Lasten myötä lomat muuttuvat vähän erilaisiksi, pieni pala arkea tavallaan tulee aina mukana, vaikka kotiovesta lähtisikin. Tietysti on erilaista olla pienen taaperon ja vauvan kanssa reissussa, kuin vaikka Samuelin ja Rebekan ikäisten lasten kanssa. Itseasiassa musta tuntuu, että 4- ja 6-vuotiaiden kanssa on jo niin luvattoman helppoa ja vaivatonta olla reissata. Meillä ei nukuta enää päiväunia ja nukkumaanmenoajasta joustetaan. Mun mielestä on ihana vaan loikata lämpöön, pois omista arjen ruutineista, unohtaa aikataulut, pyykit ja prismareissut vähäksi aikaa.

Luin viime viikolla erään lehtijutun, jossa haastateltava kolmen lapsen äiti kertoi elämästään. Hänen sanoi, että on outoa kun ihmiset sanovat, että kyllä se muutaman vuoden päästä helpottaa – niin, minkä pitäisi helpottaa? Hänen mielestään jokainen vuosi lasten kanssa on ihana juuri sellaisenaan. Kyllähän se näin on ja erittäin kauniisti sanottu, yhtään vuotta en antaisi pois minäkään. Mutta, kyllä mun mielestä arjen handlaaminen ja useat asiat helpottuvat, kun lapset vähän kasvavat, eikä siinä ole mitään pahaa.

Vauvat ja taaperot ovat ihania touhuajia, mutta itse nautin tosi paljon, nyt kun Sampan ja Reben kanssa voi tehdä vähän erilaisia juttuja yhdessä. Kyllähän pientenkin kanssa voi tehdä vaikka mitä, mutta kahden alle 3-vuotiaan kanssa on ensinnäkin enemmän rutiineita ja hyvin erilaiset aktiviteetitkin. No, toisaalta itse varmaankin stressaan vauvojen kanssa enemmän kuin toiset? Nyt osaan ottaa jo rennosti. Oli muuten kirjaimellisesti suolaista katsottavaa rannalla, kun äidit pesivät pienten vauvojen kasvoja merivedellä, kyllä mäkin kirkuisin jos joku heittäisi merivettä silmiin, siis mitä ihmettä? Olin huolissani myös toisten auringossa punaiseksi palaneista pienokaisista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ekana iltana tutkiskelemassa mestoja Protaraksella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nämä meidän pikkutyypit pitävät huolta, että päivistämme ei ääntä ja vauhtia puutu. Samuel ehtii koskemaan KAIKKEEN ihan vain ohikulkiessaan. Tiedättekös? Aina ehtii vähän hipaisemaan, läppäämään, vääntämään tai edes tökkäämään käytönnössä ihan kaikkea mitä vastaan tulee tai ohi menee xD

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitään suurempia haavereita tai muita lomalla kuitenkaan tullut, parilla laastarilla pärjättiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mun vanhemmat liittyivät meidän seuraan toisella lomaviikolla. Yhtenä päivänä päästiin Miikan kanssa kahdestaan Nikosiaan kiertelemään, käväistiin Turkin rajalla, safkattiin ja tehtiin vähän ostoksia. Paluumatka nukuttiin päät vastakkain bussissa, luksusta :D

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mä postailen muutamia lomavinkkejäni Protarakselle – tai Kyprokselle myöhemmin. Laittakaahan kommenttia, jos haluatte tietää jostain tietysti aiheesta lisää? Huomenna tupsahtaa minien asupostaus ja muutamia ajatuksiani lastenvaatteista.

-Maj

10 Comments

  1. Anu 2.6.2016

    Kaikki matkailusta kiinnostaa! Eli anna tulla vaan :)
    Kauhea matkakuume itsellä mutta tänä kesänä ei pääse kun meillä on koiranpentu. Mutta myöhemmin sitten. Missä Teppo muuten oli hoidossa?
    Kiitos ihanasta blogistasi :)

    Vastaa
    • Maj 2.6.2016

      Voi koiranpentu <3___<3 Teppo oli mun pikkuveljellä – ja itseasiassa hän on siellä vieläkin, veljen naapurissa asustaa kaksi koirakaveria ja Teppo on tainnut nauttia olostaan. Whatsappissa tuli aina välillä Tepon kuvia ja kuulumisia. Kiitos itsellesi ja ihanaa kesää <3

      Vastaa
  2. Nunu 2.6.2016

    Oltiin just viikko Kreetalla ja olin niin onnellinen päästessäni kotiin :D Vaikka lomalla on kivaa, niin herranen aika miten raskasta se lasten kanssa on. Meillä siis 2x 8-vee ja todella menevä 2-vuotias. Noiden isompien kanssa kyllä loma tuntuu jo lomalta, mutta pienen vipeltäjän kanssa saa olla koko ajan sydän syrjällään. Ja meillä ainakin eniten päänvaivaa tuottaa hotellihuoneet, joissa on aina kivilattiat eli sielläkään ei voi hetkeäkään ottaa rennosti.
    Mutta viime kesän Protaraksen reissu oli vielä huomattavasti raskaampi kun lennot oli pienen kanssa yhtä tuskaa… Poika oli sillon 1,5 v eikä muutenkaan ole mikään sylihiiri, niin voi varmaan kuvitella mikä oli viihtyvyys sylipaikalla sen 4 tuntia. Mutta vajaa vuos myöhemmin, lennotkin meni jo todella paljon helpommin.

    Vastaa
    • Maj 2.6.2016

      Eikä, mä kun olisin voinut olla vielä vaikka pari viikkoa, ei tuntunut tippaakaan raskaalta, päinvastoin! Voi vitsit, nyt sitten kotona lepoa vaan, onneksi ei ollut pitkä lentomatka :)

      Vastaa
  3. mirka 2.6.2016

    Mä luin sen saman ”minkä pitäis helpottaa” -haastattelun ja tunsin syyllisyyttä. Kyllä mä kuitenkin taidan vähän odottaa helpompia aikoja. Mutta mäkin luulen, että mä stressaan liikaa vähän kaikesta. Jos osais olla vähän rennompi. Mutta en silti mitään vaihtais pois, mutta noloa kyllä, odotan kyllä sitä että saisin edes murusen omasta elämästäni takaisin. Olis ihan ok, että 98% eläisin lapsen ehdoilla, jos sen 2% saisin tehdä jotain mistä itse nautin. Jumpata vaikka. Mutta ehkä vielä joskus, niin sitä minä kyllä odotan.

    Vastaa
    • Maj 2.6.2016

      Voi sua, et saa syyllistyä!!! Mähän just kirjoitin, että ei ole ollenkaan väärin odottaa helpompia aikoja ja kaivata tilaa itselleen. Varmasti säkin osaat kyllä nauttia päivistä ja hetkistä, vaikka pienet ihmiset saattavat olla vaativia tapauksia ja toisinaan oma jaksaminen ei meinaa riitää. Mä olen joskus ollut siinä pisteessä, että soitin itku kurkussa ystävälleni kun halusin vaan kuulla toisen aikuisen äänen, olin lukittautunut omia lapsiani pakoon vessaan, hetkeä aikaisemmin kuopus oli huitaissut kirjalla päin näköäni, niin että veri vaan valui nenästä. Ja tietty lapset huusivat oven takana, huh!

      Jokaisen tilanne on kuitenkin aina niin yksilöllinen ja mä voin kertoa, että ainakin itse nautin tästä vähän helpommasta arjesta. Ihan vaikka vaan siitä, kun voin mennä sinne vessaan yksin, ilman että se on kenellekään ongelma <3

      Vastaa
  4. Nadege 2.6.2016

    Hei Maj! Kiitos ihanasta blogista! Olisi tosi hienoa jos laittaisit Kyproksen vinkkejä, ollaan lähdössä sinne syyslomalla. Meillä on melkein samanikäiset lapset kuin teillä ja minäkin oon kyllä nauttinut heidän kanssa matkustamisesta, onhan se niin erilaista kuin arki. Ei tarvitse itse laittaa ruokaa ja ehtii kuunnella lapsiakin ihan eri tavalla. Ihanaa kesää teille!

    Vastaa
  5. Elli 2.6.2016

    Kaikki on niin suhteellista…me ollaan esim oltu 2 kertaa reppureissaamassa Aasiassa 6 kk kerrallaan aluksi alle vuoden ikäisen kanssa ja toki kerralla sama typy oli just 2 vuotta ja ihan leppoisalta ja ihanalta se tuntui kummallakin kerralla..Ihan parasta aikaa meidän elämässä..ehkä aika kultaa mun muistot:D mut nyt kun meillä on 3,5 vuotias ja 4 kk ikäinen vauva niin en tosiaan haluis lähtee edes lähirannalle ennen kun vauva on vuoden:D

    Vastaa
  6. Kesä 8.6.2016

    Mistä tuo musta hihaton mekko on? Ihana!

    Vastaa
  7. Saara 18.6.2016

    Mistä kassi on?

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *