Juhannuksen mökkiosuus on nyt takana, tultiin saaresta kotiin yöunille. Olen tässä puntaroinut mielessäni, että onko mökkeily mun juttuni? Nautinko vai en? Tulin siihen lopputulokseen, että kyllä nautin, kun asennoidun vain oikein. Kesämökkeilyn mukavuus riippuu tietysti hyvin pitkälle myös keleistä. Ja etenkin lapsista, heidän fiiliksistään ja viihtymisestä, sillä mikäs siinä olisi kuunnella sateen ropinaa päivät pitkät täkin alla ja lueskella muutamat kirjat, mutta ihan sillä tavalle se ei meillä pienten lasten äideillä mene, vai mitä tuumaatte? On toisaalta virkistävää olla ilman juoksevaa vettä ja muita yleellisyyksiä, hiukset hapsottaen, verkkareiden polvet vihreänä pihapelien tuloksena. Veikkaan, että viikko olisi meikälle kuitenkin se maksimiaika mökillä, sitten olisi jo päästävä takaisin sivistyksen pariin.

Takapenkkiläiset nukahtivat jo automatkalle, radion soitellessa vanhoja iskelmiä. Miika mietti, että onko vähän tyhmää tulla kotiin yöksi, mutta mulle oma sänky on juuri nyt se, mitä kaipaan ja tarvitsen eniten. Sitäpaitsi, ihan sama missä sitä ollaan, kun tärkeimmät on siinä lähellä. Varsinaisesti vain tekemisen vuoksi, en halua tehdä enää tällä iällä mitään, tiedättekö mitä tarkoitan? Ollaan väkisin jossain, koska on JUHANNUS. Näin on hyvä, nyt siirryn täkkini kanssa sohvalle, ota lasin valkkaria ja katson pari jaksoa Orange Is The New Blackia Netflixistä, itseasiassa näin ei ole pelkästään hyvä – vaan ihan parasta! Huomenna nähdään kamut, katsotaan saadaanko pihapelit aikaiseksi? Ainakin voitontahtoinen ystäväni Eve pitää päihittää pari kertaa korttipeleissä ;)

-Maj