Huh, loppukesän kiireitä pukkaa ja blogikin on hunnigolla, pakko myöntää. Se on vähän kuten koti kesällä, käydään pyörähtämässä, mutta sitten on jo nopeasti jatkettava matkaa. Toivottavasti jaksatte lueskella näitä päiväkirjamaisia juttujani, sillä parempaan en juuri nyt ehkä pysty!?

Keskiviikkona me oltiin Rebekan kanssa Helsingissä viettämässä kummitädin kanssa kesäpäivää. Lähdettiin reissuun ilman sen kummoisempia suunnitelmia, ajateltiin käydä Lintsillä, mutta vaihdettiinkin sitten lennosta huvilaitteet leffaan, jonne Idakin ehti mukaan. Käytiin katsomassa ”IKJ” 3D-versiona – ja meillä oli älyttömän hauskaa, käkätettiin kaikki pariin otteeseen ihan ääneen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rebekka ei itse oikein toivonut mitään erityistä, hän vain halusi olla Sapen seurassa ja metsästellä Pokemoneja. Haettiin Teatterista salaatit ja Rebe sai toivomansa Happy Mealin, kaivettiin Sapen autosta viltti ja laitettiin piknik pystyyn Ruttopuistoon .

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rebe juoksi ostamaan meille Jymy-jätskiä pyöräkioskista, Sape kaivoi laukustaan suklaakeksit, ah, kahvi ei koko kesänä ole maistunut yhtä hyvälle kun tuolloin. Meillä ei ollut suunnitelmaa, saatiin vaan olla ja tehdä mitä huvittaa, ihan parasta ikinä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAstadis OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joskus viime keväänä vietettiin vastaava päivä Helsingissä Sapen seurassa ja Rebe on muistellut sitä koko vuoden. Meidän juna oli vasta puolen yön aikoihin Tampereella, tyttö nukkui junamatkan Fluttershy-poni tyynynä ja jaksoi vielä kävellä reippaasti autolle. Kysyin yläsänkyyn kömpivältä, uniselta tytöltä, että oliko kiva päivä? ”Äiti, tämä päivä oli ihan täydellinen”. Voi ei, toinen oli niin kovin onnellinen.

Päätettiin ottaa tämä 28.7. vietetty tyttöjenpäivä perinteeksi, sillä se on myös mun ja Sapen ”välisynttäripäivä”. ONNEA siis rakkaimmalle Sapemonille tätäkin kautta, oot täyttä glitteriä ja kimallusta, jo 28 vuoden ajan, luv ya!

-Maj

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viimeksi tänään vietin aikaa pikkuveljeni kanssa, syötiin lounasta torilla, pyörittiin kaupungilla ja lopuksi vielä suunnattiin yhdessä rannalle. Sain aamulla kuulla isosiskoltani, että olen maailman paras sisko. No okei, toki myös ainoa :D Sisarukseni ovat juuri niitä tyyppejä, joihin voin luottaa hädän hetkellä ja toisaalta he ovat aina myös vilpittömän iloisia, kun minulle tapahtuu jotain hyvää. Olen onnellinen, että meitä on kolme, eikä kyllä yhtään harmittaisi vaikka perheemme olisi isompikin. Joskus halusin kovasti pikkusiskoa <3

Tämän hetkinen tilanteemme tuntuu kyllä hyvältä, kaksi omaa lasta ja ihana siskon puolikas – ja oikeastaan Viivin kaksi veljeä ovat kuin serkkuja, joita lapsillani ei ole oikeasti ole, paitsi tavallaan, no se on toinen tarina…

En vauvakuumeile, enkä oikein tiedä olisiko minusta enää kolmannen lapsen äidiksi. Irvistän, kun ajattelen raskautta, vauva-aikaa ja valvomisia, huh-heijakkaa! Toisinaan silti mietin sellaisia juttuja, että kuinka upea isoveli Samuel olisi ja niin, kyllähän tänne (kotiin ja sydämeen) vielä mahtuisi. Harmittaako sitten myöhemmin, kun mahdollisuus on jo ohi?

Onko teidän lapsilukunne jo selvillä, kenties täynnä? Vai onko jollain muullakin samanlaisia ajatuksia asiasta kuin mulla?

-Maj

1 2 3 4 5 14