OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viimeksi tänään vietin aikaa pikkuveljeni kanssa, syötiin lounasta torilla, pyörittiin kaupungilla ja lopuksi vielä suunnattiin yhdessä rannalle. Sain aamulla kuulla isosiskoltani, että olen maailman paras sisko. No okei, toki myös ainoa :D Sisarukseni ovat juuri niitä tyyppejä, joihin voin luottaa hädän hetkellä ja toisaalta he ovat aina myös vilpittömän iloisia, kun minulle tapahtuu jotain hyvää. Olen onnellinen, että meitä on kolme, eikä kyllä yhtään harmittaisi vaikka perheemme olisi isompikin. Joskus halusin kovasti pikkusiskoa <3

Tämän hetkinen tilanteemme tuntuu kyllä hyvältä, kaksi omaa lasta ja ihana siskon puolikas – ja oikeastaan Viivin kaksi veljeä ovat kuin serkkuja, joita lapsillani ei ole oikeasti ole, paitsi tavallaan, no se on toinen tarina…

En vauvakuumeile, enkä oikein tiedä olisiko minusta enää kolmannen lapsen äidiksi. Irvistän, kun ajattelen raskautta, vauva-aikaa ja valvomisia, huh-heijakkaa! Toisinaan silti mietin sellaisia juttuja, että kuinka upea isoveli Samuel olisi ja niin, kyllähän tänne (kotiin ja sydämeen) vielä mahtuisi. Harmittaako sitten myöhemmin, kun mahdollisuus on jo ohi?

Onko teidän lapsilukunne jo selvillä, kenties täynnä? Vai onko jollain muullakin samanlaisia ajatuksia asiasta kuin mulla?

-Maj

38 Comments

  1. Krista 28.7.2016

    Tehtyjä lapsia ei koskaan kadu, tekemättömiä kyllä….

    Vastaa
    • Anonyymi 28.7.2016

      Minä en usko, että tekemättömiäkään katuu.

      Kyllähän asioihin sopeutuu ja niistä löytää ne positiiviset puolet. Itsellä ollut samat pohdinnat ja meille 2 on hyvä. 3 kanssa elämä olisi erilaista, matkustaminen haastavampaa ja kalliimpaa, talo pitäisi vaihtaa isompaan, auto pitäisi olla tila-auto, liikkuvia osia arjessa enemmän, omaa aikaa vieläkin vähemmän, muiden menoja enemmän, talous olisi tietysti ahtaammalla (elintasoa vaikea laskea) vaikkei ahtaalla olisikaan… Enkä minäkään haluaisi aloittaa kaikkea alusta. Se on raskasta se.

      Ehdottomasti 2 on meille hyvä, enkä sitä tule katumaan vaikka välillä mietityttääkin, että mitä jos… :)

      Vastaa
  2. Netta 28.7.2016

    Meilläkin kaksi lasta. Tyttö ja poika 5v ja 3 v. Samat asiat pyörii mielessä. :) en niinkään vauva aikaa kaipaa mutta tulevaisuutta ajatellen olisi ihana et on lapsilla sisarruksia. Kaksi tuntuu niin vähältä. Mutta sit taas… Aloittaa sama rumba alusta kun nyt alkaa olemaan jo helppoa. :)

    Vastaa
  3. Emma 28.7.2016

    Miten hassua, eilen jostain syystä illalla blogeja lukiessani mietin että onkohan teidän perheessä haaveissa tai ajatuksissa kolmas lapsi. Ja sitten ajattelin että sehän ei minulle tai muille kuulu joten en haluaisi sitä blogikommentissa udella ettei vaikuta tökeröltä. :) Ja sit heräsin ja huomasin tän postauksen.

    Minulla ei ole vielä yhtään lasta itselläni ja vaikka olisikin niin näissä asioissa ei taida kyllä ulkopuolisen neuvot paljoa painaa kun kullakin perheellä on se oma dynamiikka, omat motiivit ja oma painolasti takana edellisistä lapsista, oli niitä sitten yksi tai neljä.

    Vastaa
    • Maj 1.8.2016

      Kauniisti ajateltu sinulta – ja tässähän sait vastauksen nyt sitten, joka ei ollut yhtään sen enempää kyllä, kuin ei :* Olen kanssasi samaa mieltä, ulkopuolisten neuvot ei vaikuta ainakaan omiin päätöksiini :)

      Vastaa
  4. Hemppa 28.7.2016

    Me teimme vielä kolmannen kun tuntui että porukka ei ollut vielä kasassa :) Esikoinen meni ekaluokalle ja silloin oli hyvä aika jäädä kotiin mammalomalle. Eikä toki ole kaduttanut. Nyt on vauva-vuosi ohi ja elämä on taas helppoa. Isosiskot rakastaa kovasti pientä siskoa. Niin ja kolmas synnytyskin oli kaikista helpoin ja nopein :)

    Vastaa
  5. Piia 28.7.2016

    Viisi oli meille sopivasti. Kuudes oli Yllätys, joka vei voimia paljon. Yllätys on pian kolmevuotias ja olemme suunnattoman onnellisia, että hän on sisarusparven kuopus. Itse olen ainokainen vanhemmilleni ja aina toivoin isosiskoa ja kadehdin serkkujeni sisarussuhteita. Näin aikuisenakin olisi ihana omistaa suht samanikäinen sisko tai veli.

    Vastaa
  6. henna 28.7.2016

    Ei valitettavasti vielä yhtäkään lasta reiluun 30 ikävuoteen mennessä. Alle 30:senä olin kyllä naivisti suunnitellut että tähän ikään mennessä olisin jo saanut kaksi, mutta elämä on osoittanut, että lapsia tai niiden määrää ei välttämättä voi itse päättää.

    Vastaa
    • Maj 1.8.2016

      Moikka Henna! Mä olin kirjoittanut tähän postauksen muutaman rivin juuri tästä asiasta. Ajattelen, että vaikka sitten jos päättäisimmekin yrittää kolmatta lasta, niin sitä ei välttämättä koskaan meille tulisi – mutta pyyhin rivit pois. Mä olen aikaisemminkin kirjoittanut, että en missään nimessä pidä lasten saamista itsestäänselvyytenä, en ole koskaan pitänyt. Sen takia musta on tullut äiti aika nuorena, koska olin henkisesti valmistautunut siihen, että lapsen saaminen voisi kestää vuosia, eikä se sittenkään onnistuisi. Meidän tapauksessa se onnistui kuitenkin niin nopeasti, että yllätyin itsekin. Näistä lapsista olen todella kiitollinen. Voimia sinulle <3

      Vastaa
  7. Tina 28.7.2016

    ihan hirveä ”vauvakuume” ollut jo kauan, yksi jo on, hän on kahdeksan. Mies ei innostu asiasta ja asia harmittaa ihan todella paljon. On kans sellainen tunne, että yksi perheenjäsen puuttuu, eikä oikein osaa luovuttaa. saa nähdä sitten miten käy

    Vastaa
  8. MarjoH 28.7.2016

    Alunperin oli ajatuksissa, että lapset olisi kolmekymppisenä tehty. No, aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan vaan esikoinen syntyi ollessani muutaman päivän vajaa 33. Toinen lapsi oli haaveissani, mutta olin jo sopeutunut elämään yksilapsisenakin. Mieskin (itse ainoa lapsi) oikeastaan oli sitä mieltä, että yksi riittää. Elämä kuitenkin tarjosi meille mahdollisuuden toiseen lapseen ja häntä odotellaan syntymässä syyskuulla. Ikäeroa lapsille tulee aika tarkkaan neljä vuotta. Itse olen kiitollinen omasta veljestäni, joten olen iloinen oman lapsen saadessa sisaruksen. Meidän lapsiluku tulee jäämään näihin kahteen. Raskauksissa on ollut omat ylimääräiset juttunsa, ikä alkaa lyhennelmä neljääkymppiä jne.

    Se kyllä harmittaa, että lasten isovanhemmat lähentelevät seitsemääkymmentä ja osa on jo kuollut tai todella huonossa kunnossa. Omat lapset eivät siis saa nauttia isovanhemmistaan niin pitkään kuin esim. veljeni lapset, jotka ovat jo 16-19-vuotiaita. No, onneksi on muitakin tärkeitä ihmisiä ympärillä.

    Vastaa
  9. sanna 28.7.2016

    Me saatiin kolmas lapsi.nyt lapset 8, 4 ja 4kk.nyt tuntuu et neljäskin voisi meille vielä tulla 😊 jos ajattelet et voisit vielä sen kolmannen haluta niin kannattaa tehdä..mut kyllähän sen itse tietää, jos tulee totaalinen stoppi lapsien lukumäärästä ..

    Vastaa
  10. AM 28.7.2016

    Yksi elävä ja yksi kuollut lapsi sekä lukuisia keskenmenoja ja kohdun ulkopuolisia pari. Lapsien lukumäärä ei ole itse päätettävissä.

    Vastaa
    • Maj 1.8.2016

      Näin se on <3 Toki sitä voi silti pohtia, että antaako itse mahdollisuutta yritykselle vai ei. Ymmärrän, että tekstini voi tuntua itsekkäältä, vaikka en ollenkaan niin sitä tarkoittanut, muotoilin ehkä ajatukseni vähän hölmösti.

      Vastaa
  11. Mari 28.7.2016

    Meillä on kolme lasta, 6, 3 ja 1,5 vuotiaat. Vanhin poika ja pikkutytöt. Kahden jälkeen perhe ei tuntunut täydeltä ja jahkailtiin.. nyt kolmannen jälkeen tuntuu että perhe on tässä. On tää aikamoinen porsaslauma välillä, mutta on tää silti aika ihanaa.

    Vastaa
  12. jeni 28.7.2016

    Meillä oli kaksi täydellistä pientä poikaa ja valmis perhe. Otin kierukan ehkäisyksi ja ostimne asunnon nelihenkiselle perheellemme. No, elämä yllätti ja nyt meillä on vielä pieni tytär. Kauhukolmikko on nyt iältään 7,5 ja 2. Aika ihanaa, eikä haittaa vaikka asunto onkin käynyt vähän pieneksi! 3 on just passeli :)

    Vastaa
  13. Heli 28.7.2016

    Ajattelin aikanani,että naisen elämä loppuu kolmekymmentä täytettyä.
    Ajattelin myös,että ei lapsia voi kolmenkympin jälkeen ”hankkia”. Ihminenhän on silloin ikäloppu. Kummallisia ajatuksia….
    Toisin kävi. Elämän ihminen löytyi,kun täytin kolmekymmentä. Esikoinen syntyi pikkukeskosena 38 vuotiaana. Iällä ei kyllä ollut mitään tekemistä ennenaikaiseen syntymiseen. Se on toinen tarina.
    Mieheni oli siinä kohtaa sitä mieltä,että on liian raskasta hankkia lisää lapsia. Esikoinen oli aika paketti. Minä jänkkäsin vastaan.
    Pikkusisarus tuli kuitenkin kun täytin 40. Niinpä. Sitä minäkin joskus ihmettelen.
    Kovasti onnellisia olemme heistä.
    Kolmas olisi ollut kovasti tervetullut,mutta ilmeisesti oli tarkoitettu näin,että kaksi prinsessaa riittää tähän taloon minun lisäkseni=).
    Naisen elämä menee tietyllä saralla ohi valitettavan nopeasti. Että jos vähääkään miettii kolmatta tai yleensä lapsia lisää niin antaa palaa. Vauva-aika on hyvin pieni aika ihmisen elämässä.
    Katselimme tänään juuri tyttärieni (9 ja 6v) kanssa heidän alku elämänsä kuvia. Voi herttaisuutta ja ihanuutta. Siinä juurikin ymmärsin kuinka nopeasti aika kulkee. Juuri se hetki oli tässä.
    Sitä saattaa kuvittella ettei jaksa. Mutta kun tilanne tulee,niin se energia löytyy kyllä.
    Iloista miltä!

    Vastaa
    • Maj 1.8.2016

      Moikka Heli! Olipa ihana lukea sun tarina, kiitos kun jaoit sen <3

      Vastaa
  14. Lina 28.7.2016

    Olen päättänyt jo aikoja sitten, että meidän lapsiluku on kaksi. Mutta kyllä se vauvakuume on hiipinyt mukaan nyt kun kuopus on kolmevuotias. Mitään järkeähän tässä ei ole :/

    Vastaa
  15. Emmi 28.7.2016

    Täällä on jahkailtu monta vuotta jo ja välillä jätetty ehkäisykin pois, kunnes tullu katumapäälle. Nyt jos koskaanhan itselläki olisi aika, kun ikää ”jo” 33v, mies pian 40v. Meillä on 10v ja 8v lapset ennestään. Mietityttää vaan eniten, miten tässä iässä jaksaa uudelleen kaikki yövalvomiset ja tuleeko paljonkin lisää rahanmenoa, kun työtilanne on mikä on. Katuukohan päätöstä sitten vanhana, jos lapsiluku jääkin kahteen…

    Vastaa
  16. Enni 28.7.2016

    Itsellä oli vahva tunne toista lasta odottaessa jo, että ”tämä ei jää viimeiseksi”. Eikä jäänytkään :) meillä on nyt kaksi poikaa ja yksi typykkä, ja tämä riittää meille! Meillä on nyt 5, 3 ja 1,5 vuotiaat lapset, joten vilinää ja vilskettä riittää niin paljon, etten vaan yksinkertaisesti varmaan jaksaisi jos lapsia olisi enemmän. Tämä on nyt hyvä näin <3

    Vastaa
  17. Annu 28.7.2016

    Täällä 4,5v ja 2,5v ja kolmas syntyy, ainakin toivottavasti, ens kuun lopulla. Siinä on meidän jengi, tokihan täytyy pitää portit auki enkä sano etteikö enään koskaan…. Mies tosin ei ajatuksesta kovin innostunut :D
    Minusta on ihana kun tätä vauvaa odotetaan koko perheen voimin ja myös sisarukset odottaa ja ymmärtävät mitä odotetaan…
    Rehellisesti sanottuna kun ensimmäiset raskaus oireet ja jatkuva pahoinvointi alkoi niin kirosin ja olin valmis lyömään hanskat tiskiin, mutta tässä sitä taas ollaan, loppuraskaudessa ja aika on mennyt niin nopeasti, uskon että vauvavuosikin hujahtaa nopeasti. Ja jostain sitä voimaa niihin yövalvomisiin löytää sieltä hormonihuurujen keskellä..

    Vastaa
  18. Susku 28.7.2016

    Meitä on myös 3 sisarusta. Omia lapsia ei ole toiveista huolimatta…mutta sisarusten lapset ovat rakkaita ja läheisiä. Vauva-aika on ihana ja lyhyt, ainakin sivusta seuraten. Sisarusten ja heidän lasten merkitys vain kasvaa ajan kuluessa itselleni. Elämä on lahja!

    Vastaa
  19. S 29.7.2016

    Minulla on yksi lapsi, vielä vauva. Olin ennen raskautta haaveillut kahdesta-kolmesta lapsesta, mutta vaikea raskaus ja komplikaatiot synnytyksessä ovat kääntäneet ajatukset ympäri.. en vielä tiedä tulevasta, mutta tällä hetkellä olen onnellinen ja kiitollinen tästä yhdestä rakkaasta ihmeestä ja siitä, että ylipäänsä olen vielä täällä.. tuntuu vaan hirveän pahalta jos lapseni tulevaisuudessa kaipaisi kovasti sisarusta eikä sellaista hänellä olisi.

    Täytyy vielä sanoa, olen lukenut blogiasi piiiitkään mutten koskaan ennen kommentoinut. Vauva – ja kesäkiireiltä en ole blogiasi ehtinyt viimeaikoina lukemaan mutta nyt näpytellessäni blogiisi tuli minulle hassu tunne vauvauutisista. Ei aivan ollut uutisia, mutta kyllä silti tuli kylmät väreet lukiessani näitä mietteitäsi. :)

    Vastaa
  20. MariaK 29.7.2016

    Meillä on kolme lasta ja se on hyvä luku meille. Tila-autoa emme tarvitse vaan tavallinen riittää. Matkustaminen on toki kalliimpaa kuten joku aiemmin kommentoi mutta en voisi kuvitella, että se olisi ollut syy jättää kolmas lapsi haaveista. Raskausaika ja vauva-aika on lyhyt osuus lapsen elämästä. Joskus revin hiuksiani tässä metelissä ja hullun myllyssä mutta en koskaan kadu kolmea ihanaa lastani.

    Vastaa
  21. Sapu 29.7.2016

    Samoja mietteitä täälläkin. Lapset ovat 3- ja 5-vuotiaita. Näin on hyvä, mutta silti tuntuu välillä, että yksi puuttuu vielä joukosta. Ihmettelen, miten kolmatta miettii nyt niin järjellisesti kun kaksi ensimmäistä niin huolettomina ja tunteella. Nyt sitä ajattelee lomamatkojen sujuvuutta, auton tilavuutta ja asunnon neliöiden riittävyyttä, kropan kestävyyttä, pään kestävyyttä :D Onnellinen vahinko kai ratkaisisi tämän.

    Vastaa
  22. M 29.7.2016

    Tuskinpa niitä lapsia koskaan katuu. Olemme juuri saaneet ensimmäisen lapsemme eikä tämä toivottavasti jää viimeiseksi. Lapset on aina lahja :) olemme mieheni kanssa monesti puhuneet, että kuinka lapsi antaa niin paljon enemmän kuin ottaa. Meilläkin takana vaikea raskaus ja synnytys mutta silti olisin sen valmis kokemaan joskus uudelleen, että saisin oman ihana pienen taas syliin. Sitä ei voita mikään! <3 Ja eihän ne raskaudet ja synnytykset ole koskaan samanlaisia ja toinen voi mennä ilman mitään ongelmia. Se valvottava vauva-aika on niiiin lyhyt aika ihmisen elämässä, että sen takia ei lapsia kannata jättää hankkimatta (vaikkei niitä hankitakaan vaan saadaan). Eikä myöskään sen takia, että matkustaminen on kalliimpaa :D

    Vastaa
    • S 5.8.2016

      Vaan kun aina se ei olekaan vain siitä kiinni onko itse valmis kokemaan vaikean raskauden ja synnytyksen uudelleen. Aina ei välttämättä sen kaiken koettuakaan saakkaan pientä syliin, tai voi olla että joku jää ilman sitä syliä. Minusta se voi olla pelkästään itsekästä jos vakavat riskit tiedostettuaankin päättää tehdä lisää lapsia.

      Vastaa
      • M 11.8.2016

        Sinustako aina vaikea raskaus ja synnytys = hengenvaarallinen joko lapselle tai äidille? Vaikea raskaus voi olla toiselle kauheaa närästystä koko ajan, toiselle pahoinvointia, toiselle mielialan vaihteluita, mitä vaan. Itse koin synnytyksen vaikeana henkisellä puolella vaikka se ei todellakaan uhannut kummankaan meidän terveyttä. Jokainen kun kokee asiat niin eri tavalla :) Tietenkään en ole sitä mieltä, että oma terveys pitäisi uhata raskaudella. Ymmärsit minut nyt aivan väärin, ehkä ilmaisin itseni vähän huonosti.

        Vastaa
  23. helmis 30.7.2016

    Ihana postaus!

    Itselläni on pikkusisko ja pikkuveli, 3 oli lapsena juuri hyvä luku kun aina oli kaveri vaikka yksi lapsista olisi ollut jossain muualla, leirillä tai kaverin luona.

    Meilläkin on nyt kolme omaa lasta, vaikka ensin piti yksi riittää, sitten kaksi… Kaksi ensimmäisistä olivat hyvin itkuisia ja kolmaskin kipuilee mahansa kanssa, joten aika hampaat irvessä painetaan vielä. Odotan silti sitä aikaa että nuorin on vaikkapa kolmevuotias (tuolloin vanhin viisi), sitten voidaan jo ihan erilailla touhuta yhdessä.

    Kolme on ihana luku, on sitten kahdella isommallakin jotain yhteistä jaettavaa. :) mutta ihania lapset on aina, millä tahansa sisarusmäärällä. Ja ihan jokaiselle ei pysty pikkusisarusta lahjoittamaan, muuten alkaa aika loputon rumba. :D

    Vastaa
  24. h 30.7.2016

    Heippa, ihana pohdiskelupostaus :) Mulla ei ole vielä lapsia, toivottavasti seuraavien muutaman vuoden aikana tulisi ensimmäinen (olen nyt 27 v.) – ja näin vielä lapsettomana ajattelen kyllä haluavani useammankin muksun. Monella ystävälläni on kaksi sisarusta, ja jotenkin aina ihailen sitä kolmen sisaruksen ”jengiä” :D Mulla itselläni on vain yksi rakas pikkusisko, ja hyvä meidän on aina ollut kahdestaan. En koskaan kaivannut itse lisää sisaruksia (vaikka noin nelivuotiaana oli vaihe, jolloin halusin isoveljen – mikä tragedia kun sit selitettiin ettei se ole mahdollista :DD). Silti jotenkin näen itseni tulevaisuudessa kolmen lapsen äitinä. Toivottavasti siis jonain päivänä, vaikkei näistä koskaan voi etukäteen sanoa mitään! :)

    Ihanaa kesää!

    Vastaa
  25. mami 31.7.2016

    Se tunne löytyy sydämestä, onko meidän perheessä puuttuva palanen vielä jossakin.. 2 lapsosen jälkeen oli, ja myös kolmannen.. nyt perheessämme kuopus 2 kk ja kaikki palat olemassa <3. Eli lapsosia 4, ja elämä aivan ihanaa! Vauva-ajan valvomiset ym menee niin pian ohi. Juuri ajellaan 7-paikkaisella perheautollamme lomareissulta kotiin. Joka sujui loistavasti 2 kk, 2 v, sekä 10 ja 14 vuotiaiden lasten kanssa :).

    Vastaa
    • Maj 1.8.2016

      Voi että, ihanasti asiat teillä <3 Tutkiskelen sydäntäni – ja luulen, että on täytyisi vähän kysellä fiiliksiä siltä toiseltakin osapuolelta.

      Vastaa
      • mami 1.8.2016

        Juurikin niin <3. Kiitän myös samalla ihanasta blogista jota olen lukenut jo pitkään. Oikein hyvää kesän jatkoa:). Ja voimia, lämpöä tulevaan!

        Vastaa
  26. Aino 9.8.2016

    Hei Maj!
    Lapset todella ovat ihmeellinen lahja ja sisarukset toisilleen ihana tukijoukko. Lapset tuovat elämään ihanaa vilsettä. Mikään ei ole aidompaa kuin lapsen mieli ja elämänasenne! Luulenpa että kolmannen kanssa osaa ottaa jo rennommin ja miten ihana olla kotona kun isommat koulussa! Saa seurata sitäkin elämää läheltä!
    Itsellä sisaruksia ja heistä kyllä niin kiitollinen. Kuinka ylpeä isosisko olinkaa,kun vauva saapui kotiimme. Itsellä haaveena ainakin viisi! Mikäli niitä lahjoja annetaan <3
    Ps.sun blogi on ihan huippu! Tykkään susta tyyppinä paljon ja kirjoitat ihanan aidosti asioista! Voi että usein ajattelen et sun elämä on ihanan tavallista ja ihmistäyteistä! Nii pitääkin :) hyvää loppukesää!
    T. Yksi vakkarilukijoistasi

    Vastaa
  27. VSE 10.8.2016

    Meillä on seitsemän lasta 15-vuotiaana tapaamani pojan kanssa,joka on ollut pian 12-vuotta aviomieheni :) nuorin pian 3v ja terveydellisistä syistä ei lasta tulossa..
    Mutta kuinka ihanan liikuttavia lapset,kun kyselevät et tulisko äiti meille taas vauvaa joskus ja vanhin poika (11v) H&M vauvanvaateostoilla(lahjaksi) totesi; olispa kiva taas pikkuvauva meijän perheeseen tai sala utelu ”äiti tarviksä noita äitiysvaatteita?” <3

    Vastaa
  28. Syksylintu 12.8.2016

    Meillä on yksi lapsi. Olen aina halunnut äidiksi, olisin ollut halukas ja mielestäni valmis äidiksi jo hyvin nuorena: mieskin minulla oli jo ollut useamman vuoden, tuo sama ihana mies, joka yhä matkassani on. Mutta koska elämä ei aina mene niin kuin toivoisi, monien mutkien kautta saimme lapsen kun olin jo yli kolmekymmentä.

    Ei pitäisi valittaa, sillä olemme tosiaan onnekkaita, vanhempia. Meillä on nyt oikeus olla tuon ihanuuden vanhempia. Vihdoinkin sylissä on lapsi. Se mistä jo todella pitkään haaveilimme.

    Mutta itsekin rakkaat sisarukset omaavana ja lapsirakkaana ihmisenä haaveilen siitä toisesta lapsesta. Mutta ne monet mutkat matkalla jo ennen raskautta, vaikuttavat elämään edelleen. Olen perussairas ja sen vuoksi jatkuvasti väsynyt. Uusi raskaus, jos sellainen suotaisiin, olisi riski minulle… Ei hengenvaarallinen, mutta vakava. Ja jaksaisinko oikeasti vaikka haluaisin?

    Koska ensimmäinenkään ei ole ollut itsestäänselvyys, on hän saanut minulta kaiken huomioni ja enemmän. Olen antanut kaikkeni. Olisiko minusta vielä antamaan toiselle kaikkeni? Pelottaa, että ei. Ei omasta päätöksestäni, vaan ihan oikeasti fyysisestä jaksamisesta ja terveydestä riippuen.

    On siis ikävää, kun tavallaan on se ikuinen vauvakuume, mutta tuntuu, ettemme vaan voi, edes yrittää. Kun tämä ensimmäinenkin on tapaus, joka vaatii vanhemmiltaan paljon (2-vuotias, joka ei edelleenkään nuku öitään, vaatii touhua ja tekemistä aamusta iltaan pysähtymättä hetkeksikään leikkien pariin, on sairastellut paljon jne.). Mitä jos toinen on samanlainen energiapakkaus ja yöt huonoja? Minusta ei ehkä olisi siihen. Ja tavallaan se särkee sydämeni. Mutta onneksi, onneksi meillä on tämä yksi timantti. Meidän rakas, hänelle annamme kaikkemme.

    Vastaa
    • Tuuli hiuksissa 13.8.2016

      Kiitos ihananasta kommentistasi Syksylintu! Itsellä samanlaisia ajatuksia yhden lapsen kanssa. Raskaus- ja vauva-aika olivat niin raskaat, etten ole niistä oikein vieläkään henkisesti selvinnyt, vaikka lapsi täyttää viisi. Aika ei todellakaan ole kullannut muistoja, eikä vauva-aika tunnu edes näin jälkeen päin ajateltuna lyhyeltä. Voimia kun se tuntuu verottavan edelleen. Ehkä synnytyksen jälkeisellä masennuksella oli ja on osuutta asiaa.
      Oli ihana saada vertaistukea yhden lapsen vanhemmalta, ystäväperheissäkin kun kaikissa vähintään kaksi lasta ja sitä tunnutaan pidettävän normina yhteiskunnassa. Tärkeintä on mielestäni, että pystyn olemaan täysissä voimissani, kun kasvatamme tätä ainokaistamme ja voin antaa ne voimavarani täysin tähän haasteelliseen mutta palkitsevaan elämäntehtävään. :)
      Kauniita ajatuksia myös sinulla Maj!

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *