Päässäni pyöri vaikka mitä hienoja ideoita ja ajatuksia siitä mitä haluaisin kirjoittaa tähän postaukseen minusta ja Sannista. Tutustumisesta ja ystävystymisestä. Jännä juttu kun nyt tuntuukin hankalalta pukea yhtäkään niistä (hienoista!!) ajatuksista sanoiksi.

Olen tavallaan vähän vaivihkaa tutustunut Sanniin, tiesin hänestä jo joitain asioita, ennen kuin edes tapasimme. Luin kommenttiboksistani vuosia sitten jo näyttäväni Sannilta, jopa ennen kuin edes olin nähnyt häntä tai hänen kuviaan. Vaihdoimme muutamia viestejä ja tutustuimme toisiimme. Kuulostaa ehkä vähän oudolta, mutta tapaamisellemme kasaantui vähän liikaa odotuksia, joten oli aika hauskaa, että asiat menivät sillä tavalla, kuin ne sitten menivät.

Menin piipahtamaan pr-toimistolla ja ovelta heti huikattiin, että ”ihana nähdä Sanni.” Niin, paitsi en ollut Sanni. Myöhemmin ovesta tupsahti oikea Sanni ja niin me tapasimme ensimmäistä kertaa, oikeastaan ihan täysin sattumalta.

Emme jaksa edes aina korjata, kun joku puhuttelee meitä siskoksina, ja näin käy poikkeuksetta aina, kun olemme yhdessä liikenteessä. Meidät on sekoitettu keskenään enemmän kuin kerran ja myös aika monta kertaa yhdennäköisyyttämme on kommentoitu myös somekanavissa. Ymmärrän kyllä tavallaan miksi. Eihän kukaan naura niin isosti omille (surkeille) vitseilleen, kuten minä ja sitten myös Sanni. Olen tavannut tyypin, jonka seurassa ei tarvitse nolostua, sillä hähäää, hän on melkein yhtä nolo kuin minäkin! Fyysisestikin löytyy jotain pientä yhtäläisyyttä, ainakin olemme sentilleen saman mittaisia, meillä on pitkulaiset kasvot ja tuommonen terävä nenäkin molemmilta taitaa löytyä. Itse sitä on vähän vaikea havaita yhdennäköisyyttä, ja varmasti osa siitä tuleekin vaan tavasta olla ja elehtiä.

Kuvat – Janita Autio
Vaatteet – INCH” Store / Minimum
Meikit ja hiukset – Saara Sarvas
Kuvauspaikka Radisson Blu Plaza Hotel

Sannin seurassa on luonnollista olla. On mahtavaa huomata, että kaikkia asioita ei tarvitse selittää alusta juurta jaksain, vaan toinen kyllä ymmärtää mistä on kyse. Aivan kuin oltaisiin oltu aina tuttuja.

Näitä kuvia varten meillä oli samanlaiset vaatteet lainassa, mutta kotiinpäin lähtiessä heitimme omat vaatteet päälle – ja kappas kummaa ne olivat aivan yhtä samanlaiset, sattumalta tietenkin.

-Maj

4 Comments

  1. Inkku 23.12.2016

    Mainio, miten voitteki olla niin samanoloisia. Sukuselvitys!

    Vastaa
    • Maj 28.12.2016

      Haha, vai että sukuselvitys! Se olis niin mielenkiintoista kieltämättä :D

      Vastaa
  2. Matilda 25.12.2016

    Piti tiirata jokaisen kuvan kohdalla kumpi on kumpi, ei teitä meinaa kyllä erottaa. Ihan mieletön yhdennäkösyys!! :D

    Vastaa
    • Maj 28.12.2016

      Moiiii! Eikä, oikeesti?Oikeeeeesti?

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *