Meillä kaikilla on useita erilaisia rooleja elämässämme ja käyttäydymme aina vähän eri tavalla eri tilanteissa ja eri ihmisten seurassa. Luonnollisestikin, sillä erilaiset ihmiset tuovat esiin eri piirteitä meissä. Työkamun, ystävän, äidin, siskon ja puolison roolit ovat hyvin erilaisa. Äitinä roolini on olla huolenpitäjä, aina tukena ja turvana omille lapsilleni, kun taas toisinaan omien vanhempien seurassa saatan itse taantua hetkeksi jälleen lapseksi, tiedättekös? Siinä missä joku toinen kuvailee minua rempseäksi ja avoimeksi, niin toisen mielestä olen vakava ja surumielinen, olen kuullut jonkun sanovan jopa vaikeasti lähestyttäväksi.

Itse ajattelen olevani nykyään ehkä vähän pidättyväisempi vieraiden ihmisten seurassa, mutta vähän parempien tuttujen, kamujen ja perheen seurassa seurassa olen aina hölmö itseni. Kotona pidän järjestystä yllä, mutta siltikin olen tosi kova sotkemaan. Kaapin ovet unohtuvat auki, keitän kahvia ilman vettä ja vahingoissa tiputtelen sekä hukkailen tavaroitani. Saatan puhua ihan muuta, mitä tarkoitan ja sanatkin menevät toisinaan sekaisin.

Veikkaan silti, että useampikin ystäväni kuvaisi minua järjestelmälliseksi, mutta mieheni mielestä olen ainakin toisinaan kävelevä kaaos, jonka oma pääkin varmaan menisi hukaan, jos se ei olisi niin tiukasti kiinni. Syytän siitä kotona tekemääni metatyötä ja toisinaan myös kiirettä, päässäni pyörii jatkuvasti paljon juttuja. Isäni on neuvonut kirjoittamaan hoidettavat asiat post-it-lapulla, niin ei tarvitse käyttää arjessa energiaa kaiken muistamiseen.

Ihailen heittäytyjiä, boheemeja tyyppejä ja toisaalta arvostan ihmisiä, jotka ovat hyvin suunnitelmallisia. Yksi parhaista ystävistäni aloittaa usein lauseensa ”järkevintä olisi…” – ja tiedättekös, rakastan sitä! Aina me ei silti toimita, miten olisi fiksuinta, mutta hyvähän se on silti tiedostaa :D

Kun pääni pyörittelee asioita sekä yritän samaan aikaan tehdä mahdollisemman tehokkaasti arkiaskareita, niin sattuu yleensä kaikenlaista hassua. Saatan vaikka pukea vaatteeni väärinpäin, kuten kuvasta näkyy. Henkselit vaan viuhuivat iloisesti niskassa ja lantion kohdalta vähän löpöttää, no mitä pienistä? Kävin kesken illan vaihtamassa haalarini oikein päin. Itselleen on ihan hyvä pystyä nauramaan, eikö ne sano, että tekevälle sattuu? Mukavaa maanantaita kaikille, olipa ne laput sitten edessä tai takana ;)

-Maj

0 Comments

  1. inkkari 18.4.2016

    Voi sinua:)))) Ei ainakaan liian tiukat ku pyllykin mahtui etupuolelle.

    Vastaa
    • Maj 19.4.2016

      Haha, just ja just :D

      Vastaa
  2. Maarit 18.4.2016

    Sun seurassa ei varmasti ole tylsää! Vaikutat ihanalta ihmiseltä, niin välittömältä ja aidolta! 😊

    Vastaa
    • Maj 18.4.2016

      Kiitos kauniista kommentistasi, kieltämättä mulle aika usein sattuu ja tapahtuu kaikenlaista!

      Vastaa
  3. Hanna 18.4.2016

    Minustakin vaikutat ihanalta tyypiltä :)

    Vastaa
    • Maj 18.4.2016

      Aaaw, ihana Hanna :*

      Vastaa
  4. Teea 18.4.2016

    Sulla on kyllä niin hauska tyyli kirjoittaa!Tulee aina hyvälle tuulelle,kun lukee näitä sun juttuja.Viisi vuotta sinun blogia seuranneena(eka kertaa kommentoin!) olen tullut vakuuttuneeksi siitä,että olet takuulla hyvä tyyppi!Jatka samaan malliin!Ilman koheltamista elämä olisi takuulla paljon tylsempää!?;)terveisin naapurikaupungin tyttö (Oulaisista):)

    Vastaa
    • Maj 19.4.2016

      Voi kiitos, kommentisi piristi, sillä mä oon juuri nyt niin jumissa oman kirjoittamiseni kanssa, kaikki mun tekstit tuntuu ihan supertylsiltä. Terkkuja Oulaisiin! :*

      Vastaa
  5. Katja 19.4.2016

    Nopeasti kyselen mistä nämä ihanat haalarit mahtavat olla? :)

    Vastaa
    • Maj 19.4.2016

      Helou! No Inchistähän ne ovat, Minimumin :)

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *