Olen pyöritellyt tätä tarinaa pitkään mielessäni. Mietin kuinka sen kertoisin vaikuttamatta ihan sekopäältä, pakko varmaan aloittaa aivan alusta. Ensinnäkin, en ole koskaan vahvasti uskonut yliluonnollisiin juttuihin. Suhtaudun näkijöihin, onnenkiviin, horoskooppeihin ym. energiahoitoihin tietyllä tavalla, vähän huumorilla ja pilke silmäkulmassa. Ehkäpä uskoisin näihin edellä mainittuihin asioihin vasta sitten, jos itse näkisin tai kokisin jotain? Toistaiseksi niin ei ole käynyt. Tällä hetkellä ajattelen ”voihan sitä aina kaikkea kokeilla” -tyyppisesti.

Ajattelen kuitenkin, että kaikki mitä meille täällä tapahtuu, tapahtuu jostain syystä. Kaikella on oltava joku merkitys. Vaikeudet opettavat ja epäonnistumiset kasvattavat, ja kun joku asia menee oikein mönkään on helpottavaa ajatella, että jotain parempaa on vielä tulossa, joku muu juttu on minua varten. Ainakin siltä tuntuu, kun katselee taaksepäin elettyä elämää. Tämä ajattelutapa on varmasti myös jonkinlainen selviytymiskeino itselleni, koska näin ajatellessani pystyn päästämään asioista irti, hyväksymään pettymykseni ja jatkamaan eteenpäin vähän valoisemmin mielin. Ajattelen siis tällä tavalla asioista, joihin en itse voi vaikuttaa – ja jotka silti pitää hyväksyä, koska muutakaan ei voi. Se, että tentistä saa huonon numeron, kun ei ole valmistautunut pätkääkään, on mielestäni silkkaa laiskuutta, eikä siinä kohtaa voi nostaa käsiä ilmaan ja huudahtaa, ”hei maailmankaikkeus, näinhän sen nyt vaan piti mennä.” Ei, ei, ei.

Tässä teorissa on silti aukkoja. En usko kaikkien saavan ansionsa mukaan, karma on erehtyväinen. Lähtökohtaisesti ihminen voi vaikuttaa niin moneen asiaan itse. Esimerkiksi jos omien haaveidensa toteutumisen eteen tekee kaikkensa, niin usein ne on saavutettavissa, toki kuitenkin vain tiettyyn pisteeseen saakka. Enkä pätkääkään usko, että meillä kaikilla olisi vain sen verran sitä taakkaa, mitä kukin on kykenevä kantamaan. Lähtökohtamme ovat alunperinkin niin erilaisia. Ihmisille tapahtuu kauheita asioita, sellaisia, joita yksikään elävä olento ei ole ansainnut. Ei varmasti kukaan voi ymmärtää, että miksi pieni viaton lapsi  – tai ylipäätänsä yksikään ihminen, jolla olisi vielä niin paljon nähtävää, sairastuu vakavasti tai menehtyy? Se tuntuu täysin väärältä, kohtuuttomalta. Koitan miettiä tätä asiaa sitä kautta, että ne jotka ovat täällä vain vähän aikaa, ovat liian kauniita sydämeltään ja ihan liian hauraita viihtyäkseen pidempään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERANo se siitä, nyt siihen oikeaan aiheeseen eli kiven tarinaan.
Lokakuun viidestoista matkustin aamujunalla Helsinkiin, tapasin ystäväni Idan, jolla oli minulle erityinen lahja. Hän oli käynyt viikkoa aikaisemmin legendaarisessa Eerikinkadun Kivikaupassa etsiskelemässä energia- tai voimakiviä. Kivikaupan omistava nainen pystyy valitsemaan kiviä myös etänä ja sillä samaisella kerralla Ida oli pyytänyt valitsemaan minulle kiven. Tavatessamme Ida antoi minulle kiven lahjaksi ja kertoi miten minun tulisi toimia sen kanssa, kiveä tuli pitää tyynyn alla ja muuta sellaista vähän hassua. Vitsailimme, miten kamalaa olisi, jos kivi vaan katoisi minulta, sillä lähiaikoina olin ollut erityisen huolimaton tavaroideni kanssa. Erotessamme ihailin vielä kiveä kädessäni ja näytin sitä Idallekin. Avasin nahkatakkini taskun, painoin kiven huolellisesti sinne talteen ja sanoin ”näin se on lähellä minua ja tuo onnea koko päivän”. Halasimme, sovimme näkevämme myöhemmin samana iltana juna-asemalla ja huikkasin vielä lupaavani pitää kiven visusti tallessa, tietenkin! Erityislahjani, minua varten valittu kivi.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKiertelin parissa tilaisuudessa ja lopuksi päädyimme myöhäiselle lounaalle parin kamun kanssa. Kerroin kivestäni heillekin, aloin kaivaa taskuani näyttääkseni aarrettani, mutta kivi olikin poissa. Menin paniikkiin, konttasimme raflan lattiat, tutkimme nahkatakkini taskut tuhanteen kertaan ja kävimme läpi kaikki kolme kassiani, ainakin kymmeneen kertaan. Ei missään. Kivi oli kadonnut ja se tuntui aivan kamalalta. Siihen kiveen kiteytyi jotenkin ihan liikaa asioita.

Olen erittäin pakkomielteinen, kun kyse on hukattujen tavaroiden löytämisestä, vaikka hukkaankin kaikenlaista verrattaen usein. Yleensä kaikista tärkeimmät tavarat onnistun pitämään tallessa, en ole koskaan vielä hukannut lopullisesti kotiavaimia, puhelinta tai lompakkoa. Myönnetään, muutaman kerran on kyllä ollut aika kiperiä tilanteita, mutta aina ne on vaan löytyneet. Tälläkin kertaa olin valmis tekemään mitä tahansa kiven löytämiseksi, joten siltä istumalta nappasin kamut messiin ja lähdettin kulkemaan samoja reittejä, joita päivällä olin vaeltanut. Kiveä ei näkynyt PR-toimistolla, ei kauppatorilla, ei puistossa, ei penkillä, johon istahdin aikaisemmin laittamaan rakkolaastaria jalkaani. Soitin myös varmistaakseni, ettei kivi ollut tipahtanut maahantuojalle, missä olin vieraillut. Olin aika varma, että jostain se putkahtaa vielä, mutta ei, kivi se vaan oli ja pysyi kadoksissa.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERAMyöhemmin Ida soitteli ja kyseli, että missä junan vaunussa olen, kun en ollut siellä, mihin olimme varanneet paikat. No, en ollut junassa. Olin kadottanut ajantajuni kiveä etsiskellessäni. Mulla oli kyllä taas niin voittajafiilis tajutessani menettäneeni kiveni sekä myöhästyneeni junasta. Jatkoin sähläämistäni vielä edelleen bussien kanssa, vaikka pääsinkin lopulta kotiin. Sählääminen ei toki loppunut siihen, tuosta päivästä se vaan paheni. Pari viikkoa myöhemmin Espanjan reissullamme ehdin mm. kadottaa clutchini ja siinä samalla 400 euroa käteistä, heti Mallorcan lentokentälle saavuttuamme. Oli aikamoinen ihme, että sain kaiken takaisin, vaikka onnenkiveni olikin kadoksissa.

Päädyin lopulta siihen ratkaisuun, että kivikaupan nainen oli vaan erehtynyt. Kivi ei ollutkaan minua varten, se taisi olla niin täydellinen, hiottu, ihan liian kaunis kivi kuuluakseen minulle. Eräs ystäväni sanoi, että kivissä on taikaa, ne tietävät mihin ja kenelle ne kuuluvat. Eihän se kivi ollut minua varten, koska se katosi. Se karkasi minulta. Tulee olemaan joku muu kivi. Tähän oli helppo uskoa, mutta en luovuttanut silti kokonaan. Etsintäkuulutin kiveäni some-kanavissani – ja ajattelin kiven hakeutuvan takaisin minulle, jos niin olisi tarkoitus.

Viime viikolla sain viestin, eräs seuraajani oli löytänyt kuvailujani vastaavan kiven, ihan niiltä  kulmilta, missä olin lokakuun puolessa välissä, kiven katoamispäivänä liikuskellut. Menin ihan sekaisin, voiko kyseessä tosiaan olla MINUN KIVENI! Kivi oli löytynyt puretun terassin alta, ihan sattuman kaupalla. Miten seuraajani sattuikin muistamaan parin kuukaden takaiset höpinäni kivestä? Koko juttu tuntui niin uskomattomalta, niin meant to be. Oliko kivi-parka tosiaan odottanut minua koko syksyn? Ihan hullua. Sain puhelimeeni kuvan kivestä ja se näytti ihan oikealta. Aloin heti siltä istumalta uskomaan taikuuteen. Koko sen viikon asiat sujahtivat tavallista paremmin, myhäilin ajatelessani onnenkiveäni, joka oli jo matkalla luokseni.

Sain kiven postissa viime perjantaina, kädet täristen avasin kuoren, toivoin vain voivani varmistua kiven aitoudesta. Haluaisin niin sanoa, että se oli se sama kivi, minkä kadotin, mutta tiedättekö? Eihän se ollut se. Se ei ollut minun kiveni. Postin tuoma kivi on puolta pienempi, kuin The Kivi, tosin ihan samannäköinen muuten. Väärä kivi. Hieno tarina meni pilalle, mutta en pysty, enkä tietenkään halua huijata ketään.

Jossain teillä tuntemattomilla alkuperäinen kiveni on edelleen. Tuottaakohan se ehkä onnea jollekin toiselle tyypille tälläkin hetkellä vai lymyääkö se jossain tien reunassa odottamassa vielä löytäjäänsä? Mulla on nyt väärä kivi halussani, vai onko kuitenkaan sillä tavalla väärä? Onko tämä uusi kuitenkin se oikea kivi minulle, sittenkin?

Mitä te ajattelette tämän tarkoittavan? Kuuluuko minun pitää uusi kivi vai antaa sen jatkaa matkaa? Löytyykö alkuperäinen kivi jostain vielä? En tiedä mitä pitäisi ajatella. Kaikellahan piti olla tarkoituksensa, mutta itselleni on epäselvää, mikä näiden tapahtumien tarkoitus on ollut? Onko tarinalla teidän mielestänne edes olemassa mitään tarkoitusta?

-Maj

 

22 Comments

  1. Rena 9.11.2016

    Wow, what a story! I believe btw in the same things like you.
    xx Rena
    http://www.dressedwithsoul.com

    Vastaa
  2. Marjut 10.11.2016

    Ehkä tarinan tarkoitus on juurikin tämä. Pysähdyit pohtimaan ja antamaan paljon aikaa kadonneelle kivelle, jonka tarkoitusperästä tai vaikutuksesta itseesi et ollut alussakaan niin varma, mutta halusit pitää siitä vahvasti kiinni. Ehkä se toi jotain muuta kuin onnea sen sen perinteisessä muodossa, uuteen uskomista ehkä? kipinän herättämistä? Tai ihana ajatus olisi jos se olisikin eteenpäin pyörivä onnenkivi ihmiseltä toiselle. Onnenkivi, joka käväisisi vuorotellen ihmisten hyppysissä herättelemässä elämään.

    Vastaa
    • Maj 10.11.2016

      Todella hyvä teoria. Pyörivä kivi. Se ei sammaloidu.

      Vastaa
  3. Sinikka 10.11.2016

    Ehkä kivi on nahkatakkisi vuoren sisällä? Minulle, joka olen tarkka tavaroistani ja on myöskin pakkomielle kadonneiden tavaroiden löytämisestä sattui nyt syksyn aikaan häviämään vähän kaikenlaista nahkatakin taskusta. (ikinä ennen ei ole käynyt niin). kerran tunnustelin taskua ja huomasin, että siellä on ihan pienen pieni reikä, mutta niin pieni, että eihän ne kadonneet tavarat voi siitä mahtua. Normaalisti pidän kotiavainta laukussa kerran lähdin lasten kanssa ihan vaan ulos, mukaan en ottanut mitään ylimääräistä, puhelin ja avaimet takin taskuun. palasimme kotiin, avaimet eivät olleetkaan taskussa, paniikki lähdimme takaisin puistoon pain, kuulin tuttua kilinää ja tunsin jonkun pomppivan selässäni. Riisuin takin, tutkin paremmin taskussa ollutta reikää, se pikku reikä olikin isompi mutta paljastui vasta kun taskun oli kunnolla kääntänyt nurinpäib ja reijä johti takin vuoren sisään, jossta löysin avaimet ja muut kadottamani tavarat. :)

    Vastaa
    • Maj 10.11.2016

      Mä meen heti tsekkaan!!!! JOS SE ON SIELLÄ niin, voi apua! <3 :D

      Vastaa
      • Maj 21.11.2016

        Ei se ollut siellä(kään). :/

        Vastaa
  4. ambranen 10.11.2016

    Ihastuttava tarina! 😍

    Vastaa
    • Maj 10.11.2016

      Haha, mä vähän veikkaan, että jengi pyörittelee silmiään mun kivijutuille, mutta tämä on tärkeää :D

      Vastaa
  5. Asikaine 10.11.2016

    SE EI OLLUT OIKEA KIVI!?!

    :O

    Vastaa
    • Maj 10.11.2016

      FAK, HYVIN HUOMATTU :D Ei vaan, kai se olis ollut kai liian upeaa ja uskomatonta, jos kivi olisi ollut SE oikea. Silti, aina on toivoa, aina on toivoa. <3

      Vastaa
      • Asikaine 11.11.2016

        Ehkä tämä uusi kivi on juurikin se oikea. Kaikella on tarkotus <3

        Vastaa
  6. Viivi 10.11.2016

    Mä vaan odotan tietoa siitä että kivi on löytynyt. :) Toivon tosiaan että tällä kaikella on joku tarkoitus. <3

    Vastaa
    • Maj 10.11.2016

      Pakko tällä on olla! Hei, KENEN taskussa se KIVI polttelee!??? Tunnustakaa!

      Vastaa
  7. Jenna 12.11.2016

    Niin mielenkiintoista! Kaikella tosiaan on tarkoitus, jospa tämä kivi mikä tuli sun luo onkin oikea onnenkivi?! Ja se sulle valittu kivi kuuluukin oikeasti jollekin toiselle, meni vaan kivenvalitsijanaisella energiat sekaisin? :D

    Anyway, kaikella on tarkoistus. :)

    Vastaa
    • Maj 14.11.2016

      No näinhän sitä haluaisi ajatella, ehkä tosiaan <3

      Vastaa
  8. susann 12.11.2016

    Kaikella on tarkoitus. Tosiaan, kivet tietää kenelle ne kuuluu ja jos tämä the kivi katosi heti, vaikuttaisi todellakin siltä, ettei sen ollut tarkoitus päätyä sulle. Uskon että tämä toinen kivi jonka sait postissa, sitä tarvitset jostain syystä kun se sinulle päätyi.
    T:yks hullu kivimuija

    Vastaa
    • Maj 14.11.2016

      No ehkäpä se selviää tässä vielä mulle, pidän teidät ajantasalla kiviasioissa :*

      Vastaa
  9. Tia 19.11.2016

    Pidä uusi kivi visusti tallessa ja anna sen tuoda onnea!!!

    Vastaa
    • Maj 21.11.2016

      TIA! Se on tallessa <3 …mutta mulla on vähän ristiriitaiset fiilikset kaikesta, vieläkin.

      Vastaa
  10. […] kertoo tarinaa sodasta, rakkaudesta ja salaperäisestä jalokivestä (Maj, olisko tää sun juttu, hmm?) kahden lapsen silmin. Tarinat kulkevat ainakin alun erillään toisistaan ja joskus tällaisten […]

    Vastaa
  11. […] kivi valikoitui tietylle ihmiselle. Kerran hankin kiven Marille ja sen tarinan voikin sitten lukea täältä. Hahaa, kadonneen kiven […]

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *