :(. Tähän asti olen säästynyt siltä.

    Tosin omat lapset on vielä pieniä, joten tunnen oloni useimmiten aika nuorekkaaksi :) ulkonäköpaineet eivät päätäni vaivaa, mutta toki osa vaatteista yms on lähtenyt kiertoon kun en kerta kaikkiaan voi kuvitella itselleni enää kovin lapsekasta kuviota yms :). Ehkä tässä ehtisi vielä iltatähdenkin pyöräyttää seuraavan viiden vuoden sisään ;)

    Vastaa
  13. Emppu 3.3.2016

    Voi miten hyvä kirjoitus, herätit ajatuksen aihetta ainakin minussa! Täytän pian 28 ja viime aikoina, varsinkin kun sattui tiet ikävästi eroamaan poikaystävän kanssa, olen stressannut siitä mitä minulla ei vielä ole vaikka olen jo pian kolmekymppinen. Muistutit mua isäni viisaista sanoista, jotka kuuluvat hyvin samoin kuten äitisikin sanat. Pitää ehdottomasti tehdä näin ja nauttia ja arvostaa sitä mitä minulla juuri tällä hetkellä on! Muut asiat tulee jos on tullakseen. Kiitos ihanasta blogista ja ihanaa keväänodotusta!

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *