Täällähän se Miika on, vaikka mies ei hirveästi blogissa tai some-kanavissani vilahtele, alunperin hänen omasta toiveestaan. Nykyään linja on rennompi, mutta edelleen hän viihtyy huomattavasti paremmin kameran takana, kuin edessä. Miika ottaa suurimman osan niistä blogikuvistani, joissa itse näyn. Toki välillä kuvia nappailee muutkin, kollegat, ystävät tai veljenikin.

Monet bloggaajat ovat valitelleet, ettei heidän puolisoitaan saa pyynnöistä huolimatta kuvaamaan yhtikäsmitään, ymmärrän senkin hyvin. Vaikka me molemmat tykätään kuvaamisesta, niin joskus toinen ei saa sitten millään toisen visiosta kiinni ja herkempinä päivinä se saattaa aiheuttaa voimakasta hampaidenkiristelyä. Bloggaamiseni on luonnollisesti läsnä meidän koko perheen arjessa, vaikka se onkin minun juttuni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jotkut pariskunnat jakavat arjen lisäksi yhteisen työpaikan, mikä olisi itselleni aika vieras ajatus. Taidan olla sellaista tyyppiä, joka ei vaan pystyisi olemaan yhdenkään maailman ihmisen kanssa yhdessä käytönnössä ympäri vuorokauden, vuodesta toiseen. Tarvitsen ja kaipaan omia juttujani, ehkäpä jopa keskivertoa enemmän, en osaa sanoa. Joka tapauksessa, vaikka yhteinen työpaikka puolison kanssa ei olekaan oma juttuni, niin se ei estä ihailemasta esim. yrittäjäpariskuntia, jotka puhaltavat yhteen hiileen niin töissä, kuin kotonakin.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pieninä annoksina, about näissä nykyisissä määrin, yhteistyön tekeminen oman miehen kanssa on juuri sopiva määrä itselleni. Uskoisin Miikan olevan tässä asiassa myös samoilla linjoilla. Bloggaminen on sellainen ammatti, että työ on tavalla tai toisella läsnä koko ajan. Teen viikonloppuna työhommia, vaikka tavoitteenani on saada hommat mahdollisimman valmiiksi jo viikolla, harvoin se vaan niin menee. Toisaalta, onko tuoreen yrittäjän ammatilla edes väliä sen suhteen, uskoisin, että harva tekee työnsä vain viidessä päivässä, säntillisen työajan puitteissa?

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt lähti vähän juttu rönsyilemään, mutta niin, täällä se Miika on ja voi kohtuullisen hyvin. Usein kameran takana ja harvemmin kameran edessä. Turvana ja tukenani ja joskus riitapukarinani. Minä innostun, hän toppuuttelee. Miika on sulkemassa niitä auki jätettyjä kaapinovia. Kertomassa, että mikä olikaan unohdettu puhelinumeroni tai SOTU. Täyttämässä pyykkikorimme hikisillä treenivaatteilla ja latomassa kaappiinsa suoriksi pinoiksi silittämiäni t-paitoja.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olemme kaksi niin eriluonteista ihmistä ja äkkiseltään ajattelen, että olemme lähtökohtaisesti kiinnostuneita aivan eri asioista. Tarkemmin kun mietin, niin on paljon juttuja, joista me molemmat pidämme kuvaamisen lisäksi. Harrastamme kumpikin kohtuullisesti liikuntaa, ja ennakkoluulottomasti lähtisimme melkein kokeilemaan mitä  lajia tahansa. Haaveissamme käymme yhdessä suppailemassa, kiipeilemässä ja juoksemme pitkiä lenkkejä. Tiesittehän, että Miikan piti osallistua kanssani Twilight-puolimaratonille, mutta sitten iski kuume juuri h-hetkeä ennen? Ymmärrämme toistemme harrastuksia, ja olemme järjestäneet asiat niin, että molemmilla on mahdollisuus treenata.

Tykkäämme molemmat sisustaa kotia, missään nimessä en ole meillä se, joka yksin päättää kodin sisustushankinnoista. Haaveilemme reissaamisesta ja olemme perheenä aika paljon liikenteessä, touhuamassa ja näkemässä ihmisiä. Mielellään kutsumme kotiimme vieraita, eikä miestäni haittaa yhtään, vaikka tänne meille majoittuu vähän väliä joko ystäviäni tai perheenjäseniäni, päinvastoin.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERAYhteisiä juttuja löytyy, se on hyvä! Miika on silti aika paljon kaikkea sellaista, mitä minä en ole. Hän hörppii vain teetä ja irvistelee kahvimäärilleni. Häneltä on ollut lompakkokin hukassa vain kerran hetkellisesti, ja silloinkin oli kaksi vaihtoehtoa, joista toisessa lompakon oli oltava – tai jos on ollut hukassa useammin, niin en ainakaan muista. Hän puolestaan muuten muistaa ja kyllä muistuttaa minuakin kaikesta piinallisen pitkään. Hän ei suutu helposti, mutta leppyy sitäkin hitaammin. Yksi juttu edelleen vuosienkin jälkeen välillä ihmetyttää, sillä en ymmärrä miten aikuinen mies voi rakastaa niin paljon yhtä ja ainoaa pallopeliä?

-Maj

2 Comments

  1. s.s 19.9.2016

    olipas ihana ja iloinen postaus! te vaikutatte just täydelliseltä matchilta, parisuhdegoals! :-)

    Vastaa
  2. Sara // housefive 20.9.2016

    Hehe joo ei voi tajuta miten siitä pallopelistä voi sitten keskustellakkin niin monipuolisen pitkällisesti jonkun toisen yhtä kiinnostuneen kanssa :D kuulostaa muutenkin tutulta :) (paitsi kuvia tuo ei osaa ottaa sitten laisinkaan)

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *