Juoksen aina bussipysäkille, yleensä ehdin, täpärästi kylläkin. Sama kilpajuoksu mulla on junan kanssa, mutta yleensä silloin sykkeet nousee vielä vähän korkeammalle. Huitaisen PR-tapahtumassa juomalaseja niin, että kaikki kääntyy katsomaan. Kaadan kahviini vahingossa kuumaa vettä maidon sijaan. Menen vanhempainiltaan vääränä päivänä ja muistan lasten kavereiden synttärit viimehetkellä. Usein yritän tehdä montaa asia yhtäaikaa ja puhun samalla mitä sattuu. Tällä viikolla unohdin oman puhelinnumeroni, sen yhden, mikä mulla on ollut aina. Unohdin muuten myös pankkikorttini tunnuksen, se vaan katosi päästäni, eikä palannut milloinkaan. Hain tiistaina yhdestä ravintolasta aurinkolasini ja peilini, jotka olin edellisellä viikolla unohtanut sinne.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERASyytän jälleen metatyötä. Rebekka on silti yleensä oikeana päivänä harrastuksissaan, usein kyllä vähän myöhässä, mutta kuitenkin. Kotimme on suhteellisen siisti suurimman osan ajasta. Hukkaan tavaroita, mutta harvemmin mitään isompaa tai sellaista, jolla oikeasti on merkitystä. Usein mulla on hyvää tuuria. En ole välinpitämätön, mutta sellainen kömpelö säätäjä luonnostaan ja toki tämä elämäntilanne vaatii vielä aina vähän ekstraa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERATeen muuten monia asioita sillä tavalla puoliväliin – ja saan kyllä kuulla siitä. Väännän korkin kiinni, mutta kuitenkin niin löysälle, että jos pulloa kallistaa, niin se vuotaa. Vedän vetoketjut kiinni, mutta en kuitenkaan kokonaan. Kameran linssinsuojus oli aina hukassa, kunnes kadotin sen lopullisesti jonnekin Thaimaahan. Laitan ripsiväriä vain toiseen silmääni, kunnes joku tilanne iskee päälle – ja toinen silmä jää ilman. Keitän puuroa ja unohdan kokonaan mitä olin tekemässä, joten puuro palaa pohjaan. Ripustan pyykkiä, mutta vain puolet, koska puhelin soi ja sen jälkeen aloitan jonkun toisen homman. Kun käyn kaapilla, ovet jäävät usein auki. Kuulostaa hiton ärsyttävältä, ei kai tämä ole edes varsinaista multitaskingia, mutta jotain ehkä siihen suuntaan. Mielessä on niin paljon hoidettavia asioita, että ei voi keskittyä oikein mihinkään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAPerjantaina hukkasin tärkeän tavaran jonnekin Helsinkiin, kyse ei ollut niinkään mistään rahallisesti arvokaasta, mutta silti se oli jotain korvaamatonta. Myöhästyin myös samalla reissulla junasta. Kaadoin lompakkoni sisällön bussikuskin jalkoihin, en onnistunut maksamaan bussilippua kännykällä netissä, joten maksoin siitä reilusti yli tuplat. Jouduin myös ottamaan bussipysäkiltä taksin, vaikka alunperin mulla oli kyyti sovittuna. Ärsytti muuten ihan hulluna. Eipä tässä voi syyttää kuin itseään, ja ehkä vähän sitä metatyötä. Ei mennyt ihan putkeen taaskaan.

-Maj

25 Comments

  1. Rena 17.9.2016

    You are really busy and hard working. Therefore I am not surprised such things happen to you…
    xx from Bavaria/Germany, Rena
    http://www.dressedwithsoul.com

    Vastaa
    • Maj 17.9.2016

      Hmmm.. I hope you’re right <3

      Vastaa
  2. Maakku 17.9.2016

    Kuulostaa jonkin asteiselta keskittymishäiriöltä, oletko tutkituttanut asiaa? Toisaalta jos ”oireilu” on tullut vasta elämäntilanteen myötä, ehkä kyseessä on tosiaan väsymys. Ikävää joka tapauksessa! Tsemppiä.

    Vastaa
    • Maj 17.9.2016

      No, sählääminen on ollut kuvioissa aina, enemmän ja vähemmän. Mä oikeasti uskonkin, että mulla on varmasti joku lievä hahmotushäiriö tai vastaavaa, mutta en toisaalta tiedä tarvitsenko siitä mitään paprua itselleni. Pitäisi hidastaa tahtia ja yrittää keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan.

      Vastaa
  3. Minna 17.9.2016

    Tuo ei ole kyllä elämäntilanteesta johtuvaa yleistä ja normaalia toimintaa. Anteeksi vain. Oletko siis aina ollut vai onko tuo touhotus tullut vasta vanhemmiten? Hoitaako joku yleensä sun puolesta ne puolitiehen jääneet asiat? Onko sulla käytössä normaalit kalenterit ja muut? Yritän oikeasti ymmärtää täällä mistä tuollainen kouhotus johtuu? :)

    Vastaa
    • Maj 17.9.2016

      Kai tää vaan on osa mua. Piirre, joka useimmiten häiritsee vielä enemmän muita, kuin mua itseäni. Mä sotken, mä siivoan. Kaadan ja nostan. Unohdan ja muistan. Hukkaan ja löydän.

      Käytän ihan tavallista kalenteria, että pysyisin kaikesta mahdollisimman hyvin kartalla.

      Vastaa
  4. Riikka-Liisa 17.9.2016

    Kannattaa mittauttaa kilpirauhasarvot. Kuulostat aivan minulta 😂

    Vastaa
    • Maj 17.9.2016

      Hmm. Ei varmasti yhtää hullumpi idea, varmaan samalla voisin mittauttaa kaikki muutkin arvot. :)

      Vastaa
  5. Kenkäfriikki 17.9.2016

    Pakko kysyä, mistä kenkäsi ovat? :)

    Vastaa
  6. M 17.9.2016

    Toinen sählääjä ilmoittautuu! Ja myös Ylivieskasta kotoisin, liekkö sen paikan vedessä jotai vikana.. ;) Tai ihan äidinmaidosta minun sähläys on saatu, sukuvika meillä nimittäin! Ja tuo on kyllä niin totta, että toisia tää piirre ärsyttää, itseä lähinnä naurattaa :D

    Vastaa
  7. Kaisu 17.9.2016

    Mistä tuo kiva paita?

    Vastaa
    • Maj 19.9.2016

      Moi Kaisu! Paitis on H&M:ltä :)

      Vastaa
  8. Niiiiiiina 18.9.2016

    Heiiiiii ihan parasta!!!! :D :D
    Siiiis just niiiinku mä!!! Sattuu ja tapahtuuu.. Kaapin ovet auki, hommia pirusti tehtynä, mutta just tollai puolilleen.. Ei siksi, ettei jaksaisi loppuun, vaan siksi, että on jo ajatuksissaan siirtynyt seuraavaan hommaan edellisen keskeydyttyä syystä tai toisesta..
    Tavarat katoaaa.. Onneksi usein sellaiset ei niin tähdelliset. Ja nekin sitten jostain kaivautuu esiiin. Mitä ihmeellisimmistä paikoista.
    Tällä viikolla hajotin mm. auton ikkunan lasin, kännykän näytön ja vaa’an. Ja mitähän muuta.. Tämä viikko on kyllä ollut harvinaisen huono!! Ja siis hyväähän mä vain tarkoitin. ;) tuttu tunne?

    Vastaa
    • Maj 19.9.2016

      Hommia on kyllä paljon tehtynä, mutta niitä vaan on NIIN pirusti, eikä ne tekemällä lopu edes! Mä oon kerran onnistunut rikkomaan kylässä wc-pöntön kannen, se OLI KAMALAA! :D <3

      Vastaa
  9. SallaK 18.9.2016

    Oi että on ihana kuulla että on muitakin ”säätäjiä” :D
    Kutsun itseäni juuri sellaiseksi.
    Kaikki vain unohtuu ja jää ja sitten säädän ja höpötän ja taas unohdan.
    Tässä eräänä iltana vedin lonkkaa kotona tosiaankin tekemättä mitään! Ja seuraavana päivänä muistin että, niin se ekaluokkalaisen vanhempain ilta!! Eikä mulla edes ollut mitään…huoh. Ärsytän itsekin itseäni toisinaan niin että ärsyttää :)

    Vastaa
    • Maj 19.9.2016

      Niin ahdistavaa, että joku juttu (etenkin joku lapsiin liittyvä juttu) vaan totaalisesti unohtuu ja joo, voin kuvitella mikä ärsytys sulla oli.

      Vastaa
  10. Katri 18.9.2016

    <3
    Vanulaput jää meikinpoiston jälkeen lavuaarin reunalle, tyhjä vessapaperirulla unohtuu illalla ja kumppani joutuu hakemaan aamulla uuden, märkä kasa pyykkejä seisoo tuolilla tunnin. Mitä näitä nyt on ;)

    Vastaa
    • Maj 19.9.2016

      Märät pyykit koneessa tai puolet ripustettuina tai märät pyykit kopassa odottamassa ripustajaansa tai likaiset pyykit koneessa pesuaineen kera, mutta käynnistys-nappia ei oo kukaan painanut tai puolimärät pyykit kuivausrumpuun unohtuneena tai………. ET OLE YKSIN <3 <3

      Vastaa
  11. Laura 19.9.2016

    Niin tuttua!
    Mulla alkanut vasta viime aikoina. Unohdan huoneesta toiseen mennessäni ajatuksetkin. Olen tullut siihen tulokseen, että tällä hetkellä pää on ylikuormitettu. Lapset (3kpl) teini, esiteini ja ekaluokkalainen, lasten koulujutu, oma työ koti jutut, vanhempieni asiat niin pää ei vaan pysy mukana. Ootan sitä, kun taas pääsen tilanteeseen, jossa muistan mitä olen tekemässä, mitä seuraavaksi, mitä puhuin ja mitä ajattelin :)

    Vastaa
    • Maj 19.9.2016

      Jep, mistäs aiheesta mä olinkaan tässä kirjoittamassa? <3

      Vastaa
  12. Syksylintu 19.9.2016

    Ethän ole raskaana? Minulla se sai pään aika tyhjäksi, äitiydestä yleisesti puhumattakaan :).

    Toisaalta tuo on hyvä merkki, että tiettyjä asioita/menoja voi unohtaa… Ainakaan niitä ei siis ehkä ole muistanut stressta etukäteen!

    Minulla jää kaikki asiat vähän puolitiehen tällä hetkellä, vaikka huolelliseksi ja tunnolliseksi itseni luokittelisin. Usein vaan ajatukset siintää jo pitkällä tulevaisuudessa tai päässä pyörii niin monta ajatusta samaan aikaan ettei ajatuksenjuoksu ole ihan mutkatonta. Monesti myös se, että lapseni menee kaiken edelle, saa asiat jäämään kesken: keskeytän monesti päivän aikana tekemiseni, jos lapseni tarvitsee minua. Ja kun on tuhat asiaa mitä hoitaa, niin ei siinä aina voi kaikkea muistaa. Väkisin unohtuu jotain.

    Uskoisinpa, että jos olisi vähemmän menoja, vähemmän hoidettavia asioita ja riittävästi unta, niin tällainen käyttäytyminen vähentyisi huomattavasti :).

    Ihanaa syksyä sählääjälle toiselta sellaiselta!

    Vastaa
    • Maj 19.9.2016

      En, en varmasti ole. Tai sitten olen unohtanut jotain todella olelllista! <3 :D Ihana kommentti ja oikein mukavaa syksyä sinnekin :)

      Vastaa
  13. Hanna 19.9.2016

    Hei ihan huippu postaus 😅 Täällä Hulda-huoleton ilmoittautuu sählääjien joukkoon. Viimeviikolla pakkasin lapset ja tavarat autoon jonka ovet olin juuri avaimella avannut. Kun oli aika nostaa kytkintä ei avainta löytynyt enään mistään. 30min ja pienimuotoinen hermoromahdus siinä sitten kului ennen kuin saavuttiin kylään myöhässä tietty 🙌 Tsemppiä syksyn hulinoihin. Hyvin me nämä loppupeleissä handlataan 😘

    Vastaa
  14. Sanna 21.9.2016

    On todella huojentavaa kuulla kanssa sählääjien olemassa olosta. Itse olen ollut aina tälläinen töhöttäjä, mutta oppinut elämään sen kanssa ja hyväksymään sen puolen itsessä. Tiedän että se voi kuulostaa jostain hyvin epätavalliselta tai ärsyttävältä piirteeltä ja sitä se itsellekkin on pahimpina päivinä. Hyvin raskasta, varsinkin lapsen saamisen jälkeen, kun ei ole enää kyse vain omasta itsestä. Silti osaan nauraa itselle, koska eihän tätä muuten jaksais :’D

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *