Eilen loikin vesilammikoiden yli vihreässä mokkahameessani. Pitkästä aikaa puin päälleni muuta kuin nuhjuiset trikooni, joten sen kunniaksi otettiin Nooran kanssa muutamat asukuvat. Olette ehkä huomanneet asukuvien vähentyneen täällä blogissa? Toki nyt edelliset pari viikkoa olen hiihdellyt paikasta toiseen sporttivaatteissa, mutta on siihen toinenkin syy, arvaatteko? Luottokuvaajani lähti nimittäin kaupungista, jo pari kuukautta sitten.

Itkin tuolloin vuolaasti, ihan kuin pieni lapsi, en kuvaussessioiden takia, vaan ystäväni perään. Toki olin samalla todella onnellinen ja ylpeä Idan kuvioista uudessa kaupungissa, enkä epäillyt yhtään, etteikö ystävyytemme kestäisi, vaikka se muuttuisikin. Teimme vain niin paljon arkisia asioita (ja töitä) yhdessä, että tiesin muutoksen olevan iso. Räkä vaan valui suuhuni, kun sopersin kyynelten takaa puhelimessa, että kuka nyt katsoo kanssani Hiljaisia Siltoja, kenen kanssa nyt menen joogaan ja jaan arkeni kommellukset? Kuka muu muka jaksaa katsella lasteni riehumista hymyillen kärsivällisesti tai lähteä kanssamme Särkänniemeen ja Hop Lopiin vapaaehtoisesti? Eihän kenenkään muun pylly mahdu takapenkin keskelle kahden turvaistuimen väliin. En tiedä, onko se vähän jopa noloa, kuinka kova pala ystäväni muutto minulle oli. Mieheni lohdutteli ymmärtäväisenä, että olemmehan kuitenkin molemmat samassa maassa edelleen.

Nolo tai ei, mutta niin se vain oli rankkaa – eikä edes hävetä. Kaikkeen sitä tottuu kuitenkin, asioilla on yleensä myös positiiviset puolensa. Taskurakettini pamahtaa tänään Tampereella, ja olemme sopineet kaikkea yhteistä tekemistä huomiselle. Tulipas avaudutta, alunperin piti vaan niitä asukuvia tänne tiputella…

Paita ja hame – Bik Bok
Sukkikset – Pieces
Kengät – Zara

Nämä kuvat otti suloinen Noora Näppilä – kiitokset, olen varmasti maailman vaikein kuvattava, en pysy paikallani yhtään – ja jos pysyn niin joudun keksittymään niin paljon, että näytän todella vakavalta. Oikeastihan…

Mä enimmäkseen sähellän ja näytän vähän liiankin riemukkaalta :D Ida on monesti napakasti komentanut  kameran takaa: ”koita nyt pysyä hetki paikallaan”.

Onko teille ystävän (tai oma) muutto ollut kova pala, aikuisiällä? Entä osasitteko muuten edes kaivata näitä pönötyskuviani?

-Maj

Suositellut postaukset

0 Comments

  1. inkkari 8.4.2016

    Ystävät ovat tosi tärkeitä, onneksi eri paikkakunnalla asuminen ei ole este ystävyyden jatkumiselle. Asukuvat ovat kivoja, mutta lasten yms. perhejututkin kiinnostavat!

    Vastaa
  2. Henna 8.4.2016

    Todellakin! Noin puolitoista vuotta sitten paras ystäväni otti ja lähti ausseihi. Itkin kuin pikkulapsi läksäreissä:D onneksi sain hänet takaisin muutama viikko sitten.

    Vastaa
  3. sussu 9.4.2016

    Oon jo odottanut asukuvia!
    Minullekin oli kova paikka,kun ystävä muutti ulkomaille, mutta ystävyys kantaa yli välimatkojen.

    Vastaa
    • Maj 11.4.2016

      Ihana kuulla, että asukuvatkin kiinnostaa vielä :) ja ystävän muutto ulkomaille on varmasti kova paikka, mutta onneksi tosiystävyys kantaa <3

      Vastaa
  4. Hanna 9.4.2016

    Mun yks parhaista ystävistä lähti vuodeksi vaihtoon maapallon toiselle puolelle. Se oli kova pala ja tuntui kuin se vuosi kesti ikuisuuden. Kuinka ihanaa olikaan saada rakas ystävä takaisin. Palattuaan asiat oli ihan niinkuin ennenkin, ihan kuin emme olisi erossa olleetkaan, mahtavaa ystävyyttä ei voita mikään! Muut ystävät ovat muuttaneet vain lähialueille joten ei ole tullut koettua pitkiä etäisyyksiä, mutta varmasti olisi todella rankkaan jos ystävä muuttaisi jonnekkin kauas.

    Vastaa
  5. hanni 9.4.2016

    Sä oot niin hyvä suustas noissa kuvailuissa!! Niin rehellinen ja aito. Tykkään. Edelleen. 3.5 vuoden jälkeenkin. Oot huippu :) ja juu mulla on käynyt niin että olrn muuttanut aina itse kun joku kaveri muuttaa vähänkään lähemmäksi. Nyt ois tarkoitus pysyä loppuelämä paikallaan ;)

    Vastaa
    • Maj 13.4.2016

      Hanni, voi että miten ihana viesti sinulta ja parasta kuulla, että olet jaksanut pysyä lukijana noin pitkään. Musta välillä tuntuu, että toistan itseäni, olenhan kirjoitellut tätä blogia jo vuodesta 2009…

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *