taivaslaulu

Lueskelin viime kesänä Kreikan auringon alla pitkästä aikaa kirjoja, Ida oli napannut matkalukemiseksi muutaman pokkarin mukaan. Yksi Idan laukusta löytyneistä kirjoista oli lestadiolaisten Aleksin ja Viljan tarinan kertova Taivaslaulu. Kirja vaikutti minuun yllättävän voimakkaasti, suosittelinkin sitä jo aikaisemmin täällä. Taivaslaulusta on sen jälkeen ollut paljon puhetta, moni tyyppi tuttavapiiristänikin on vaikuttunut Viljan ja Aleksin tarinasta.

Sain liput Tampereen Työväen Teatterilla pyörivään Taivaslaulu-näytelmään, jonka kävimme eilen Miikan kanssa katsomassa todetakseni, että se on yksi vaikuttavimmista näytelmistä, mitä olen koskaan nähnyt. Kirjan kauneus on onnistuttu säilyttämään, koko kolmisen tuntia meni kuin siivillä, missään vaiheessa ei mielenkiintoni ei haihtunut. Pimeässä salissa tuli pyyhittyä usemman kerran kyyneleitä – ihan kuten kirjaakin lukiessani.

Oletteko te lukeneet Pauliina Rauhalan kirjoittaman Taivaslaulun? Jos ette, niin suosittelen vielä näin toistamiseenkin tarttumaan kirjaan. Jos kiinnostuit näytelmästä, niin kannattaa pitää kiirettä, sillä vikat esitykset pyörähtävät käyntiin TTT:llä ensi viikolla.

”Niin kuin maa kiertää aurinkoa, niin kuin kuu maata, minun aikani kiertää lähtien ja palaten. Niin kuin talvi muuttuu kevääksi, niin kuin kesä syksyksi, kehoni vuodenajat seuraavat erehtymättä toisiaan. Niin kuin yö muuttuu aamunkoitoksi, niin kuin päivä tummuvaksi illaksi, minun päivieni valo vaihtuu vääjäämättä.”
Pauliina Rauhala, Taivaslaulu.

-Maj

Suositellut postaukset

22 Comments

  1. siljasofia 24.4.2016

    Kirja toi kyllä monenmoisia tunteita pintaan. Ehkä siksi koska itsekin synnyin vanhoillislestadiolaiseen perheeseen. Eniten kirja herätti ahdistusta (välillä meinasin keskeyttää koko kirjan lukemisen), koska uskonto kasvatti ainakin itselleni paljon vääryyttä ja näin kirjan päähenkilössä vähän myös omaa äitiäni. Onneksi ”kielsin uskoni” hyvissä ajoin.

    Vastaa
  2. siljasofia 24.4.2016

    Kirja toi kyllä monenmoisia tunteita pintaan. Ehkä siksi koska itsekin synnyin vanhoillislestadiolaiseen perheeseen. Eniten kirja herätti ahdistusta (välillä meinasin keskeyttää koko kirjan lukemisen), koska uskonto kasvatti ainakin itselleni paljon vääryyttä ja näin kirjan päähenkilössä vähän myös omaa äitiäni. Onneksi ”kielsin uskoni” hyvissä ajoin.

    Vastaa
    • Maj 25.4.2016

      Mä en oikein osaa sanoa mitään, vitsit. Kiitos kun jaoit näin henkilökohtaisen ajatuksen/kokemuksen täällä <3

      Vastaa
  3. seija 25.4.2016

    Hei,olen lukenut kirjan ja se kaiversi mielessäni pitkän aikaa. Oli niin monenlaisia tunteita minullakin. Päällimmäiseksi nousi sääli ja aivan pelko, miksi, jos todella jumala rakastaa ihmistä, tuskin on tarkoitettu terveyden ja psyykkisen sairauden puhkeamiseen.
    Tulen vieläkin vihaiseksi kun ajattelen Viljan eloa.

    Vastaa
    • Maj 25.4.2016

      Totta, kirja herätti nimenomaan monenlaisia tunteita. Itseäni kauhistuttaa ajatus jumalan ”paksusta mustasta kirjasta”, johon jokaista varten on valmiiksi tehty suunnitelma ja määrätty lapsiluku, johon ei itse saa mennä vaikuttamaan – tai jos, sen jälkeen perheeseen ei saada enää lapsia, tai syntyvät lapset ovat vääriä lapsia :/

      Vastaa
  4. seija 25.4.2016

    Hei,olen lukenut kirjan ja se kaiversi mielessäni pitkän aikaa. Oli niin monenlaisia tunteita minullakin. Päällimmäiseksi nousi sääli ja aivan pelko, miksi, jos todella jumala rakastaa ihmistä, tuskin on tarkoitettu terveyden ja psyykkisen sairauden puhkeamiseen.
    Tulen vieläkin vihaiseksi kun ajattelen Viljan eloa.

    Vastaa
    • Maj 25.4.2016

      Totta, kirja herätti nimenomaan monenlaisia tunteita. Itseäni kauhistuttaa ajatus jumalan ”paksusta mustasta kirjasta”, johon jokaista varten on valmiiksi tehty suunnitelma ja määrätty lapsiluku, johon ei itse saa mennä vaikuttamaan – tai jos, sen jälkeen perheeseen ei saada enää lapsia, tai syntyvät lapset ovat vääriä lapsia :/

      Vastaa
  5. Marianne 25.4.2016

    En ole aikaisemmin lukenut noin tunteita herättävää kirjaa ja Taivaslaulu on kirja, jonka voisin lukea uudelleenkin. Kävin katsomassa myös näytelmän ja tosiaan muutamaan otteeseen piti pyyhkiä silmäkulmaa. En ole muutamaan vuoteen käynyt teatterissa, mutta Taivaslaulu oli kyllä positiivinen yllätys :) luetko yleensä paljon kirjoja?

    Vastaa
    • Maj 25.4.2016

      Moikka Marianne! Mulla oli ennen lapsia aina joku kirja meneillään, mutta sitten esikoisen syntymän myötä lukeminen on vähän jäänyt – tai jäänyt melkein kokonaan. Eilen nukahdin Ihonhoito kauneudenhoitoalalle -kirja kädessäni… Ajattelin taas lomalla lueskella, olisko sulla hyviä pokkarisuosituksia heittää?

      Vastaa
  6. Marianne 25.4.2016

    En ole aikaisemmin lukenut noin tunteita herättävää kirjaa ja Taivaslaulu on kirja, jonka voisin lukea uudelleenkin. Kävin katsomassa myös näytelmän ja tosiaan muutamaan otteeseen piti pyyhkiä silmäkulmaa. En ole muutamaan vuoteen käynyt teatterissa, mutta Taivaslaulu oli kyllä positiivinen yllätys :) luetko yleensä paljon kirjoja?

    Vastaa
    • Maj 25.4.2016

      Moikka Marianne! Mulla oli ennen lapsia aina joku kirja meneillään, mutta sitten esikoisen syntymän myötä lukeminen on vähän jäänyt – tai jäänyt melkein kokonaan. Eilen nukahdin Ihonhoito kauneudenhoitoalalle -kirja kädessäni… Ajattelin taas lomalla lueskella, olisko sulla hyviä pokkarisuosituksia heittää?

      Vastaa
  7. Leluteekin Emilia 25.4.2016

    Taivaslaulu oli kyllä tosi vaikuttavaa luettavaa – mulla odotaa Vanhatalon ”Korvaamaton” tuolla hyllyssä sopivaa hetkeä, tuntuu, että sitä ei ihan koska tahansa voi tempaista sieltä luettavaksi, vaan täytyy voida lukea rauhassa. Tosi kiva olisi kyllä nähdä myös näyttämölle sovitettuna, mutta taitaa jäädä väliin, jos ei näytelmä jossain vaiheessa tule Helsinkiin.

    Vastaa
    • Maj 26.4.2016

      Tuo on niiii-in totta, joillekin kirjoille on vaan hetkensä, eikä niitä voi tosiaan vain tempaista luettavaksi noin vain! Näytelmä oli kyllä niin suosittu, että voisihan se ihan hyvin tulla sinnekin?

      Vastaa
  8. Anni 25.4.2016

    Olen kanssa lukenut kyseisen kirjan. Pysäytti ja laittoi ajattelemaan. Toinen, samantapainen kirja, jota myös suosittelen on Maijan Tarina. Kirjailijaa en nyt muista..

    Vastaa
    • Maj 26.4.2016

      En ole lukenut, mutta pitääpä googlettaa!

      Vastaa
  9. Silvia 25.4.2016

    Moi!
    Olen itsekin lukenut kyseinen kirjan mielenkiinnosta, sillä olen itse vanhoillislestadiolainen. Kirja oli mielestäni hyvin kauniisti kirjoitettu ja oli monissa kohdin täyttä asiaa. Kuitenkin on hyvä muistaa, että kirja on aina kirja.
    Jos mun elämästä kirjotettais kirja vanhoillislestadiolaisena, voin kertoa, että sitä ei lukisi kukaan, sillä se ei poikkeaisi -ei lestadiolaisen arkielämästä paljoakaan.
    Taivaslaulussa oli paljon kärjistystä ja negatiivisia asioita pinnalla, se sai mut surulliseksi ja ahdistuneeksi, sillä en koe monia asioita samalla tavalla, miten kirjan kirjoittaja kokee.
    Toki esimerkiksi lapsikysymys on vanhoillislestadiolaisuudessa hyvin yleinen syy ”kieltää usko”. Kuitenkin haluan korostaa, että ainakin itse ajattelen niin, että jos äiti ei jaksa enempää, eikä henkinen kantti kestä on ehkäisy hyväksyttävää. Ei ole tarkoitus, että äiti menettää mielenterveyden sen vuoksi, että lapsia tulee likaa, mitä itse jaksaisi hoitaa. Lisäksi kenelläkään ei ole oikeutta tuomita ketään täällä, eikä kukaan voi asettua jumalaan asemaan tuomitsemalla toisen ihmisen ajatuksia tai päätöksiä. Ehkäisy ei yleensä ole hyväksyttävää vanhoillislestadiolaisuudessa siksi, että lasten ajatellaan olevan jumalan lahjaa. Siksi yleensä jokainen haluaa ottaa lapset annettuina, jumalan lahjoina.

    Kiitos Maj kauniista blogistasi, vierailen täällä usein lukemassa mietteitäsi! Teillä on upea perhe <3

    Vastaa
    • Maj 26.4.2016

      On kyllä ihan totta, että kirjaa lukiessa on hyvä pitää mielessä, että se ei ole ensinnäkään yksi & ainoa totuus, eikä kaikki lestadiolaiset ajatelle tai toimi samalla tavalla. Ihana kuulla, että olet viihtynyt blogin parissa, ihana kun jaksoit jättää kommenttia <3

      Vastaa
  10. Ramppa 25.4.2016

    Mä näin teidät tuolla kyseisessä näytöksessä 😊 — meinasin tervehtiä vaan en sittenkään kehdannut. Taivaslaulu meni monessa kohtaa ihon alle, erityisesti tuskakokemukset oli valtavan hienosti näytelty. Itse olen syntyjään kuvatusta yhteisöstä ja yhä vieläkin joukossa mukana perheineni. Vaikka on paljon asioita, joita en allekirjoita ja joita kritisoin, usko siellä antaa minulle rauhaa ja iloa, enkä ole kokenut tarpeelliseksi poistua joukosta. En usko, että juuri kukaan enää ajattelee että kenenkään pitäisi synnyttää henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin kustannuksella, ainakaan meistä nuoremmista. En tiedä. Näytelmässä oli aivan huikeita insidereita, joita voi ymmärtää vain sellainen joka tuossa joukossa kulkee mukana :). Todella hyvin oli näyttelijöt perehtyneet aiheeseen! Toisaalta oli myös jtn ylilyöntejä, kuten juurikin tuo että jos puuttuu Jumalan vauvajärjestykseen niin perheeseen syntyy vääriä lapsia jne. Ehkä se oli taiteilijan vapautta, itse en ole 45-vuoden aikana kuullut tuollaista koskaan sanottavan. Yhtäkaikki, aivan upea kirja ja näytelmä sekä näyttelijät!

    Vastaa
    • Maj 26.4.2016

      Hahaa, toivottavasti näit meidät vasta väliajalla, sillä lähdettiin aika myrskyisissä merkeissä teatteria kohti, kotona eivät asiat sujuneetkaan ihan toivotusti. Mua jäkikäteen oikein nauratti, että taisin olla aika ”suu viivana” sattuneesta syystä :D Kiitos loistavasta kommentista!

      Vastaa
  11. Juuli 25.4.2016

    http://areena.yle.fi/1-2600953

    Suosittelen kaikkia taivaslaulun lukeneita/katsoneita katsomaan myös kyseisen dokumentin :)

    Vastaa
    • Maj 26.4.2016

      Kiitokset vinkistä :)

      Vastaa
  12. Maaria 27.4.2016

    Kirjan olen lukenut neljä kertaa ja näytelmän käynyt katsomassa. Kosketti ja lujaa, varsinkin ensimmäisellä lukukerralla. Olen syntynyt vl-perheeseen ja pari vuotta sitten sain tarpeeksi rohkeutta irrottautua liikkeestä. Kuusi lasta ehti syntyä, ennen kuin tajusin, että jos samaan tahtiin tulee edelleen, menetän järkeni. Olin 26-vuotias kun kuudes syntyi ja vanhin lapsi ehti juuri täyttää 7-vuotta. Jälkeenpäin ajateltuna kuulostaa todella hurjalta! Ja olikin..nyt sitten tuntee syyllisyyttä, ettei mitenkään riitä tarpeeksi kaikille :( Mutta maailman ihanimmat tytöt meillä on <3 Olisin voinut jäädä liikkeeseen ehkäisystä huolimatta, mutta oli niin monta eri asiaa, mistä ajattelin eri tavalla. Huomasin, että pään sisällä en ollut enää vl. Ahdisti hirveästi se välivaihe, kun ei tiennyt onko vl vai "normaali" ihminen. Ja uskaltaako siitä lähteä. Pelotti läheisten ja sukulaisten reaktiot, kun tiesin kuinka vahvasti jotkut voivat reakoida. Ja sehän on suunnilleen synneistä suurin, kun ison perheen äiti lähtee liikkeestä ja "houkuttelee lapset ja miehen maailmaan". No, muutama tekstiviesti tuli syyttävään sävyyn, mutta ihan hyvin selvisin :) Ja kyllä kannatti, oon nyt onnellinen! Ja helpottunut, että omilla tytöillä on nyt muitakin vaihtoehtoja tulevaisuudessa kuin se suurperheen äitinä oleminen.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *